mitä ajattelette kaatamisesta

Itse en ole helluntaiseurakuntaan kuuluva ja näin ollen minun vastaukseni ei varmaankaan paljoa anna selviötä.

Olen ajatellut noista kaatamistapauksista
niin, että kun ihminen on tarpeeksi pitkälle "aivopesty" on kyky jopa kaatua jonkin "hengen" voimasta.

Toinen selitys on se, että todellakin Pyhä Henki toimii tai miten sitten toimii, mutta itse olen lentänyt maahan eli kaatunut kun uskovainen (helluntaiseurakuntaan kuuluva)ihminen kosketti minua ja sanoi "Herran käsi kosketa häntä", jännä sähkövirta vaan meni koko kroppani läpi enkä vieläkään tiedä mistä se johtui.
Tuon "yliluonnollisen" tapahtuman jälkeen tulin uskoon.
Tosin nykyään elän tavallista elämää maailmassa ihmisenä ihmisten joukossa.En tunne kuuluvani joukkoon valittun vaan joukkoon ihmisten, jotka ovat Herralle otollisia.

Kaataminen, no jaa. On joko Pyhän Hengen työtä tai sitten itsesuggestiota, miten sen kukin ottaa.
Mutta oma kokemukseni on, että jotain selittämätöntä tapahtui silloin kun kaaduin.

Olen luterilaisen kirkon jäsen ja aion pysyä siinä jäsenenä. En näe mitään fanaatikon mieltä ryhtyä jonkinlaiseksi "yli -ihmiseksi", joka vain tekee työtä ja elää Herralle.

Meitä on moneen junaan ja monesti ahdistunut mieli ajaa ihmistä tuohon seurakuntayhteyteen, mikä on ihan kiva asia ahdistuneelle, jos vain saa lohdutuksen sanoja, eikä "kiviä" päälleen.

Mutta näin ja noin. Itselläni on ihania ystäviä eri seurakunnista ja meitä kaikkia yhdistää yksi asia ; usko Jeesukseen Kristukseen pelastajana ja armon ja rakkauden tuojana.

että sellattii .....

Itse en ole helluntaiseurakuntaan kuuluva ja näin ollen minun vastaukseni ei varmaankaan paljoa anna selviötä.

Olen ajatellut noista kaatamistapauksista
niin, että kun ihminen on tarpeeksi pitkälle "aivopesty" on kyky jopa kaatua jonkin "hengen" voimasta.

Toinen selitys on se, että todellakin Pyhä Henki toimii tai miten sitten toimii, mutta itse olen lentänyt maahan eli kaatunut kun uskovainen (helluntaiseurakuntaan kuuluva)ihminen kosketti minua ja sanoi "Herran käsi kosketa häntä", jännä sähkövirta vaan meni koko kroppani läpi enkä vieläkään tiedä mistä se johtui.
Tuon "yliluonnollisen" tapahtuman jälkeen tulin uskoon.
Tosin nykyään elän tavallista elämää maailmassa ihmisenä ihmisten joukossa.En tunne kuuluvani joukkoon valittun vaan joukkoon ihmisten, jotka ovat Herralle otollisia.

Kaataminen, no jaa. On joko Pyhän Hengen työtä tai sitten itsesuggestiota, miten sen kukin ottaa.
Mutta oma kokemukseni on, että jotain selittämätöntä tapahtui silloin kun kaaduin.

Olen luterilaisen kirkon jäsen ja aion pysyä siinä jäsenenä. En näe mitään fanaatikon mieltä ryhtyä jonkinlaiseksi "yli -ihmiseksi", joka vain tekee työtä ja elää Herralle.

Meitä on moneen junaan ja monesti ahdistunut mieli ajaa ihmistä tuohon seurakuntayhteyteen, mikä on ihan kiva asia ahdistuneelle, jos vain saa lohdutuksen sanoja, eikä "kiviä" päälleen.

Mutta näin ja noin. Itselläni on ihania ystäviä eri seurakunnista ja meitä kaikkia yhdistää yksi asia ; usko Jeesukseen Kristukseen pelastajana ja armon ja rakkauden tuojana.

että sellattii .....

jotkut on riivaajien voimasta tapahtuvia kaatumisia....jotkut menee sinne lavalle vaan koetakseen tämän ihme "kaatumisen" ja humps....maassa ollaan.

toki Herrakin voi koskettaa..

ole nähnyt aika usein, mutta mielestäni Jumala kyllä voi koskettaa ihmistä niin voimakkaasti, että hän kaatuu ! Oma kohtaista kaatumisen kokemusta minulla ei ole asiasta. Kerran meidän paikkakunnan helluntaiseurakunnassa rukouskokouksessa oli joku vieraileva pastori (en muista nimeä) jonka rukouksen voimasta ihmisiä kaatui. Itsekin kävn silloin esirukoiltavana, mutta en kaatunut. Mutta Pyhän Hengen läsnäolo oli kumminkin melkein kaikkien mielestä "käsinkosketeltava." Joten minusta siinä ei sinällänsä ole ihmeellistä...