aikaa on kulunut jo 5,5vuotta.silti kaipaan sinua yhtä paljon kuin ennen.toivon että tulisit vielä joskus takaisin,edes sen verran että voisin sanoa että rakastan sinua.en anna itselleni koskaan anteeksi etten käynyt sinua katsomassa viimeisen mahdollisuuden aikana..
nuku hyvin rakas,me tapaamme vielä.tiedän että sulla on nyt hyvä olla ja karvakorvat ovat hyvässä hoidossa sinun luona
nuku hyvin rakas,me tapaamme vielä.tiedän että sulla on nyt hyvä olla ja karvakorvat ovat hyvässä hoidossa sinun luona
Vastaukset 6
Vanhimmat
kuolemasta on aikaa jo yli kymmenen vuotta mutta ikävä on edelleen. Onhan ikävä ja kaipuu nyt jo paljon lievempää, kauniit muistot jäljellä.
Laulun sanat, "pysy aina pikkuveljenäin ja lintuna..." ,tuo edelleenkin kyyneleet silmiin.
voimia sinulle surussasi, itse olen jo pahimman yli päässyt ja niin pääset sinäkin, varmaan olet jo pahimmasta päässytkin mutta...ikävä säilyy.
Menetin itse pikkuveljeni vajaa vuosi sitten, enkä ymmärrä miten tulen tästä selviämään. Jotkut päivät ovat jo parempia, mutta tuntuu, etten vieläkään käsitä, etten häntä enää koskaan saa nähdä... Juuri eilen viimeksi kuuntelin, kun koulun reissulla porukka lauloi bussissa pysy aina pikkuveljenä-biisiä... se on aina niin kamalaa kuunneltavaa, kuten moni muukin biisi. Jos jaksatte, niin kertoisitteko, miten itse jaksoitte eteenpäin menetyksienne jälkeen? On helpottavaa huomata, että tekin olette selvinneet, kai minäkin.
Pikkusiskoni 14 vuotta, kuoli huhtikuussa. Ikävä on edelleen suuri. Jotkut laulut ovat raskaita kuunnella, kuten apulanta-armo ja taikakuu-hiljainen on laulu rakkauden.
Toivon sinulle voimia jatkaa ja jaksaa elämässä.
ei sitä aina jaksa.välillä tuntuu että kaikkein parasta olisi olla veljen luona
Hei!
Otan osaa suureen suruusi. Itselläni on myös huumetausta, ja ystäviä on kuollut ympäriltä erilaisin tavoin..
Poikaystäväsi on aika erikoinen tapaus, jos ei jostain syystä "hyväksy" veljesi kuolemaa, tai sitä tapaa millä hän kuoli. Jokainen ihminen meistä on samanarvoinen. Ihan jokainen.
Voimaa!
t. toipuva addikti
Menetin ihanan pikkuveljeni 5 vuotta sitten. Hän hukkui. Hän oli vasta 15- vuotias. Minulle tuo samaninen kappale tuo aina kyyneleet silmiin. Harmitti, kun se kappale on soinu radiossa melkein tauotta. V...tti, kun työkaverit hoilas sitä vieressä.
Silloin sitä mietti, että MIKSI juuri minun pikkuveli ja MIKSI ja MIKSI!! Silmäni ovat ajan myötä avautuneet ja tiedän monia, joilta läheinen on kuollut. Lisäksi ensimmäinen poikaystäväni on haudassa ja kaiken päälle olen menettänyt kaksi lasta. (keskenmeno ja vauva kuoli kohtuun). Välillä tuntuu, että elämä on liian raakaa. Olen kuitenkin päässyt asioiden yli. Aika auttaa ja ystävien ja läheisten tuki. Toivonkin, että kaikilla on surun hetkellä läheisiä ihmisiä ympärillä. Onhan se yksin sureminenkin tehtävä. Toivotan kaikille voimia, joilla elämässä surua!!