koskaan ei tiedä mitä tapahtuu . elämä opettaa jos ei muuta niin hiljaa kulkemaan . paljon on kohtaloita erinlaisia . minäkin olen kokenut kaiken maan ja taivaan väliltä .kerron lyhyesti tarinani , tai ainaskin yritän . vuosia ei vielä ole ihan neljääkymppiikään , silti olen kokenut ihania suhteita . seurustellutkin monasti ja saannut ainaskin viisikertaa todistettavasti . kuitenkin joku päätti koetella minua ja kovaa koettelikin . ensin sain tiedon lapseni hukkumisesta . onneksi niin ei kuitenkaan ollut tapahtunut . tunteet , en pysty kuvaileen mutta koittakaa itse ajatella tilannetta omalla kohallanne . sitten meni puolisen vuotta kun sain tiedon äitini vakavasta sairaudesta , onneksi äitini kuitenkin elää viellä vaikka on vakavasti sairas . jälleen kului puolivuotta , en koskaan osannut edes ajatella sellaista asiaa minkä jouduin kohtaamaan . menetin puolisoni aivan yllättäin . se oli jotain sellaista mitä kukaan ei voi edes kuvitella , paitsi ne jotka ovat kokeneet saman . elän nyt kuitenkin näiden asioiden kanssa joka päivä ajatellen niitä ja niiden tarkoitusta . siitä opin sen että elämä on arvaamaton ja julma . olisi todella paljon asioita mistä voisin kirjoitella , jos joku haluaa tai kaipaa juttukaveria niin täällä olisi sellainen . jaksamisia kaikille muillekkin . elämää tää vain on .
koskaan ei tiedä
elämä opettaa
81627
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mieheni sairastui vakavasti ja menetin rakkaan vanhempani samassa kuussa. Sairaus on tosin hallinnassa lääkkeiden ja hyvän hoidon ansiosta. Täydellistä paranemista ei varmaankaan ole. Kaksi tälläistä shokkia peräkkäin oli melkoinen kokemus. Olenkin miettinyt, että tällä kaikella on varmaan ollut jokin tarkoituksensa. Minua on koeteltu kovalla kädellä. Elämän pitää silti jatkua, vaikka vain päivä kerrallaan. Surut pitää surra ja itkut itkeä. Välillä tuntuu tosi pahalta - on ikävä, itkettää, pelottaa miten elämä alkaa sujua tästä eteenpäin. Toista menetystä en varmaan kestäisi...
Elämän koettelemuksia ei aina ihminen ymmärrä. Miehelläni on SLE, suomeksi sanottuna sidekudosreuma, sairaalajaksoja välillä koska elimistö reistailee milloin mistäkin kohdasta. Itse sain eilen kuulla, että minulla on kasvain reisiluussa, epäillään pahanlaatuiseksi. Kuinkahan meidän käy? Kaksi päivää on itketty mutta nyt alkaa kirkastua. Päivä kerrallaan. Murehtiminen ei auta. Tämän kun jaksaisi muistaa joka hetki.
kyselee samoja kokenut..
Tässä osoite
[email protected]
[email protected] on osoitteeni .
osoite?
nelli....
kaikki jotka ensinkin luitte , suuri kiitos teille kaikille ja ne jotka haluavat kirjoitella kanssani niin osoitteeni on .... nelli_2_69@hotmail. com . ajatukseni kun eivät aina toimi kun pitäisi ....