...kiire, kiire, kiire, aina on kiire jonnekin. Aika ei riitä ja ärsyttää, väsyttää, masentaa ja burnout lähestyy. Pomo käskyttää tekemään ylimääräisiä töitä eikä niistä makseta lisää palkkaa. Töitä pitäisi tehdä pienellä palkalla eikä palkankorotuksista tietoakaan.Teet työt mukisematta ettet suututa työnantajaa. Pidät ehkä itseäsi tärkeänä työntekijänä työnantajallesi kuin että olisit perheesi ja lapsiesi kanssa kotona.
Joku ylvästelee sillä, että on kiire. Kyllä on kiire, en ehdi tekemään mitään ja kuitenkin pyörität omaa karuselliäsi tajuamatta, että kun hyppäisit siitä pois, kiire katoaisi. Et hallitse enää omaa ajankäyttöäsi.
Haalit itsellesi paljon harrastuksia, olet menossa joka ilta ja valitat ettet ehdi tekemään mitään, on kiire, kauhea kiire ja tuon tuosta vilkuilet kelloa. Lehdistä, televisiosta ja yhteiskunnasta tulee paineita haalia enemmän ja enemmän tekemistä, ja kiire ja stressi kasvavat kun et ehdikään tekemään kaikkea mitä haluat. Et ehdi, koska aika on rajallista etkä tajua vieläkään hypätä karusellistä.
Miksi valitat kiireestä jos et osaa omaa ajankäyttöäsi hallita? Olisit hiljaa. Miettisit mitä elämäntyylillesi tekisit, laittaisit asiat arvojärjestykseen. Helppoa sanoa, mutta eipä asia olekaan näin yksioikoinen.
Sillä aikaa markkinamekanismit miettivät pääsi menoksi koko ajan uusia aktiviteetteja, joilla ajankäyttösi, kiireesi, stressisi ja rahasi kulutetaan loppuun. Loma-ajat on puukattu täyteen, syksyllä on mentävä ruskalomalle, jouluna joululomalle lämpimään, hiihtolomalla laskettelemaan ja kesällä kierretään Suomea ja loppuloma stressaannutaan passaamalla sukulaisia kesämökillä.
Kiire uhkaa koko talouskasvua, jossain vaiheessa tulee pää vetäjän käteen, markkinoille ja ihmisille. Ihannoimmeko kiirettä niin paljon, että rajat tulevat vastaan, ehkäpä joillekin liian myöhään ja markkinoiden on alettava satsaamaan palveluihin. Palveluihin, materian sijasta aineettomaan, henkisen hyvinvoinnin palveluihin, mutta onko se silloin myöhäistä?
Kiire ei ole kenellekään pakollista. No, ehkä se on töissä niille suorittajille, jotka pitävät itseään tärkeämpänä kuin perhettään, tuntien syyllisyyttä, mutta tekevät kuitenkin vapaaehtoisen valinnan työn ja perheen välillä. Työnantajan korostaessa työyhteisöön sitoutumista, joustamista, järjestäen illallisia, teatteriretkiä ja se, joka ei osallistu, saa kierot katseet. Paine kasvaa ihmisessä ja hän menee karuselliin mukaan ajattelematta, että tekisi vain ne tietyt suoritukset, joista hänelle palkkaa maksetaan.
Yritysten vähentäessä väkeä eikä tilalle oteta uusia työntekijöitä, kiire lisääntyy muiden joutuessa tekemään pois potkittujen työt. Teet kiireessä kolmen ihmisen työt ja saat yhden ihmisen palkan eli käytännössä se on sinulle palkanalennusta. Olethan sopinut työsopimuksessa vain tietyt tehtävät tehtäväksi tiettyä suoritetta vastaan. Kiire on valtava ja palkkapussi kevenee. Ja sinä hyväksyt sen mukisematta. Käytännössä kukaan ei uskalla ilmaista työnantajalle saaneensa palkanalennusta, sillä potkut pelottavat enemmän kuin lisääntyneestä työnmäärästä saatava, oikeutettu palkka.
Ahdistus ja kiire lisääntyy. Tuottavuus vähenee työpaikalla ja ihmiset voivat huonosti. Työkyvöttömyys kasvaa, yhä useammin psyykkisistä syistä johtuen, joista osa on suoraa työperäistä stressiä ja burnouttia. Syyt tiedostetaan ja niihin olisi tartuttava ennen kuin kiire tappaa kaiken inhimillisen ihmisestä. Mutta, eihän työnantaja voi suostua maksamaan kolmen irtisanotun ihmisen palkkakustannuksista yhdelle työtä tekemään jäänelle ylimääräistä korvausta, omistaja menettää osan voitoista ja säästetystä kulusta. Saati niin, että työnantaja luopuisi voitoistaan ja osingoistaan antaen työntekijöiden olla työssä. Työnantaja ajattelee vain, että antaa vaan työntekijän porskuttaa sovitulla palkalla vaikka kymmenen ihmisen työt jos ei itse osaa pitää puoliansa.
Muutoksen halu pitäisi lähteä ensisijaisesti työelämässä työnantajista, yrityksen asenteita muuttamalla, uskomalla työntekijöiden haluun tehdä työtä kunnollista korvausta vastaan eikä vain lisäämällä työtaakkaa ja alentamalla palkkaa lisätyllä työmäärällä. Työntekijät tekevät töitä kiireellä ja omien sietokykyjen rajoilla. Työnantajien olisi hyvä huomata myöskin se seikka, että lisääntyvät sairaslomat alentavat tuottavuutta, huonontavat työntekijöiden hyvinvointia ja sitä kautta vaarantavat jopa koko yrityksen kasvun ja talouden tasapainon.
Kiireen lisääntyessä töissä ja vapaa-aikana, ihmisen pitäisi miettiä tarkoin mitä tekee ajalla, omalla ajalla ja miettiä mikä elämässä on tärkeintä. Kaikille se ei ole taloudellisesti mahdollista, mutta omaa vapaa-aikaa voi säädellä.
Minä uskon vahvasti, että ihminen stressaantuu työelämän karusellissä enemmän kuin vapaa-ajan karusellissä, sillä ihminen tekee vapaa-aikanaan itselleen miellyttäviä asioita, mutta töissä on pakko tehdä mitä pomo käskee.
*ugh…olen puhunut* :)
Joku ylvästelee sillä, että on kiire. Kyllä on kiire, en ehdi tekemään mitään ja kuitenkin pyörität omaa karuselliäsi tajuamatta, että kun hyppäisit siitä pois, kiire katoaisi. Et hallitse enää omaa ajankäyttöäsi.
Haalit itsellesi paljon harrastuksia, olet menossa joka ilta ja valitat ettet ehdi tekemään mitään, on kiire, kauhea kiire ja tuon tuosta vilkuilet kelloa. Lehdistä, televisiosta ja yhteiskunnasta tulee paineita haalia enemmän ja enemmän tekemistä, ja kiire ja stressi kasvavat kun et ehdikään tekemään kaikkea mitä haluat. Et ehdi, koska aika on rajallista etkä tajua vieläkään hypätä karusellistä.
Miksi valitat kiireestä jos et osaa omaa ajankäyttöäsi hallita? Olisit hiljaa. Miettisit mitä elämäntyylillesi tekisit, laittaisit asiat arvojärjestykseen. Helppoa sanoa, mutta eipä asia olekaan näin yksioikoinen.
Sillä aikaa markkinamekanismit miettivät pääsi menoksi koko ajan uusia aktiviteetteja, joilla ajankäyttösi, kiireesi, stressisi ja rahasi kulutetaan loppuun. Loma-ajat on puukattu täyteen, syksyllä on mentävä ruskalomalle, jouluna joululomalle lämpimään, hiihtolomalla laskettelemaan ja kesällä kierretään Suomea ja loppuloma stressaannutaan passaamalla sukulaisia kesämökillä.
Kiire uhkaa koko talouskasvua, jossain vaiheessa tulee pää vetäjän käteen, markkinoille ja ihmisille. Ihannoimmeko kiirettä niin paljon, että rajat tulevat vastaan, ehkäpä joillekin liian myöhään ja markkinoiden on alettava satsaamaan palveluihin. Palveluihin, materian sijasta aineettomaan, henkisen hyvinvoinnin palveluihin, mutta onko se silloin myöhäistä?
Kiire ei ole kenellekään pakollista. No, ehkä se on töissä niille suorittajille, jotka pitävät itseään tärkeämpänä kuin perhettään, tuntien syyllisyyttä, mutta tekevät kuitenkin vapaaehtoisen valinnan työn ja perheen välillä. Työnantajan korostaessa työyhteisöön sitoutumista, joustamista, järjestäen illallisia, teatteriretkiä ja se, joka ei osallistu, saa kierot katseet. Paine kasvaa ihmisessä ja hän menee karuselliin mukaan ajattelematta, että tekisi vain ne tietyt suoritukset, joista hänelle palkkaa maksetaan.
Yritysten vähentäessä väkeä eikä tilalle oteta uusia työntekijöitä, kiire lisääntyy muiden joutuessa tekemään pois potkittujen työt. Teet kiireessä kolmen ihmisen työt ja saat yhden ihmisen palkan eli käytännössä se on sinulle palkanalennusta. Olethan sopinut työsopimuksessa vain tietyt tehtävät tehtäväksi tiettyä suoritetta vastaan. Kiire on valtava ja palkkapussi kevenee. Ja sinä hyväksyt sen mukisematta. Käytännössä kukaan ei uskalla ilmaista työnantajalle saaneensa palkanalennusta, sillä potkut pelottavat enemmän kuin lisääntyneestä työnmäärästä saatava, oikeutettu palkka.
Ahdistus ja kiire lisääntyy. Tuottavuus vähenee työpaikalla ja ihmiset voivat huonosti. Työkyvöttömyys kasvaa, yhä useammin psyykkisistä syistä johtuen, joista osa on suoraa työperäistä stressiä ja burnouttia. Syyt tiedostetaan ja niihin olisi tartuttava ennen kuin kiire tappaa kaiken inhimillisen ihmisestä. Mutta, eihän työnantaja voi suostua maksamaan kolmen irtisanotun ihmisen palkkakustannuksista yhdelle työtä tekemään jäänelle ylimääräistä korvausta, omistaja menettää osan voitoista ja säästetystä kulusta. Saati niin, että työnantaja luopuisi voitoistaan ja osingoistaan antaen työntekijöiden olla työssä. Työnantaja ajattelee vain, että antaa vaan työntekijän porskuttaa sovitulla palkalla vaikka kymmenen ihmisen työt jos ei itse osaa pitää puoliansa.
Muutoksen halu pitäisi lähteä ensisijaisesti työelämässä työnantajista, yrityksen asenteita muuttamalla, uskomalla työntekijöiden haluun tehdä työtä kunnollista korvausta vastaan eikä vain lisäämällä työtaakkaa ja alentamalla palkkaa lisätyllä työmäärällä. Työntekijät tekevät töitä kiireellä ja omien sietokykyjen rajoilla. Työnantajien olisi hyvä huomata myöskin se seikka, että lisääntyvät sairaslomat alentavat tuottavuutta, huonontavat työntekijöiden hyvinvointia ja sitä kautta vaarantavat jopa koko yrityksen kasvun ja talouden tasapainon.
Kiireen lisääntyessä töissä ja vapaa-aikana, ihmisen pitäisi miettiä tarkoin mitä tekee ajalla, omalla ajalla ja miettiä mikä elämässä on tärkeintä. Kaikille se ei ole taloudellisesti mahdollista, mutta omaa vapaa-aikaa voi säädellä.
Minä uskon vahvasti, että ihminen stressaantuu työelämän karusellissä enemmän kuin vapaa-ajan karusellissä, sillä ihminen tekee vapaa-aikanaan itselleen miellyttäviä asioita, mutta töissä on pakko tehdä mitä pomo käskee.
*ugh…olen puhunut* :)
Vastaukset 15
Vanhimmat
mutta asiaa..tai siis jotenkin sinnepäin. Hah!
Joka tapauksessa on ihmeellistä, että suuriakin voittoja tuottava yritys vähentää henkilökuntaa LAILLISESTI, että saataisiin lisää voittoja ja yrityksessä tapahtuisi sillä sektorilla kasvua, vaikka myyntiä tapahtuisi täsmälleen sama määrä.
Samasta porukasta ulos enemmän enerkijaa..En kuulu enää moiseen systeemiin. Nyt on tilanne toisin ja on helkkarin hienoa tehdä töitä rauhassa, vaikkakin niitä on tosi aljon välillä.
...tapahtuu irtisanottujen palkkakustannuksista jos myynti pysyy samana ja nämä ns. voitot kasvattavat omistajien pankkitiliä.
Ihmettelen miksi liitot eivät puutu näihin LAILLISIIN irtisanomisiin ja vaadi tiukemmalla kädellä jääneille työntekijöille lisää palkkaa. Onhan sanomatta selvää, että jos työtehtävät lisääntyvät, niin palkkaakin pitää tulla lisää, vai onko?
olevansa pakon edessä, asuntolainat ovat niskassa, tuntuu että on pakko tehdä ne ylimääräisetkin työt ettei lennä pellolle ja talous kaadu. Varsinkin noin 50-vuotiailla saattaa tilanne olla se, että asunto on viittä vaille maksettu ja lopputili voisi viedä elinikäisen säästämisen tulokset ulosottomiehen vasaran alle. Paljon niitä on tapahtunutkin.
Silti moni tuntemani ihminen, joka on lopulta pellolle lentänyt, on ollut alkujärkytyksen jälkeen ihan riemuissaan. Ihan lähipiirissä on eräs viisikymppinen joka ODOTTAA seuraavaa saneerausta että saisi lemput, jolloin saa irtisanomisajan palkan ilman työvelvoitetta.
Sitten on tapaukset joissa pääsee varhennetulle eläkkeelle ja samantien katkeaa verisuoni päästä, asia on sitten sillä selvä. Kyllä kannatti! Työnantajat eivät muuta tapojaan, liitot ovat näköjään voimattomia, joten itse on mietittävä mikä lopultakin on tärkeää.
Ps. Kyllä noi vapaa-ajan aktiviteetit välillä tuntuvat sellaisilta, että niitä jotenkin kuuluu tehdä vaikka ei haluaisikaan.
...kirjoitin, jokainen on vastuussa omasta ajastaan eikä kenenkään ole pakko harrastaa yhtikäs mitään...mutta kuten sinä sanoit, asia ei olekaan helppoa, koska yhteiskunta asettaa vaatimuksia.
Työterveyshuolto patistaa liikkumaan, lehdet ovat pullollaan laihdutusohjeita, erilaisia liikuntaohjeita ja telkkari mainostaa tuutin täydeltä seikkailu- ja liikuntaohjelmia. Liikkukaa, harrastakaa ja ihminen tekee ettei erottuisi massasta ja väsynyt mieli ja ruumis huutaa ihanaa sohvaa.
Hyvä avaus.
Tyypillistä tämän päivän työelämälle ovat esim Nokian ja Ylen tavat hoidella homma: pistetään porukat pihalle ja palkataan tilalle uudet, entisillä on mahdollisuus hakea samoja hommia uudelleen. Siinä vain otetaan 'löysät pois' ja lisätään työmotivaatiota ja tuottavuutta, Damokleen miekka irtisanomisuhkana pään päällä...
Huonosti käy niille jotka joutuvat pois työputkesta, hyvin niille jotka pääsevät pois.
...en ole kovin hyvin seurannut. Jos työntekijät laitetaan pihalle, niin normaalisti työnantaja ei saa ottaa tilalle uusia työntekijöitä.
Yleensä käytäntö on niin, että jos yrityksen ostaa toinen yritys, niin työntekijät siirtyvät vanhoina työntekijöinä uudelle yritykselle.
Mutta...kun en tiedä tarkemmin Nokian ja Ylen irtisanomisista, niin on vaikeaa ottaa kantaa.
Tuskin tuolla tyylillä pidemmän päälle työntekijöiden motiivi kasvaa tehdä töitä, koska korvan takana on koko ajan uhka mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja jos tuottavuutta yritetään lisätä antamalla lisää töitä entisten lisäksi...siitä ei hyvää seuraa.
...suorassa suhteessa sanaan ei.
Jos alkaa siltä tuntumaan, että tulee elämässä niin työ kuin perhe, liian kiire, on ehkä tiukan linjan priorisoinnin aika. Kiirehän tulee tekemällä eli yksinkertaisesti ymppäät päiväsi liian täyteen.
Työelämän kiire rajoittuu kuitenkin työaikaan. Olen itse toiminut surullisen kuuluisalla IT-alalla jo kahdeksan vuotta ja olen saanut sivusta seurata sen nousun ja tuhon. Monet rakkaat työkaverit ovat joutuneet lähtemään tai siirretty toisiin tehtäviin ts.savustettu ulos. Syitä siirtämiseen on lähinnä ollut joustamaton ja ei niin persettä nuoleva käytös. Ja eiköhän liene jokaisessa työpaikassa ole samanlainen meininki. Tulos tai ulos. Itse henkilökohtaisesti en usko, että yksi ihminen pystyy tekemään kolmen työt tai edes kahden. Yhtä urbaanilegendaa kaikki tyynni. Tottahan työt on lisääntynyt ja henkilökuntaa supistettu, mutta ei se nyt automaattisesti sitä tarkoita, että jäljelle jääneet tekevät pois lähteneiden työt. Aika paljon nykyään ulkoistetaan kaikkia mahdollisia töitä ja tätä kautta omaa henkilökuntaa laitetaan ulos. Vain yksi syy, mutta osallinen sekin.
Olen itse jonkinlainen ay-aktivisti ja olen erittäin tyytyväinen, että paperiliitto jaksoi taistella loppuun asti, koska se helpottaa meidän muiden köyhien liittojen neuvotteluja. Liitot nykyisellään ei ehkä ole niin suuria ja mahtavia peikkoja kuin joskus 70-luvulla, mutta jotain hyötyä niistä kuitenkin tavalliselle palkansaajallekkin on.
Niin, kiireeseen. On olemassa tietyt työehtosopimukset ja niiden puitteiden mukaan tulisi toimia, joten on mahdotonta teettää työntekijällä ylitöitä ilman vastinetta. Siihen kuka suostuu on vain tyhmä. Ei kukaan voi menettää sillä perusteella työpaikkaansa. Ja jos näin käy on sitä varten olemassa työtuomioistuimet ja muut elimet jotka korjaavat tilanteen.
Tuohon vapaa-ajan kiireeseen on olemassa myöskin ratkaisu ja se on se priorisoiminen. Katsoo sitä omaa karuselliaan ja pudottaa sieltä ne turhanpäiväiset ajansyöjät pois. Tätä varten on nykyään oikein kursseja olemassa, idealla kuinka organisoit elämäsi tai sinne päin.
Itse henkilökohtaisesti uskon, että koska elämme niin pinnallisessa yhteiskunnassa ja sen vaatimusten mukaan niin syntyy elämäämme mieletön kiire. Täytyy olla ura, perhe, talo, auto ja hienot harrastukset ja lomat. Niin täytyy jos siihen leikkiin lähtee mukaan. Mutta siitähän päättää jokainen itse. Ei naapuri, puoliso, lapset eikä työnantaja.
Rauhallista syksyä kaikille.
...mutta kuka uskaltaa sanoa ei työnantajalle tai itselleen.
Kiire häipyy kun uskaltaa sanoa ei...näin minä uskon.
Setäpä laittaa tähän sadun suuresta jenkkien yhtiöstä. Ne kun on onnistuneet siellä jenkkilässä rähmimään oman maansa yritykset selvitystilaan, niin ne ostaakin sitten muista maista toimivia yrityksiä.
Sitten, kun ne on ostanut yrityksen, ne kysyy, että mitenkäs siellä toimitaan. Vastausta ne ei tietenkään jouda kuuntelemaan, kun niillä on niin kiire saada uusi yritys toimimaan niiden periaatteilla.
Ja kohta tässä ostetussa yrityksessä onkin kaikki tremendous ja autständing ja greit. On tuu dikit grouthia ja muuta. On autsoosausta, konsolidaatiota ja simplifikaatiota ja kaikki on klopaalia.
Tavallisesta ihmisestä vaan tuntuu siltä, että mikään ei toimi kunnolla ja pienistäkin asioista saadaan suuria asioita, kun ne tehdään kaikki itse ja ongelmia selvitetään Intian kautta. Esimiehiä on vähän joka puolella maailmaa ja joku niistä vaihtuu kuukauden välein. On raporttien tekoa ja puhelinpalavereita. Varsinaiselle työlle ei tahdo jäädä aikaa. Ne pitäisi kait sitten tehdä vapaa-ajalla, jota tosin on aika vähän.
Toimittajat pyytää hurjia hintoja, kun ei ole aikaa kilpailuttaa ja laskun maksut viivästyy.
Asiakkaatkin alkaa olla käärmeissään, kun tavaraa ei kuulu ja palvelu ontuu.
Näiden välissä on krematorio, jossa firman työntekijöitä poltetaan. Mitään hommaa ei voi tehdä kunnolla, kun jo pitäisi hypätä toiseen hommaan. Jos puolitoista vuotta teet samaa, olet luuseri, kun kareeri ei etene. Jos olet sairaslomalla pari viikkoa, huomaat takaisin tullessasi, että sinulla ei olekaan enää sitä hommaa, jota aiemmin teit. Kohta pistetäänkin jo sellaisia tehtäviä, että on pakko tajuta, mistä löytyy ulko-ovi. Olet pian irtisanoutettu pöönautti.
Hyvinhän nuo jotkut kotimaiset firmatkin kuuluu jo oppineen oikeat periaatteet.
Tällaisen sadun setä luki tällä kertaa.
...satu on raakaa luettavaa ja totta jo meillä Suomessa...näin tämä yhteiskunta on vastaanottanut mallin muualta ja yritykset toteuttavat mallia hirvittävällä vauhdilla.
Viis siinä, tuleeko työntekijöille kiire ja pöönautti kunhan voitot ja säästöt kilahtavat omistajien ja osakkeiden tilipussiin.
Mutta...mitä tuollaisella tyylillä pidemmän päälle oikeasti säästetään?
Nimellissäästöt ratkaisevat osaltaan osakkeen hinnan. Kvartaalitalous katsoo vain sen hetkisen hyödyn. Osakkeiden hintoja pumppaamalla raha siirtyy rahan luo.
Jatkuvuus on sitä, että yrityksiä ostetaan, rahastetaan ja myydään jatkuvalla syötöllä. Muulla ei ole niin väliä. Työntekijöiden motivaatio kyllä laskee ajan myötä, mutta sillä ei ole isoissa kuvioissa paljonkaan merkitystä. Aina löytyy uutta ostettavaa ja myytävää.
...se on ja työntekijät ovat siinä pelissä vain pelinappuloita joita voi siirrellä melkein miten tahtojaan.
Siellä missä rahaa käsitellään, ei ajatella miltä tuntuu kun työt loppuvat tai yksi ihminen kiireellä tekee kolmen ihmisen työt.
Onko markkinataloudessa tunteita lainkaan? Minun mielestäni ei. Tietysti tunteilla pelaaminen ei markkinataloudessa tuota mitään, kovuus se on joka rahan rahan luokse tuo.
viihtyvää sorttia, ja olen tietoisesti jättänyt kaikki ylimääräiset hässäkät elämästäni pois, en jaksaisi olla enää ihminen töilleni, jos juoksisin joka kissanristiäisissä vielä iltaisin..
Mie en taho..kun ei ole pakko..
...kun ei ole pakko...sinulla on ihanteellinen tilanne.:)