Nyt on aika nostaa kissa pöydälle! Olen jo usean vuoden ajan seurannut keskustelua Suomen maaseudusta. Kaikkialla ja kaikille tyrkytetään vain yhtä mielipidettä: " Maaseutu on syvältä. Ei siellä kannata asua. Tulkaa tänne pääkaupunki seudulle. Täällä on kivaa!"
Itse olen asunut koko nuoruuteni maaseudulla. Kaupungissa en voi edes kuvitella asuvani. Sinne muutto on parin vuoden kuluttua edessä, kun lähden opiskelemaan, mutta tarkoituksenani on niin pian kuin mahdollista palata tänne. Valitettavasta kuulun siihen pieneen nuorten vähemmistöön, joka näin haluaa tehdä. Minua surettaa todella paljon, kun näen ympärilläni autioituvia kyliä ja pikkukaupunkeja, joista päivittäin lähtee muuttokuorma kohti Etelä-Suomen suurkaupunkeja. Suomen maaseutu on kuolemassa, eikä kukaan halua sitä elvyttää.
Niinpä kysynkin teltä, niin nuoret kuin aikuisetkin, mikä maaseudussa "mättää"? Miksi kaikki uskovat ettei kehäkolmosen ulkopuolella voi olla elämää?
Itse olen asunut koko nuoruuteni maaseudulla. Kaupungissa en voi edes kuvitella asuvani. Sinne muutto on parin vuoden kuluttua edessä, kun lähden opiskelemaan, mutta tarkoituksenani on niin pian kuin mahdollista palata tänne. Valitettavasta kuulun siihen pieneen nuorten vähemmistöön, joka näin haluaa tehdä. Minua surettaa todella paljon, kun näen ympärilläni autioituvia kyliä ja pikkukaupunkeja, joista päivittäin lähtee muuttokuorma kohti Etelä-Suomen suurkaupunkeja. Suomen maaseutu on kuolemassa, eikä kukaan halua sitä elvyttää.
Niinpä kysynkin teltä, niin nuoret kuin aikuisetkin, mikä maaseudussa "mättää"? Miksi kaikki uskovat ettei kehäkolmosen ulkopuolella voi olla elämää?
Vastaukset 5
Vanhimmat
viihdyn myös täällä maalla, todellakin!
mutta se iänikuinen sama ongelma; opiskelupaikat
on kaupungeissa, tosin löysin kivan pienen pienen
kaupungin, jossa on ihan mukava olla.
en vois ikinä kuvitella muuttavani mihinkään
helsingin kaltaseen saastehärdelliin!
nykyään vaan nuoret haluaa kaiken olevan
nykyaikasta tekniikkaa ja kaikkien palvelujen
yms. olevan mahdollisimman lähellä.
ja aika monella on varmaan kuva siitä että
jos jää maalle, joutuu "karjakoks"....
nykyään kaikki pitää vaan olla niin koneellista,
melusta ja sensemmosta, että maalla oloa ei osata
kunnioittaa.
yksi huonopuoli tosin täälä on ihmisten suhteen;
koska ihmisiä on kuitenkin vähemmän kun esim.
sielä kaupungissa, niin usein tulee ongelmia
pienestäkin, eli toisin sanoen piirit
ovat pienet ja sitähän nykynuoriso ei pysty
hyväksymään..
tähän väliin vois hyräillä biisiä nimeltä:
R-A-K-A-S ;*]
Joo. Silloin kun Suomesta läänityksien takia kaskimaat loppuivat niin Savolaiset jatkoivat Ruotsiin. Että on täälläkin humorististä kansaa.
Maalla olis kiva asua. Mutta. Persaukisena on vaikea elää. Romantiikalla ei kahveen sumppia eikä Nortin tumppia suuhunsa saa.
EU on täynnä maatalous tuotteita.
Maailman markkinat myyvät pilkkahintaan Suomen tuottaja hintaan verraten.
Lehdestä lainasin idiksen. Hirvimaito juustoa myydään 300€ kilo
kaupungissa se mättää. en tajua miksi kukaan tahtoo tulla tänne vapaaehtoisesti, täällä ei ole luontoa ei metsiä,pelkkää betonia ja laatikkotaloja. ihmiset eivät onneksi kyylää siihen malliin kuin maaseudulla, saa sentään olla rauhassa. mutta kun muutat kaupunkiin, varaudu pahimpaan. jos tulet pääkaupunkiseudulle varaudu töykeään, ynseään kohteluun sekä halveksuntaan kun paljastat tulevasi maalta. äläkä ikinä sano helsinkiä hesaksi.
Tosta kyyläämisestä. Totta kai juorut liikkuu tosi helposti pienessä kyläyhteisössä, kun kaikki tuntee toisensa. Mutta mä en sanois sitä kyyläämiseksi. Enemmänkin se on välittämistä, ainakin täällä. Täällä nimittäin huomaa, miten ihmiset on aidosti kiinnostuneita toisista ja valmiita auttamaan. Esim. kun joku rakentaa taloa tai jotain muuta, menevät muut auttamaan häntä. Elämästä ei tarte selvitä yksin, vaan kaikki välittävät ja huolehtivat toisistaan. Naapurin vanhuksia saatetaan käydä kattomassa päivittäinkin ja samalla saatetaan tiskata tai jotain. Tai voi viedä pienet lapsensa hoitoon naapuriin. Täällä auttaminen on luonnollista. Kun tänään autan naapuriani, tiedän, että saan häneltä joskus apua. Niin ja mitä oon kuunnellu kaupungissa asuvien ystävieni juttuja niin kyllä siellä kaupungissakin niitä kyylääjiä on.
Kaupunkilaisten töykeyden olen jo kokenut monia kertoja. Samoin halveksunnan. Mutta mun mielestä se on enemmänkin pikkusieluista tärkeilyä, kun he kuvittelee olevansa jotenkin parempi kuin maalla asuvat ihmiset. Esim. Muutama viikko sitten tapasin ihan mukavan jätkän olessani matkalla, mutta kun se kuuli että olen maalta käytös muuttui heti. Sen jälkeen se ilmeisesti näki edessään vain tyhmän landelaisen, johon ei aikaa kannata tuhlata.
Mä olen kuitenkin onnellinen täällä "takapajulassani". Mä kuulun tänne. Täällä on luonto ja vapaus lähellä. Tilaa hengittää. Kun katson ikkunasta ulos näen Pohjanmaan peltoaukeat. Mitä näen kaupungin betonitalosta? Toisen harmaan betoni talon. kaupungissa mä tukehtuisin. Mä asun mieluummin maalla omakotitalossa, kuin kaupungissa parinkymmenenneliön yksiössä. Mun paikkani on täällä.
olen hurjan kade sinulle. minä en sentään näe ikkunasta betonitaloa vaan asfaltoidun parkkipaikan,vou! ja kaupungissa kaikki välittämiseen viittaava on näemmä kyyläämistä =)