Suosituimpien keskustelunaiheiden listalle on noussut juttua lestadiolaisesta perheestä. Ketjun aloittaja kertoo oman suurperheensä arjesta ja toteaa sen olevan "paras perhe" lapselle.
Vastaajista suurin osa on lähes teilannut aloittajan. Siellä on jos jonkinmoista haukkumista, nimittelyä, yleistystä ja esimerkkejä. Oikeastaan todetaan, että lestadiolaisuus on kauhea uskonto, ja heidän pitäisi kääntyä "normaaliin" uskontoon.
Hämmästyttävää, miten mustavalkoisia ihmiset ovat vielä tänä päivänäkin, kun kansainvälistyminen ja laajat tuttava-ystäväverkostot ovat huipussaan. Tuttu sanonta: "Mä en oo rasisti, mutta ne..." on - naurettavaa kyllä - edelleenkin käytössä.
Kukaan meistä ei voi sanoa, että oma tapa on se oikea ja muiden tapa väärä ja huono. Ollaan niin kärkkäästi löytämässä omasta kulttuurista parhaat palat, ja sitten siitä toisesta huonot puolet, että suhteellisuudentaju kadotetaan kokonaan. Me hyvä, muu huono. Ei tulla ajatelleeksi, että se toinen kulttuuri antaa - ehkä eri asioita ja itsellesi vähemmän tärkeitä - mutta heille elinehto ja onnen aines.
Pitäisi aina kunnioittaa niitä asioita, mitkä ovat tärkeitä muiden elämässä. Jos lestadiolainen perhe on onnellinen siitä, että heillä on paljon lapsia, osaavat tehdä töitä ja ovat hyvin perhekeskeisiä, niin miksi kukaan menisi sanomaan heille että heillä on väärät tavoitteet? Jos perhe toimii tällä tavoin parhaiten ja saavuttaa sen mihin pyrkii, miksi kenenkään pitäisi mennä sitä arvostelemaan? Kyllä lestadiolaiset varmasti arvostelevat monta sinun perheeseesi kuuluvaa asiaa, ja he kummaksuvat niitä ihan yhtä paljon kuin sinä heidän. Ja mitäs se on väliä? Sen sijaan että valitetaan muiden elämän tyylistä, pitäisi tutustua siihen ennakkoluulottomasti, ja yrittää nähdä siitä parhaat puolet.
Näin siis kaiken muunkin kanssa, ei vain eri uskontokuntien kesken. Kunnioitus antaa kunnioitusta. Yrittäkää ottaa niitä mustavalkoisia laseja, laajentaa putkinäköänne ja vaikka liikkua johonkin metri kertaa metri ympyrästänne katsomaan muun maailman menoa, niin huomaatte että suurin osa ennakkoluuloista on saanut alkunsa vain kulttuurien yhteentörmäyksessä.
Vastaajista suurin osa on lähes teilannut aloittajan. Siellä on jos jonkinmoista haukkumista, nimittelyä, yleistystä ja esimerkkejä. Oikeastaan todetaan, että lestadiolaisuus on kauhea uskonto, ja heidän pitäisi kääntyä "normaaliin" uskontoon.
Hämmästyttävää, miten mustavalkoisia ihmiset ovat vielä tänä päivänäkin, kun kansainvälistyminen ja laajat tuttava-ystäväverkostot ovat huipussaan. Tuttu sanonta: "Mä en oo rasisti, mutta ne..." on - naurettavaa kyllä - edelleenkin käytössä.
Kukaan meistä ei voi sanoa, että oma tapa on se oikea ja muiden tapa väärä ja huono. Ollaan niin kärkkäästi löytämässä omasta kulttuurista parhaat palat, ja sitten siitä toisesta huonot puolet, että suhteellisuudentaju kadotetaan kokonaan. Me hyvä, muu huono. Ei tulla ajatelleeksi, että se toinen kulttuuri antaa - ehkä eri asioita ja itsellesi vähemmän tärkeitä - mutta heille elinehto ja onnen aines.
Pitäisi aina kunnioittaa niitä asioita, mitkä ovat tärkeitä muiden elämässä. Jos lestadiolainen perhe on onnellinen siitä, että heillä on paljon lapsia, osaavat tehdä töitä ja ovat hyvin perhekeskeisiä, niin miksi kukaan menisi sanomaan heille että heillä on väärät tavoitteet? Jos perhe toimii tällä tavoin parhaiten ja saavuttaa sen mihin pyrkii, miksi kenenkään pitäisi mennä sitä arvostelemaan? Kyllä lestadiolaiset varmasti arvostelevat monta sinun perheeseesi kuuluvaa asiaa, ja he kummaksuvat niitä ihan yhtä paljon kuin sinä heidän. Ja mitäs se on väliä? Sen sijaan että valitetaan muiden elämän tyylistä, pitäisi tutustua siihen ennakkoluulottomasti, ja yrittää nähdä siitä parhaat puolet.
Näin siis kaiken muunkin kanssa, ei vain eri uskontokuntien kesken. Kunnioitus antaa kunnioitusta. Yrittäkää ottaa niitä mustavalkoisia laseja, laajentaa putkinäköänne ja vaikka liikkua johonkin metri kertaa metri ympyrästänne katsomaan muun maailman menoa, niin huomaatte että suurin osa ennakkoluuloista on saanut alkunsa vain kulttuurien yhteentörmäyksessä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minua kummeksuttaa ylipäätään toisten elämäntapaan puuttuminen. Kukin elää tyylillään. Minulla on kummankin vanhemman vanhemmista toinen lestadiolainen, joka on mennyt ei-uskovan kanssa naimisiin. Niinpä minulla on huomattava määrä pikkuserkkuja ympäri maan. Minut on kasvatettu hyvin vanhoillisesti nykymittakaavassa: kunnioitan vanhempiani, en ole lapsena pelannut korttipelejä, en meikannut, en juonut kahvia enkä tehnyt juuri mitään ennen rippikoulua. Rippikoulun jälkeen sai enemmän päätäntävaltaa, mutta siinä vaiheessa osasi jo itsekin erottaa oikean väärästä ja tehdä omia eettis-moraalisia ratkaisuja.
Olen käynyt sukuloimassa vanhoillis-lestadiolaisten sukulaisten luona. On piristävää yöpyä paikassa, jossa kaikki eivät tuijota puhuvaa laatikkoa tai kuuntele musiikkia tai katsele leffoja. Ihmiset keskustelevat ja juttelevat, heittelevät hulvatonta hurttihuumoria ja nauttivat elämästä. Yhteisöllisyys on voimakasta. Kun naapurin vaimo joutui sairaalaan muutamaksi viikoksi, auttoi naapurin emäntä lastenhoidossa. Seuroilla kokoonnutaan tapaamaan toisia ihan sosiaalisessa mielessä myös. Koko elämä ei ole uskonto-keskeistä, vaikka niin luullaan. Se on ihan normaalia, hiukan vähemmän viihde-keskeistä elämää.
Tänne muuttaville somaleille onkin alettava tarjoamaan tehokasta käännytystyötä LESTADIOLAISUUTEEN! Vain somaleiden fanaattinen usko räjähdysmäisen lisääntymisen tarpeeseen voi tehdä Suomesta ihanan monikulttuurisen paratiisin tarpeeksi nopeasti.
Lestadiolaisuus on tehtävä somaleille AINOAKSI sallituksi kristilliseksi uskonlahkoksi! Valkoisilta lestadiolaisuus on vastaavasti kiellettävä, paitsi jos toinen partnereista on musta.
Tämä on tosi hyvä, koska kuinka paljon tiedänkään olevan rasisteja lestadiolaisissa, yhtä lailla kuin muuallakin, mutta kaikki somalit ja muut sellaiset sinne tuhansin päin ja kaikki tämä lopullinen tulos jätemyllyyn jne...