Mikä on elämän tarkoitus?
Kaipaisin vastauksia eri uskontojen edustajilta.
Mikä on elämän tarkoitus buddhalaiselle, hindulle,
kristitylle, muslimille, ateistille, jne...
Antaako oma uskontosi / elämänkatsomuksesi selvän vastauksen kysymykseen mikä on elämän tarkoitus?
Kaipaisin vastauksia eri uskontojen edustajilta.
Mikä on elämän tarkoitus buddhalaiselle, hindulle,
kristitylle, muslimille, ateistille, jne...
Antaako oma uskontosi / elämänkatsomuksesi selvän vastauksen kysymykseen mikä on elämän tarkoitus?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Raamatun mukaan elämä on turhuutta. Ihminen syntyy, elää, tekee lapsia ja kuolee. Sillä on merkitystä miten tämän elämän elää, ja ottaako uskon vastaan, jos haluaa miettiä mitä sen jälkeen kun tosiaankin sitten kuolee...!
vaikka tältä palstalta julistusta pois lähtemisen suhteen teinkin...muuten otetaan toinenkin syy pois lähtemisee tähä samaa syssyy.."kun alkaa sotii omaa moraalia vastaan,nii on parempi luovuttaa."
mutta se miksi tänne nyt kirjotan olit sinä.
mä en tiedä mikä siinä on,mut noi sun kirjottamas viestit on jotenki nii viattomia ja just sellasiks tehty mistä mä en tajuu yhtää mitää.(hienoa katseltavaa)
senverran haluun sanoo,että kiitos..oli kiva lukea ajatuksiasi tai ajatuksiasi uskomastasi asiasta..sillä ei ole mulle väliä.
pidä tyylisi..tee niinkuin itse parhaaksesi koet..se riittää.
hyvää jatkoa sinulle.
Voithan joskus vielä tulla takaisin ja laittaa tänne vielä niitä sinun kirjoituksiasi. Hyvää jatkoa sinulle myös!
ihminen ei hyväksy uskontojen antamia vastauksia.
>>ihminen ei hyväksy uskontojen antamia vastauksia.
Rakkaus ja hyvän tekeminen on minun mielestäni elämän tarkoituksia.
(Huom. Raamatun kuvaama rakkaus).
>
"Rakkautta on monenlaista ja monesta syystä, mitähän niistä Raamattu kuvaa?"
Minä viittasin ensimmäisen korinttilaiskirjeen 13 lukuun.
Minun mielestäni rakkautta ei ole monenlaista.
"kaikki elämä ei vain kykene siihen, niilläkö ei ole sitten tarkoitusta?"
No niillä ei sit varmaan ole tarkoitusta.
On kuitenkin niin, vaikka kaikki ei siihen pystyisi, voi se silti olla elämän tarkoitus.
En kuitenkaan halua tästä asiasta alkaa väittelemään. Jos vastaukseni oli mielestäsi huono niin, ok sitten vaan.
Mielestäni siinä on kuitenkin monia hyviä puolia, joita on mukava löytää ja vaikea alkaa selittelemään. Mutta ei kyseessä silti mikään täydellinen vastaus ole.
Mikä mielestäsi on oikea vastaus?
>>Minä viittasin ensimmäisen korinttilaiskirjeen 13 lukuun.
Minun mielestäni rakkautta ei ole monenlaista>No niillä ei sit varmaan ole tarkoitusta.
On kuitenkin niin, vaikka kaikki ei siihen pystyisi, voi se silti olla elämän tarkoitus.>Mielestäni siinä on kuitenkin monia hyviä puolia, joita on mukava löytää ja vaikea alkaa selittelemään. Mutta ei kyseessä silti mikään täydellinen vastaus ole.>Mikä mielestäsi on oikea vastaus?
"Et siis ole kuullut Äidinrakkaudesta, Isän rakkaudesta, romanttisesta rakkaudesta, kaukorakkaudesta, muutaman mainitakseni?"
Olenhan minä kuullut, mutta itse olen sitä mieltä, että rakkaus itsessään on vain yhdenlaista. Minun logiikalla "äidirakkaus" esim. on äidin kiintymystä lapseen, jossa voi olla mukana rakkauta.
"Minusta siinä on se huono puoli, että se jättää suurimman osan elämästä ilman tarkoitusta, ja siksi se on myös kaukana täydellisestä vastauksesta."
Ehkä nopeasti ajateltuna ja jos ei ymmärrä niitä puolia joita on vaikea alkaa selittää. :)
"Mihin?"
Mikä elämän tarkoitus on?
(En muuten muista oliko alkuperäisen kysyjän tarkoitus tietää ihmisen vai kaiken elämän tarkoitus?)
>>Olenhan minä kuullut, mutta itse olen sitä mieltä, että rakkaus itsessään on vain yhdenlaista. Minun logiikalla "äidirakkaus" esim. on äidin kiintymystä lapseen, jossa voi olla mukana rakkauta. Mikä elämän tarkoitus on?
(En muuten muista oliko alkuperäisen kysyjän tarkoitus tietää ihmisen vai kaiken elämän tarkoitus?)
En olis uskonut, että tästä nousee näin tärkeä kysymys, koska ajattelin sanoa vain oman näkemyksen, ilman että kenenkään on pakko sitä hyväksyä.
Jos vastaukseni ei kelpaa, niin unohda se, mielestäni se mitä minä pidän elämäni tarkoituksena tässä vaiheessa ei mielestäni ole tärkeintä.
Ja sitten vielä rakkaudesta.
"Minhän jo sanoin, että sana rakkaus pitää sisällään sekä arvot että tunteet."
Kyllä minä sen tiedän, mitä sinä ajattelet rakkaudesta ja sanoin huonosti lauseessa: "äidirakkaus" esim. on äidin kiintymystä lapseen, jossa voi olla mukana rakkauta.
Olisi pitänyt sanoa ennemmin kaikki rakkaus on samaa ja "äidinrakkaus" tapauksessa on todennäköisempää, että on puhdasta rakkautta, sellaisena kuin korinttolaiskirjeessä, mutta oletettavasti äidin suhteessa lapseen voi olla paljon muutakin, esim. itsekkyyttä, joka ei mielestäni ole kuitenkaan rakkautta, eikä edes sen osa.
Mutta ymmärrän kyllä, että minun käsitykseni rakkaudesta ei ole "normaali" monien mielestä, ja voi olla, etten ymmärrä sitä täysin oikein.
"onko mielestäsi eri elämällä sitten eri tarkoituksetkin, sittenhän niitä tarkoituksia olsi yhtä paljon kuin on eri elämiäkin on, ja se kyllä tekee koko kysymyksen absduuriksi ja olisi järjetön edes mietittäväksi."
Voisihan niin ajatella, että eri eläjillä on eritarkoitus, esim. kalojen tarkoitus voisi olla, että ihmisillä olisi vaihtelevaa syötävää.
Mutta kyllä se taitaa olla niin, että kaikki tarkoitukset voi johtaa yhteen päätarkoitukseen.
Kun tuo rakkaus asia on liian hankala, niin eikö hyvän tekeminen olisi sitten hyvä elämäntarkoitus?
Ja muista en minä vaadi, että sinä pitäisit itselläsi jonkin elämän tarkoituksen.
murheen karkoitus.
Tuohon lauseeseen sisältyy koko elämä.
>>murheen karkoitus.
Tuohon lauseeseen sisältyy koko elämä.
Hyvyys ja totuus, siinä olisi tavoiteltavaa se on irrottautumista pahuudesta, Jumalan mielen mukaista oikeaa elämää. Siinä tarkoitus elämälle.
>>Hyvyys ja totuus, siinä olisi tavoiteltavaa se on irrottautumista pahuudesta,>Jumalan mielen mukaista oikeaa elämää. Siinä tarkoitus elämälle.
Elämän tarkoitus on houkutella meidät lukemattomin eri tavoin löytämään Itsensä, joka Elämän Itse on meissä jokaisessa odottaen löytymistään.
Kreikkalaisen Defloin temppelin pääsisäänkäynnin yläpuolella oli kirjoitus: "Ihminen tunne itsesi niin tunnet Jumalan."
Jeesus sanoi Tuomaan evankeliumissa: "Teidän johtajanne saattavat sanoa teille: "Valtakunta on taivaassa", mutta silloinhan taivaan linnut ehtivät sinne ennen teitä.
Tosiasiassa valtakunta on sekä teidän sisällänne että teidän ulkopuolellanne.
Kun opitte tuntemaan itsenne, silloin teidät tunnetaan ja ymmärrätte olevanne elävän Isän lapsia. Mutta jos te ette opi tuntemaan itseänne, te elätte köyhyydessä ja olette köyhyys.
Buddha kertoi saman asian 500 vuotta eKr.
Teissä jokaisessa on Buddha.
Saman asian kertoi myös hindulaisuuden Krishna.
Mitä tulee ymmärrysen avautumiseen Jeesus sanoi: "Kuten salama leimahtaa idästä länteen niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus."
Buddha puhui valaistumisesta, kuin myös Krishna.
Zen-buddhalaisuus puhuu radshasta (suoran tietämisen tila).
Jokainen näistä kolmesta Suuresta puhuu, että Aineen Itse ja Hengen Itse eivät voi koskaan kohdata.
Aineen Itse on läsnä tällä planeetalla kaiken aikaa kaikkialla monissa eri muodoissaan.
Jeesushan hylkäsi tämän Aineen Itsen Saatanan hänelle sitä tarjotessa.
Buddhalaisuudessa Saatanasta käytetään nimitystä Maara, aineen kuningas.
Aineen Itsen viehätystä läpikäymällä ja sitä analysoiden alkaa pikkuhiljaa havaita sen tuottaman turhuuden, jota buddahaisuus nimittää may`aksi (ei tämä). Ja kun alkaa havaita se kadottaa vetovoimansa antaen tilaa Hengen Itselle.
Kun Hengen Itsen valtaus on tapahtunut niin kaikki on tässä ja nyt.
>
Kuten kysymyksestäsikin jo huomaa, ja samoin noista vastauksista, kuvitellaan että elämällä on tarkoitus ja nimen omaan ihmisen elämällä, niinkuin muuta elämää ei olisikaan, tai se olisi vähemmän tarkoituksenmukaista kuin ihmisen elämä.
Esitän vastakysymyksen, miksi elämällä olisi, tai pitäisi olla tarkoitus?
Ainoa tarkoitus joka voidaan nähdä kaikessa elämässä on suvun jatkaminen, ilman sitä elämä loppuisi.
Siis vosi kysyä mikä tarkoitus on hyönteisellä joka lyhyen elämänsä jälkeen sukua jatkettuaan kuolee heti, tai naaras käyttää sen ravinnokseen.
Miksi siis ihmisen elämällä olisi jokin muu tarkoitus kuin elämällä yleensä maailmassa, et kuitenkaan kysynyt mikä tarkoitus on sinilevällä, tai satiaisella, entä jollakin sadoista loiseläimellä?
Jos haluaat sille tarkoituksen, miksei se voisi sitten olla vain, elää ja rakentaa elämänsä mahdollisimman hyväksi, jatkaa sukua jos se on mahdollista?
Minkä muun tarkoituksen elämällesi viellä vaadit, tai minkähän tarkoituksen uskovaiset sille vaativat, tai uskovat sillä olevan?
Ehkä he eivät ole osanneet elää tätä eläämäänsä niinkuin halusivat, ja haluavat sekä toivovat toisen tilaisuuden viellä elämälleen, tai jopa sitä ikuista elämää?
Tekisi mieleni sanoa, että kyllä, kyllä vakaumukseni antaa tarkoituksen elämään, kyllä Raamattu kertoo sen mikä on elämän tarkoitus, vieläpä selkeästi.
Kuitenkin, ei niin ole, ei ole kysymys uskonnosta, ei jostain kirjoituksesta, joka neuvoisi miten elämään löytyy merkitys.
Toisaalta sittenkin on siitä kysymys, vaikka se on paradoksaalista. Asia on juuri sellainen, jota on helppo kritisoida silloin kun sitä ei edes halua ymmärtää.
Paavali kertoo elämän tärkeimmästä asiasta ja sanoo, että kirjain kuolettaa mutta Henki tekee eläväksi. Toisaalta kirjoitettu sana, erityisesti Raamatun sana voi tuomita ja kuolettaa ja kuitenkin se Henki, joka tekee eläväksi tulee ilmi sen sanan kautta, joka Raamatussa on kirjoitettuna.
Jos kirjoitettu teksti on vain kirjaimia ja sanoja, niin sillä ei ole merkitystä eikä se anna merkitystä. Jos sanan kautta voidaan välittää se Henki, joka on sanan kirjoituksen takana, jos sana on vain väline välittää se, niin elävä Henki voi tehdä eläväksi. Paavalikin kirjoitti sanansa, ei pelkästään opettanut suullisesti. Kirjain tekee kuolleeksi, mutta jos kirjoituksen takana ja vaikuttimena on elämä, niin sen elämän voi ottaa vastaan ja se voi antaa merkityksen elämään.
Kun puhutaan elämän tarkoituksesta, niin en ajattele sen olevan jokin tietty teko, tarkoitus on mielekkyyttä, syytä elää, syytä joka tekee elämästä merkityksellistä ja myös nautittavaa.
Niin, elämän tarkoitus ei löydy Raamatussa olevista kirjaimista ja sanoista, jos niiden välittämä sanoma ei tule niistä ilmi. Jos sanoma tavoittaa lukijan, niin se antaa lukijalle jotain sellaista mitä mikään muu ei pysty antamaan, se saattaa sisältää myös tarkoituksen :)
>>Tekisi mieleni sanoa, että kyllä, kyllä vakaumukseni antaa tarkoituksen elämään, kyllä Raamattu kertoo sen mikä on elämän tarkoitus, vieläpä selkeästi.>Kuitenkin, ei niin ole, ei ole kysymys uskonnosta, ei jostain kirjoituksesta, joka neuvoisi miten elämään löytyy merkitys.>Toisaalta sittenkin on siitä kysymys, vaikka se on paradoksaalista. Asia on juuri sellainen, jota on helppo kritisoida silloin kun sitä ei edes halua ymmärtää.>Paavali kertoo elämän tärkeimmästä asiasta ja sanoo, että kirjain kuolettaa mutta Henki tekee eläväksi.>Toisaalta kirjoitettu sana, erityisesti Raamatun sana voi tuomita ja kuolettaa ja kuitenkin se Henki, joka tekee eläväksi tulee ilmi sen sanan kautta, joka Raamatussa on kirjoitettuna.>Jos kirjoitettu teksti on vain kirjaimia ja sanoja, niin sillä ei ole merkitystä eikä se anna merkitystä.>Jos sanan kautta voidaan välittää se Henki, joka on sanan kirjoituksen takana, jos sana on vain väline välittää se, niin elävä Henki voi tehdä eläväksi.> Paavalikin kirjoitti sanansa, ei pelkästään opettanut suullisesti. Kirjain tekee kuolleeksi, mutta jos kirjoituksen takana ja vaikuttimena on elämä, niin sen elämän voi ottaa vastaan ja se voi antaa merkityksen elämään.>Kun puhutaan elämän tarkoituksesta, niin en ajattele sen olevan jokin tietty teko, tarkoitus on mielekkyyttä, syytä elää, syytä joka tekee elämästä merkityksellistä ja myös nautittavaa.>Niin, elämän tarkoitus ei löydy Raamatussa olevista kirjaimista ja sanoista, jos niiden välittämä sanoma ei tule niistä ilmi. Jos sanoma tavoittaa lukijan, niin se antaa lukijalle jotain sellaista mitä mikään muu ei pysty antamaan, se saattaa sisältää myös tarkoituksen :)
Kuulostaa kylmältä mutta niin se vain minun mielestäni on. Jos uskoo että elämällä on tarkoitus, silloin tulee uskoneeksi samalla sen että on jonkinlainen ennaltamäärätty kohtalo. Elämä on sarja sattumanvaraisuuksia, vailla sen kummempaa tarkoitusta. Kohtaloa ei ole. Jos jokin tarkoitus pitäisi olla niin sanoisin että elämän tarkoitus on ylläpitää elämää.
Harva haluaa tarkoitusta,
kelvollista mielen kanniketta.
Tuskainen ku tuonen tulisija,
on tarkoitus todellinen.
Kalevalaa lukekaamme. Huvittaapa se mieltämme vajavaista, anniskeleepa se iloa, tuopi se hupia.
Nyt vielä pitäisi onnistua pääsemään tuosta eroon.
No niin, elämän tarkoitus. Mikä se voikaan olla. Sille voi keksiä moninaisia tarkoituksiakin, kuten voi kehittää harpille, mutta se ero sillä on harppiin, että harpilla on tarkoitus, jota varten se on tehty, elämällä tätä ei ole.
Elämällä ei ole suoranaista tarkoitusta, mutta itse määrittelisin tarkoituksemme nyt, kun olemme sattuneet tulemaan olemassa oloon.
1.Säilymme
Pyrimme säilyttämään oman lajimme olemassa olon parhaamme mukaan. Tämä vaatii kehitystä, tämä vaatii lisääntymistä. Tämä vaatii uhrauksia, mutta tämä olkoon kohta yksi. Tärkein kohdista.
2.Nautimme
Nautimme tästä rajallisesta sattumasta minkä olemme saaneet. Mielestäni on tuhlausta, jos tuskastutamme itseämme turhuudella joka ei aja mitään tarkoitusta. Tämä on kohta kaksi, hyvin tärkeä, mutta jos pitää valita, niin laji menee edelle. Nauttimisen suominen läpi aikojen.
3.Elämme
Tämäkin on tärkeää. Meidän tulee elää. Edetä elämämme aikana, emme saa vain jäädä paikallemme sen takia, koska siinä on nautinnollista olla. Meidän tulee tukea kehitystä. Joskus koemme kaameita kohtaloita, joskus mahtavia onnia, mutta meidän tulee silti edetä kokoajan. Jollain tavoin. En nyt puhu taloudellisen aseman korottamisesta, vaan mielen kehittämistä, ja niiden uusien ansioden mitä tulee(ymmärrät jotain uutta, menet näiden havaintojen mukana eteenpäin.), niiden mukana menemistä. Tämä voi syrjäyttää välillä kohdan 2, muttei koskaan kohtaa 1.
"Antaako oma uskontosi / elämänkatsomuksesi selvän vastauksen kysymykseen mikä on elämän tarkoitus?"
Kyllä antaa. Sitä ei ole.
Yksityiskohtainen tarkoitus elämälleni on selvä, mutta sen kertominen netissä ei edistäisi kenenkään toimia.
42 (Douglas Adamsin mukaan).
Uskon, että ihminen ei voi koskaan oppia kunnolla ymmärtämään elämän tarkoitusta. Siis eihän tässä paljonkaan järkeä ole... Tällä pallolla sitä ollaan kunnes kuollaan tai maapallo tuhoutuu, jonka jälkeen ihmisiä (sen enempää kuin muutakaan tuntemamme kaltaista elämää) ei ehkä enää ole. Mitä hyötyä siitä oli kenellekään, että olimme olemassa? No, ehkä elämän tarkoitus ei olekaan siinä, että olemassaolomme olisi hyödyttänyt ketään. Mitättömillä pikku elämillämme lienee merkitystä vain meille...
Kunnes toisin todistetaan, tällä hetkellä pidän elämän tarkoituksena tätä: elää mahdollisimman "hyvin" ja omaa samoin kuin toisten ihmisten, eläinten ja kasvienkin elämää kunnioittaen. Tulevia sukupolvia ajatellen, maapallon tuhoutumista omalla toiminnallamme jouduttamatta. Oli siitä sitten hyötyä tai ei...
Jälleensyntymään ja elämien kiertokulkuun uskovana buddhalaisena tämän yhden elämän merkitys on minulle varmasti vähäisempi kuin ateistille tai kristitylle, joille tämä elämä on ainoa ja siksi merkityksellinen.
Pitkän tähtäimen tavoitteena on tietysti valaistuminen, mutta se ei välttämättä toteudu tämän elämän aikana. Koen kuitenkin tärkeänä kulkea tätä tavoitetta kohti, tässäkin elämässä.
Muuta tarkoitusta tällä elämällä ei ole. Jokainen voi tietysti antaa elämälleen oman henkilökohtaisen lisätavoitteen, niin se on sitten varmasti mieleinen.
Tietty tarkoituksettomuus ja tavoitteettomuus tekee elämästä kevyempää elää, mielestäni. Voi elää ja nauttia juuri tästä hetkestä.
Itse haluan elää rakastavaa ja muita auttavaa elämää - ihmiselämän ihanteeni on mahayanabuddhalaisuuden bodhisattvaihanne.
Elämän tarkoitusta miettiessä tulee tietysti etsimättä mieleen myös Timanttisutran kuuluisat säkeet, joissa elämää verrataan harhakuvaan, kuplaan vedessä, taikurin illuusioon...