Tsunamin jälkimainingeissa maahamme syntyi uusi auttamisen ilmapiiri. Hätä tuli meitä lähelle, kärsimys kosketti. Autettava sai apua ja auttajalta avautuivat silmät: hätää ja avuntarvetta on aina - vaikka se harvoin tulee meitä yhtä lähelle. Tsunamin jälkeen meillä on merkki otsassa: minä välitän!
Uusi välittämisen aikakausi näkyy esimerkiksi Unicefin toiminnassa siten, että uusien kuukausilahjoittajien määrä lisääntyy kovaa vauhtia. Kuukausilahjoittaja on yleensä nuori, saattaa lähteä mukaan jo viidenkin euron kuukausilahjoituksella. Kuukausilahjoittaja on usein "feissattu" kadulla ja hän on vain odottanut, että joku tulee hänen luokseen ja tarjoaa väylän olla mukana auttamassa. Nyt kuuluu olla mukana auttamassa.
Esiintyvät taiteilijat ovat näyttäneet mallia. Sir Bob Geldof astui jälleen kerran kehiin, herätteli ja ravisteli ja muistutti Afrikan hädästä. Suomessa Jyrki69 totesi, että Afrikan hätä koskettaa, ja niille, jotka sen tuntevat, se kolahtaa kovaa.
Nuoret tekevät auttamisesta muotia. Muoti-ilmiön luonteeseen taitaa kuulua, että se menee ohi. Tässä tapauksessa ei niin saa olla.
Pitkäjänteisyys on avainsana, niin täällä meillä ja siellä missä apumme konkretisoituu. Kymmenet tuhannet ihmiset ovat välittäneet vuosikymmeniä, ja he saavat lisäpuhtia siitä, että heidän ansiostaan yhä useammat lapset pääsevät kouluun, että lapset rokotetaan tappavia lastentauteja vastaan. He saavat lisäpuhtia siitä, että lapset nukkuvat turvassa hyttysverkon alla eivätkä saa malariatartuntaa. He saavat lisäpuhtia myös siitä, että nuoret liittyvät heidän joukkoonsa.
Auttaminen on pysyvä muoti: uskaltaisinkohan minäkin sanoa peräti, että "auttaminen on rock".
Uusi välittämisen aikakausi näkyy esimerkiksi Unicefin toiminnassa siten, että uusien kuukausilahjoittajien määrä lisääntyy kovaa vauhtia. Kuukausilahjoittaja on yleensä nuori, saattaa lähteä mukaan jo viidenkin euron kuukausilahjoituksella. Kuukausilahjoittaja on usein "feissattu" kadulla ja hän on vain odottanut, että joku tulee hänen luokseen ja tarjoaa väylän olla mukana auttamassa. Nyt kuuluu olla mukana auttamassa.
Esiintyvät taiteilijat ovat näyttäneet mallia. Sir Bob Geldof astui jälleen kerran kehiin, herätteli ja ravisteli ja muistutti Afrikan hädästä. Suomessa Jyrki69 totesi, että Afrikan hätä koskettaa, ja niille, jotka sen tuntevat, se kolahtaa kovaa.
Nuoret tekevät auttamisesta muotia. Muoti-ilmiön luonteeseen taitaa kuulua, että se menee ohi. Tässä tapauksessa ei niin saa olla.
Pitkäjänteisyys on avainsana, niin täällä meillä ja siellä missä apumme konkretisoituu. Kymmenet tuhannet ihmiset ovat välittäneet vuosikymmeniä, ja he saavat lisäpuhtia siitä, että heidän ansiostaan yhä useammat lapset pääsevät kouluun, että lapset rokotetaan tappavia lastentauteja vastaan. He saavat lisäpuhtia siitä, että lapset nukkuvat turvassa hyttysverkon alla eivätkä saa malariatartuntaa. He saavat lisäpuhtia myös siitä, että nuoret liittyvät heidän joukkoonsa.
Auttaminen on pysyvä muoti: uskaltaisinkohan minäkin sanoa peräti, että "auttaminen on rock".
Vastaukset 22
Vanhimmat
Syntymäpäivän kunniaksi Suomi24 pyysi tunnetuilta suomalaisilta keskustelunavauksia. Keskustelijoille annettiin vapaat kädet nostaa esille itselleen tärkeitä asioita. Viimeinen vieraamme on Suomen Unicefin pääsihteeri Pentti Kotoaro.
Perjantain vieras oli kirjailija Sofi Oksanen. Lue keskustelu täältä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=599&posting=22000000011032799
Torstainen vieraamme oli keittiömestari Sami Garam. Lue keskustelu täältä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000005&conference=616&posting=22000000011016501
Sitä ennen keskustelua herätti kauppakeskuspappi Harry Anttila. Lue keskustelu täältä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=1500000000000143&posting=22000000010993697
Tiistain vieras oli tv-toimittaja Salla Paajanen. Lue keskustelu täältä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000074&posting=22000000010971010
Ensimmäinen vieraamme oli pääministeri Matti Vanhanen. Lue keskustelu täältä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=96&conference=595&posting=22000000010950206
Mitä ajatuksia päivän avaus sinussa herätti? Miten auttamisen ilmapiiri muuttui tsunamin jälkimainingeissa?
Minusta ainoa konkreettinen tapahtuma on näiden järjestöjen itsensä pöhöttyminen ja vaurastuminen entisestään.
En tunne enää ketään joka jakelisi rahojaan näille järjestöille. Ehkä muoti on ohittanut heidät tai he muodin, mene ja tiedä.
Auttaminen.. ja auttaminen on hienoasia kun se on pyyttetöntä? Eli taitaa tosiaan niinkuin tuo edellinen kirjoittaja jo kirjoitti olla monenmoista auttamista? En tietenkään tiedä tarkalleen. Mutta jos ajatellaan, esim. jotain auttakaa lapsia tai mikä nyt lieneekään. Eikö lie jollain Markkulan tytsällä aikas mahtava palkka? Ei men jakeluun, että todella lihotamme entisestään hyvin toimeen tulevan ihmisen lompakkoa. Me köyhät, jotka vähästämme annetaan, sinnekkö menee. Palkatta pitäisi kaikkien auttaa, vaan kuinka on aina ja iänikuisesti "Välistävetäjien armeja" Hyötyvät autettavien rahoista itse. Täysin moraalitonta. Suojatyöpaikkoja. Vertaa Veikko Hursti vainaaseen. Siinä luullakseni ainut oikea auttaja. En tiedä paljonko myös hän hyötyi, mutta luullakseni teki kuitenkin kovasti syrjäytyneiden eteen töitä?
Muoti on huono sana kuvaamaan toimintaa , ehkä anekauppa olisi paljonkin parempi.
Vastaus kysymykseen , miksi , lähtee siitä mihin rahat joutuvat. Monesti eurosta , pari senttiä menee perille.
On myös keräysjärjestöjä , jotka "säästävät" täysin järjettömästi. Pahoja onnettomuuksia käytetään vain, kartuttamaan omaisuutta, tunteisiin vetoavalla tavalla.
Huonoksi tilanteen tekee rahan siirto johtajien pelivälineeksi, maailman suurimpaan uhkapeliin. Kuitenkin jos tulee äkillinen , ihmisiä tappava pandemia , niin kerättyjä avustusvaroja ei ole olemassakaan.
Tällaista ei saa puhua , koska se ei ole mahdollista ja aiheuttaa ihmisissä ahdistusta .
Mikä se anekaupan määritelmä , nykyaikaistettuna olisikaan?
Hursti antoi omistaan sen minkä pystyi jos ei keräämällä kylliksi saanut. Tämä ei ole mu-tu vaan tieto koska hän oli perhetuttumme. Hän oli kyllä selkeä poikkeus muista hyväntekijöistä, joilla on tapana turvata keräyksillä ensin oma hyvinvointinsa ja ylijäämällä sitten autellaan mitä autellaan. Minua ainakin tyrkkii ajatuskin antaa rahaa keräykseen jonka kerrotaan menevän sinne tai tänne mutta jossa todellisuudessa suuri osa rahoista käytetään firman pyörittämiseen.
Minua alkoi koko touhu epäillyttämään jo aikoinaan kun jonkun järjestön mainosmies tolkotti julkisuudessa, ettei kenenkään pidä auttaa suoraan, ei lähettää rahaa eikä tavaraa eikä edes itse viedä mitään paikalle vaan on kaikki ohjattava järjestöjen kautta. Mihin sitä välistävetäjää tarvitaan? Jos laitan kympin kuoreen tai vien ohimennessäni 100 jollekkin niin 100 prosenttia siitä menee sille kelle se on tarkoitettu. Jos annan saman järjestölle niin se höylää ensin päältä omansa, ehkä 30-90 prosenttia ja loppukin saattaa mennä kokonaan toiseen maanosaan.
Ei, ei. Ei minua kiinnosta ostettu hyvä mieli vaan jos haluan auttaa niin avun on myös saavutettava autettava. Hyvä mieli on tultava avun tarpeessa olevalle, ei niinkään lahjoittajalle, vähiten sitä tarvitsevat palkan edestä virkaansa hoitavat henkilöt.
No jo on luovuttajamielipiteet ihmisillä täällä.
Tietenkin on parempi jos pystyy itse auttamaan suoraan, mutta kannattaa muistaa että rahan antaminen on helppo tapa silloin kun ei syystä tai toisesta pysty tai jaksa enempään. Kuinkakohan moni teistäkään valittajista tekee sen vertaa, mitä vaikkapa vain muutamalla sadalla eurolla jossain maailman toisella laidalla saadaan aikaan?
Järjestöt ovat tässä sitten se välikäsi, keiden kautta nämä varat ohjautuvat.
En tiedä millainen käytännön kokemus ihmisillä täällä on järjestöistä, mutta kyllä siinä vaiheessa kun puhutaan satojen tai tuhansien ihmisten toiminnan organisoinnista, tarvitaan taustalle sellaista hallintoa, joilla on varaa panostaa työhön kokopäiväisesti.
Järjestöillä kuten vaikkapa Amnesty Internationalilla on toki palkattua henkilökuntaakin jotka pitävät huolen juuri tuosta perusrakenteen pyörittämisestä, mutta usein paljon enemmän niitä vapaaehtoisia!
Tai jos puhutaan tuosta Pelastakaa Lapset-järjestöstä vaikka... Ei kouluja ja lastenkoteja pelkällä hyvällä tahdolla pystytetä, kyllä siinä tarvitaan valuuttaa välissä, ikävä kyllä.
Itselläni on periaate, että 10% tuloistaan olisi hyvä pystyä antamaan sitä enemmän tarvitseville. Juuri nyt en ihan tuohon pysty, lopetin tässä juuri tilapäisen huohon rahatilanteen vuoksi monia jäsenyyksiäni eri järjestöissä.
Ja ei, en ole mitenkään hyvätuloinen, olen opintotuella, satunnaisilla töillä ja opintolainalla elävä opiskelija- jos minulla on kuitenkin tähän varaa, niin pitäis olla kenellä tahansa muullakin!
Tietenkin huijareita on, tulee ainakin se taannoinen puhelimen kautta rahaa kerännyt "syöpäyhdistys" mieleen.
Eli kannattaa ensin vähän katsoa niitä tuloksia ja järjestön historiaa, ennenkuin menee rahojaan minnekään syytämään.
Mua ei ainakaan SPR enään kuppaa. Osallistuin tsunamikeräykseen, ja eikös nää sijoittaneet niitä keräysrahoja pörssiin.
Alkuvuoden tsunami toi auttamisen esille ihan uudella tavalla. Se oli ainakin hetken muotia, kuten kirjoitit. Toivon kanssasi, että se ei jäisi vain hetken ilmiöksi. Jokaisen lahjoittajan pitäisi aina selvittää kerääjän taustat. Itse törmäsin viime talvena kerääjiin, jotka keräsivät rahaa nuorten kouluttamiseen samoilla kriteereillä kuin kirkon Yhteisvastuukeräys, mutta ilmeisesti omiin taskuihinsa. Tällaiset vievät pois pohjaa oikeilta keräyksiltä. Itse luotan eniten kirkon ulkomaanapuun ja Yhteisvastuukeräykseen. Molemmissa kulut ovat oikeasti lähes olemattomat vapaaehtoistyön takia. Hienoa, että nuoret heräävät auttamaan ja toivottavasti myös hiljaista hätää kärsiviä
Unicef saisi enemmän kertoa julkisuuteen,mitä annetuilla rahoilla on saatu aikaan.Konkretiaa.En epäile Unicefin tarkoitusperiä, tuen itsekin, mutta kaipaisin tietoa kohteista enemmän.
En laita penniäkään keräyksiin koska keräysvaroilla maksetaan turvonneiden keräysjärjestöjen viina-illat ja ryyppäjäiset.
Avuntarvitsijalle ei mene kuin muutama prosentti rahoista.
Olen kanssasi samaa mieltä: auttaminen on pysyvä muoti.
Ihmiset alkavat tuntea myötätuntoa heitä kohtaan, jotka ovat nähneet kurjuutta omin silmin ja kertoneet kokemuksiaan avoimesti.
Musta on hyvä, että rocktähdet (esim. Jyrki69) ja muut sellaiset ovat rohkeasti menneet auttamaan ja kertoneet omin sanoin kokemuksistaan.
Ihmiset ovat tajunneet, että se ei ole mikään julkkistemppu, jolla heidät saataisiin ostamaan lehtiä vaan viesti, että kuka tahansa, jolla on rohkeutta auttaa, voi olla suuri sankari.
Jyrki69 on oiva esimerkki, siitä että on oikeasti tehtävä jotain, ei se apu itsestään saavu paikalle. Monet kuulevat avunhuudot, mutta antavat olla ajatellen, että kyllä ne muut auttavat tai että en osaa auttaa. Kyllä jokainen osaa auttaa. On se niin vaikee näppäillä puhelinnumero kännykään ja soittaa pieni puhelu keräykseen.
Mä ja monet muut Jyrki69 -fanit keskustellaan innokkaasti, siitä kun on puhjennut hirmunen hinku auttaa Afrikan lapsia. Haluamme olla innolla mukana tukemassa ja myös levittää tietoa eteenpäin.
Mun mielestä auttaminen on pysyvä muoti. Meidän suomalaisten pitäisi olla tyytyväisiä siihen mitä meillä on, sillä toisilla ei ole asiat yhtähyvin kun meillä.
Jyrki on mielestäni hoitanut UNISEF-jutunsa erinomaisesti.
Asia herättää paljon vahvoja mielipiteitä, ja aktiivista keskustelua.
Hyvä näin.
Mutta mielestäni, auttamisen pitäisi lisääntyä enemmän, se on kuitenkin tärkeä asia.
Alkuun rohmu oli puhdasotsainen ja auttamaan vihkiytynyt. Silloin hän toimi välikätenä lahjoittajan ja avun saajan välillä pyyteettä, otti vain postimerkin hinnan ja toimitti avustuskirjeen perille.
Pikkuhiljaa rohmulle kertyi kokemusta ja kavereita. Tuntui mielekkäältä ryhtyä nauttimaan palkkaa työstään ja työ oli mielekkäämpää kavereiden kanssa joille kanssa maksettiin palkkaa. Palkan suuruus oli syytä päättää itse, ettei kateelliset päässeet sotkemaan asioita.
Toiminta kehittyi ja rahaa alkoi tulla ovista ja ikkunoista ihan haitaksi asti. Rohmu kavereineen päätti laittaa osan niistä talteen pahojen päivien varalle. Tämä muodostui nopeasti tavaksi eikä enää tullut kuuloonkaan, että kohteeseen x kerätyt rahat olisi sinne toimitettu vaan niiden käytöstä päätettiin erillisessä konfferenssissa joka pidettiin malediiveilla viikon mittaisena suurella joukolla.
Nykyisin elintasokas Rohmu toimittaa perille enää postimerkin ja pitää kirjekuoren itse.
Jostakin lukasin tälläisen oli rahaa kerätty jonnekkin ns, kehitysmaahan jotta saisivat rakennettua teurastamon, noh rahat oli sitten lähetetty sinne ja jonkin ajan kuluttua joku sinne katsomaan mokomaa laitosta siellä oli kyllä teurastamo rakennettu ja komea sellainen, mutta sinne teurastamoon ei ollut sähköjä laitettu eikä putkitöitä tehty mitä helvettiä sellaisella teurastamolla tekee johon ei vesi eikö sähkö tule.
Mihin joutui ne rahat jotka säästyivät noilta töiltä???.
Muutenkin kummeksuttaa sellainen juttu, että kerätään rahaa jonkin kaivon kaivamiseen miksei ne kaiva perkele kaivojaan itse, kuinkas monta vuotta nuihin ns kehitysmaihin on sitä rahaa syydetty keräyksillä ja valtion toimesta taitaa olla jo kymmeniä vuosia, ne pojat siellä vaan käsiojossa odottaa lähetyksiä sivistyneistä maista.
Tsunamit sun muut kyllä ymmärän, mutta nää afrikan maat ei jumalauta miksei ne ole oppineet tekemään itse jotain, keksisivät vaikka jonkin hyvän vienti artikkelin jolla sitten rikastuisivat PLAAPLAAPLAA....
Parahin kummeksuja:
Koska olet noin kärkäs avustusrahoja kritisoimaan, olet varmaankin tietoinen siitä, että kehitysmaista virtaa meillepäin vuosittain lainojen lyhennyksinä ja muina kuluina moninkertainen summa kehitysapurahoihin verrattuna.
Monet köyhät maat ovat loputtomassa velkaloukussa, ja kun pahimmillaan yli puolet vuosibudjetista valuu pelkkien korkojen maksuun, on yhteiskuntarakennetta paha kehittää.
Ja onhan noilla mailla vientituotteita, suuri osa maailman luonnonvaroista jopa. Länsimaat vain hallitsevat maailmankauppaa ja estävät tulleillaan kehitysmaiden omien teollisuustuotteiden pääsyn maailmanmarkkinoille.
Siinä olet oikeassa, että monia kehitysapu- ja teollisuushankkeita on mennyt täysin pieleen kun on yritetty sovittaa meikäläisiä toimintatapoja vieraaseen kulttuuriin missä kaikki ei toimikaan niinkuin täällä on totuttu.
Nykyäänhän suuntaus on juuri tuo toivomasi, eli pyritään tekemään mahdollisimman paljon yhteistyössä paikallisten kanssa alusta saakka projekteja.
samaa mieltä. eikä pidä unohtaa sitä että kun siirtomaavallat vielä olivat olemassa niin eikös ne eurooppalaiset menneet ja siirtäneet omiin taskuihin kaiken tuottavan. Kai nyt on jo aika maksaa takaisin.
Minusta rahat pitäsi käyttää sellaiseen toimintaan joka auttaa kutakin maata kehittämään itselleen pohjan toimivalle valtiolle. Vaikeaahan se on mutta siinä on haavetta kerrakseen....
Ja hätä/ruokaapu tottakai niin katastrofi kuin nälänhätä alueille on ok. Harmillista vain miten se toimi tsunamin jälkeen. Valitettavan usein kun nopeat tallovat hitaat, vahvat syövät heikot jne......
Olen kouluttanut kaksi tyttöä Afrikassa (siis maksan osan koulunkäyntiä), kolmas nyt menossa. Näin pääsevät itse vastaamaan itsestään,koska opittuaan peruskoulusivistyksen pääsevät töihin. Ja myös osaavat vaatia omille lapsilleen koulutusta, koska tietävät koulutuksen
suoran hyödyn.
Olen kurkkuani myöten täynnä näitä hymistelijöitä, että eihän se raha mene kuitenkaan perille.Enemmän se kuitenkin auttaa, kuin tuo paskan itsekkyys, mikä ei anna toiselle ropoakaan.Painukaa itse toimimaan jossain järjestössä, niin tiedätte miten asiat kulkee.
Kärsimystä ja köyhyyttä on niin kauan kun me rikkaat maat emme toimi.
Voi t..u. Kyllä taas menee latit hukkaan,nyt tonne Pakistaniin joka jo entuudestaan on tuhoon tuomittu maankolkka.
Tapaninpäivän avustukset saattoivat kohdistua uudelleenrakentamiseen kunnes taas uusi 'aalto' tulee ja pyyhkii ns. asumukset ja savimajat maan rakoon.Ei ne opi kerrasta ettei tasamaalle,meren rantaan ole sopivaa rakentaa tms.
Nyt tämä Pakistanin alue olisi hyvä eristää ja sulkea omaksi reservaatiksi jossa vain omatoimisuus ja taito auttaa. Luonto huolehtii muista.
Tää on tätä elämänkulkua joka uudistaa liiaksi paisunutta ihmiskuntaa luonnon parhaaksi katsomalla tavalla.
näin sentään vihreitten linkolan opeilla. Mutta täytyy sanoa että kaiken ylimääräisen antaisin, jos varmasti tiedän että menee avun tarvitsijoille NYT huomatkaa ei missään nimessä välistävetäjille eli kaikki apu tarvitsijoille ei järjestön raskaaseen organisaatioon ja toimitusjohtajien hirmu pallkkoihin. Eikait sitä avustus rahaa johtajille anneta palkkoina, palkkioina. Avustetaan kaikki.
Suomen antaman avun tarkoitus on lähinnä rauhoittaa antajan mieltä
Suomen antamasta miljardien kehityavusta on tutkimustenkin mukaan yli 90 prosenttia mennyt täysin hukkaan
Ja en ole mistään lukenut että Suomen Venäjälle antamalla miljardilla eurolla olisi saatu mitään hyödyllistä aikaan
Suomi antaa jostakin syystä eniten apua kaikkein korruptoituneimmille diktatuurimaille
Ehkä on salaa sovittu että osa rahoista menee niiden suomalaisten poliitikkojen tileille jotka Suomen kehityavusta päättävät
Ihmiselle on sisäänrakennettu auttamisen tarve koska lauma selviää paremmin jos pulaan jäänyt nostetaan ylös "kuopasta".
Uussoialistit ja vasurit ovat kollektivisoineet vastuun. Tämä on laimentanut luontaisen vastuuntunnon lähimmäisistä. Ihmiset eivät ole pitkään aikaan suostuneet katsomaan toisen kurjuutta silmiin vaan luottaneet siihen että yhteiskunta huolehtii... Nyt kun länsimaiset yhteiskunnat ja niiden vallanpitäjät eivät kuitenkaan pysty toimittamaan sitä mille heidän valtansa on rakennettu, eli hyvinvointiyhteiskuntalupaukselle, on luotaista ihmisille että he ryhtyvät itse ottamaan vastuuta itsestään ja lähimmäisistään.
Hyvä ja terve muotioikku!
Onha se muotia niin. Harmillista vain ettei aina ole ollut. Itse olen köyhä opiskelija (suomen mittapuulla todellakin köyhyysrajan alapuolella elävä) ja joskus minäkin saan nähdä nälkää.Kun rahat on vähissä niin pienellä rahalla ruoan hankkiminen pitkällä aikavälillä on aika työlästä. Luojan kiitos en nää nälkää kuitenkaan kuten miljoonat muut. Todellista ruoattomuutta ilman toivoa tulevaisuudesta. Vaikka omia pennosia pitää vahtia tarkkaan niin aina laitan hiluja niihin keräyslippaisiin. Olen aina tehnyt niin sillä se tuo hyvän mielen ja tavallaan omat murheet tuntuvat pieniltä kun koko muistaa miten onnekas kuitenkin on. Minulla on tulevaisuus ja tulevaisuudessa kun siirryn parempituloiseksi työläiseksi niin aion todellakin hankkia mm.kummilapsen. Mahtavaa että niin pienellä summalla (suomen mittapuussa) saa niin paljon tulevaisuutta jollekulle muulle.