Iltapäivälehden toimitus oli vierailulla Ydinvoimalassa ja eräs toimittajista lorotti vahingossa lahkeilleen vessassa käydessään.
“Siellä on vuotava putki. Näettekö mitä se teki minun housuilleni?“, hän narisi muille.
Seuraavana päivänä lehden etusivulla luki: “VUOTO YDINVOIMALASSA. NYT KUOLLAAN KAIKKI.”
***
Pelästynyt toimittaja ryntäsi päätoimittajan työhuoneeseen ja sanoi hädissään:
“Presidentin kansliasta soitettiin ja kysyttiin miksi meidän lehtemme väittää että presidentti on kuollut.”
“Eikö hän sitten olekaan kuollut”, päätoimittaja ihmetteli.
“Ei. Me vain olimme kaikki kännissä eilen ja sellainen lööppi vaikutti hyvältä ajatukselta.”
“No, mikä ongelma tässä sitten on?”
“Kansliapäällikön mielestä otsikko on täyttä valetta.”
“Entä sitten”, päätoimittaja kohautti hartioitaan. “Suksikoon suolle koko kanslia. Lööpeissä lukee että presidentti on kuollut eikä maahan ole edes suruliputusta määrätty.”
***
Iltapäivälehden toimittajan vaimo oli käymässä mielisairaalassa miestään katsomassa ja kysyi huolestuneena psykiatrilta:
“Mikä häntä oikein vaivaa? Hän käyttäytyykin niin kummallisesti.”
“Hänellä on skitsofrenia ja hän luulee olevansa jotain aivan muuta”, psykiatri vastasi.
“Luuleeko hän olevansa joku muu?”, vaimo sanoi kauhistuneena.
“Tämä on vakavampaa kuin pelkkä oman persoonan sekoittaminen toisen persoonaan”, psykiatri sanoi vakavana. “Miehenne tietää kyllä kuka on, mutta pitää itseään silti journalistina.”
***
Kaksi toimittajaa keskusteli menneitä muistellen.
“Muistatko Hämäläisen Jukan”, toinen kysyi.
“Muistan muistan”, toinen vastasi. “Vieläkö hänellä on vaikeuksia pysyä aiheessa ja olla keksimättä juttuja omasta päästään?”
“On, mutta enää siitä ei ole haittaa. Hän kirjoittaa nykyisin vain pääkirjoituksia.”
***
Toimittaja oli valittu Julkisen Sanan Neuvoston jäseneksi. Vanhempi jäsen antoi hänelle kasan valituksia ja sanoi että hänen pitäisi käsitellä ne jossain välissä.
“Emmekö me käsittelekään niitä yhdessä”, toimittaja ihmetteli.
“Mitä turhia”, vanhempi jäsen sanoi ja antoi hänelle pinon monistettuja kirjeitä. ”Meillä on valmiit vastaukset näitä varten. Jos valitus koskee sitä mitä lehdet ovat kirjoittaneet, lähetät paluupostissa tämän jossa selitetään sananvapauden tärkeyttä. Jos se taas koskee sitä lehdet ovat jättäneet kirjoittamatta, lähetät tämän jossa selitetään ettei kaikkea ole sopivaa julkaista.”
“Siellä on vuotava putki. Näettekö mitä se teki minun housuilleni?“, hän narisi muille.
Seuraavana päivänä lehden etusivulla luki: “VUOTO YDINVOIMALASSA. NYT KUOLLAAN KAIKKI.”
***
Pelästynyt toimittaja ryntäsi päätoimittajan työhuoneeseen ja sanoi hädissään:
“Presidentin kansliasta soitettiin ja kysyttiin miksi meidän lehtemme väittää että presidentti on kuollut.”
“Eikö hän sitten olekaan kuollut”, päätoimittaja ihmetteli.
“Ei. Me vain olimme kaikki kännissä eilen ja sellainen lööppi vaikutti hyvältä ajatukselta.”
“No, mikä ongelma tässä sitten on?”
“Kansliapäällikön mielestä otsikko on täyttä valetta.”
“Entä sitten”, päätoimittaja kohautti hartioitaan. “Suksikoon suolle koko kanslia. Lööpeissä lukee että presidentti on kuollut eikä maahan ole edes suruliputusta määrätty.”
***
Iltapäivälehden toimittajan vaimo oli käymässä mielisairaalassa miestään katsomassa ja kysyi huolestuneena psykiatrilta:
“Mikä häntä oikein vaivaa? Hän käyttäytyykin niin kummallisesti.”
“Hänellä on skitsofrenia ja hän luulee olevansa jotain aivan muuta”, psykiatri vastasi.
“Luuleeko hän olevansa joku muu?”, vaimo sanoi kauhistuneena.
“Tämä on vakavampaa kuin pelkkä oman persoonan sekoittaminen toisen persoonaan”, psykiatri sanoi vakavana. “Miehenne tietää kyllä kuka on, mutta pitää itseään silti journalistina.”
***
Kaksi toimittajaa keskusteli menneitä muistellen.
“Muistatko Hämäläisen Jukan”, toinen kysyi.
“Muistan muistan”, toinen vastasi. “Vieläkö hänellä on vaikeuksia pysyä aiheessa ja olla keksimättä juttuja omasta päästään?”
“On, mutta enää siitä ei ole haittaa. Hän kirjoittaa nykyisin vain pääkirjoituksia.”
***
Toimittaja oli valittu Julkisen Sanan Neuvoston jäseneksi. Vanhempi jäsen antoi hänelle kasan valituksia ja sanoi että hänen pitäisi käsitellä ne jossain välissä.
“Emmekö me käsittelekään niitä yhdessä”, toimittaja ihmetteli.
“Mitä turhia”, vanhempi jäsen sanoi ja antoi hänelle pinon monistettuja kirjeitä. ”Meillä on valmiit vastaukset näitä varten. Jos valitus koskee sitä mitä lehdet ovat kirjoittaneet, lähetät paluupostissa tämän jossa selitetään sananvapauden tärkeyttä. Jos se taas koskee sitä lehdet ovat jättäneet kirjoittamatta, lähetät tämän jossa selitetään ettei kaikkea ole sopivaa julkaista.”
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.