--Olen seurannut näitä viestejä pitkään.--
-Ruikutukselta ne väkisinkin kuulostavat.-
Varsinkin kun ajattelee hiukan sitä, mitä ihmiset ympäri maailman joutuvat uskontojensa takia tänä päivänä kärsimään toisten uskontojen edustajien puolelta ja samoin myös ateistien puolelta.
Aivan samalla tavalla voisi puhua "Ateistien uhreista".
Vakaumuksen vapaus ja oikeus ei ole itsestäänselvää.
- Ei näillä sivuilla ole muuta kuin toisiin ihmisiin katkeroituneiden ihmisten kostonhaluisia vuodatuksia. Uskontojen syitä löytyy kovin vähän. Kyllä nämä suomalaisten "uhrien" esilleottamat Suuret Vääryydet tuntuvat kovin kepeältä tavaralta - uskovaisten keskeisiltä närkästelyiltä.
-Ruikutukselta ne väkisinkin kuulostavat.-
Varsinkin kun ajattelee hiukan sitä, mitä ihmiset ympäri maailman joutuvat uskontojensa takia tänä päivänä kärsimään toisten uskontojen edustajien puolelta ja samoin myös ateistien puolelta.
Aivan samalla tavalla voisi puhua "Ateistien uhreista".
Vakaumuksen vapaus ja oikeus ei ole itsestäänselvää.
- Ei näillä sivuilla ole muuta kuin toisiin ihmisiin katkeroituneiden ihmisten kostonhaluisia vuodatuksia. Uskontojen syitä löytyy kovin vähän. Kyllä nämä suomalaisten "uhrien" esilleottamat Suuret Vääryydet tuntuvat kovin kepeältä tavaralta - uskovaisten keskeisiltä närkästelyiltä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
"--Olen seurannut näitä viestejä pitkään.-- "
Ja sitten tulit tänne ruikuttamaan, miten väärin sinua ja muita uskiksia kohdellaan. No onko nyt helpompi elää?
Jos aihepiiri, näkökulma tuntuu sinusta tarpeettomalta, miksi sitten seuraat palstaa? Tämäkin aihepiiri saattaa koskettaa jota kuta ja joku saattaa löytää täältä tarpeelliista vastakaikua tai ymmärtämystä omille näkemyksilleen ja kokemuksilleen.
Uskontojen uhrien on tuskin kovin helppoa käydä julkista, avointa keskustelua kokemuksistaan. Uskonnollisten tunteiden läpikäynti, hyvässä tai pahassakaan ei suomalaisessa kulttuurissa ole helppoa ja ongelmatonta. Netin suoma anonymiteetti saattaa mahdollistaa fiksua ja rakentavaakin keskustelua. Häiriköitä ja provoja joukossa vilisee, mutta mitäs heistä. Eikös niitä riitä joka palstalla?
Olemme monella tapaa uskontojen uhreja yhteiskunnassamme.
Vastoin vakaumustamme opetetaan lapsillemme kristinuskoa.
Sanotaan, että mitäs ruikutat. Pane vekaras et-tunnille, sinulla on oikeus siihen. Totta ja tämä on parannusta aikaisemmpaan, mutta se ei silti ole tasa-arvoista. Neutraalia elämänkatsomusta olisi opetettava vaatimatta sitä.
Joskus taas tapahtuu, niin kuin olen joskus aikaisemmin muilla palstoilla kirjoittanut lastentarhan toiminnasta. Henk.koht. kokemus oli aika karvas, kun lapseni meni päiväkotiin, jonka oletettiin olevan "asiallinen", mutta osoittautui kristinuskon opetuspaikaksi ja muitakin lahkolaisia kävi kertomassa tarinoitaan. Mainitsimme vielä alussa, että emme tunnusta mitään uskontoa.
Yhteiskunta reagoi asiaan siten, että meidän olisi pitänyt ottaa selvää taustoista. Mehän otimme. Ulkoisesti tarhan toiminta näytti siltä kuin muutkin. Kristillinen yhteiskuntamme siis syyllisti meitä vanhempia, kun emme olleet älynneet penkoa riittävän syvältä ei niin julkista toimintaa.
Yrittäjänä maksoin aikanaan kirkollisveroa ja nykyisin kyseinen vero otetaan toisin perustein.
En minä käytä kirkon palveluja eikä minua tulla hautaamaan kirkkomaahan kuoltuani.
Jälleen olen uskonnon uhri.
Ruikuttamista tämä on ja mitätöntä verrattuna joidenkin toisten maiden uskonnollisiin tilanteisiin verrattuna. Kyse on kuitenkin minun kotimaastani, yhteiskunnastani ja oikeudenmukaisuudesta sekä tasa-arvoisuudesta.
Hyvä! Suoraan sanottu!!
Kerrotko vielä mistä kuvaamasi laisia uskonnon uhreja löytyy? Olisi kiva käydä kurkistelemassa heidän kuvauksiaan kokemuksista ja uskonnollisten tunteiden läpikäyntiään. Varsinkin kuvaamaasi fiksua ja rakentavaa keskustelua suorastaan janoan.
"Ei näillä sivuilla ole muuta kuin toisiin ihmisiin katkeroituneiden ihmisten kostonhaluisia vuodatuksia."
Mukavaa nähdä hieman itsekritiikkiä.
Niin. Miksi kukaan uhrin tulisi tänne, kun ei nämä viestit ole kovin rakentavia, eikä auta ketään, jolla on oikeasti vaikeaa?
Siis jos on todella kokenut ns. hengellistä väkivaltaa jossain, niin ei sen ko. yhteisön mustamaalaaminen enää muuta tapahtunutta, eikä auta yhtään. Se vaan lisää omaa katkeruutta ja pahaa oloa, kun pyörittelee niitä kamaluuksia mielessään.
Elämä jatkuu kaikesta huolimatta.
Itsellänikin on kokemuksia jotensakin "sairaasta" yhteisöstä. En tosin ollut kovin syvällä siellä, enkä joutunut henk.koht. kohtaamaan kovin ikäviä asioita. Näin kuitenkin yhtä sun toista ja sen hirveän ristiriidan puheiden ja todellisuuden välillä.
Vaikka ne kokemukset on ahdistavia ja satuttavia, niin on jotain hyvääkin.
Uskon edelleen Jumalaan. Hän vaan ei ole sellainen, mitä joku yhteisö opettaa, vaan paljon suurempi :) Uskosta on kuoriutunut kaikkea ylimääräistä pois. Jeesus on jäänyt.
En oikein osaa enää luottaa ihmisiin, ja se on ehkä kaikista kipeintä. Kuitenkin samalla Jeesus on tullut läheisemmäksi, hän on ainut mitä minulla on :) Ilman häntä en jaksaisi elää.
Uskontojen uhrit
Tämä paikka on tarkoitettu juuri sellaista "ruikutusta" varten, josta et taida pitää?
Maailmalla varmasti helppoa, toiset eivät
sitä ymmärrä... Ei katkeruutta eikä kostoa!!!
Pitäkää itsestänne huoli tuollasina lutusina...