Kylmän sodan aikaan suurvallat Neuvostoliitto ja Yhdysvallat kävivät kilpaa monella saralla. Koska yhteen ei voitu ja haluttu ottaa suoraan, mittelöt yhteiskuntajärjestelmän paremmuudesta tapahtuivat epäsuorin keinoin. Eräs kilpailumuoto oli avaruuden valloitus.
Avaruuden valloittamisella oli toki paljon järkiperäisiäkin taustoja, sillä mahdollistavathan esimerkiksi satelliitit nykypäivänä kaikenlaisen viestinnän. Perusajatuksena oli silloin kuitenkin pullistelu. Rahaa syötettiin käsittämättömiä määriä vain, jotta toinen yhteiskuntajärjestelmä saataisiin voitettua jossakin. Amerikkalaisethan tuon pelin lopulta veivät, vaikka neuvostoliittolaisilla parempi alku olikin.
Kylmän sodan jälkeen avaruuteen ei ole oikeastaan enää haikailtu. Yhdysvaltojen, ainoan suurvallan, ei ole pitänyt osoittaa kenellekään omaa teknistä ylivertaisuutaan, sillä se on jo kaikkien tiedossa. Toki NASA vielä toimii, mutta suuret hankkeet kuten miehitetyt lennot Marssiin on suosiolla haudattu. Kuussakaan ei olla aikoihin käyty.
Presidentti Bush on kuitenkin jo jonkun aikaa puhunut suurten avaruusohjelmien renesanssista. Kuuhun ollaan suunnittelemassa pysyvää tukikohtaa ja ollaanpa Marsinkiin menossa. Olisikohan tavoitteena jälleen kerran kilpailunhalu?
Ketä vastaan USA sitten kilpailee? Euroopan ESA ja Venäjän avaruusjärjestöt haaveilevat toki muista planeetoista, mutta loppujen lopuksi ne painivat aivan eri sarjassa kuin USA. Ainoa varteenotettava kilpakumppani on nopeasti kehittyvä Kiina. USA ei varmasti sallisi itselleen sellaista arvovaltatappiota, jossa joku muu maa pääsisi ensimmäisenä Marssiin. Punainen planeetta taas lienee jo värinsä perusteella kiinalle tärkeä.
Kiina on huomenna lähettämässä taikonauttejaan avaruuteen jo toisen kerran. Vaikka teknologiassa ollaankin vielä jäljessä, antaa johdon yksinvalta Kiinalle arvaamattoman edun. Rahaa voidaan nimittäin polttaa ilman kansan suostumustakin. USA:ssa taasen koko hanke voi venyä vuosilla äänestäjien mielipiteistä riippuen.
USA kuitenkin osaa markkinoida hankkeitaan äänestäjille. Marsin valloitus on aivan eri sarjaa kuin ESA:n kuiden jääkerrosten paksuuksien mittaamiset. Lisäksi Yhdysvaltojen kansalaiset ovat auliisti maksamassa veroja, jos varoilla ollaan pönkittämässä maan valta-asemaa - vaikka sitten avaruudessa.
Avaruusrahoilla saisi varmasti poistettua köyhyyden maailmasta tai jotain muuta järisyttävää. Tällaista on kuitenkin vaikea markkinoida äänestäjille. Helpompaa on tavoitella kivipalloa tuhansien kilometrien päässä meistä. Mitä mieltä te lukijat olette - onko miljardeja maksavassa avaruuskilvassa järkeä, vai kannattaako tulevaisuuden teknologiaan panostaa kaikin voimin?
Avaruuden valloittamisella oli toki paljon järkiperäisiäkin taustoja, sillä mahdollistavathan esimerkiksi satelliitit nykypäivänä kaikenlaisen viestinnän. Perusajatuksena oli silloin kuitenkin pullistelu. Rahaa syötettiin käsittämättömiä määriä vain, jotta toinen yhteiskuntajärjestelmä saataisiin voitettua jossakin. Amerikkalaisethan tuon pelin lopulta veivät, vaikka neuvostoliittolaisilla parempi alku olikin.
Kylmän sodan jälkeen avaruuteen ei ole oikeastaan enää haikailtu. Yhdysvaltojen, ainoan suurvallan, ei ole pitänyt osoittaa kenellekään omaa teknistä ylivertaisuutaan, sillä se on jo kaikkien tiedossa. Toki NASA vielä toimii, mutta suuret hankkeet kuten miehitetyt lennot Marssiin on suosiolla haudattu. Kuussakaan ei olla aikoihin käyty.
Presidentti Bush on kuitenkin jo jonkun aikaa puhunut suurten avaruusohjelmien renesanssista. Kuuhun ollaan suunnittelemassa pysyvää tukikohtaa ja ollaanpa Marsinkiin menossa. Olisikohan tavoitteena jälleen kerran kilpailunhalu?
Ketä vastaan USA sitten kilpailee? Euroopan ESA ja Venäjän avaruusjärjestöt haaveilevat toki muista planeetoista, mutta loppujen lopuksi ne painivat aivan eri sarjassa kuin USA. Ainoa varteenotettava kilpakumppani on nopeasti kehittyvä Kiina. USA ei varmasti sallisi itselleen sellaista arvovaltatappiota, jossa joku muu maa pääsisi ensimmäisenä Marssiin. Punainen planeetta taas lienee jo värinsä perusteella kiinalle tärkeä.
Kiina on huomenna lähettämässä taikonauttejaan avaruuteen jo toisen kerran. Vaikka teknologiassa ollaankin vielä jäljessä, antaa johdon yksinvalta Kiinalle arvaamattoman edun. Rahaa voidaan nimittäin polttaa ilman kansan suostumustakin. USA:ssa taasen koko hanke voi venyä vuosilla äänestäjien mielipiteistä riippuen.
USA kuitenkin osaa markkinoida hankkeitaan äänestäjille. Marsin valloitus on aivan eri sarjaa kuin ESA:n kuiden jääkerrosten paksuuksien mittaamiset. Lisäksi Yhdysvaltojen kansalaiset ovat auliisti maksamassa veroja, jos varoilla ollaan pönkittämässä maan valta-asemaa - vaikka sitten avaruudessa.
Avaruusrahoilla saisi varmasti poistettua köyhyyden maailmasta tai jotain muuta järisyttävää. Tällaista on kuitenkin vaikea markkinoida äänestäjille. Helpompaa on tavoitella kivipalloa tuhansien kilometrien päässä meistä. Mitä mieltä te lukijat olette - onko miljardeja maksavassa avaruuskilvassa järkeä, vai kannattaako tulevaisuuden teknologiaan panostaa kaikin voimin?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Panostaa.