Ajatukseni on paatuneet, tulleet turhanpäiväiseksi. Herralle olen kääntänyt selän. Tuskissani olen nyt.
Mitä on tapahtunut:
Aloitan kertomukseni rippileiriltä, aikana jolloin sain kokea Jumalan rakkauden hyvin lähellä sydäntä. Sain vastauksen kysymykseeni: "Miksi?". Olin todella onnellinen ja iloinen ja huomasin puhuvani kauniita asioita.
Kaksi viikkoa myöhemmin juhannus-yö päätyi sitten tappeluun isä-puoleni kanssa kun hän kuuli rukoukseni. Hän sanoi ettei halua sitä Jeesus ****** meidän perheeseen. ja piste. Järkytyin aivan suunnattomasti, muistan kuinka yöllä sitten juoksin teltasta metsään makaamaan, itkemään katkeruutta ja tuskaa.
Tuolloin käänsin selkäni Jumalalle, en tuntenut paljoakaan Herran pelkoa, en rakkautta. En etsinyt sitä, en halunnut. Tästä vuosi eteenpäin tutustuin aivan ihanaan tyttöön joka oli uskovaisesta perheestä. Joskus ajoittain keskustelimme asiasta, ei sen kummempaa. Tuolloin vastaukseni oli jotain evoluution ja Jumalan väliltä. Vuoden yhdessä olon jälkeen tämä rakkaani soittaa pääsiäis sunnuntaina minulle puhelun: "Olen löytänyt uuden elämän Jeesuksessa, anna anteeksi mutten pysty enää jatkamaan suhdetta kanssasi"; tuona hetkenä koin samaa katkeruutta kuin vuosia aiemmin. Kirosin Jumalan, kirosin Jeesuksen. Olin aivan raivoissani ja tukehtumaisillani tuskaan joka oli ylläni. En tiennyt mitä tehdä, kaikki mitä minulla oli, menetin hetkessä, Jeesukselle.
Tuona katkeruuden hetkenä en voinut välttyä ottaa asiasta selvää, ajattelin että jos sä Jumala oot siellä niin tulisin vähän selvittelemään välejä ja kysymään miksi sä oot vienyt mun rakkaan multa, kaiken sen kauneuden ja sulouden mitä ihannoin, mistä jaksoin iltaisin kirjoitella runoja, mitä ajatellessa minun oli vaan niin hyvä olla. Halusin tietää miten tämä Jeesus oli mua niin paljon parempi että se vei mun naisen. Näin silloin ajattelin.
Saavuttuani ristin eteen, koinkin jotain aivan yllätyksellistä, katkeruuden kyyneleet muuttuivat ilon kyyneleiksi. Koin kuinka jonkinlaisia kahleita ja naruja katkaistiin ympäriltäni. Olin sanaton, olin onnellinen, olin kiitollinen. Menetetty rakkaani sanoi minulle että ei hän minua ole lakannut rakastamasta, et vain antanut aikaa kertoa asioista.
Tästä muutama viikko eteenpäin, elämääni astui toinen nainen. Hänen viehätysten mukaan lähdin, jätin Jeesuksen, jätin rakkaani joka ei "mukamas" tuntunut enää rakkaaltani. Ja tällöin lähti kaikki käsistä. Yllättäen tajusin että poltan hashista ja marijuanaa päivittäin, join paljon ja touhusin muutenkin täysin hölmöjä asioita. Vahvempia huumeitakin tuli kokeiltua.
Kaksi vuotta elämästäni pyörähti sitten erään toisen naisen seurassa, jossa tunsin tukahtuvani. Ei ollut vain rohkeutta jättää, en halunnut satuttaa. Kuitenkin vihdoin molemmat ymmärsivät että meidän tiet ei kulje yksin joten erosimme lopulta.
Tällöin tuli tyhjyyden hetki elämääni, aika jolloin mietin taas paljon, kirjottelin paljon. Elin unelmissani mielessä, pidin hauskaa. Turrutin tätä todellisuutta pelaamalla video ja tietokonepelejä hullunlailla. Kuitenkin eräänä perjantaina menin sitten tapani mukaan viettää baari elämää, ja yllätykseni huomasin tämän ensirakkauteni siellä. Ensimmäinen ajatukseni oli hyvin surullinen, mitä hän täällä tekee ryyppäämässä? Viimeksi näin hänet itkevän ilon kyyneleitä huolettomana ristin edessä n. 3 vuotta sitten. Olin onnellinen hänet nähdessään ja myös surullinen, koska hän oli paljon onnellisempi 3 vuotta sitten. Kävimme pitkät keskustelut hänen kanssaan ja sovimme seuraavasta tapaamisestammekin.
Tällöin muistin mikä oli se tyhjä reikä sydämessäni. Tajusin että minulta puuttui se oikea rakkaus, Jeesus. Ja hyvin pian tämän jälkeen tulin vahvasti uskoon.
En ole koskaan ollut eläissäni niin onnellinen kuin tuona aikana. Yhtäkkiä silmäni vain aukenivat, monet julisteet lähtivät seiniltä, musiikki makuni muuttui ja näin asiat jotenkin kauniina ja kauheena, hyvänä ja pahana. Ympäriinsä. Ymmärsin hyvin meitä ympäröivän maailman ja sen pahuuden. Ymmärsin sulkea kaikkia mahdollisia portteja viholliselta, ja ainoa mikä jäi kaivertaa mieltä oli internetissä pelattavat sotapelit (joita pelataan isoilla pelaaja porukoilla). Ajattelin että hitsi, ei kai tossa mulle oo mitään pahaa. --->
Aikaa kului ja kului. Huomasin että tästä internet pelistä oli tullut elämäni kiintokivi, siihen keskitin ajatukseni ja aikani. Ja eikä sitten aikaakaan kun oli ensimmäinen "peliporukan kokoontuminen" mökillä. No tietenkin siellä sitten seurassa alkoholi ja tupakki maistu. Tuolloin sain myös ensikosketuksen voimakkaaseen metalli musiikkiin.
Jatkoin pelien pelaamista, kylmenin aivan huomaattani Jumalasta ja join taas joka viikonloppu.
Tätä seurasi sitten tutustuminen myös toiseen peli seurueeseen, tällöin minua odotti aikamoinen yllätys. Kavereilla oli enemmän marijuanaa matkassa kuin olin koskaan nähnyt. Ja tietenkin kysyivät: haluatko polttaa, no vanhana "guruna" ajattelin no mikä ettei. Pilvet poltettua istuimme katsomaan ohjelmaa jossa pilkattiin ja kysenalaistettiin Jumalaa todella rajusti. Pilvipäisenä se kuulosti järkevältä, taas toisaalta oli paha olo kun muut ympärillä nauroivat sille.
Tästä alkoi sitten päivittäinen pilven polttelu alkoi taas, kuin myös aloin uudelleen käsittelemään asiaa "elämän synty" ja "miksi". Eräänä aamuna äitini toi minulle läjän metalli musiikkia ja sanoi ohimennen: "joku oli heittänyt noi meiän roskii, tossa aattelin jos sä tykkäät kuunnella, kyl ne ihan toimivilta näyttää". Sitten pilvessä ymmärsin metalli musiikin voiman josta tuli joka päiväinen energian lähteeni pilven kanssa.
Aikaa kului ja tuli päntättyä evoluutiota ja tutkittua asioita. Oikeastaan pidin jo itseäni kaverini kanssa simpanssin lapsina. Hylkäsin Jumalan.
Kuitenkin noin viisi kuukautta tätä jatkuen koin erään näyn, näyn missä niiku viimeaikainen elämäni näky tiivistettynä. Yhtäkkiä säikähdin kun tajusin että minua onkin taidettu huijata ja oikein pahemman kerran. Tuona päivänä sain ymmärtää kuinka pitkämielinen, rakas Jumala meillä on. Olin tervetullut takaisin.
Tästä sitten kaverille kerrottuani hän oli hiukan eri mieltä asiasta, eikä oikeen lämmennyt asialle. Sanoin vaan että tiedän että mun tie menee siellä, sitä tietä haluan kulkea, Jeesuksen tietä kotiin Isän luo.
Muutama viikko myöhemmin kuitenkin juttelimme kaverin kanssa paljon asiasta, ja ikuisesti muista kun kerroin hänelle: Että ajattele, Hän antoi oman ainoan Poikansa pilkattavaksi, ruoskittavaksi ja tapettavaksi ainoastaan siksi että meillä olisi mahdollisuus pelastua, niin paljon Hän meitä rakastaa.. Silloin tapahtui jotain aivan uskomatonta, me molemmat vaan itkettiin onnen kyyneleitä, en pystynyt puhumaan siinä oikeen mitään, olin vaan sanonut kaverille että nyt on kuule suuret juhlat taivaassa. Kiitin siitä, kiitin siitä että rukoukseeni vastattiin. Olin rukoillut kavereideni puolesta, erityisesti tämän, joka tänä päivänä on kasteenkin ottanut.
Mitä minulle sitten tapahtui? Ryhdyin etsimään viisautta lisää, viisautta joka ei tule Jumalalta. Ihmisten tekstejä. Ja taas yllättäen Metalli soi, pilvi maistuu ja siinä ohessa amfetamiiniakin meni. Huusin tyhjyyteen, mikä meni vikaan!
Seuraavaksi huomasin että puhuin jo aivan ristiriitaisuuksia omissa ajatuksissani, toisella hetkellä uskon Jumalaan, niin moneen rukoukseen hän on vastannut ja niin monta ihmettä Hän on näyttänyt, (mutten niistä nyt tähän ettei tää mun teksti kirjaksi muuttuisi)toisella hetkellä en.
Nyt olen lopettanut huumeet, olen ristiriidoissa elämänsynnyn kanssa, jokin ylpeys tai turhamaisuus on ottanut minut valtaan. Liikaa asioita joita en pysty käsittää. Minua vaivaa nykyään myös vakava paniikkihäiriö ja masennus. Ja Herralle olen kääntänyt selkäni, ja nyt tuntuu siltä etten tiedä enää mihin uskoa...
Miten saan takaisin lapsenmielisen uskoni?
on ikävä kotiin..
Mitä on tapahtunut:
Aloitan kertomukseni rippileiriltä, aikana jolloin sain kokea Jumalan rakkauden hyvin lähellä sydäntä. Sain vastauksen kysymykseeni: "Miksi?". Olin todella onnellinen ja iloinen ja huomasin puhuvani kauniita asioita.
Kaksi viikkoa myöhemmin juhannus-yö päätyi sitten tappeluun isä-puoleni kanssa kun hän kuuli rukoukseni. Hän sanoi ettei halua sitä Jeesus ****** meidän perheeseen. ja piste. Järkytyin aivan suunnattomasti, muistan kuinka yöllä sitten juoksin teltasta metsään makaamaan, itkemään katkeruutta ja tuskaa.
Tuolloin käänsin selkäni Jumalalle, en tuntenut paljoakaan Herran pelkoa, en rakkautta. En etsinyt sitä, en halunnut. Tästä vuosi eteenpäin tutustuin aivan ihanaan tyttöön joka oli uskovaisesta perheestä. Joskus ajoittain keskustelimme asiasta, ei sen kummempaa. Tuolloin vastaukseni oli jotain evoluution ja Jumalan väliltä. Vuoden yhdessä olon jälkeen tämä rakkaani soittaa pääsiäis sunnuntaina minulle puhelun: "Olen löytänyt uuden elämän Jeesuksessa, anna anteeksi mutten pysty enää jatkamaan suhdetta kanssasi"; tuona hetkenä koin samaa katkeruutta kuin vuosia aiemmin. Kirosin Jumalan, kirosin Jeesuksen. Olin aivan raivoissani ja tukehtumaisillani tuskaan joka oli ylläni. En tiennyt mitä tehdä, kaikki mitä minulla oli, menetin hetkessä, Jeesukselle.
Tuona katkeruuden hetkenä en voinut välttyä ottaa asiasta selvää, ajattelin että jos sä Jumala oot siellä niin tulisin vähän selvittelemään välejä ja kysymään miksi sä oot vienyt mun rakkaan multa, kaiken sen kauneuden ja sulouden mitä ihannoin, mistä jaksoin iltaisin kirjoitella runoja, mitä ajatellessa minun oli vaan niin hyvä olla. Halusin tietää miten tämä Jeesus oli mua niin paljon parempi että se vei mun naisen. Näin silloin ajattelin.
Saavuttuani ristin eteen, koinkin jotain aivan yllätyksellistä, katkeruuden kyyneleet muuttuivat ilon kyyneleiksi. Koin kuinka jonkinlaisia kahleita ja naruja katkaistiin ympäriltäni. Olin sanaton, olin onnellinen, olin kiitollinen. Menetetty rakkaani sanoi minulle että ei hän minua ole lakannut rakastamasta, et vain antanut aikaa kertoa asioista.
Tästä muutama viikko eteenpäin, elämääni astui toinen nainen. Hänen viehätysten mukaan lähdin, jätin Jeesuksen, jätin rakkaani joka ei "mukamas" tuntunut enää rakkaaltani. Ja tällöin lähti kaikki käsistä. Yllättäen tajusin että poltan hashista ja marijuanaa päivittäin, join paljon ja touhusin muutenkin täysin hölmöjä asioita. Vahvempia huumeitakin tuli kokeiltua.
Kaksi vuotta elämästäni pyörähti sitten erään toisen naisen seurassa, jossa tunsin tukahtuvani. Ei ollut vain rohkeutta jättää, en halunnut satuttaa. Kuitenkin vihdoin molemmat ymmärsivät että meidän tiet ei kulje yksin joten erosimme lopulta.
Tällöin tuli tyhjyyden hetki elämääni, aika jolloin mietin taas paljon, kirjottelin paljon. Elin unelmissani mielessä, pidin hauskaa. Turrutin tätä todellisuutta pelaamalla video ja tietokonepelejä hullunlailla. Kuitenkin eräänä perjantaina menin sitten tapani mukaan viettää baari elämää, ja yllätykseni huomasin tämän ensirakkauteni siellä. Ensimmäinen ajatukseni oli hyvin surullinen, mitä hän täällä tekee ryyppäämässä? Viimeksi näin hänet itkevän ilon kyyneleitä huolettomana ristin edessä n. 3 vuotta sitten. Olin onnellinen hänet nähdessään ja myös surullinen, koska hän oli paljon onnellisempi 3 vuotta sitten. Kävimme pitkät keskustelut hänen kanssaan ja sovimme seuraavasta tapaamisestammekin.
Tällöin muistin mikä oli se tyhjä reikä sydämessäni. Tajusin että minulta puuttui se oikea rakkaus, Jeesus. Ja hyvin pian tämän jälkeen tulin vahvasti uskoon.
En ole koskaan ollut eläissäni niin onnellinen kuin tuona aikana. Yhtäkkiä silmäni vain aukenivat, monet julisteet lähtivät seiniltä, musiikki makuni muuttui ja näin asiat jotenkin kauniina ja kauheena, hyvänä ja pahana. Ympäriinsä. Ymmärsin hyvin meitä ympäröivän maailman ja sen pahuuden. Ymmärsin sulkea kaikkia mahdollisia portteja viholliselta, ja ainoa mikä jäi kaivertaa mieltä oli internetissä pelattavat sotapelit (joita pelataan isoilla pelaaja porukoilla). Ajattelin että hitsi, ei kai tossa mulle oo mitään pahaa. --->
Aikaa kului ja kului. Huomasin että tästä internet pelistä oli tullut elämäni kiintokivi, siihen keskitin ajatukseni ja aikani. Ja eikä sitten aikaakaan kun oli ensimmäinen "peliporukan kokoontuminen" mökillä. No tietenkin siellä sitten seurassa alkoholi ja tupakki maistu. Tuolloin sain myös ensikosketuksen voimakkaaseen metalli musiikkiin.
Jatkoin pelien pelaamista, kylmenin aivan huomaattani Jumalasta ja join taas joka viikonloppu.
Tätä seurasi sitten tutustuminen myös toiseen peli seurueeseen, tällöin minua odotti aikamoinen yllätys. Kavereilla oli enemmän marijuanaa matkassa kuin olin koskaan nähnyt. Ja tietenkin kysyivät: haluatko polttaa, no vanhana "guruna" ajattelin no mikä ettei. Pilvet poltettua istuimme katsomaan ohjelmaa jossa pilkattiin ja kysenalaistettiin Jumalaa todella rajusti. Pilvipäisenä se kuulosti järkevältä, taas toisaalta oli paha olo kun muut ympärillä nauroivat sille.
Tästä alkoi sitten päivittäinen pilven polttelu alkoi taas, kuin myös aloin uudelleen käsittelemään asiaa "elämän synty" ja "miksi". Eräänä aamuna äitini toi minulle läjän metalli musiikkia ja sanoi ohimennen: "joku oli heittänyt noi meiän roskii, tossa aattelin jos sä tykkäät kuunnella, kyl ne ihan toimivilta näyttää". Sitten pilvessä ymmärsin metalli musiikin voiman josta tuli joka päiväinen energian lähteeni pilven kanssa.
Aikaa kului ja tuli päntättyä evoluutiota ja tutkittua asioita. Oikeastaan pidin jo itseäni kaverini kanssa simpanssin lapsina. Hylkäsin Jumalan.
Kuitenkin noin viisi kuukautta tätä jatkuen koin erään näyn, näyn missä niiku viimeaikainen elämäni näky tiivistettynä. Yhtäkkiä säikähdin kun tajusin että minua onkin taidettu huijata ja oikein pahemman kerran. Tuona päivänä sain ymmärtää kuinka pitkämielinen, rakas Jumala meillä on. Olin tervetullut takaisin.
Tästä sitten kaverille kerrottuani hän oli hiukan eri mieltä asiasta, eikä oikeen lämmennyt asialle. Sanoin vaan että tiedän että mun tie menee siellä, sitä tietä haluan kulkea, Jeesuksen tietä kotiin Isän luo.
Muutama viikko myöhemmin kuitenkin juttelimme kaverin kanssa paljon asiasta, ja ikuisesti muista kun kerroin hänelle: Että ajattele, Hän antoi oman ainoan Poikansa pilkattavaksi, ruoskittavaksi ja tapettavaksi ainoastaan siksi että meillä olisi mahdollisuus pelastua, niin paljon Hän meitä rakastaa.. Silloin tapahtui jotain aivan uskomatonta, me molemmat vaan itkettiin onnen kyyneleitä, en pystynyt puhumaan siinä oikeen mitään, olin vaan sanonut kaverille että nyt on kuule suuret juhlat taivaassa. Kiitin siitä, kiitin siitä että rukoukseeni vastattiin. Olin rukoillut kavereideni puolesta, erityisesti tämän, joka tänä päivänä on kasteenkin ottanut.
Mitä minulle sitten tapahtui? Ryhdyin etsimään viisautta lisää, viisautta joka ei tule Jumalalta. Ihmisten tekstejä. Ja taas yllättäen Metalli soi, pilvi maistuu ja siinä ohessa amfetamiiniakin meni. Huusin tyhjyyteen, mikä meni vikaan!
Seuraavaksi huomasin että puhuin jo aivan ristiriitaisuuksia omissa ajatuksissani, toisella hetkellä uskon Jumalaan, niin moneen rukoukseen hän on vastannut ja niin monta ihmettä Hän on näyttänyt, (mutten niistä nyt tähän ettei tää mun teksti kirjaksi muuttuisi)toisella hetkellä en.
Nyt olen lopettanut huumeet, olen ristiriidoissa elämänsynnyn kanssa, jokin ylpeys tai turhamaisuus on ottanut minut valtaan. Liikaa asioita joita en pysty käsittää. Minua vaivaa nykyään myös vakava paniikkihäiriö ja masennus. Ja Herralle olen kääntänyt selkäni, ja nyt tuntuu siltä etten tiedä enää mihin uskoa...
Miten saan takaisin lapsenmielisen uskoni?
on ikävä kotiin..
Vastaukset 5
Vanhimmat
"Evankeliumi Luukkaan mukaan 15
1. Ja kaikki publikaanit ja syntiset tulivat hänen tykönsä kuulemaan häntä.
2. Mutta fariseukset ja kirjanoppineet nurisivat ja sanoivat: "Tämä ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan".
3. Niin hän puhui heille tämän vertauksen sanoen:
4. "Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää?
5. Ja löydettyään hän panee sen hartioillensa iloiten.
6. Ja kun hän tulee kotiin, kutsuu hän kokoon ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin lampaani, joka oli kadonnut'.
7. Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse.
8. Tahi jos jollakin naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän sytytä lamppua ja lakaise huonetta ja etsi visusti, kunnes hän sen löytää?
9. Ja löydettyään hän kutsuu kokoon ystävättärensä ja naapurinaiset ja sanoo: 'Iloitkaa minun kanssani, sillä minä löysin rahan, jonka olin kadottanut'.
10. Niin myös, sanon minä teille, on ilo Jumalan enkeleillä yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen."
11. Vielä hän sanoi: "Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.
12. Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva'. Niin hän jakoi heille omaisuutensa.
13. Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti.
14. Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta.
15. Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja.
16. Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut.
17. Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään!
18. Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi
19. enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.'
20. Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi.
21. Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'.
22. Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa;
23. ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa,
24. sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.' Ja he rupesivat iloa pitämään.
25. Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Ja kun hän tuli ja lähestyi kotia, kuuli hän laulun ja karkelon.
26. Ja hän kutsui luoksensa yhden palvelijoista ja tiedusteli, mitä se oli.
27. Tämä sanoi hänelle: 'Sinun veljesi on tullut, ja isäsi teurastutti syötetyn vasikan, kun sai hänet terveenä takaisin'.
28. Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle; mutta hänen isänsä tuli ulos ja puhutteli häntä leppeästi.
29. Mutta hän vastasi ja sanoi isälleen: 'Katso, niin monta vuotta minä olen sinua palvellut enkä ole milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan, pitääkseni iloa ystävieni kanssa.
30. Mutta kun tämä sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut sinun omaisuutesi porttojen kanssa, niin hänelle sinä teurastit syötetyn vasikan.'
31. Niin hän sanoi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki, mikä on minun omaani, on sinun.
32. Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.'""
-------------------------------------------------
Eivät sinun ajatuksesi ole paatuneet, jos kerran tuskissasi olet ja sinulla on ikävä kotiin. Sinä olet Jeesukselle rakas, ja hän ottaa sinut takaisin kotiin, kun vain annat koko elämäsi hänelle.
Sanoisin, että pyydä Jeesus elämäsi Herraksi viipymättä, ettei sydämesi oikeasti paatuisi. Sitten, kun sinulla ei ole enää synnintuntoa eikä pelkoa kadotukseen joutumisesta eikä mitään kiinnostusta uskonasioihin, sitten olet paatunut. Sinulla on vielä mahdollisuus, viet vain syntitaakkasi Jeesukselle, ja pyydät häneltä syntisi anteeksi ja annat elämäsi hänelle. Rukoile, lue Raamattua, mene seurakuntaan, jossa on uskovia...On hyvä, että olet lopettanut huumeet.
Muista, että sinä voit mennä Jeesuksen Kristuksen eteen juuri sellaisena kuin olet. Hän johdattaa sinut oikealle tielle kun vain sitä pyydät.
en aluksi huomannut tuota vastausta viestiini.
Eiköhän tämä tästä iloksi vielä muutu.
Sen ratkaisun tekeminen on vain niin vaikeaa, ja kokoajan kynnys askeleelleni vain kasvaa, huomaan sen.
Ehkäpä kaikki ei ole vielä mennyttä, ehkäpä mulla on vielä mahdollisuus.
Onko Isämme niin pitkämielinen?
oikeasti on paha olla, ei kenelläkään olisi edes yhtä rohkaisun sanaa.. :(
Sait jo hyviä neuvoja SleeplessNight:ltä tuossa edellä. Ajattelin lisätä, että älä jää yksin ongelmiesi kanssa. Mikäli tilanteessasi tarvitset ammattiapua, älä epäröi hakea apua. Keskustelut jonkun luotettavan ystävän tai sielunhoitajan kanssa voisivat auttaa sinua.
En osaa vastata, miten lapsenmielisen uskon saa takaisin. Oman elämämme aikaisemmat valinnat vaikuttavat tämän päivän tilanteeseemme. Jumalalta voi pyytää uskoa, hänelle saamme viedä myös kaikki asiamme, murheemme ja ilomme. Turvaudu Häneen sillä olet Hänelle rakas juuri sellaisena kuin olet. Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä mutta vihaa syntiä. Siinä Hän eroaa meistä ihmisistä, että Hän osaa erottaa ihmisen ja teon. Usein me ihmiset tuomitsemme ihmisen pahaksi jos hänen tekonsa ovat pahat.
Tänne kirjoittamasi avunpyyntö on hätähuuto Jumalalle. Toivon että kaikki uskovat jotka luette tämän, rukoilette tämän apua pyytävän ihmisen puolesta. Rukoillaan hänelle Jumalan johdatusta ja että hän ei enää lähtisi omille teilleen. Pyydetään että Jumala hoitaa niitä haavoja joita hänen elämänsä väärät valinnat ovat aiheuttaneet.
Voi kunpa voisinkin sanoa jotain rohkaisevaa :( Ihan sydäntä riipi, kun luin koskettavan tarinasi. En haluaisi ripotella mitään sanojen helinää, vaan haluaisin antaa jotain pysyvää millä olisi todellista vaikutusta... En vain tiedä mitä sanoisin.
Sen voin sanoa, että Jumala rakastaa sinua. Hän rakastaa sinua sellaisena kuin olet. Hän on sinun Taivaallinen Isäsi, joka tuntee sinut täysin. Hän näkee sinun huolesi ja murheesi, ja haluaa että jätät ne Hänen kannettavakseen. Jeesus kuoli niiden puolesta, kaikkien syntien ja vajavaisuuksien puolesta. Hän ottaa sinut vastaan yhä uudelleen. Hän on pitkämielinen ja armollinen. Hän ei koskaan jätä sinua yksin, ellet sinä jätä Häntä. Jeesus ei maan päällä ollesaan käännyttänyt ketään pois, vaan otti kaikki vastaan mitä suurimmalla rakkaudella. Hän tekee samaa tänään, sillä Hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Se on Jumalan sanaa, ja pysyy sanansa takana. Usko se, ja juokse Hänen syliinsä, Hän odottaa sinua. Hän haluaa vapauttaa sinut kaikista kahleista. Hän haluaa virvoittaa sinut, puhdistaa sinut. Hän riisuu sinut kaikesta saastasta, pesee sinut pyhällä verellään ja pukee sinut valkoisiin vaatteisiin. Hän haluaa täyttää sinut rakkaudella, ilolla ja riemulla. Hän haluaa täyttää sinut Pyhällä Hengellään, Puolustajalla, joka on aina sinun kanssasi, Hän lupaa niin sanassaan. Hän ei jätä sinua, Hän kantaa sinut kaikkien vaikeuksien yli. Jätä elämäsi täysin Hänen käsiinsä, anna Hänelle hallintavalta sinun elämässäsi. Heittäydy Hänen armonsa ja rakkautensa varaan, niin Hän nostaa sinut kirkkauteen.
Pyydän Jumalan siunausta sinun elämääsi, ja rukoilen puolestasi. Vaikka kaikki jättäisivät sinut yksin, Jeesus Kristus, sinun Vapahtajasi on sinun kanssasi. Hänen Rakkautensa pysyy.
(Tämä ei näkynyt äsken kun lähetin sen, toivottavasti se näkyy nyt, eikä tule tuplana)