Sattumalta aukaisin joskus jostakin ostamani kirjan "Tutkimuksen etulinjassa" ja osuin lukuun "Nasaretin miehen arvoitus", kirj. Heikki Räisänen. (En edes muistakaan mitä kaikkia kirjoja omistan, joten tämä oli kyllä varsinainen löytö.)
Kirja on vuodelta 1995 joten tieto on tietysti jo vähän vanhahkoa. Mutta onhan kyseessä noin 2000 v vanha materiaali mitä tässä tutkitaan...
Kirjoittaja kertoo että tutkijat pitivät Jeesus-seminaarin USAssa, ja tässä seminaarissa tutkittiin kuinka todennäköistä on että evankeliumeissa Jeesuksen suuhun laitetut sanat olisivat hänen omiaan. Tutkijat merkitsivät punaiselle todennäköisimmät Jeesuksen puheet, vaaleanpunaisella vähemmän tod.näk., harmaalla sellaiset mitä arvelivat ettei Jeesus ollut lausunut mutta mitkä sopisivat Jeesuksen suuhun, ja mustalla sen mitä pitivät täysin epäautenttisena Jeesuksen puheena.
Synoptisista evankeliumeista "Jeesuksen omaa puhetta" löytyi
Matteuksesta 20 %
Markuksesta 12 %
Luukkaasta 30 %
Johanneksen evankeliumia pidettiin autenttisena 0,1 % verran(!).
Jos harmaakin väri otettiin mukaan, prosentit olivat esim. Luukkaalla 50 % ja Markuksella yli 40 %.
Synoptiset evankelimit ovat kuulema sukua Jeesuksen puheiden kokoelmalle jota tavataan nimittää nimellä "Q". (Tästä olisi kiintoisaa kuulla lisääkin, mikäli kirjoittajat asiasta ovat tietoisia.)
Lisäksi UTn ulkopuolelle jäänyt Tuomaan evankeliumi sai 30 % punerruksen. Tutkijat kun kuulema pitävät kaikkia kirjoituksia yhtä arvokkaana materiaalina, riippumatta siitä ovatko ne Raamatussa vai eivät.
Kirjoittaja Räisänen katsoo että nykyuskovaisuus perustuu pitkälti nimenomaan Johanneksen evankeliumille, semminkin kun ko. evankeliumissa korostetaan hyvin paljon Jeesuksen jumaluutta. Johanneksen evankeliumia eivät kuulema myöskään kiinnosta köyhät ja sorretut, joten ilmeisestikin Jeesuksen parantajan toimi ei siinä kirjassa tule niin keskeiseksi kuin synoptisissa.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että Jeesus on nostettu asemaan mihin hän ei välttämättä itse alunperin edes halunnut. Jeesuksesta on tehty samanlainen jumalankuva kuin niin monista muistakin hahmoista, olivat nämä joskus todella eläneet tai eivät. Mistäpä sen tietäisi josko Osiris-jumalankin takana olisi jonkinlainen todellinen ihmiskohtalo hyvin hyvin kaukana esihistoriassa? Tehdäkseen Jumalasta jotenkin lähestyttävämmän ja inhimillisemmän ihmiset saattavat ottaa puolimyyttisiä ihmishahmoja hänen edustajakseen, vieden homman niin pitkälle että Jumala ja ihminen sekoittuvat.
Tässä mielessä islam on mielenkiintoinen uskonto, että se ei hyväksy ihmisen jumaloimista. (Itse en hyväksy yksittäisen ihmisen jumaloimista, ts. en pysty näkemään yhdenkään tämän planeetan asukkaan ikinä nousseen Jumalan tasolle, joskin katson että Jumala - mitä se onkaan - voi olla kaikessa läsnä yhtälailla.)
He joille Johanneksen Jeesus on ainoa oikea pahoittavat tietenkin mielensä syvästi siitä että kaikki eivät juuri tuohon Jeesukseen usko. Itse olen kiinnostunut Jeesus-tutkimuksesta siinä mielessä että haluan sen avulla tuoda selkeämmin esille että ihminen Jeesus on eri asia kuin ihmisten mielikuvat hänestä. Eihän sitä tiedä jos sieltä vaikka paljastuu hyvinkin hieno karaktääri kaiken Jeesus-hömpän takaa, jos avoimin mielin tutkitaan. Ei yhden ihmisen Jeesus ole sen parempi ja arvokkaampi hahmo kuin jonkun toisen ihmisen toisenlainen Jeesus.
Minulle Jeesus on opettaja. Tässä käsittelemäni kirjoitelman mukaan Luukas (joka sai korkeimman prosentin) näkee Jeesuksen nimenomaan ihmisystävänä. Mielestäni myötätuntoinen sivistynyt ihminen on terveempi hahmo kuin omaa jumaluuttaan korskeasti julistava tuomiopäivän tuoja -jumala.
Kirja on vuodelta 1995 joten tieto on tietysti jo vähän vanhahkoa. Mutta onhan kyseessä noin 2000 v vanha materiaali mitä tässä tutkitaan...
Kirjoittaja kertoo että tutkijat pitivät Jeesus-seminaarin USAssa, ja tässä seminaarissa tutkittiin kuinka todennäköistä on että evankeliumeissa Jeesuksen suuhun laitetut sanat olisivat hänen omiaan. Tutkijat merkitsivät punaiselle todennäköisimmät Jeesuksen puheet, vaaleanpunaisella vähemmän tod.näk., harmaalla sellaiset mitä arvelivat ettei Jeesus ollut lausunut mutta mitkä sopisivat Jeesuksen suuhun, ja mustalla sen mitä pitivät täysin epäautenttisena Jeesuksen puheena.
Synoptisista evankeliumeista "Jeesuksen omaa puhetta" löytyi
Matteuksesta 20 %
Markuksesta 12 %
Luukkaasta 30 %
Johanneksen evankeliumia pidettiin autenttisena 0,1 % verran(!).
Jos harmaakin väri otettiin mukaan, prosentit olivat esim. Luukkaalla 50 % ja Markuksella yli 40 %.
Synoptiset evankelimit ovat kuulema sukua Jeesuksen puheiden kokoelmalle jota tavataan nimittää nimellä "Q". (Tästä olisi kiintoisaa kuulla lisääkin, mikäli kirjoittajat asiasta ovat tietoisia.)
Lisäksi UTn ulkopuolelle jäänyt Tuomaan evankeliumi sai 30 % punerruksen. Tutkijat kun kuulema pitävät kaikkia kirjoituksia yhtä arvokkaana materiaalina, riippumatta siitä ovatko ne Raamatussa vai eivät.
Kirjoittaja Räisänen katsoo että nykyuskovaisuus perustuu pitkälti nimenomaan Johanneksen evankeliumille, semminkin kun ko. evankeliumissa korostetaan hyvin paljon Jeesuksen jumaluutta. Johanneksen evankeliumia eivät kuulema myöskään kiinnosta köyhät ja sorretut, joten ilmeisestikin Jeesuksen parantajan toimi ei siinä kirjassa tule niin keskeiseksi kuin synoptisissa.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että Jeesus on nostettu asemaan mihin hän ei välttämättä itse alunperin edes halunnut. Jeesuksesta on tehty samanlainen jumalankuva kuin niin monista muistakin hahmoista, olivat nämä joskus todella eläneet tai eivät. Mistäpä sen tietäisi josko Osiris-jumalankin takana olisi jonkinlainen todellinen ihmiskohtalo hyvin hyvin kaukana esihistoriassa? Tehdäkseen Jumalasta jotenkin lähestyttävämmän ja inhimillisemmän ihmiset saattavat ottaa puolimyyttisiä ihmishahmoja hänen edustajakseen, vieden homman niin pitkälle että Jumala ja ihminen sekoittuvat.
Tässä mielessä islam on mielenkiintoinen uskonto, että se ei hyväksy ihmisen jumaloimista. (Itse en hyväksy yksittäisen ihmisen jumaloimista, ts. en pysty näkemään yhdenkään tämän planeetan asukkaan ikinä nousseen Jumalan tasolle, joskin katson että Jumala - mitä se onkaan - voi olla kaikessa läsnä yhtälailla.)
He joille Johanneksen Jeesus on ainoa oikea pahoittavat tietenkin mielensä syvästi siitä että kaikki eivät juuri tuohon Jeesukseen usko. Itse olen kiinnostunut Jeesus-tutkimuksesta siinä mielessä että haluan sen avulla tuoda selkeämmin esille että ihminen Jeesus on eri asia kuin ihmisten mielikuvat hänestä. Eihän sitä tiedä jos sieltä vaikka paljastuu hyvinkin hieno karaktääri kaiken Jeesus-hömpän takaa, jos avoimin mielin tutkitaan. Ei yhden ihmisen Jeesus ole sen parempi ja arvokkaampi hahmo kuin jonkun toisen ihmisen toisenlainen Jeesus.
Minulle Jeesus on opettaja. Tässä käsittelemäni kirjoitelman mukaan Luukas (joka sai korkeimman prosentin) näkee Jeesuksen nimenomaan ihmisystävänä. Mielestäni myötätuntoinen sivistynyt ihminen on terveempi hahmo kuin omaa jumaluuttaan korskeasti julistava tuomiopäivän tuoja -jumala.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jeesus erosi muista uskonnon luojista oleelisesti. Buddha, Zarathustra, Muhammed jne. toivat uuden OPIN, mutta Jeesus toi ennenkaikkea ITSENSÄ. Kristinuskon ydin ei ole niinkään usko Jeesuksen opetuksiin, kuin usko Häneen Jumalan Poikana. Tällä en halua vähätellä Jeesuksen opetusta, joka on viisasta ja totta.
>>Synoptiset evankelimit ovat kuulema sukua Jeesuksen puheiden kokoelmalle jota tavataan nimittää nimellä "Q". (Tästä olisi kiintoisaa kuulla lisääkin, mikäli kirjoittajat asiasta ovat tietoisia.)>>
Synoptisten evankeliumien (eli Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan) yhteneväisyydet on tavattu selittää ns. kaksilähdeteorian mukaan. Sen mukaan Markus on evankeliumeista vanhin, ja Matteus ja Luukas ovat käyttäneet sitä lähteenään. Matteuksella ja Luukkaalla on kuitenkin myös muuta yhtenevää aineistoa, joka toisinaan on sanasta sanaan samaa, toisinaan taas eroaa toisistaan hieman. Tämä on yleensä selitetty kadonneen Q- tai Logia-lähteen avulla. Q sisälsi lähinnä Jeesuksen vertauksia ja muuta puheaineistoa, ja muistutti siinä mielessä läheisesti Tuomaan evankeliumia. Q-lähde on pyritty rekonstruioimaan Matteuksen ja Luukkaan evankeliumien avulla. Täytyy kuitenkin muistaa, etteivät kaikki tutkijat hyväksy Q-hypoteesia.
Jotkut Q-tutkijat ovat väittäneet löytävänsä Q-lähteestä jopa eri kerrostumia, mikä mielestäni on aika kaukaa haettua kun kuitenkin käsitellään lähdettä joka on kadonnut jo kauan sitten.
Jeesus-seminaarista saa parhaiten lisää tietoa seminaarin omilta nettisivuilta:
http://virtualreligion.net/forum/index.html
Samoilla sivuilla on Complete Gospels-linkin takana linkkejä (myös) Q-lähteestä.
Suomenkielisessä kirjallisuudessakin löytyy tietoja Q:sta, ainakin Nasaretilaisen historia ja Varhaiskristilliset evankeliumit –kirjoissa.
Tiedätkö millähän perusteilla nämä tutkijatyypit seuloivat evankeliumeja aina Tuomaan evankeliumia myöten saadakseen selville "Jeesuksen omat sanat"?
Ja miksi he eivät seuloneet Johanneksen ilmestystä; sisältäähän sekin Jeesuksen sanoja?
Siinä Räisänen on ainakin väärässä, että nykyuskovaisuus perustuisi pitkälti Johanneksen evankeliumiin siinä korostetun Jeesuksen jumaluuden tähden.
Olen yksi niistä uskovista, jotka vertaavat Jeesuksen opetuksen sisältöä esim. Krishnan ja Buddhan opetuksiin.
Jeesuksen opetuksen ydinsanoma Jumalasta ja Elämästä on samankaltainen.
Mitä tulee Jeesuksen jumaluuteen niin mikä on sinun määritelmäsi jumaluudesta?
Ja mitä oletat Jeesuksen tarkoittavan sanoilla: "Ettekö tiedä, että te olette jumalia?"
En tunne tutkijoiden perusteita, mutta itse en ainakaan Ilmestyskirjaa ottaisi tutkimuksiin mukaan. Eihän se kerro Jeesuksen toiminnasta pätkän vertaa.
Ilmestyskirja voi kertoa melkein mistä tahansa - itse olen tykästynyt näkemykseen että se on allegoria ihmisen sisäisestä kamppailusta valaistumisen kynnyksellä. Se että siinä puhutaan termeillä jotka viittaavat Jeesukseen johtuu vain siitä millaisessa uskonnollisessa ympäristössä se on syntynyt. Muslimi olisi käyttänyt eri nimityksiä, samoin buddhalainen omiaan.
Oma käsitykseni nimenomaan Jeesuksen jumaluudesta on se (minkä usein olenkin tuonut esille) että Jeesus ei ole se Jumala joka on vastuussa fyysisen maailmankaikkeuden olemassaolosta, eikä varsinkaan se Jumala joka on meissä kaikissa Itsenä ja Henkenä. Jeesus on persoona niinkuin me kaikki muutkin ihmiset. Jeesus kuitenkin saavuttaa arvonimen Kristus kun hänen egonsa sammuu ja Jumala hänessä pääsee tietoisuuteen asti.
Tämä Kristus on meissä kaikissa, ja siksi me olemme "jumalia", joskin itse sanoisin mieluummin että "olemme osia Jumalasta".
Voi tietysti olla että Jeesus niillä "jumalillaan" tarkoitti jotain muutakin. Kenties jotain negatiivistakin.
Sattumalta tuli tääkii teksti eteen.Ihan hyvä et tutkit.Sitä sen muailman missä elää ni sen kautta JEESUS löytyy elikkä mennä itseensä.Jumalan valtakuntahan on sisäisesti meissä kun otamme JEESUKSEN VASTAAN HENKILÖKOHTAISESTI.Meistä tulee alussa selaisia tuomio päivän rovasteja jottei tosikaan.Mutta kun ARMOSSA kasvamme alamme ARMAHTAMAAN toisiakin.ps usein meidän järki on uskon esteenä, sitäkin sana kehotaa käyttämään
Minusta on vähän arveluttavaa valita raamatusta, toisia asioita todeksi ja toisia valheeksi. Silloinhan raamattu ei ole Jumalan sanaa vaan ihmisen itsensä keksimää satua??? Mitä siitä Jeesuksesta jää jäljelle tuollaisella tutkimuksella. -Etiikkaa ja moraalia, tai ehkä syvempää tietoako? Eiköhän Raamatun tärkein asia ole evankeliumi. Siis pääsy iankaikkiseen elämään helvetin sijasta. Ainoastaan uskomalla Jeesukseen joka sovitti ristillä meidän syntimme.
Kyllä me armahdusta enemmän tarvitsemme kuin oppia hurskaasta elämästä. Kyllä me rakkautta tarvitsemme enemmän kuin moralisointia. Ja Jumalan sanaa enemmän kuin etiikkaa.
Ja vain Jeesuksen kautta me voimme saada armahduksen, rakkauden, iankaikkisen elämän. Muuta nimeä ei ole annettu päälle maan jonka kautta pelastutaan.
Niin, Jeesus-seminaari tosiaan äänesti (!) evankeliumien aitoudesta. No jaa. Spekulointia se ei varmasti lopettanut. Huomasin äsken, että tästä Jeesus-seminaarista ja erityisesti gnostilais-kristillisestä tulkinnasta on joku kirjoittanut blogissaan: http://tamquam.blogspot.com/2005/11/gnostilainen-jeesus.html
Vaikken "uskovainen" olekaan, onhan J kiinnostava aihe. Pitänee tutkia lisää.