Joskus tuntuu että on ihan yksin? Vaikka olisi puoliso, ja hyviä ystäviä vierellä. Ja kaikki muutkin asiat elämässä, tyydyttävästi kondiksessa,
Ymmärrättekö mitä tarkoitan? tiedättekö tunteen?
Ymmärrättekö mitä tarkoitan? tiedättekö tunteen?
Alastomana olen synt..
PGentleman
6366
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
olemaan aivan liian kauan liian hyvissä oloissa.
Ei ihme että tunnet vieraantuneesi joukosta.
Rukoile nyt itsellesi oikein kovia kärsimyksiä ja vaivoja.
Niiden tultua huomaat kuinka tärkeiksi harvatkin ystävät muuttuvat.
Ihmisellä pitää olla aina edessään vaivaa ja ponnistelua. Muuten muuttuu veltoksi ja saamattomaksi.
Jaa,, vastauksesi sai minut miettimään, että ei vastukset ja kärsimykset sittenkään jalosta ja paranna ihmistä millään muotoa. Vaikkakin ihminen joka on elänyrt tasaista 'normi elämää' kaiken kulkiessa kuin käsikirjoituksessa, Kohtaakin sitten vastoinkäymisiä. tällaiselle ihmiselle ne toki antavat mahdollisuuden arvioida elämää ja arvomailmaansa uudelleen.Onko se sitten välttämättömyys jotta voi olla terve ja tasapainoinen jotta jaksaisi arvostaa elämän pieniäkin asioita edelleen, ja tuntisi jokaisen sekunnin olevan kallisarvoinen?
Taidan olla liian vanha ja väsynyt uskoakseni näin idealistisesti.Samoin on tainneett tehdä nekin, jotka elämän haasteissa ja koettelemuksissa ovat kompuroineett läheiseen kantakuppilaan. Elämäänsä sisältöä tavoittelemaan hakeutuneet.
Perfect Gentleman ? Ouh Yes I am
- This is only trueLook at the drunk man, look into his eyes
see his strong hands
but tomorrow they will tremble cold as ice
see the drunk man, try to ask him why
he will laugh, and tomorrow he will tell you another lie
Etkö ole vielä oppinu ett synnymme yksin tänne ja myös kuolemme täällä yksin. Oli meillä puoliso tai ei olemme osamme aikamme aina yksin. Omituista ettet oo tahunnu elämän merkitystä ikinä
??? !!! Tunnetko minut noin hyvin? Noin pätevän psykologin puoleen olisi tulevaisuudessakin mitä suurin etu ja ilo kääntyä.
Hei PGentleman!
Juttujasi on ollut kiva lukea!
En nyt osaa muuta sanoa muuta kuin,
että antaminen tuo iloa..
Veli Macmillan kertoi Usko Marssilla -kirjassa Russelista:
"Hän oi väsymätön koettaesasan palvella työtovereitaan ja olla heille hyödyksi. Se on eräs pysyvämpiä vaikutelmiani hänestä. Kun keskustelun Russellin kanssa Clevelandin konventissa v. 1901 ja hän pyysi minua tekemään Beetelin kodikseni, otin kutsun halukkaasti vastaan ja palasin Alleghenyyn hänen kanssaan sinä yönä junassa.
"Russell oli pitänyt kolme puhetta sunnuntaina. Hän oli puhunut aamulla konventtilaisille, iltapäivällä hänellä oli ollut yleinen esitelmä ja illalla lyhyt jäähyväispuhe konventille. Noina aikoina yleiset esitelmät kestivät joskus kaksikin tuntia. Kun tulimme junalle, niin vaunu oli täynnä kotiinpalaavia konventtilaisia. Se oli kirkkaasti valaistu ja jokainen puhui ja nauroi, mutta saatoin nähdä, että Russel oli hyvin väsynyt. Puoli yhden maissa yöllä menin hänen luokseen sinne, missä hän istui kahden hengen penkillä ja sanoin: - Veli Russell, sinun täytyy olla hyvin väsynyt rasittavan päivätyön jälkeen varsinkin kun niin monet ihmiset ovat käyneet puheillasi noustuamme junaan. Meidän edessämme on makuuvaunu ja siellä on alavuode ja puhtaat lakanat valmiina sinua varten. Miksi et menisi lepäämään sinne?
- Ei veli. Haluan olla täällä, missä ystävät ovat. Kiitos vain. Olet kovin huomaavainen, mutta haluan todella olla ystävien kanssa. Jos heidän täytyy valvoa koko yö, niin minäkin valvon."
Macmillan kuvailee häntä hyvin palveluhenkiseksi.
"Ellei hän olisi suhtautunut niin vilpittömästi ja tunnontarkasti työhönsä, voitte kuvitella, miten helposti hän olisi joutunut kiusaukseen käyttää hyväkseen häneen osoitettua luottamusta yrittääkseen esiintyä erehtymättömänä Raamatun selittäjänä. Kuitenkin hänen asenteensa oli loppuun saakka päinvastainen - itsensä unohtava."
Ja onhan meillä maailmankaikkeuden kahden rakkaudellisimman ja voimakkaimman persoonan ystävyys :)
Ja Raamatusta olemme oppineet elämän tarkoituksen!
Tiedän kaipaavani jotain muuta kuin vain syömistä juomista ja ..ÖLhöm. Hamuan Jotain, sanotaanko kuten elokuvakriitikon suulla ennen kommwentointia illan elokuvaa "Elämää suurempaa" sinua minua ja monta muuta yhdistää siksi se ,että olemme halunneet lähestyä suurta luojaamme.
En kaiken aikaa ole yksinäinen. Tunnen ajoittain vain pientä, kutsuisinko sitä ' epätodellisuuden tunteeksi'
Vaikka olen kuvitellut olevani kaiken 'inhimillisen' yläpuolella. Joskus olen ihmetellyt joidenkin ystävien holtittomuutta ja oudoksunut heidän lankeemuksia,sitä miten joku voi tehdä ja toimia siten vaikka heillä on 'Totuus' ja suurenmoinen toivo paremmasta.
Ajan kuluessa huomaan yhä enemmän itrsessänikin inhimillisiä piirteitä joita en aiemmin tunnistanut. Vaikka minulla on silminnähtävästi hyvänmakuinen huumorintaju, peitän sillä ilmeisen taitavasti ..ehkäpä kyynisyyteni ? Olenkin melko taitava salaamaan todelliset tunteeni jopa itseltäni. vaikka olen vakuuttunut' totuudesta' olen sisimmässäni ehkä todellisuudessa samanlainen kuin" Kuningas Elvis" Epävarma menikö se ja se asia hyvin vai mieluummin täydellisyyttä hipoen.
Eilinen elokuva, ja sen päähenkilön sanat, palauttivat mieleeni ehkä sen todellisen ongelmani.
"Rakkaus on kuin otsonikerros, sen arvon huomaa vasta kun se puuttuu" (Frank Drebin)