........Puutarhalta lähdön vielä muistan. Muistan, kuinka pihalle ajoi joku nuoripari tummalla henkilöautolla ostamaan kukkia. Muistan, kuinka tie kaartui loivasti oikealle, mutta sitten seuraava muistikuvani on, että tulin tajuihini jossain sumun täyttämässä huoneessa. Suustani lähti sormenvahvuinen letku ja meni jonnekin sumun sekaan. Valkopukuisia hahmoja liikkui sumun seassa ja joku sanoi: ”Kylläpä katsoo ihmeissään”.
Paikka oli Lapin keskussairaalan teho-osasto. Heti puutarhalta lähdön jälkeen ensimmäisessä risteyksessä oli moottoripyörä pamauttanut tuhatta ja sataa suoraan syliini, kaularankani oli murtunut ja olin kaulasta alaspäin täysin halvaantunut eivätkä lääkärit voineet sanoa, jäänkö henkiin vaiko en. Näin kesän kaunein aika, kukkien loisto ja tuoksu sekä lintujen laulu oli vaihtunut Sibeliuksen tuonelan joutsenen säveliin, mutta miksi. ”Miksi, Jumalani” kyselin yhä uudelleen ja uudelleen, mutta koskaan siihen en vastausta saanut........
http://www.aretalogia.com/kansakunta/muistelus.html
Paikka oli Lapin keskussairaalan teho-osasto. Heti puutarhalta lähdön jälkeen ensimmäisessä risteyksessä oli moottoripyörä pamauttanut tuhatta ja sataa suoraan syliini, kaularankani oli murtunut ja olin kaulasta alaspäin täysin halvaantunut eivätkä lääkärit voineet sanoa, jäänkö henkiin vaiko en. Näin kesän kaunein aika, kukkien loisto ja tuoksu sekä lintujen laulu oli vaihtunut Sibeliuksen tuonelan joutsenen säveliin, mutta miksi. ”Miksi, Jumalani” kyselin yhä uudelleen ja uudelleen, mutta koskaan siihen en vastausta saanut........
http://www.aretalogia.com/kansakunta/muistelus.html
Vastaukset 11
Vanhimmat
...
1.
Monta kertaa miksi-kysymykset vievät meitä harhaan ja sivupoluille, ainakin jos ne liitetään Jumalasuhteeseen ja kysymyksiin Hänen rakkaudesta, huolenpidosta.
Lähtökohtamme kysyä on jo niin oman tuskan ja mahdollisesti kivun värittämä että se jota kysymyksimme lähestymme ei olekaan Jumala. Siis jokin jonka Herrauden myönnämme ja jonka eteen kysymyksemme laskemme luottaen Hänen hyvään tahtoonsa.
Tuskassamme olemme laittaneet Jumalan ikäänkuin viralta. Hän jolle tuskaisat kysymyksemme huudamme on pelkkä mielikuvamme jolla korvasimme Jumalan.
Tuolla "mielikuvajumalalle" - Jumalalle joka on epäoikeudenmukainen, julma ja mahdollisesti nauttii ihmisten kärsimyksestä - sitten kysymyksemme huudamme.
2.
Philip Yancey ei ole karismaatikko, ei ainakaan äärikarismaatikko. Hän on kristillinen evankelista ja kirjailija jonka kirjoista välittyy empaattinen asenne kärsiviä ja tuskaisia kohtaan. Yancey ei hyväksy helppohintaisia teologisia vastauksia joilla ihmisten ahdistus torjutaan vetoamalla vaikkapa ylistykseen tai uskoon: ylistä vaan niin kyllä asiat siitä aukenee - kunhan vaan uskot tarpeeksi niin paranet tms.
Tämä Yancey - joka on kohdannut kärsiviä ihmisiä ja käynyt heidän kanssaan tuhansia keskusteluja - on esittänyt havainnon joka on mielestäni olennainen:
Tärkeämpää kuin kysyä "miksi", olisi kysyä "miten".
Sen sijaan että katsomme taaksepäin traumatisoivaan tapahtumaan, voimme kääntää katseemme eteenpäin. Miten nyt? Miten nyt elää ja ajatella niin että vältyn katkeruudelta? Kuinka voin löytää tasapainon että kohtaan oman kipuni ja katkerat ajatukseni, että en kiellä enkä mitätöi sisältäni nousevaa syytöksen huutoa Jumalaa kohti, mutta kuitenkin olen huutoni kanssa avoimena Jumalan edessä ja tahdon löytää hänet Jumalana, joka auttaa minua elämään kipuni kanssa?
Miksi-kysymyksillä on oma paikkansa ja tehtävänsä ja niiden kysyminen kuuluu ihmisen ajatteluun. Kristitylle on kuitenkin tärkeintä kysyä: kuinka tästä eteenpäin?
Silloin on mahdollisuus löytää Jumala armollisena Jumalana joka on minun kanssani myös kivussa. Hänen armonsa ei koske ensisijaisesti aikaa ja ajallisia tapahtumia vaan syntisen pelastumista. Siinä rakkaudessaan Hän on joka päivä kanssamme. Kun "miten"-kysymyksemme saavat vastauksen ja alamme elää Jeesuksen kanssa, ehkä ajan oloon myös "miksi"-kysymyksiimme tulee vastaus ainakin osittain.
Ehkä kyse on vähän samasta asiasta kuin avioliitossa. Pettynyt puoliso näkee toisen viat ja virheet ja rukoilee: Herra, muuta puolisoni. Mutta kun ihminen ottaa vastuuta omasta elämästään ja hengellisestä tilastaan Kaikkivaltiaan edessä ja Jumalan rakkaus alkaakin muuttaa häntä itseään ja hänen tapaansa havainnoida asioita, silloin tuo toinen ei enää näytäkään niin vialliselta ja virheelliseltä kuin ennen. Mikä on muuttunut? Puolisossa on edelleen asioita jotka ovat sietämättömiä ja kaipaavat muutosta, mutta Kristus on kanssani hyväksyvänä läsnäolona ja auttajana, sen seurauksena näkökulmani puolisoon muuttui - ja tämän myötä puolisokin tavallaan muuttui, koska näen hänet nyt eri tavalla.
3.
Jeesus tahtoo auttaa. Katkeruuksistamme huolimatta.
Hän huusi ristinpuulla tuon kysymyksen: "Miksi, Jumalani, miksi".
Syntiemme tähden. Ettei meidän tarvitsi huutaa sitä äärimmäisessä yksinäisyydessämme, umpiossamme, ilman yhteyden ja avun kokemista.
Hän otti minun syntini päälleen että minä - olenpa sitten kuinka vaikeassa tilanteessa tahansa - voisin kokea tärkeimmän:
Sinä Jeesus olet kanssani SIKSI, SIKSI KOSKA RAKASTAT MINUA JA VÄLITÄT MINUSTA. Siksi!
Vaikka en aina ymmärrä miksi elämässä on tuskaa ja epäoikeudenmukaiselta tuntuvia asioita. Ei Jobkaan ymmärtänyt. Mutta päästyään Jumalan tuntemiseen, kohdattuaan Hänet ikäänkuin "kasvoista kasvoihin" hän sanoi:
"Korvakuulolta vain olin sinusta kuullut, mutta nyt on silmäni sinut nähnyt." Job.42:5.
Job oli kärsimystensä keskellä menettänyt lähes kaiken. Hänen taloudellinen toimeentulonsa oli mennyt. Lapset olivat kuolleet. Kaiken tämän jälkeen, voitettuaan Saatanan syytökset ja juonet uskon kautta, hän koki ennenkokemattoman siunauksen. Ennen kaikkea sisäisesti. Raamattu sanoo että Jumala siunasi Jobin elämän loppupuolta vielä enemmän kuin sen alkupuolta. Siunaus on moniulotteinen asia eikä aina merkitse fyysistä parantumista. Joskus kyllä sitäkin. Joni Eareckson Tada koki nuorena naisena neliraajahalvauksen sen seurauksena kun oli hypännyt pää edellä laiturin nokalta kiveen. Lukuisista rukouksista huolimatta Jumala ei parantanut. Joni kävi läpi vaikeita vaiheita ja syyttelyä Jumalaakin kohtaan mutta lopulta "miksi"-kysymykset vaihtuivat kysymykseen "miten nyt?" Hämmästyttävää on että nykyään hän jotenkin jo kiittääkin Jumalaa kaikesta läpikäymästään. Ehkä ilman kokemustaan hän ei olisi koskaan löytänyt Jumalan rakkautta niin todellisena kuin hän nyt sen kokee. Ehkä ja ehkä. Vastauksia ei aina ole, mutta yksi on varmaa: Jumala on jokaisen omansa kanssa.
Jaksamista sinulle! En tiedä kuinka itse jaksaisin tuollaisessa tilanteessa vai jaksaisinko. Yhden ainakin tiedän, että Jeesus jaksaa. Hän jaksaa voittaa - vihaisen syyttelymme ja itsetuhoiset ajatuksemme, apatiamme ja kalvavan voimattomuudentunteemme, kaiken sen mikä repii ja rikkoo - jos vain annamme Hänen rakkaudelleen mahdollisuuden.
4.
Silloin Saatana ei enää voi käyttää sairauksiamme, vajavaisuuksiamme ja kipujamme itseämme ja Jumalaa vastaan. Olemme Jumalan kädessä sairauksinemme kaikkinemme. Se on suurinta mahdollista parantumista, sisäisen elämän eheytymistä. Siihen tulee mukaan Pyhä Henki, tehden tahtonsa mukaisia asioita.
Tallensin tekstisi koneelleni.
Kirjassaan "Kärsivien Kristus" Stanley Jones tarkastelee kärsimyksen ongelmaa samaan tapaan ja terveellä tavalla.
Suosittelen kaikille.
käsitellään keskustelussa josta tämä teksti:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000011153313
Edelleen siunausta ja jaksamista sinulle, veljeni Herrassa.
>>>
http://www.aretalogia.com/sivut.2-3.html
koska Jumalaa ei ole, ei ainakaan sellaista jota hyvinvointisi kiinnostaisi, vaihtoehdoiksi jää vain se että toinen kuskeista tunki kolmion takaa toisen eteen.
Kumpi?
Mitä tapahtui toiselle osapuolelle?
mieti vähän.
http://www.aretalogia.com/romu.jpg
Tapahtumapaikkana oli taajama-alue, jossa vallitsi 60km/h aluenopeusrajoitus.
Maahantuojan ilmoituksen mukaan kyseisen moottoripyörän jarrutusmatka 50 km/h - nollaan on 13.6 metriä. Poliisin mittauksen mukaan moottoripyörän jarrutusjälkien alkupisteestä törmäyspisteeseen oli 19,2 metriä. Eli 60 nopeudesta moottoripyörä olisi pysähtynyt tällä matkalla kokonaan; ja kuitenkin jälki on tuon näköinen kuten kuvasta näkyy.
Kaikkiaan seitsemän eri yksityiskohtaa todistaa yhtäpitävästi, että kyseisen pyörän nopeus on ollut pitkästi yli satasen vauhtia. Mitä siinä silloin kolmiot auttaa, varsinkin kun näkyvyys on ollut moottoripyörän tulosuuntaan lähes olematonta.
eteen?
Oletko kuullut reaktioajasta? Entäpä jos päätietä ajanut moottoripyöräilijä vilkaisikin juuri väärään aikaan sivulle?
Aiheutitko viattoman sivullisen kuoleman?
Minkälaisen tuomion sait? Sakkoa, paljonko? Ehdollista vai peräti ehdoton tuomio?
tuomion, joka päättyy vasta kuolemassa.
Riittääkö tämä?????
Korkeimmassa Oikeudessa tämäkin asia lopullisesti käsitellään ja tuomitaan.
liian suuri, pieni vai sopiva rangaistus hetken huolimattomuudesta, jonka johdosta ajoit kolmion takaa päätietä etenevän pahaa-aavistamattoman moottoripyöräilijän eteen, joka menetti onnettomuudessa henkensä?
Olithan itse selvinpäin?
Kuoliko hän heti? Jäikö häneltä lapsia tai vaimo?
Minkälaisen tuomion sait erehdyksestäsi maallisessa tuomioistuimessa Leksa?
Miltä tuntuu kun vieras nainen pyyhkii takapuolesi?
tavalla uskonnolliseen keskusteluun? Älä edes yritä puolustella että olet vilpittömästi kiinnostunut kysymästäsi asiasta. Ajattele itsesi kyseisen ihmisen kohdalle!
Toisaalta kyllä Leksan asema on paljon parempi kuin sinulla jos hän tuntee Jumalan, mutta uskovakin on ihminen inhimillisine kipuineen ja kaipaa tervettä ymmärtämistä ja yhteyttä. Jos sinulta puuttuu empaattisuus ja olet kyvytön näkemään lähimmäistesi ihmisarvoa en voi muuta kuin rukoilla että tuollainen kyky syntyisi. Teen sen nyt heti.