Ajanlaskun alussa

"Ajanlaskun alussa (vuonna 0)"

Vuoden 1 eaa. jälkeen tuoli vuosi 1 jaa. Vuotta nolla ei siis koskaan ole ollut juliaanista tai gregoriaanista kalenteria käytettäessä.

Muuta hyötyä musta ei sitten tähän hätään ole. :)

Jonkin verran asiaan perehtyneenä vastaan näin

"Kuinka moni sen aikaisista ihmisistä oli lukutaitoisia? "
-Yläluokasta miespuoliset jäsenet autavasti lukutaitoisia lähes kaikki, joissain ammateissa kaikkikin. Rahvaan joukossa rabbit osasivat lukea peruskansa ei muutamaa poikkeusta lukuunottamatta

"Miten edistyksellistä oli sen ajan lääketiede?"
-Anatomia tunnettiin, perussairauksien oireet tunnistettiin ja joitain osattiin hoitaa. Sisätaudit yleensä tuntemattomia. Taikausko tietysti yleistä (riivaajat :))

"Millä perusteilla tuona aikana julistettiin kuolleeksi? "
-ei millään perusteella tehty mitään "julistusta" vaan kun sydäntä ei tunnettu katsottiin hengen paenneen ja kiirehdittiin hautaamaan edesmennyt

Jos ajat takaa sitä, kuinka helposti joku jeesus-mallinen feikkaaja olisi voinut toimia valekuolleena, niin helpostihan se.

Omasta mielstäni 0-vuoteen kohdistuvat todennäköisyydet mahdolllisen jessen mahdollisista toimista ja muut sen sellaiset ovat jonkin sortin fundamentalismia puolin jos toisin ja jotenkin säälittäviä.

Hae netistä "ajanlasku", niin saat tietoa:

Länsimainen kalenteri - Anno Domini
Ihmiselle on tyypillistä ajatella sitä mitä on ollut, mitä on ja mitä tulee olemaan. Jo ihmisen käyttämään kieleen sisältyy aikamuotoja, joiden avulla subjektin ja objektin temporaalinen suhde voidaan helposti ilmaista. Ihmiselämän ja historian vaiheiden ymmärtäminen edellyttää ajantajua. Suurimpaan osaan maailman uskonnoista liittyy jonkinlainen käsitys ajasta.

Kristinuskon tapa hahmottaa aikaa on peräisin vanhasta juutalaisesta kulttuurista ja antiikin filosofiasta. Tyypillistä tälle ajattelutavalle on se että maailmankaikkeudella uskotaan olevan alku ja loppu. Maailman luominen ja viimeiset tapahtumat rajoittavat aikaa, jota ihmiset elävät. Jumala on iankaikkinen - "ajaton". Hän vaikuttaa aikaan ja ajassa. Näin luominen ei ole aikaan sijoitettava tapahtuma vaan jatkuva prosessi.

Nykyisin käytössä oleva tapa laskea vuosia perustuu jo ennen ajanlaskumme alkua Julius Caesarin toimesta (vuonna 46 eKr) uudistettuun (juliaaniseen) kalenteriin. 500-luvulla tähän kalenteriin liitettiin tapa laskea vuosia, eteen- ja taaksepäin, Jeesuksen oletetusta syntymävuodesta. Aikaisemmin vuosia oli laskettu hallitsijoiden ensimmäisestä hallitusvuodesta tai Rooman kaupungin perustamisesta (753 eKr) alkaen. Caesarin kalenterin epätarkkuuksia korjattiin paavi Gregorius XIII:n määräyksestä. Silloin päivät 5. - 14. lokakuuta 1582 jätetiin kokonaan kalenterista pois. Lisäksi karkauspäiväsääntöä muutettiin. Näin gregoriaanisessa kalenterissa vuodenajat ja tasauspäivät on saatu paremmin pysymään oikeilla paikoillaan.

Länsimainen kalenteri, jota noudattaa vain noin puolet maailman ihmisistä, seuraa auringon kiertoa. Tärkeitä siinä ovat vuodenajat, jotka pyritään pitämään paikoillaan. Esimerkiksi juutalaisuudessa ja islamissa käytössä ovat kuun vaiheisiin perustuva kalenterit, joissa uuden vuoden paikka vaihtelee eri vuosina ja vuoden pituus on lyhempi verrattuna länsimaiseen kalenteriin.

Kirkkovuosi - kirkollinen kalenteri
Kirkkovuosi alkaa adventista, valmistautumisesta jouluun - Jeesuksen syntymään. Vuoden varrelle sijoittuvat juhlat liittyvät Raamatun kertomuksiin, useimmat Jeesuksen elämän vaiheisiin. Kirkkovuoden ajankohta vaikuttaa sekä jumalanpalveluksen sisältöön että alttarin koristeluun.

Joulu on Jeesuksen syntymäjuhla. Se on pääsiäisen jälkeen tärkein kirkollinen juhlapyhä.

Pääsiäinen on tärkein kirkollisista juhlista. Pääsiäistä viettävät myös juutalaiset Egyptistä lähdön muistoksi. Kristityille pääsiäinen on Jeesuksen ylösnousemuksen juhla. Pääsääntöisesti pääsiäistä vietetään kevätpäiväntasausta seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina. Pääsiäiseen valmistautuminen aloitetaan laskiaistiistain jälkeisenä tuhkakeskiviikkona, jolloin alkaa 40 päivää kestävä paaston aika. Monissa maissa laskiaisen tienoilla vietetään karnevaaleja, viimeisiä päiviä ennnen kuin rauhoitutaan paastoon ja jätetään lihan syöminen vähemmälle.

Pääsiäistä seuraa 50 päivää kestävä juhlaaika, jonka päätteeksi vietettävä helluntai (Apt. 2) on kirkon syntymäpäivä.

Päivät ja viikot
Ennen kellojen aikaa päivä oli jaettu 12 hetkeen ja yö neljään yövartioon. Tuntien ja tarkkojen aikojen määritteleminen ei ollut silloin niin tärkeää kuin nykyisin. Aamun ensimmäinen hetki oli noin klo 7, keskipäivä oli kudes hetki ja 12 hetki oli noin klo 18 eli auringon laskiessa. Usein tärkeimpiin hetkiin liittyivät myös päivän rukoushetket. On hyvä tietää myös, että ennen vuorokausi alkoi auringon laskiessa. Tästä syystä kirkoissa soitetaan ehtookelloja pyhäpäivän alkamisen merkiksi jo lauantai-iltana klo 18.

Sunnuntai on kristittyjen pyhäpäivä, koska se on ylösnousemuksen juhlapäivä. Jeesus ristiinnaulittiin perjantaina (1. päivänä) ja hänen hautansa oli tyhjä sunnuntaina (3. päivänä). On huomattava, että juutalaiset viettävät sapattia lauantaina, viikon seitsemäntenä päivänä, jolloin luomiskertomuksen mukaan Jumala lepäsi (1. Moos. 2:2-3). Vanhan laskutavan mukaan viikon ensimmäinen päivä on ollut sunnuntai.

Nimipäiväkalenteri - pyhimyskalenteri
Suomalaisista almanakoista löytyvä nimipäiväkalenteri on harvinaisuus muualla maailmassa. Suurimmassa osassa kristikuntaa käytössä on pyhimyskalenteri, jossa on kirkon historian henkilöiden muistopäiviä. Esimerkiksi ortodoksisen kirkon kalenterin mukaan mm. Mikael-niminen henkilö voi viettää useamman kerran vuodessa "nimipäiväänsä" - tai pikemminkin muistella oman nimikko Pyhänsä elämänvaiheita ja opetuksia.

Joidenkin lähteiden mukaan ajanlaskussamme on noin - 4 - 7 vuoden virhe. Jeesus syntyikin siis 4 - 7 vuotta ennen tai jälkeen ajanlaskumme. Jokatapauksessahan Jeesus syntyi,ristiinnaulittiin, kuoli, haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä ja vietti aikaansa opetuslasten kanssa 40 päivää. Hänen ylösnousemuksensa juhlaa vietetään helatorstaina. Jeesus elää ja tulee pian takaisin.