Olen monta kertaa kysellyt kirjanoppineilta tällä palstalla Raamatun maailmankuvasta ja siihen uskomisesta. Kunnollista vastausta en ole saanut, joten kokeilen aloittaa aiheesta oikein oman keskustelun. Otetaan lähtökohdaksi fakta, että uskovaisille Raamattu on elämän ylin ohjenuora, auktoriteetti ja hakuteos. Siitä löytyy helposti Paavalin ja muiden antiikin ajan setien kirjoittamia tarinoita ja mielipiteitä, joilla homoseksuaalisuus voidaan tuomita ja homot samalla helvetin lieskoihin. Ja sitten se kysymys: Millainen on maailma? Onko pyöreä? Kiertääkö aurinkoa? Onko taivaankansi konkreettinen, materiaa? Missä tähdet ovat? Mistä sade tulee? Kertokaa, miten uskovaisina hahmotatte maailman ja maailmankaikkeuden ja mihin Raamatun jakeisiin perustatte näkemyksenne. Raamatun kohdat ovat nyt tässäkin asiassa yhtä tärkeitä, kuin homouden tuomitsemissa ja homofobiassa, niitä esille siis.
Raamatun maailmankuva ja homoseksuaalisuus
Työmies
40833
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Raamattu ei ole tieteellinen julkaisu. Minä en ainakaan perusta näkemystäni maailmankaikkeudesta Raamattuun, sillä se ei ole sen tehtävä. Tiede on se, joka antaa vastaukset kysymykseen "millainen". Tiede hankkii jatkuvasti tietoa ympäröivästä todellisuudesta, ja on ensisijaisesti puolueeton tapa tarkastella maailmaa fyysiikan ja näkyvän maailman näkökulmasta.
Raamattu on Jumalan Pyhän Hengen inspiroimaa sanaa, jonka keskeisin sisältö on sanoma Jeesuksen pelastustyöstä. Miksi siis perustaisin näkemykseni esim. maailmankaikkeuden rakenteesta Raamattuun? Se ei ole Raamatun tarkoitus. Raamattu on Kirja, josta löydän vastaukseen "miksi". Raamattu ei myöskään tuomitse ketään helvettiin sen perusteella, millaisena kukin näkee ajattelee maallisen, ympäröivän todellisuuden.
Eipä siis sekoteta näitä kahta asiaa... Homoseksuaalisuutta ja tieteellistä näkemystä maailmasta ei todellakaan voi rinnastaa toisiinsa.
Toisaalta taas voi vain ihmetellä, kuinka hyvin Raamatun kirjoittajat tuntevat maailman toimintamenetelmiä, vaikka ovat eläneet satoja vuosia sitten.
Siunausta sinulle. Jatka etsimistä :)
Tässä on minun puolestani kysymys nyt siitä periaattesta, miten noihin Raamatun teksteihin ja niiden kirjoittajiin suhtaudutaan. Haluan nimen omaan vastauksen siihen kysymykseen, miksi esimerkiksi tuo maailmankuva-kysymys selitetään sen ajan kulttuurilla ja vallinneella tietotasolla mutta homoseksuaalisuus-käsityksiä ei tulkita samoin, antiikin kulttuuriin peilaten. En ymmärrä, miksi ihmeessä näitä asioita ei voida rinnastaa. Homouden tuomitseminen synniksi on Jumalan sanaa mutta kuvaukset maailman olemuksesta eivät? Ihmiset ovat kirjoittaneet maailman rakenteesta mutta Jumala homoudesta? Jos esitetään väite, että Raamattu on Jumalan sanaa, miksi hän ei ole osannut kuvailla luomaansa maailmaa oikein? Jos taas maailmankuva Raamatussa perustuu ihmisten sen aikaisiin käsityksiin, miksi käsitys homoseksuaalisuudesta sitten ei?
Toivottavasti joku minua viisaampi vastaa sinulle päivän mittaan. Itselleni se on niin päivänselvä asia, etten osaa sitä pukea sanoiksi. Enkä voi sitä millään perustellakaan... Ikävä sanoa, mutta "se vain on niin".
Sana juurtuu hiljalleen minun sydämeeni, ja tutkiskelen sitä henkeni kautta. Tätä on vaikeaa hengellä täyttymättömän hyväksyä, mutta Raamattua voi tulkita "oikein" vain hengessä. Pyhä Henki avaa kirjoituksia, ja niistä tulee eläviä. Alan nähdä sen millä on merkitystä iankaikkisuuden kannalta. Jopa vanhasta testamentista oikein hyppii silmille Jumalan valtava suunnitelma, joka on täydellinen, niinkuin Jumalakin on. Me emme ole, ihminen ei tule täydelliseksi ajassa, joten kuinka voisimmekaan täysin ymmärtää Hänen ajatuksiaan? Mitenkäs se menikään... "niin kaukana kuin taivas on maasta, on Jumalan ajatukset minun ajatuksiani korkeampia" Näin Jesaja asian ilmaisee. Emme me voi ymmärtää kaikkea, varsinkaan jos ei ole täyttynyt Hengellä, ja kykeneväinen tutkimaan Raamattua Hengen avulla.
Tämää kuulostaa siunusta idioottimaiselta, mutta sitähän se juuri on. Hullutus. Kiitos Herralle, että Hän ilmaisi suunnitelmansa lapsenmielisille, ei kirjaviisaille... Nyt kaikilla on mahdollisuus tulla Hänen eteensä. Kaikki voivat etsiä Hänen kasvojaan ja pyytää syntejään anteeksi. Silloin Hän sulkee meidät Isän syliinsä ja vain rakastaa meitä. Siinä on hyvä olla. Täysin hyväksyttynä ja armahdettuna. Pelastettuina!
Joku joka tuntee teologiaa voi varmaankin vastata siunulle paremmin, tässä on minun vastaukseni... Jumala ei ole teologi, onneksi. Hänen sanansa on elävää, eikä mikään kuollut oppirakennelma.
Sinulla on varmasti paljon kysymyksiä, mutta oletko kokeillut kysellä itse Jumalalta? Kysy Häneltä, haasta Hänet. Sitä Hän rakastaa. Hän rakastaa sitä kun joku etsii Häntä, haastaa Hänet ilmaisemaan itsensä. Ole avoimin mielin. "Entä jos?". Voit vielä vaikka yllättyä ;)
Siunattua vapaapäivää työmies :)
"toimintamenetelmä", jonka he jo tuolloin tunsivat.
"Toisaalta taas voi vain ihmetellä, kuinka hyvin Raamatun kirjoittajat tuntevat maailman toimintamenetelmiä, vaikka ovat eläneet satoja vuosia sitten. "
Room.1:28--->
28. Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, tekemään sopimattomia.
29. He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä;
30. ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia,
31. vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta;
32. jotka, vaikka tuntevat Jumalan vanhurskaan säädöksen, että ne, jotka senkaltaisia tekevät, ovat kuoleman ansainneet, eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät.
Tämä kohta otetaan uskonnossa kirjaimellisesti, vaikka se tulee ottaa hengellisesti.
Vääryys on syntiä molemmilla puolilla mutta hengellinen synti on vakavampi.
Tämän Paavalin kirjoituksen kuulijoilla ei ollut ongelmmaa maallisessa mielessä mutta hengellinen vastaava syntisyys kylläkin.
14. Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15. Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16. Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17. Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18. Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19. sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22. sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23. mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25. Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.31. Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?
32. Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?
33. Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.
34. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.
35. Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?
36. Niinkuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina".
37. Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.
38. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,
39. ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Jos me olemme uskottomia Evankeliumin tituutta julistaessamme, olemme avionrikkojiakin suuremman synnin tekijöitä joille ei löydy apua.
Vaikka meidän lihallisten syntiemme sovitus onkin voimassa, mitä silloin auttaa jos meidän hengellinen syntimme on vielä anteeksisaamatta????
Tämä on Paavalin sanoma meille jotka tahdomme totuuden tietä kulkea.
Siksi juuri Jeesus sanoi että portot ja publikaanit kulkevat teidän edellänne taivasten valtakuntaan.
On parempi olla ruumiillisen rikkomuksen tekijä ja hengellisesti nöyrä kuin ruumiillisesti puhdas hengellisen synnin tekijä.
Jotta en puhuisi omiani laitan tästä vielä kohdan jolla asian varmennan;
10. Ja hän sanoi minulle: "Älä lukitse tämän kirjan profetian sanoja; sillä aika on lähellä.
11. Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.
Mielestäni he havannoivat luontoa yllättävän tarkasti jo tuolloin. He tiestivät paljon, mutta kaikki selitettiin Jumalan aikaansaannoksiksi, toisin kuin nykyään. Tottahan se on, Raamattu sanoo, että Jumala pitää yllä kaikkea, ja on kaikessa. Naura vain... se pidentää ikää ;)
Oletko muuten koskaan miettinyt, miksi valo luotiin ennen aurinkoa ja muita tähtiä? Aloin miettimään sitä, ja tuntui, että siinähän on ilmiselvä ristiriita. Oivalsin kuitenkin aikani mietittyäni, että tottakai valo täytyy luoda ennen materiaa, kuten aurinkoa ja muita, jotka ovat fysiikan lakien puitteessa. Tuli sellainen villi ajatus, että valo tarkoitta tässä fotonin luomista. Fotoni on keskeisellä sijalla fysiikanlakien toiminnassa, eritoten suhteellisuusteoriassa. Jotta kaikki luotu pysyisi kasassa, täytyi olla oikeat puitteet, ja siksi valo käsitteenä täytyi luoda ennen konkreettisia valonlähteitä!
No tämä oli tällasta teoreettista leikittelyä, mikä on erityisen hauskaa kun tiede yrittää haastaa Raamatun ;)
Edelleen, Raamattu ei ole tiedejulkaisu. Se on Jumalan ilmoitus itsestään ja pelastussuunnitelmastaan. Siitä, että Kristus kuoli puolestamme, jotta meillä olisi vapaa pääsy Isän luokse. Ylistys Jumalalle!
Siunausta sinulle naureskelija, onneksi meillä on huumori... kuinka kuivaa elämä olisikaan, ellei Jumala olisi luonut huumoria ;)
"Oletko muuten koskaan miettinyt, miksi valo luotiin ennen aurinkoa ja muita tähtiä? "
Valo on sähkömagneettista säteilyä, jonka synnyttämiseen tarvitaan materiaa --> materiaa on täytynyt olla ennen "valoa".
Olet tainnut lukea sitä fysiikkaakin väärin tulkiten: suhteellisuusteoriassa ei fotoneilla ole mitään sijaa. Lisäksi fotoneilla ei ole mitään tekemistä "kaiken kasassa pysymisessä".
Älä hyvä ihminen usko tuohon sijaiskärsijä-myyttiin; sellaiseen uskominen tarkoittaa melkoista järjen vähyyttä ja taikauskoisuutta.
Niin ja sekin myytti on muuten lainattu kristinuskoon toisista uskonnoista.
En ole fyysikko, ja lukiossakin jätin sen kesken... En ole myöskään teologi, joten anti olla.
Sen kuitenkin tiedän, että olen Kristuksen veren kautta lunastettu, ja matkalla kohti kirkkautta. Saan kokea Hänen armoaan ja laupeuttaan jo tässä maailmassa, Hän pitää huolen, ja on niin kertakaikkisen mahtavaa vaeltaa Hänen matkassaan! Kunpa sinäkin sen joskus voisit omistaa... Kunpa tajuaisit asemasi Jumalan edessä. Sinä tarvitset syntiesi sovittajaa, sinä tarvitset pelastusta. Rakas ystävä, sinä tarvitset Jeesusta. Hän antaa sinulle armon, rakkauden ja levon. Hän hyväksyy sinut ja rakastaa sinua, vaikket sitä tiedäkään. Rukoilen, että silmäsi avautuisivat näkemään todellisuuden. Sen mikän on todellistakin todellisempaa. Tämä kaikki mitä näemme, haistamme, tunnemme, on vain katoavaa materiaa... Kaikki katoaa, mitään ei jää jäljelle. Vain näkymätön jää. Jumalan sana pysyy ikuisesti. Kun uskot Häneen, myös sinä saat iankaikkisen yhteyden Luojaasi. Niin, sinun Luojaasi, joka tuntee sinut jokaista solua myöten. Isääsi, joka odottaa sinua kotiin. Hän suuressa rakkaudessaan ja armossaan valmisti meille syntisille tien Hänen yhteyteensä, ja tuo Tie on Kristus. Mieti tätä tarkkaan, se tuntuu järkyttävän idioottimaiselta. Miten joku voi uskoa tuollaiseen!? Jumala... Armo... Kristuksen pelastustyö... pelkkää sanojen helinää... turhanpäiväistä löpinää... Niin monet muutkin luulivat, mutta kun he kohtasivat Vapahtajansa, KAIKKI muuttui. He heräsivät henkiin. Yhteys Jumalaan eheytyi. Älä tuomitse tätä suoraltakädeltä. Mieti sitä. Entä jos? Tiedän että tätä on naurettavaa lukea, mutta eikö kannattaisi ottaa asiasta selvää? Kyseessä on sinun elämäsi, iankaikkisuus! Älä jätä mahdollisuutta käyttämättä! Voi kunpa näkisit sen...
Raamattu ei ole tiedejulkaisu, sanoit. Olen samaa mieltä. Kuitenkin uskovaiset käyttävät juuri Raamatusta löytämäänsä tietoa väittäessään homoseksuaalisuutta luonnonvastaiseksi, vaikka tiede on 2000 vuodessa edennyt huimasti ja nykyisin tiedetään siitäkin asiasta totuus, kuten maailmankuvastakin. Tämä johtaa väistämättä johtopäätökseen, että uskovaisilla on tapana uskoa todeksi Raamattu pelkästään siltä osin, kuin katsovat sen omia käsityksiään tukevan. Kysymys on kuitenkin yhdestä teoksesta, vaikkakin kokoelmasta. Haluan kysyä, miksi kritiikkiä ei haluta kohdistaa näihin homouden tuomitseviin jakeisiin, kun toiset kohdat kuitenkin ollaan valmiita sivuuttamaan täysin ja ymmärtämään ne nykykäsitysten ja tiedon vastaisiksi.
kuinka syvällä oletkaan tuossa itsepetoksessa ja harhauskoissasi.
Sinä tarvitset todella ammattiauttajan apua; ihmettelenkin eikö kukaan läheisesi ole sinua auttanut.
Annan sinulle yhden todella hyvän ohjeen: älä mene enää niihin joukkosuggestiotilaisuuksiin (=kokouksiin). Jo muutaman viikon "paasto" suggestioista auttaa useimpia selvästi ja he alkavat vapautua harhojen kahleista.
Tämä on vasta pintaraapaisua Kristuksen tuntemisessa. Tahdon yhä syvemmälle ja syvemmälle Vapahtajani tuntemisessa!
Sanot, että elän itsepetoksessa ja harhauskossa. Mistä voit olla varma, ettet sinä tee niin?
"Joukkosuggestiotilaisuuksiin". Sinulla ei ole käsitystä siitä, millainen on perushelluntailaisten kokous. Olet kuullut suurista massatapahtumista, joissa varmasti vaikuttavat psyykkiset voimat, kuten suggestio. Helluntailaisten kokouksessa seurakunta kokoontuu yhteen rukoilemaan, hiljentymään ja ylistämään Jumalaa. Siellä korotetaan Kristusta, opetetaan Hänen sanaansa.
Itseasiassa pidin juuri viikon "paaston" "joukkosuggestiotilaisuuksista". Nyt on jo kova ikävä takaisin seurakuntayhteyteen, palvomaan yhdessä kaikkivaltiasta Jumalaamme. Onneksi Jeesus ei jää seurakuntaan, vaan Hän on aina läsnä. Hän on minussa. Ääh... mitä minä tässä löpisen...
Siunausta sinulle. Vapauttakoon Jeesus sinut kaikista kahleista, ja antakoon sinulle jonain päivänä pelastuksen.
Ohje TEILLE: Eläkää vapaasti, ja nauttikaa homoudestanne tai lesboudestanne.
"Tahdon yhä syvemmälle ja syvemmälle Vapahtajani tuntemisessa!"
Haluat enemmän ja enemmän huumetta, et voi olla ilman suggestion antamaa nautintoa viikkoa pitempään - muutoin seuraa vieroitusoireita.
Olen riippuvainen, mutten suggestion aiheuttamasta nautinnosta, vaan Kristuksesta. Olen riippuvainen Hänen armostaan ja rakkaudestaan. Sillä ei ole mitään tekemistä seurakuntayhteyden kanssa. Kristuksen kanssa voin elää vaikka koko elämäni yksinäisyydessä. En tarvi seurakuntaa, vaan Kristusta. Toivottavasti ymmärrät sen eron.
Luultavasti luulet, että olen riippuvainen niihin "suggestion" aiheuttamiin "manifestaatioihin". En todellakaan, niitä on liiankin vähän elämässäni. Olen riippuvainen siihen hyväksytyksitulemisen tunteeseen. Tunteeseen siitä, että joku rakastaa minua ja hyväksyy minut. Olen riippuvainen siitä ilosta, todellisesta riemusta, jonka Hän minulle antaa. Mikään terapia tai lääke ei voi antaa samanlaista pysyvää sydämen iloa. Se kestää vaikeuksien kohdatessa. Ei vain silloin "kun on kivaa". Sinä et tiedä mistä sinä puhut, koska et ole sitä kokenut. Et voi sitä ymmärtää. Miksi siis kinata tästä... Etkö voi suoda minulle sitä iloa, että saisin rauhassa uskoa Vapahtajaani? Iloita Hänesta ja Hänen armostaan? Miksi sinä haluat riistää sen ilon? Jätän sinut rauhaan, en voi muuttaa sinun mieltäsi. Kukaan muukaan ei voi. Vain sinä itse voit tehdä sen.
Vastaako tiede kysymykseen, "mikä on syntiä?" Ei Raamattua ja tiedettä voi rinnastaa eettisissä kysymyksissä. Se ei ole tieteen tehtävä.
Jos sinulla on "tieteellinen maailmankuva", niin perustele eettiset kysymykset sillä jos haluat. En tuomitse sinua. Minulla on omat arviointiperiaatteet, ja pidän niistä kiinni. Minä arvostan sinun näkemyksiäsi, ja toivon, että sinä kunnioitat minun.
Vastaako Raamattu kysymykseen: Onko homous luonnollista? Yleensä uskovaisten mielestä se vastaa siihen, kielteisesti. Raamatun moraalin kanssa taitaa olla niin kuin sitä halutaan lukea. Eikös siellä käsketä esimerksi tappamaan poikalapsia jossain kohdassa? Kunnioitan näkemyksiäsi ja sitä, että keskustelet asiallisesti vailla kiihkoilua. Kuitenkin otan kantaa siinä vaiheessa, kun homoja aletaan sortaa. Jos aseena käytetään Raamattua, minä myös puolustaudun ja väitänpä, että Raamattu on silloin väärissä käsissä.
Miksi Raamattua ei saisi käyttää "aseena", toisin sanottuna henkilökohtaisena auktoriteettinä johon nojaa eettisen maailmankatsomuksensa? On hyvä huomio, että "luonnonvastaisuus" sana on todella huono kun puhutaan Raamatusta. Se on Raamatussa vailla perustaa tieteellisesti katsottuna. Raamatussa on oma maailmansa, jossa "luonnottomuus" on sama kuin synti. Tieteellisillä foorumeilla taas on oma maailmansa, jossa sillä on eri merkitys.
Raamattu ei kehoita ketään tappamaan poikalapsia... Vanhassa testamentissa tosin on kohtia, joissa Jumalalla on omat syynsä vihaan ja käyttäytymiseensä. On raakoja paikkoja joissa israelilaisia käsketään tappamaan jopa naiset ja poikalapset... Kuulostaa hirveältä, mutta synnin palkkana on kuolema. Se on yksi Raamatun perustotuuksista. Samoin se, että Jumala on kaikkivaltias, ja oikeudenmukainen. Kontrastina Hän on myös itse armollisuus ja ennenkaikkea Rakkaus. Raamattua on kovin vaikeaa katsella neutraalisti... Ihminen on joko sitä vastaan, tai sen puolesta. Joko uskoo siihen, tai ei usko. Siksi siitä on turhaa alkaa kiistelemään.
Otit myös kantaa Raamatun moraalin tulkintaan. Siinäkin on tosiaan eroja. Joidenkin kirkkokuntien opit julistavat jonkun asian synniksi, jotkut eivät. Oppia ei saa kuitenkaan sekoittaa uskoon, ja siihen mitä yksilöuskova käytännössä tekee. Usko on yksilöllistä, ja kaikilla on omanlaisensa näkökulma. Jotkut ovat hyvin voimakkaasti "lain alla", toiset taas ovat liiankin liberaaleja. Meille uskovaisille tulisi olla keskeisellä sijalla Raamattu, ja sitä tulisi katsoa Jeesuksen sovitustyön silmin, ja samalla tulkita sitä Hengen avulla (menee yli jos ei ole sitä kokenut).
Puhut homojen sortamisesta. En tiedä mihin kokemukseen se perustuu, mutta itse en henkilökohtaisesti sorra homoja. Rakastan heitä lähimmäisenä, mutta pidän heitä syntisinä, aivan niinkuin nuhteetonta tavallista perheenäitiä, joka ei tunne Kristusta. Se on niin yksinkertaista. Ihminen joko on syntinen tai ei. En ymmärrä miksi juuri homous nostetaan aina esiin kaikista synneistä...
Siinä olen samaa mieltä, että kukaan ei saisi "hyökätä" ketään vastaan Raamattu kädessä. Ei homoa, ei ketään muutakaan syntistä. Kuten olen jo sanonut, emme saa tuomita ketään. Se ei ole meidän tehtävämme. Tehtävämme on rakastaa ja palvella lähimmäistämme, ja tehdä se vilpittömin sydämin. Tehtävämme on julistaa evankeliumia "sopivaan ja sopimattomaan aikaan". Joka ottaa sen vastaan, pelastuu, ja silloin riemu on mitä suurin. Jos taas sitä ei oteta vastaan, asia jätetään siihen (ainakin pitäisi), ketään ei saa painostaa tai pakottaa mihinkään. Eihän se ole edes mahdollista. Silloin voimme vain sulkea tuon rakkaan lähimmäisen rukouksiimme, ja uskoa siihen, että Jumala voi koskettaa häntä. Silloin kaikki on Jumalan käsissä ei meidän uskovaisten.
Kiitos myös sinulle, että keskustelet ilman kiivailua.
" Rakastan heitä lähimmäisenä, mutta pidän heitä syntisinä, aivan niinkuin nuhteetonta tavallista perheenäitiä, joka ei tunne Kristusta." Tuossa mielestäni onkin eräs ongema: uskovaiset pyrkivät pitämään itseään, ainakin alitajuisesti, parempina ihmisinä. Heidät kun on pelastettu ja voideltu "jeesuksennimessäjaveressäaamen". Sinä et ole tuomion pasuuna ja hyvä niin. Kun ikää tulee lisää ja entistä enemmän "omistaudut Jeesukselle", on vaara, että elämänkatsomuksesi kapeutuu. Toivotaan, ettei niin käy.
Missä on semmoisen jumalan rakkaus, joka käskee tappamaan lapsia? En ole ateisti mutta en myöskään niin raakalaismaiseen jumalaan usko, näin ollen en Raamattuun Jumalan sanana lainkaan. Jos joku uskoo toisin eikä järki riitele vastaan, olkoon niin. Sitä evankelioimistyötä en kuitenkaan hyväksy. Siinä juuri mennään sellaiselle alueelle, että yritetään vaikeuttaa toisten elämää värväämällä heitä julmaan lahkoon. Näin ajattelen, minä itse, eivät lahkoni paimenet.
minäkin osaan omilla aivoilla ajatella, enkä vain "lahkoni paimenten". Minulla on vapaus tutkia Jumalan sanaa itse, ja pitääkin. Eihän kukaan saa luottaa toisen sanaan, vaan se täytyy kokea itse. En minä voi toisen uskolla pelastua, vaan omallani.
"Tuossa mielestäni onkin eräs ongema: uskovaiset pyrkivät pitämään itseään, ainakin alitajuisesti, parempina ihmisinä."
Siinä on mielenkiintoinen asia. Epätäydellisyydessäni asia on varmasti niinkin, että alitajuisesti tulee ajatuksia omasta paremmuudesta. Niistä tulee päästä eroon, sillä olen ihan yhtä syntinen kuin kuka tahansa ihminen. Kaikki ovat tasavertaisia Jumalan edessä, kaikilla on samat mahdollisuudet. Olen kuitenkin huomannut sellaista, että tuo paremmuus tulee useimmiten juuri ei-uskovaisten taholta. Heille uskovaisesta syntyy hyvin tekopyhä mielikuva. Ei-uskovaiset odottavat uskovaisten olevan täydellisiä, hurskaita ja muita parempia. Siispä tuo paremmuuden paine tulee ulkoa päin. Se on sinänsä ikävää, ja sitä varmasti ruokkii lisää jotkut oikeasti tekopyhät uskovaiset. He nostavat itsensä muiden yläpuolelle, eikä se ole todellakaan kristinuskon mukaista. Paavalikin sano olevan syntisistä suurin. Siksi meidän tulee tulla pienemmiksi, jotta Kristus meissä voisi tulla suuremmaksi.
Rukoilen Jumalaa kaikesta sydämestäni, ettei käy niin, että elämänkatsomukseni kapeutuu. Jos "Jeesukselle omistautuminen" nähdään niin kuin se on Raamatussa ilmoitettu, ei niin voi käydä. Se on täysi mahdottomuus. Kristukselle omistautunut ihminen on nöyrä sydämeltään, hänellä on palveleva luonne, ja hän rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään.
Vanhassa testamentissa on kieltämättä hurjia tapahtumia jotka kuvaavat Jumalan kiivasta puolta. Voisiko olla toisin? Olisiko oikeudenmukaista, jos Jumalan kansa olisi joutunut kärsimään vierasheimolaisten kustannuksella? Et tunne noita tapahtumia, emmekä todellakaan tiedä Jumalan ajatuksia.
Uudessa testamentissa (kyllä vanhassakin) tulee erinomaisesti esiin Jumalan luonne. Hänen luonteensa personifioitui Jeesuksessa. Hän oli aina syntisten keskuudessa. Hän hyväksyi kaikki jotka halusivat tulla Hänen luokseen. Hän paransi kaikki sairaat, Hän antoi anteeksi kaikki synnit niille, jotka sitä pyysivät. Ja huipentumana Hän uhrasi itsensä ystäviensä, syntisten kurjien ihmisten, sinun ja minun, puolesta. Voisiko olla suurempaa rakkautta?
kun tuollaiseen roskaan uskot!
"Ja huipentumana Hän uhrasi itsensä ystäviensä, syntisten kurjien ihmisten, sinun ja minun, puolesta. Voisiko olla suurempaa rakkautta? "
On todella primivitiivistä ja taikauskoista vielä vuonna 2005 uskoa vanhoin myytteihin.
En todellakaan tunne Raamattua, en sitä väitäkään. Kun siellä kuitenkin puhutaan siitä, miten Jumala käskee surmaamaan lapsia, on minulla selkeä käsitys: Se on pahuutta. Jumala ei ole paha, joten semmoinen teksti ei ole Jumalalta peräisin. Ei herrajumala lasten tappamista voi pitää oikeutettuna olisi kyse minkä kansan historiasta hyvänsä. Raamattuun on muinaisten ihmisten toimesta kirjoittu ihan aitoa pahuutta, ei sitä pysty kukaan kiistämään tai joutuu sitten hyväksymään tosiaan kehotuksen lasten surmaamiseen. Älkää jättäkö käyttämättä järkeä, kun teille Jumalan lahjana on sellainen ominaisuus annettu!
Hullujapa hyvinkin.
"Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu:
'Minä hävitän viisaitten viisauden ja teen tyhjäksi ymmärtäväisten ymmärryksen.'"
Siinä Paavalin mietteitä kirjeessään korinttolaisille. Niinkuin hän sanoo, puhe rististä on Jumalan voima minulle. Siksi saan vain iloita siitä, kun ei-uskovainen sanoo minun puhettani hullutukseksi. Se on todiste minulle, että puhun niin kuin minun tulee puhua.
Mitä primitiiviyyteen tulee, puhe rististä on mitä primitiivisintä, sillä se on ollut olemassa alusta asti. Taikauskoa? En usko. Se on todellisuus ja totuus. Myyttejä? Väärin taas. Jumalan sanaa, joka elää tänäkin päivänä.
Toivottasti löydät jostain Jumalan, joka suostuu sinun määritelmiisi hyvästä ja pahasta. Vaikeaa siihen on vielä lisätä kaikkivaltius, sillä silloinhan tuo jumala olisi menettänyt suvereeniutensa. Minun Jumalani "Minä olen" on Pyhä, Kaikkivaltias Luoja, Taivaallinen Isä. Häntä ei sido mikään maallinen, ei minun eikä kenenkään muun ajatukset. Hän on Kuninkaiden Kuningas.
Järjen käyttö. Ei se ole mihinkään kadonnut. Voisi sanoa, että uskonto sumentaa järjen (huomaa hyvin kun katsoo esim. ristiretkiä tai tämän päivän fundamentaalisia muslimeja), usko kirkastaa sen (kun nöyrryn Jumalan edessä, Hän lahjoittaa viisautensa minulle, jotta voin pelastua).
Onko mielestäsi oikein surmata lapsia?
Lasten surmaaminen ei ole oikein. Sana sanoo, "älä tapa", siispä se on väärin.
Vanhan liiton aikaa ei kuitenkaan voida verrata täysin Uuden liiton aikaan.
Vanhan testamentin aikana lain ja käskyjen noudattaminen oli keino saada Jumalan siunaus.
"Jos te tottelette näitä käskyjä ja noudatatte niitä, niin Herra, teidän Jumalanne, osoittaa teille uskollisuutensa ja pitää voimassa liittonsa, kuten hän on vannonut teidän esi-isillenne. Hän rakastaa ja siunaa teitä ja antaa teidän kasvaa suureksi kansaksi. Hän siunaa teidän jälkeläisenne, maanne hedelmät, viljanne, viininne ja öljynne ja tekee suuriksi teidän karjalaumanne siinä maassa, jonka hän on esi-isillenne vannomallaan valalla luvannut teille."
En millään löytänyt esimerkkiä, missä oltaisiin käsketty tappaa vieraan heimon kansalaisia. Oletetaan, että israel on voittanut vieraan kansan sodassa, jossa siis viholliset miehet ovat kuolleet taistelussa. Jäljellä ovat naiset ja lapset. Kuulostaa karulta, mutta israelin kansan tulevaisuuden parhaaksi on tämä: Kaikki naiset (naiset, jotka ovat naimisissa) tapetaan, koska he ovat "saastuneita" vieraan kansan miehien takia. Poikalapset tapetaan, koska heistä tulisi seuraava sukupolvi, joka uhkaisi israelin rauhaa. Tytöt säästetään, koska he eivät ole saastuneita, ja heistä ei ole vaaraa. Heidät säästetään, koska se on mahdollista, ja Jumala ei salli enempää kärsimystä kuin on tarpeeksi. Hän tekee kaikkensa puolustaakseen omaa kansaansa, sillä Hän on uskollinen ja oikeudenmukainen. Hän rakastaa kansaansa ja on sille armollinen.
Samoin on tänäkin päivänä, Uuden liiton aikana. Hänen lupauksensa kansalleen, pelastetuille Jeesuksen Kristuksen veressä, pitävät edelleen. Vihollinen ei periaatteessa kuitenkaan ole sama.
"Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan." (Ef. 6:12)
Vihollinen on siis Saatana, ja hänen valtauntansa. Enää ei siis tarvitse tappaa ihmisiä Jumalan kansan turvaamiseksi, vaan täytyy taistella kaikkea pahaa ja pimeyttä vastaan hengessä.
Toivottavasti tämä selkeytti edes vähän... Vanha Testamentti ei ole kovin tuttua aluetta, joten lainaukseni eivät ole kovin vakuuttavia. Toivon että annat sen anteeksi, ja yrität ymmärtää näkemykseni. Se ei ole kyllä helppoa, sillä kun mietin mitä aikaisemmin ajattelin noista kohdista, se lähenteli varmasti paljon sinun suhtautumistasi. Nyt kuitenkin näen sen hengen silmin, ja ymmärrän se sisimmässäni. Toivon, että myös sinä saat joskus tuon ymmärryksen, mutta näistä minun selityksistäni ei taida olla paljon hyötyä...
Siunausta kuitenkin sinulle, ja hyvää illan jatkoa, luulen etten tuon paremmin osaa sitä selittää. Ehkäpä saat joskus täydellisen teologisen selityksen ja koet valaistumisen ja sen johdosta tulet uskoon ;)
En vaivaa päätäni Raamatun teksteillä, koska ne eivät minun mielestäni ole tärkeitä. Olen kiinnostunut siitä, miten uskovaiset ihmiset kokevat tämän maailman, koska heillä kuitenkin on suppea elämänkatsomus sikäli kun se perustuu Raamattuun. Vaivaako sinua, kun et pysty uskomaan todeksi kaikkea Raamattuun kirjoitettua? Et tietenkään pidä oikeana lasten surmaamista. Kuitenkin Raamatun jumala siihen kehoittaa. Joudut pakostakin olemaan Raamatun sanaa vastaan, koska et ole mikään raakalainen. Miltä tämä ristiriita sinusta tuntuu?
En tunne arameaa enkä hepreaa, mutta toisen käden tietona voin sanoa, että alkukielessä "älä tapa", on muodossa "älä murhaa". Jos siis satut takertumaan tuohon tappamisen ristiriitaan, ajattelin selventää sitä hiukan.
Murhaaminen on tietoinen hengen riisto, mikä on synti. Tappo on vahingossa tai tässä tapauksesa sodan seurauksena tapahtunut "tahaton" hengen riisto. Jos vanhan testamentin aikana vahingossa aiheutti toisen kuoleman, hänen tuli paeta turvakaupunkiin verikoston pelossa. Jos kuolleen sukulaiset olisivat vihoissaan tappaneet hänet, nuo sukulaiset olisivat sortuneet syntiin. Samoin sodassa kuolleet lasketaan tapon piiriin vanhassa testamentissa, koska ne ovat välttämättömiä. Eihän muuten kukaan voisi puolustaa maataan, jos se olisi ollut lakia vastaan. Silloin kansa olisi tuhoutunut omaan lakiinsa. Jumala kuitenkin viisaudessaan on järjestänyt tämänkin asian. Että näin. Tämäkään ei ole 100% totuutta, vaan omia ja oppimiani päätelmiä. Vain Jumala itse tietää lopullisen totuuden.
Ensinnäkin vastaan kaikkiin kysymyksiisi mielelläni, jos vain pystyn :)
Et tainnut ymmärtää pointtia ihan täysin. Ei Jumalani kehoita minua murhaamaan tai tappamaan ketään. Se oli täysin vanhan liiton aikana. Nykyään taistelu käydään hengessä, sillä medän "ei tule pelätä sitä joka voi tappaa ruumiin, vaan sitä joka voi sielunkin tuomita kadotukseen" tai jotenkin noin. Jos tuntisin, että joku kehoittaa minua tappamaan jonkun, voin olla 100% varma, että se ei ole Jumalasta. Jumala ei toimi sanaansa vastaan, vaan Sana on Jumalan, ja Hän pysyy sen takana.
Minua ei vaivaa se, etten pysty uskomaan Raamattua todeksi kokonaisuutena, sillä se ei ole totta. Raamatussa ei ole mitään fundamentaaleja ristiriitaisuuksia, joiden vuoksi joutuisin tekemään valinnan, kumpaan raamatunjakeeseen uskon. Jumalan sana on totta.
Elämänkatsomukseni ei perustu ainoastaan Raamattuun, se on paljon laajempi käsitys. Niin laaja kuin Jumala on. Jumala on yhtä kuin Raamattu, toisin sanoen Jumala ei ole jotain muuta mitä se Raamatusta antaa ilmi. Kuitenkin Jumala on enemmän kuin Raamattu. Järkikin sanoo, ettei ääretöntä Jumalaa voi sulloa yhteen kirjaan, vaikka se olisikin Kirjojen Kirja. Siispä elämänkatsomukseni pohjana on Raamattu, mutta se on laajempi kuin se, ei kuitenkaan ristiriidassa sen kanssa. Käykö järkeen? Itseäkin alkaa pyörryttämään...
Siispä mitään ristiriitaa ei ole, joten en voi kuvailla tuntemustani siitä.
Haluan kiittää Sinua asiallisesta keskustelusta. Olet hyväntahtoinen ihminen, et hyökkäilevä hihhuli. Juttelumme seurauksena Sinä et ole ruvennut kyseenalaistamaan Raamattua enkä minä ole ruvennut siihen uskomaan. Kuitenkin olen oppinut jotain: Uskovien kanssakin voi keskustella, ilman paatosta vieläpä. Ei tietenkään kaikkien mutta kaltaistesi. Toivotan Sinulle kaikkea hyvää ja tähän aikaan ennen kaikkea Hyvää Yötä! =)
Kiitän myös puolestani erinomaisesta keskustelusta. Innostun aina niin, kun saa asiallisesti keskustella itselle tärkeistä asioista. Vihaan "eipäs-juupas" -väittelyitä. Niistä seuraa vain paha mieli kaikille. Kunnon keskustelu on asiallisia väitteitä ja asiallisia vastaväitteitä. Ja keskustelu on antoisaa, vaikkei saakaan "voitettua toista puolelleen" ;) Toivoisin, että kaikki uskovaiset voisivat keskustella asiallisesti, sillä lapselliset väittelyt ja kinaamiset eivät aja asiaa. Päin vastoin.
Samoin minä toivotan sinulle kaikkea hyvää, ja hyvää yötä :)
Kaikki synnit voi saada anteksi. Jos olet erehtynyt homouden harjoittamisen syntiin, senkin saat anteeksi.
Ja kun on saanut anteeksi, alkaa parannuksen teko. Sen jälkeen ei enää voi jäädä elämään syntiin, jota on juuri katunut. Tuollainen kommentti vain kuulostaa kohtalokkaasti siltä, että "tee syntiä - pyydä anteeksi - voit jatkaa synnissä - pyydä taas anteeksi..." jne. Ei Jumala ole "armoautomaatti", vaan Pyhä Jumala, joka ei siedä mitään syntiä. Hän on kärsivällinen ja rakastaa jokaista syntistä. Mutta syntiä Hän vihaa.
Syntien anteeksisaaminen ja parannuksen teko on mielenkiintoinen aihe. Jumala antaa kaikki synnit anteeksi, paitsi Pyhän Hengen pilkan. Kun on saanut anteeksi alkaa parannuksen teko, vaikka onkin edelleen syntinen. Toisaalta taas on synnitön Kristuksen veren alla. Jos siis meillä on veren suoja, ja Jumala näkee meidät synnittöminä Jeesuksen kautta, onko siis Jumalan silmät peitettynä meidän synneiltämme? Itse olen painiskellut asian kanssa jo pitkään, ja luulen tietäväni, miten asia on, en vain saa sitä selkeästi kirjoitetuksi.
Uskova on vanhurskas, Jumalalle kelpaava. Hänen tulee pyhittyä, "tulla paremmaksi". Kuulostaa hirveältä... täytyy yrittää ja yrittää olla parempi ihminen. Jokainen väsyy siihen pidemmän päälle. En ole täydellinen... olen vain ihminen... Herra ole minulle armollinen... Miten kukaan voisi tulla synnittömäksi ja täydelliseksi? Ei mitenkään. Voimmeko siis vain antautua synnille? Ei tietenkään, sehän olisi antautumista Saatanalle! Menee pää pyörälle, mitä ihmettä tässä voi tehdä? Sanotaan, että kun jättää synnit Jeesuksen ristin juureen, ja katuu niitä, ne saadaan anteeksi. Sen jälkeen Jumala vapauttaa siunut siitä synnistä. Kuitenkin siihen lankeaa uudelleen ja uudelleen.. mikä siis vikana?? En tiedä. Ehkä ei ole tarpeeksi uskoa... ehkä ei ole tarpeeksi pitkällä pyhityselämässä. Jos joku tietää, odotan innolla vastausta.
Täydellisyyttä odotellessa voi vain luottaa Jeesuksen armoon, ja siihen, että Hän antaa voimaa vastustaa syntiä ja elää Jumalalle kelpaavaa elämää.
uskoni ei (ehkä) ole tarpeeksi vahva, myönnän sen. Mutta Jeesuksen Kristuksen nimeä en ikinä, IKINÄ kiellä. Voin vain rukoilla, että saisin tutustua Jumalaan enemmän, saisin tuntea hänet paremmin.
Ps.91:14-16
en aina ole ollut uskossa ja siksi kyllä ymmärrän ateisteja ja jumalattomia, muistan kyllä sen tunteen, kun uskovat puhuivat Jumalasta ja uskosta ja muusta. olihan se aikamoista hölynpölyä korville. mutta olkaa avoimia, usko on parasta mitä minulle on tapahtunut ja mitä minulla on. uskosta saan niin suunnatonta iloa ja riemua että välillä tekisi mieli vain hyppiä ja huutaa ilosta, kertoa kaikille Jumalasta, pelastuksesta. Jumala on oikeudenmukainen ja antaa kyllä kaikille oman tilaisuuden, ketään Hän ei pakota eikä painosta. ja se rauha jonka Häneltä saan on aivan sanoinkuvaamaton.
miksette tekin kokeilisi samaa? mitä hävittävää teillä oikeastaan olisi, jos lukisitte iltaisin pienen pätkän evankeliumia? kokeilkaa ihmeessä ! jos se ei tunnu omalta, kukaan ei pakota jatkamaan. mutta toivon, että edes yrittäisitte sillä haluan teidän saavan kokea saman ilon kuin minä, saman rauhan.
Suurta siunausta kaikille !
Eli homous on syntiä ( alla raamatun paikat). Se ei ole helppo juttu ja vaikeata on päästä irti siitä. Elämässä on tapahtunut kaikenlaista, joka on vienyt tähän suuntaan. Se on samanlainen synti kuin esimerkiksi aviorikos. Se tuntuu niin oikealta ja sitä ei ymmärrä ( ei halua ymmärtää) miksei niin voi tehdä. Raamatussa on siitäkin selvät sanomat. Itse olen syyllistynyt joskus tohon syntiin ja helppoa ei ollut päästä irti siitä. Rukoilin ja siten pääsin. Vieläkin tulee mieleen joskus ja yritän kieltää ja harmittelen ku taistelu jatkuu. Mutta haluan elää niinkuin Jumalan tahto on paras ja siksi tiedän, että siitä koituu vielä mulle siunaus, että tein oikein.
Syntiä me tehdään kaikki, mutta jos elää synnissä, on eri juttu ja vaikeampi juttu.
En voi toivottaa sulle muutakun siunausta ja rakkautta! Koska olet JUmalalle rakas, Olet minullekin.
( Room 1:21-28, 32)
Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi,ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin.
Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsaHe ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa -- olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen.
Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen,ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan.Koska he eivät ole antaneet arvoa Jumalan tuntemiselle, on Jumala jättänyt heidät arvottomien ajatusten valtaan, tekemään sellaista mikä ei sovi.Vaikka he tietävät Jumalan säätäneen, että ne, jotka käyttäytyvät tällä tavoin, ovat ansainneet kuoleman, he toimivat itse näin, vieläpä osoittavat hyväksymistään, kun muut tekevät samoin.
1.Moos 19 on juttu siitä ku yhessä kylässä oli paljon homoja ja kauniit miesenkelit tulivat sinne. Siitä näkee kanssa, miten ajatellaan...
Kun olet kirjanoppinut, kysyn: Mistä Kain sai vaimon? (1. Moos. 4:17) Laittaisitko jakeet, joissa kerrotaan vaimon luominen, tässähän on kyse luomiskertomuksesta enkä itse löytänyt kuin Aadamin, Eevan, Kainin ja Abelin...
Anteeksi jos minä katkaisen keskustelun ja vastaan väliin...
Kainin vaimo selitetään yleensä tällä 1. Mooseksen kirjan (5:4) jakeella:
"Setin syntymän jälkeen Aadam eli vielä 800 vuotta, ja hänelle syntyi sinä aikana lisää poikia ja tyttäriä."
Siispä Kainin vaimo oli hänen siskonsa :)
Tästä päästäänkin sukurutsaukseen, ja siitä taas seuraavaan näennäiseen Raamatun ristiriitaan... Ajatellaan, että minä, tai joku muu vastaa sinulle niihin kaikkiin. Uskoisitko silloin Jumalaan? Jos Raamatun paikkansa pitävyys, historiallisuus ja ristiriidattomuus "todistettaisiin" sinulle, olisiko se sinulle suora todistus Jumalan olemassaolosta?
Jos Raamatun paikkansa pitävyys todistettaisiin minulle, en todennäköisesti siltikään uskoisi Jumalaan ja Hänen pelastussuunnitelmaansa. Jumala on niin paljon suurempi kuin Raamattu, Hän on kaikkivaltias universumin Luoja ja ylläpitäjä. Ei yksi kirja Häntä todelliseksi tee, vaikka se onkin Kirjojen Kirja. Raamattu on vain välikappale, jolla Hän ilmoittaa itsensä ihmiskunnalle. Ei Raamattu sinänsä ole erityinen kirjana, vaan Jumalan sanana. Sieltä löydämme Jumalan tahdon, jota voimme noudattaa, jos tahdomme. Sieltä löydämme Hänen suunnitelmansa, johon voimme antautua mukaan, jotta saisimme siunauksen ja pelastuksen.
Sinun etsintäsi lähtee liikkeelle väärästä päästä. Vaikka tuntisit Raamatun läpikotaisin, et välttämättä tunne Jumalaa. Jos tunnet Jumalan, Raamattu "aukeaa" sinulle kuin itsestään, ja löydät kyselemällä vastauksen kaikkiin kysymyksiin. Silloin Jumala itse vastaa, silloin Hän johdattaa ja antaa vastauksia. Kun Hän ilmoittaa itsensä sinulle, ei Kainin vaimolla ole enää mitään merkitystä... Silloin ainoa jolla on merkitystä, on sinun suhteesi Isääsi, sekä Vapahtajaasi Jeesukseen Kristukseen, joka on vapauttanut sinut kaikista synneistä, sairauksista ja saasatisuudesta. Silloin olet VAPAA, silloin ei mikään enää voi kahlita sinua, vaan voit vain nauttia suurta rakkautta, armoa ja pohjatonta riemua siitä, että nimesi on Elämän kirjassa. Sydämeni pohjasta toivon, ja rukoilen, että pohtisit asiaa avoimin sydämin. Mitä menetettävää sinulla on, vaikka kysyisitkin Jumalalta "Oletko sinä olemassa, oletko todella minun Luojani ja Pelastajani?" Älä tee sitä provosoiden "Katsotaanpa nyt oletko se mikä sanot olevasi!" Ei. Kysy oman iankaikkisuutesi valossa. Ole tosissasi. Sydäntäni riipii ajatus, että sinä, lähimmäiseni, kuljet väärään suuntaan... Kunpa voisin sanoa jotain, jolla olisi todellista merkitystä Sinun elämäsi kannalta... Herra siinä minua auttakoon.
Jumalan siunausta sinun matkallesi :)
Niin. Minullahan tässä on semmoinen lähtökohta, että ihmettelen sitä, miksi uskovaiset ottavat Raamatusta jotkin kohdat kirjaimellisesti ja toiset taas selitetään kulttuurisidonnaisina. En sinua nyt tarkoita mutta yleensä kirjaimellisesti otetaan se, millä lähimmäisiä saadaan lyötyä ja omaa itseä koskevissa asioissa sallitaan tulkintaa. Siellä esimerkiksi jossain (?) kohdassa tuomitaan uskonlahkot. Miksi se ei kuitenkaan tarkoita helluntailaisuutta? Olisin siis vailla selitystä sille, miksi Raamattuun uskominen ei ole uskovaisilla johdonmukaista. On minulla siihen mielessäni selityskin. Sen olenkin aikaisemmassa keskustelussamme jo tainnut esittää. Jumalan olemassaolosta en ole täällä kiistelemässä, en ole ateisti. Vastustan ainoastaan uskonnon varjolla lähimmäisiä kohtaan harjoitettua pahuutta ja vainoamista. Mukavaa päivän jatkoa Sinulle!
olemme samalla asialla :)
Minäkin vihaan Raamatulla päähän paukuttamista. Mikään muu kuin tuomion julistus ilman rakkautta ei saa niskavillojani nousemaan yhtä helposti. Jeesus ei tullut tuomitsemaan maailmaa, vaan vapauttamaan sen. Siksi meidänkin pitäisi julistaa syntien anteeksiantoa, armoa ja rakkautta, ei tuomiota. Tuomiollekin on oma aikansa, ja silloin itse Tuomari, Jeesus, tuomitsee eläviä ja kuolleita.
Selittäisin vielä tuota lahkolaisuutta. Maailma on lahkoja täynnä, myös luterilainen kirkko on katolilaisuudesta eronnut lahko. Onko siis ainoastaa katolisen ja ortodoksisen kirkon (jotka väittävät itseään alkukirkon perillisiksi) ainoat synnittömät kirkot? Ei taatusti. Syntiä ja suoranaisia harhaoppeja, tai ainakin virhetulkintoja löytyy kaikista suunnista. Myös helluntailaisuudesta. Siksi lahkolaisuus onkin jotain syvempää kuin näkyvä kikkokunta. Lahkolaisuus on selän kääntämistä Sanalle, ja sen auktoriteetille. Kun joku lahko väittää itseään kristilliseksi, koska se muka perustuu Raamattuun, mutta sillä on oma tulkinta, jota se julistaa jäsenilleen, on kyseessä lahkolaisuus. Silloin se opettaa omia oppejaan, ja kehoittaa jäseniään seuraamaan omaa tulkintaansa ja opetusta, ja pyrkii siihen, ettei seurakuntalaiset itse tutkisi sanaa. Siispä vaikka kirkkokuntia on monia, ne (virallisesti kristityiksi hyväksytyt) kuitenkin perustuvat Raamattuun, vaikka niistä löytyy pieniä ja joskus suuriakin tulkinnallisia eroja. Tärkeintä on sydämen asenne Sanaa ja Jumalan tahtoa kohtaan.
Mielestäni on hyvä asia, että on eri kirkkokuntia, koska silloin kaikille uskovaisille löytyy hengellinen koti. Kaikki ovat erilaisia, ja tarvitsevat omanlaisensa seurakunnan. Kuitenkin tulisi olla sellainen sydämen asenne muita seurakuntia kohtaan, että siunaisi niitä, ja hyväksyisi ne eroista huolimatta. Kaikki me olemme saman Kristuksen ruumiin jäseniä.
Anteeksi kun taas kirjoitin näin pitkästi. Huomasin, että kirjoitin siihen malliin niin kuin muutkin lukisivat tätä... taitaa olla enää me kaksi tässä ketjussa hereillä :)
Kaikkiin uskontoihin liittyy ahdasmielisyyttä, tottahan se on. Pointti minun puolellani on se, että en hyväksy edes sitä, että pelotellaan Jeesuksella ja viimeisellä tuomiolla ja ollaan tietävinään joka asiasta Jumalan mielipide. "Emme tuomitse, vaan Jumala tuomitsee mutta hän tuomitsee niin kuin me sanomme." Tuossa on minun kannaltani katsoen se epäkohta, kuten yleensäkin sinää, että siitä tuomiosta meille vääräuskoisille puhutaan ja julistetaan. Itse erosin luterilaisesta kirkostakin suurimmalta osalta juuri siitä syystä, että ahdasmielisyyttä esiintyy liiaksi sielläkin. On tietysti eri asia tuomita teot, jotka vahingoittavat tavalla tai toisella kanssaihmisiä mutta siitähän uskovien tuomioissa esim. homoseksuuaalisuutta kohtaan ei ole kysymys.
Ymmärrän kyllä asenteesi. Mutta yritä ymmärtää meitä... Uskovat (jotka ovat "elävässä" uskossa, ei tuomiopäivän julistajat) ovat vilpittömästi huolissaan lähimmäisistään. Ajattele sitä tältä kantilta:
Me näemme että ei-uskovaiset seilaavat lautalla, joka ajelehtii suoraan kohti vesiputousta. Meillä on pelastusrengas, jota yritämme tarjota evankelioimalla. Voit ymmärtää turhautuneisuuden, kun ei-uskovat eivät ymmärrä tulevaa tuhoaan, vaan haluavat jatkaa omaa tietään. Me seisomme Kristus-kalliolla, joka on meidän pelastuksemme, ja haluaisimme, että kaikki ihmiset pelastuisivat. Uskomme siihen sydämen pohjasta, niin eikö olisi typerää, jos emme haluaisi ihmisten pelastusta kokosydämisesti? Eikö ole kuitenkin sallitua, että edes yritämme heittää tuon pelastusrenkaan, vaikka he eivät tahdokaan, ei kai se heitä vahingoita? Vai vahingoittaako? Emme voi väkisin muuttaa kenenkään mieltä, mutta voimme silti antaa siihen mahdollisuuden. Ja pitääkin.
Ja noista tuomioista vielä. Uskovaisilla on selkeitä moraalikäsityksiä, joita he noudattavat. He välttävät sitä, minkä kokevat synniksi. Mielestäni on hiukan hassua, että uskovaiset yrittävät tuputtaa niitä ei-uskovaisille. Eihän siitä ole mitään hyötyä, miksi he muka alistuisivat uskovaisen muottiin? Siksi onkin paljon tärkeämpää kertoa Jeesuksesta, ja pelastaa ihmisiä, jotka ovat sitten myöhemmässä elämässä valmiita hyväksymään Jumalan säätämät lait, vapaaehtoisesti, jopa mielellään. Nyky uskovaiset tuntuvat olevan jotenkin niin hukassa... Kaikki tärkeät päämäärät ovat hämärtyneet, ja toitotetaan vaan kaikkea turhanpäiväistä... Mutta toivotaan, että tilanne paranee :)