Minua aian ärsyttää suunnattomasti sellainen väite, että ev.lut. kirkko olisi jotenkin suomalaisille sopiva kirkko. Siis, koko kristinuskohan on vieraiden valloittajien Suomeen tuoma tekosyy, jonka nojalla voi hallita, alistaa ja tuhota alkuperäiskansan vuosisatoja vanhemmat kulttuurit.
Aluksihan Ruotsi, Suomi siinä sivussa oli katolinen, mutta Ruotsin lähdettyä mukaan uskonpuhdistukseen, Suomi meni siinä sivussa. Ei siinä suomalaisilta paljon kyselty. Ei sen puoleen, uskonpuhdistus oli todellinen edistysaskel. Katolinen kirkko oli, ja on edelleen islamin ohella, maailman syöpä.
Silti, se ei poista sitä tosiasiaa, että kristinusko on vierasta kulttuuria Suomessa. Vaikka kristinusko virallisesti juurrutettiin Suomeen 1100-luvulla, on useita todisteita ns pakanallisista kirkonmenoista vielä 1700-luvulla. En ihmettele yhtään. Minkä takia kansan tarvitsisi uskoa alistajaansa? Omasta mielestäni, agnostikko kun olen, jumaluutta näkee paljon enemmän luonnossa kuin jykevissä kivirakennuksissa. Ukko ja Hiisi kunniaan, he ovat Suomen jumalia.
Aluksihan Ruotsi, Suomi siinä sivussa oli katolinen, mutta Ruotsin lähdettyä mukaan uskonpuhdistukseen, Suomi meni siinä sivussa. Ei siinä suomalaisilta paljon kyselty. Ei sen puoleen, uskonpuhdistus oli todellinen edistysaskel. Katolinen kirkko oli, ja on edelleen islamin ohella, maailman syöpä.
Silti, se ei poista sitä tosiasiaa, että kristinusko on vierasta kulttuuria Suomessa. Vaikka kristinusko virallisesti juurrutettiin Suomeen 1100-luvulla, on useita todisteita ns pakanallisista kirkonmenoista vielä 1700-luvulla. En ihmettele yhtään. Minkä takia kansan tarvitsisi uskoa alistajaansa? Omasta mielestäni, agnostikko kun olen, jumaluutta näkee paljon enemmän luonnossa kuin jykevissä kivirakennuksissa. Ukko ja Hiisi kunniaan, he ovat Suomen jumalia.
Vastaukset 32
Vanhimmat
"Ukko ja Hiisi kunniaan, he ovat Suomen jumalia."
Hiisi oli alkuaan pakanuuden ajan pyhä metsikkö, uhrilehto, kalmisto. Myöhemmin hiisi tarkoitti metsän tai veden pahaa haltijaa, peikkoa, paholaista.
Ukko oli kasvillisuuden, sateen ja ukkosen jumala. Ukkoa kunnioitettiin olutjuomingein, joissa Agricolan mukaan tehtiin paljon häpeällisiä tekoja. Ne tarkoittivat seksuaaliriittejä, joita juhlissa harjoitettiin maan hedelmällisyyden turvaamiseksi.
Siitä vain paholaista palvomaan ja juominkeja harrastamaan. Eihän sitä kukaan estä.
"Siitä vain paholaista palvomaan ja juominkeja harrastamaan. Eihän sitä kukaan estä."
Hommahan menee niin, että ensin ristiritarit karauttavat paikalle ja lahtaavat muutaman paikallisen. Sitten ne julistavat paikallisten jumaluudet paholaisiksi (esim. sana Perkele tarkoittaa balttilaista Ukkosen Jumalaa). Sitten 1000 vuotta myöhemmin joku kakskymppinen, varhaiskeski-ikäinen hymisyttelijä kertoo itsestäänselvyytenä, että
KAIKKI MUUTKIN JAKAVAT PAHOLAISJUMALUUDEN KÄSITYKSEN!
Huomaatko kaikki loogiset kömmähdyksesi? Pakanalle sinun pahoalaisesi, sen palvominen ja siihen uskominen ovat toisarvoisia, olemassolemattomia ainakin siihen asti, kun sinulle täytyy selvittää, että sinun kästyksesi eivät ole
a)Jumalan sanaa
b)yhtä kuin yleinen käsitys
c)Ainoa Oikea Totuus
d)jne.tms.
"Huomaatko kaikki loogiset kömmähdyksesi?"
Käytin lähteenä sellaisia opuksia kuin Otavan Iso tietosanakirja, Nykysuomen sanakirja ja Suomen kielen rakenne ja kehitys. Jos sinusta nuo kirjat tarjoavat vain loogisia kömmähdyksiä, niin minkäpä minä sille voin, jos et ole asioihin perehtynyt. Jos minun on valittava nuo kirjat tai nimimerkki jainan mielipiteet, niin valinta on helppo.
Sana perkele tulee liettuan sanasta perkunas, joka tarkoittaa ukkosta ja ukkosen jumalaa.
"Jos minun on valittava nuo kirjat tai nimimerkki jainan mielipiteet, niin valinta on helppo."
Tietosanakirjat eivät varmaankaan puhu paholaisenpalvonnasta tai jos puhuvat niin, kannattaa siirtyä 1900-luvun versioihin.
Toisekseen, ikiomaa ajatteluakin on luvallista harrastaa, eivätkä tietosanakirjat ole nekään mitään Jumalan sanaa, sen kummemmin kuin Jahvenkaan.
"Sana perkele tulee liettuan sanasta perkunas, joka tarkoittaa ukkosta ja ukkosen jumalaa."
Onko sinulla semmoinen käsitys, ettei erisnimiä kirjoiteta isolla tai ettei Jumalaa kirjoiteta isolla, jollei tarkoitetakaan kristinuskon Jumalaa?
Tiedätkin varmaan, mistä suomenkielen sana Jumala tulee. Siperiassa se on muuntunut jo Slatababaksi (Kultainen Nainen), mutta alunalkaen on ollut kyseessä ugriheimojen ryöstämä Juno Monetan patsas. Kuriositeettina mainittakoon, että tämä kultavasikka siis on naispuolinen. ;D (Jeesuksella siis suomalaisversion mukaan onkin kaksi äitiä.)
Lähde: Sykes, Everyman's Dictionary of Non-Classical Mythology, p.262
Kirjani ovat 1900- tai 2000-luvulta. Entäs sinun?
Sana jumala kirjoitetaan isolla alkukirjaimella puhuttaessa kristinuskon, juutalaisten ja islamin jumalasta, muulloin pienellä.
Sanan jumala sukulainen on mm. viron kielen jume, joka alkuaan merkitsi valohämyä, hahmoa, ilmettä. Suomen kielen sana jumala on kehittynyt nykyiseen, jo kantasuomessa tunnettuun merkitykseensä näin: valohämy, varjo > varjomainen olento > henkiolento, haltija > jumaluusolento. Slatababat ja Juno Monetat eivät kuulu tähän yhteyteen, vaikka kuinka kiinnostavia olisivatkin.
"Sana jumala kirjoitetaan isolla alkukirjaimella puhuttaessa kristinuskon, juutalaisten ja islamin jumalasta, muulloin pienellä."
Ja mitenkähän sinä tulkitset tämän kielioppisäännön? Minusta se on epäkunnioittava, kuten sinun vähättelevä asenteesi ja kuvitelmasi, että ihmisten säädöstö jossakin ajassa ja paikassa olisi Ainoa Oikea Totuus. Aitoa siinä on vain arroganssi ja se, että se tukeutuu dogmiin, ei suinkaan omaan ajatteluun.
Sinuako ei loukkaisi, jos sinun nimesi kirjoitettaisiin arvostelu mielessä liina tai sinun kristillinen jumalasi kutsumanimi jahve?
"Sanan jumala sukulainen on mm. viron kielen jume, joka alkuaan merkitsi valohämyä, hahmoa, ilmettä. Suomen kielen sana jumala on kehittynyt nykyiseen, jo kantasuomessa tunnettuun merkitykseensä näin: valohämy, varjo > varjomainen olento > henkiolento, haltija > jumaluusolento."
Niin, toistanpa tässä vähän mitä sanoin: on perin kristillistä tukeutua pelkästään totuttuun ja opittuun auktoriteettiin ilman lähdekritiikkiä. Tällä palstalla sitä on totuttu kutsumaan hihhuloinniksi.
"Slatababat ja Juno Monetat eivät kuulu tähän yhteyteen, vaikka kuinka kiinnostavia olisivatkin."
Kylläpäs kuuluvat. Toisekseen, sinulla ei ole yllä olevalle lausumallesi sen kummemmin perusteita (omaa ajattelua) kuin sitä kritiikitöntä auktoriteettiäkään. Toisekseen, tottakai Juno Moneta, josta tuli Jumala ja jume jne. esiintyy monina muotoina. Kielitieteilijänä sinun pitäisi tämä ymmärtää.
"Ja mitenkähän sinä tulkitset tämän kielioppisäännön? minusta se on epäkunnioittava kuten sinun vähättelevä asenteesi ja kuvitelmasi, että ihmisten säädöstö jossakin ajassa ja paikassa olisi Ainoa Oikea Totuus."
Jos olet sitä mieltä, että mitään yhteisiä sääntöjä ei kielen suhteen ole, vaan että jokainen voi luoda omat sääntönsä, niin kaipa sitten olet kielellisen anarkian kannalla. Silloin pystyt parhaiten keskustelemaan vain niiden kanssa, jotka ajattelevat täysin samoin ja joilla on samat anarkistiset sääntönsä.
Minun asenteeni kielen ja sen sääntöjen suhteen ei ole vähättelevä, päinvastoin, sinä se taidat vähätellä ja luoda itse omat sanastosi ja kielioppisääntösi. Kommunikointi muiden ihmisten kanssa voi silloin olla aika vaikeaa.
"Sinuako ei loukkaisi, jos sinun nimesi kirjoitettaisiin arvostelu mielessä liina tai sinun kristillinen jumalasi kutsumanimi jahve."
Jo peruskoulussa jokainen oppii, tai jokaisen ainakin tulisi oppia, että erisnimet kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. ( Sitä, mitkä vokaalit sanassa JHVH olivat, ei tiedetä, koska vokaaleja ei tuohon aikaan kirjoitettu. Kun tekstissä oli JHVH, luettiin Adonai. )
"Niin, toistanpa tässä vähän mitä sanoin: on perin kristillistä tukeutua pelkästään totuttuun ja opittuun auktoriteettiin ilman lähdekritiikkiä."
Kysymys on ollut koko ajan kielestä. Jollei kielessä olisi sääntöjä tai jos ei hyväksyisi sääntöjä, niin kommunikoinnista ei tulisi paljon mitään, kuten tästäkin keskustelusta hyvin huomaa. Hihhulointi on kiihkoilusta joidenkin käyttämä halventava sana. Se ei kuulu asialliseen keskusteluun.
Loppuun iloksesi pieni näyte novellista "Pöytä on pöytä", jossa kirjailija on käyttänyt sanoja vapaasti: Aamulla vanha mies loikoili pitkään taulussaan, yhdeksältä soi valokuva-albumi, mies nousi ylös ja asettui kaapille, jotta hänen jalkojaan ei palelisi, sitten hän otti vaatteensa sanomalehdestä, pukeutui, vilkaisi seinällä olevaan tuoliin, istuutui sitten herätyskellolle maton ääreen ja katseli peiliä, kunnes löysi äitinsä pöydän.
PS Tuo selitys suomen kielen sanan jumala alkuperästä on sellaisesta kirjasta kuin Suomen kielen rakenne ja kehitys. Niin kuin jo nimestä luulisi jokaisen huomaavan, se ei ole mikään uskonnollinen kirja. Jos se ei sinulle kelpaa, niin olkoon kelpaamatta.
"Jos olet sitä mieltä, että mitään yhteisiä sääntöjä ei kielen suhteen ole, vaan että jokainen voi luoda omat sääntönsä, niin kaipa sitten olet kielellisen anarkian kannalla."
Kieli on elävää elämää: se muuttuu jatkuvasti ja siinä mielessä se on anarkinen asia. Säännöt ovat ihmisten luomia ja ihmiset voivat luoda uusia sääntöjä ja purkaa entisiä. Etkö ole tämmöiseen törmännyt?
"Silloin pystyt parhaiten keskustelemaan vain niiden kanssa, jotka ajattelevat täysin samoin ja joilla on samat anarkistiset sääntönsä."
Voit projisoida aivan vapaasti. En jaa käsitystäsi anarkistisista säännöistäni (mikä sinällään onkin vallan vallattoman ristiriitainen käsite), mutta sinähän et luotakaan havaintojesi (tässä tapauksessa kirjoitettuun kieleen) autenttisuuteen, vaan ainoastaan dogmiin.
"Minun asenteeni kielen ja sen sääntöjen suhteen ei ole vähättelevä, päinvastoin, sinä se taidat vähätellä ja luoda itse omat sanastosi ja kielioppisääntösi."
Viittaan ylläolevaan. Sinulla on toki oikeutesi vähättelevään tulkintaasi, mutta muista, ettei sekään ole Ainoa Oikea Totuus, mielipide ainoastaan.
"Kommunikointi muiden ihmisten kanssa voi silloin olla aika vaikeaa."
Kommunikointi on aina vaikeaa, mutta erityisen vaikeaa se on silloin, kun luotetaan kuviteltuihin tulkintoihin toisesta kommunikoijasta, eikä tätä kunnioiteta. Otan osaa ongelmiisi: kyllä Siperia sinuakin opettaa.
"Kysymys on ollut koko ajan kielestä."
Ei ole. Jos olisi, sinä et olisi alunalkaenkaan pitänyt Suomen alkuperäistä uskontoa paholaisen palvontana. Toisekseen olisit voinut pyytää epäkunnioittavaa lausuntoasi anteeksi. Sitä sinäkään et kiistäne, että pitäydyt valtavirtaan vain, koska se pönkittää sinun maailmankuvaasi. Tosin tuskin osaat kuvitellakaan itseäsi esim. kristittynä muslimimaassa tai pakanana USAn Raamattuvyöhykkeellä.
"Jo peruskoulussa jokainen oppii, tai jokaisen ainakin tulisi oppia, että erisnimet kirjoitetaan isolla alkukirjaimella."
Niinpä. Perkele, Louhi ja Lemminkäinen ovat erisnimiä.
"Hihhulointi on kiihkoilusta joidenkin käyttämä halventava sana. Se ei kuulu asialliseen keskusteluun."
Hihhulointi on aivan asiallinen, kaunis sana. Se kuvaa dogmaattisuuteen taipuvaisia henkilöitä, joilla ei ole mielikuvitusta tai älyä, mutta sitäkin enemmän äänekästä ylenkatsetta. Sinä olet oivallinen esimerkki hihhulista.
"PS Tuo selitys suomen kielen sanan jumala alkuperästä on sellaisesta kirjasta kuin Suomen kielen rakenne ja kehitys. Niin kuin jo nimestä luulisi jokaisen huomaavan, se ei ole mikään uskonnollinen kirja. Jos se ei sinulle kelpaa, niin olkoon kelpaamatta."
Ja uskot siihen kuten uskot Raamattuun? Yhteen kiistämättömään lähteeseen. Oppikirjaan?
Asenteesi lähteisiin voi olla äidinkielenopettajamaista, mutta se ei todellakaan ole tieteellistä :D .
Kommenttina novellinpätkääsi. Se ei ole tuoli, millä istut. (Selitystä saa toki kysyä, mutta se edellyttää jo syvällisempää avaramielisyyttä ja uteliaisuutta, ainakin mitä maailmankuvaan tulee.)
Luterilaisuus on vain yksi kristinuskon lahkoista. Katolilaisuudesta yritettiin irrottautua jo 200 vuotta ennen Lutheria. Taisivat olla Hesseniläisiä ja heidän uskonnollinen ideansa oli lähimain sama kuin luterilaisuudessa.
Heille kuitenkin kävi huonommin, kun heidän esikuvansa poltettiin roviolla.
Ja tietenkin olivat nämä kataarit 1200 - 1300 lukujen taitteessa, jotka teurastettiin iloisesti juhlien Jumalan nimissä.
Olisiko Wicca ja New Age parempia, vai onko nekin tuontitavaraa. Miten olisikaan Kalevala aito. Onhan siinä mainittu totuus, että maa on syntynyt sotkan munasta. Oliskos se niin. On niin pitkä aika kun Kalevalan olen lukenut, etten enää muista tarkasti.
Itse kuitenkin tunnustan luterilaisen uskonpuhdistuksen oppia, enkä siitä luovu, vaikka kukaan muu ei tunnustaisi kanssani Raamattua Jumalan Sanaksi. En mene niiden puolivaoilla ajavienkaan kelkkaan, jotka sanovat, ettei se ole kokomaan Jumalan Sana. Sanon, että heidän on kaikesta tehtävä kysymys, että onko tämä nyt sitä tai tätä. Onneksi saan luotta Biblia-Raamattuuni Jumalan Sanana. Minua naurattaa, kun jotkut vakavissaan tekevät Raamatun epäluotettavaksi sen perusteella, että se olisi vanhentunut joidenkin kriteerien perusteella. Minulle sellaiset kohat todistavat Raamatun aitoutta eikä epäluotettavuutta.
Luterilainen uskonpuhdistus toi Raamatun kansalle ja siinä palattiin alkuperäiseen apostoliseen oppiin. Hyvä niin, mutta surko tätä rationalismin ja gnostilaisuuden aikaa, joka ei usko kuin lihalliseen mieleensä.
Kyllä olet aivan oikeassa. Olet
vain unohtanut, että Ukko ja Hiisi
syrjäyttivät väkivaltaisesti vielä
vanhemman suomalaisen uskonnon, jossa
palvottiin "Suurta Käpyä"!
Ukon ja Hiiden palvojat painukoot uutuuksineen
ja vierailta mailta tuotuine uususkontoineen
muualle. Me vannomme Suuren Kävyn nimeen!
että muinaispakanat palvoivat yhtään mitään?
Mistä olet ylipäätään saanut päähäsi, että jumaluuksia pitäisi palvoa? (No, itsestäänselvyytenä pitämästäsi valtavirtakristillisyydestäpä tietenkin ;D ) Esim. skandien Jumalia ei palvottu: asenne oli lähinnä kommunikoiva ja konsultoiva.
...niin, ja kutka kuusoset kuiskivat
kauniiseen korvahasi, että "muinaispakana"
kielenkäytöllä kykenet irtautumaan
kristillisestä kielenkäytöstä semminkään
onnistuneemmin? ;)
uhrasin yhden käpylehmän Suurelle Kävylle,
alisen ja ylisen pyrpyräiselle huomioitsijalle!
kieli on maailman rajat
-wittgenstein-
"kieli on maailman rajat
-wittgenstein-"
Ja sinä kuvittelet istuvasi tuolilla?
Vaikka en ole katolinen, niin tahdon kuitenkin tuoda ilmi, että myös se on kristinuskoa, mutta islamilaisuus ei ole.
Palaan otsikkoon. Luterilainen pappi, rovasti Laestadius saarnasi 1800-luvun puolessa välissä kovasti tätä pakanallisuutta vastaan, joka oli lappalaisen keskuudessa vallalla. Hän saarnasi myös viina-perkelettä vastaan. Näissä tuli aikaan hyviä tuloksia. En tiedä, mikä on vaikuttanut sen, kun uuspakanuus on valloittanut taas suomen, joka on nimellisesti kristikansa. Olisiko katsottava kirkon suuntaan. Siellä ei ole sellaisia huutavan ääniä, kuten Laestadius oli. Uskonpuhdistaja Lutherin ja raamatun opetuksia ei noudateta eikä kunnioiteta. Järki ja yleinen mielipide ovat tärkeämpiä neuvonantajia.
Tosiasia kuitenkin on se, että kristinusko on vieraiden valloittajien väkivalloin Suomeen ja muihinkin alistettuihin maihin tuoma vallankäytön instrumentti. Olisi ollut vähintäänkin normaalia, että siinä vaiheessa kun kansa vapautui, se olisi samalla paiskannut pihalle valloittajiensa uskonnon. Mikään ei viittaa siihen, että suomalaisten muinaiset uskonnot olisivat olleet millään tavalla alempiarvoisia kristinuskoon nähden.
ole syntiemme sovittajaksi.Syntisiä olemme ja kuolleita synteihimme ja rikoksiimme ja edessämme on KADOTUS/VAIVA! Mutta Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman synnit...
Uskomalla Herraan Jeesukseen saa synnit anteeksi, sen tehdä voi vain veri Jeesuksen.
Sen tähden se on uskosta, että se on armosta!
Kristinusko on tuontitavaraa ja tuo latelemasi liturgia on osa sitä propagandaa, jonka nojalla Suomi ja monet muut kansat alistettiin kristinuskon pakkovaltaan. Nykyäänhän asialla ei ole enää väliä kun sekularisoituminen on edennyt mutta keskiajalla vieraiden valloittajien väkisin kansalle tunkemat uskonnot todellakin tuhosivat kansan sielun.
maailmassa ei ole ao. käsitettä niin muodoin, ei myöskään ole mitään tarvetta vapautua semmoisesta, mitä ei ole.
Synti on pelkästään kristillinen, alistamistarktoitukseen tehty käsite.
Armo taas on tuomitsemiseen liittyvä käsite, mikä sekään ei kuulu luonnonuskontoihin.
kirjoituksesi on täällä propagandaa.Minun aarteeni ja faktat on talletetut kirjaan nimeltä Raamattu, se kertoo menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden.
Voi valtavaa, mikä sanoma maailmalle! Ja tuota kirjaa miljoonat ja miljoonat lukevat päivittäin ja kerran tulee se hetki, että uskomme muuttuu näkemiseksi! Mitkä ne sinun faktat on? Älä tarjoa vastaukseksi nyt oman pääsi tuotantoa, se ei kelpaa minulle eikä muille?
eiväthän ne VOI olla väärässä...
Tokaisu miljoonasta kärpäsestä, jotka eivät voi olla väärässä, kun syövät ihmisten ja eläinten eritteitä, on kirjailija Arto Kytöhongan keksimä. Hänen teostensa nimiä tuskin kukaan muistaa, eikä sitä, että hän oli tietokoneguru tai sitä, että hän teki itsemurhan, mutta tuon tokaisun muistaa hyvin moni, tosin tietämättä, kenen keksimä se oli.
Yhtä lailla kuin sanotaan, että eritteitä syövät kärpäset eivät voi olla väärässä, voidaan tosikkomaisesti sanoa, että miljoonat ihmiset eivät voi olla väärässä, kun eivät syö eritteitä. Varmaan Kytöhonka olisi toivonut, että hänen teoksiaan olisi tunnettu paremmin ja luettu enemmän, mutta kun ihmiset lukevat mieluummin jotain hömppää, niin siitä varmaankin tuo kyllästyneen kirjailijan tokaisu, mene tiedä.
Turha on ajatella, että tietämättä väitän seuraavaa. Toistan, että tiedän. Olen tähän hiljakkoin tutustunut.
Miksi luonnon uskonnoissa täytyy lepyttää mahdollisesti joillain hyvillä töillä vihastunutta jumalaa tai niissä olevaa loukattua henkeä, että siitä tulisi suosiollinen? Jumaliahan on paljon kuten kivet, kannot, puut ja vaikka taivaan kappaleet jne.
Tällä kysymyksellä osoitan, vaikka käsitteet "synti" ja "armo" eivät kuulukkaan sanavarastoon, niin kuitenkin asiasisällöt ovat luonnonuskontojen sisällä riiteissä ja muissa palvonnoissa. Varsin yleinen ajattelutapa on, että pahasta teosta tulee suorittaa hyvitys. Tässä ne nyt vain sitten kielletyt käsitteet ovat, mutta soromnoo.
"Turha on ajatella, että tietämättä väitän seuraavaa. Toistan, että tiedän. Olen tähän hiljakkoin tutustunut."
Ai. No, noin noitana ja pakanamaan vaeltajana minä olenkin sitten hiljaa, kun kristitty Setä puhuu isolla äänellä ja kertoo, mitä minä ajattelen ja miten minä uskon.
"Miksi luonnon uskonnoissa täytyy lepyttää mahdollisesti joillain hyvillä töillä vihastunutta jumalaa tai niissä olevaa loukattua henkeä, että siitä tulisi suosiollinen? Jumaliahan on paljon kuten kivet, kannot, puut ja vaikka taivaan kappaleet jne."
Shamanistiseen maailmankuvaa kuuluu se, että jos otat jotain luonnosta jotain, sinun on hyvä jotenkin osoittaa kiitollisuuttasi sitä kohtaan, että on mistä ottaa. On kristillinen tulkinta, että on kyseessä lepyttely. Asian harrastajan tulkinta on, että kyseessä on kunnioituksen ja kiitollisuuden ilmaisu. (Karhunpeijaiset ovatkin olleet aikoinaan paljon rankempi juttu, sillä karhua on pidetty jollakin lailla toteemisena eläimenä ja sen tappamista miltei tabuna. Kyseessä on siis myös ollut kulttuurisen ristiriidan sovittelua, mutta tämä nyt on spekulointia ja minun tulkintaani.)
"Tällä kysymyksellä osoitan, vaikka käsitteet "synti" ja "armo" eivät kuulukkaan sanavarastoon, niin kuitenkin asiasisällöt ovat luonnonuskontojen sisällä riiteissä ja muissa palvonnoissa. Varsin yleinen ajattelutapa on, että pahasta teosta tulee suorittaa hyvitys."
Synti käsite edellyttää sitä, että pyhyys on ihmisen ja luonnon ulkopuolella. Luonnonuskonnoissa pyhyys on kaikenläpäisevä: elämä on pyhää, ja osa noin suunnilleen sitä, mitä sinäkin käsität jumaluudeksi. Olet perustavanlaatuisesti väärässä, etkä ole pohtinut, tietämisisistäsi huolimatta syvällisemmin, miten luonnonuskonnot (joita toki, muista se, on melkoinenk kirjo) eroavat monoteistisista patriarkaalisista alistamisuskonnoista.
Minua on nuo pakanauskonnolliset sadut vähän kietoneet. Tuttuja eläväksi miellettyjä olioita ovat (trolli) peikko, (trulli) noita, tonttu, keiju, haltijat, erilaiset henget, joita on joka paikassa ..... .
Kyllä ne kaikilla tavoilla pitää lukua ihmisten hyvästä ja pahasta. Jos ihminen on paha, niin kysytään helposti, että mikä hiisi tähän nyt tuli, kun hiisin rangaistuksena asiat eivät onnistuneet. Jos on ollut ilkeä, niin noidat tekevät eläinsuojassa rankaisukäynnin. Vasikka on kuollut. Tälläisiä esimerkkelä on paljon. Mistä sitten tulee hyvä viljavuosti. Mitä jumalaa on sillion palveltu vai onko siihen riittänyt jonkun tontun ruokkiminen. Hyvitysjärjestelmä pelaa. Riihet, pajat, ihmisen kuolin- ja hautapaikat sekä lapsenpäästöpaikat ovat olleet tärkeitä mysteeripaikkoja luonnon uskonnoissa. Nuoreten avoituminen on myös mitä mytologisin juttu. Sairaudet myös ovat tehneet noitien työn "arvokkaaksi".
Tämän tasoista on luonnonuskonto. Se on tälläistä vaikka se on kuinka jalostunutta ja hienoa riimuineen ja taikarumpuineen, luun kappalineen tai muine taikaesineineen.
avaramielisestä asenteestasi toisuskoisia kohtaan.
Asiasta viidenteen: en luonnonuskovaisena, noitana enkä pakanana jaa käsityksiäsi, mutta sitä ihmettelen, miksi vääristelevien väitteiden sijasta kysy? Vai onko kiinnostuksesi sittenkin pelkkää puhetta?
Immanenssiuden käsite kumoaa kertakaikkisesti selityksesi. Jollet ymmärrä, ei voi auttaa.
Ei ole kyse sinänsä ymmärtämättömyydestäni, vaan uskon objektista. Niinkuin tiedät minun Jumalani ei ole kaikki, vaan on yksi Jumala, joka on kaikessa ID. Sitten on tämän ID:n luomat asiat. Toki kunnioitan kaikkea Jumalan luomaa, katselen ja käsittelen sitä suurella ihastuksella ja suurella pieteetillä, mutta en asteta luotua Luojan yläpuolelle. Luotua en jumalana palvo.
Tässä me jakaudumme eri poluille ja saattaa olla, että jakaudumme jo ennemmin. Vedenjakaja voi olla jo tuossa kaikkitietävässä ja kaikkivoivassa Jumalassa ja Hänen persoonassaan. Nyt arvaan, en telepoi, kun sanon, että olet myös sattuman tulosen kannattaja evoluutionistien tavoin.
Voi olla että LuojaJahve ja hänen luomuksensa ovat irrallaan toisistaan, mutta
minulle maailma on sinällään eräänlaista Jumalatar massaa, josta kaikki on syntynyt, johon kaikki kuollessaan sulautuu ja jossa energia valonnopeuden saavuttaessaan muuttuu materiaksi taas:
"I who am the beauty of the green earth and the white moon among the stars and the mysteries of the waters, I call upon your soul to arise and come unto Me. For I am the soul of nature that gives life to the universe. From Me things proceed and unto Me they must return."
Jos yhdistetään kaksi asiaa, yleinen suhteellisuus ja se, että tietäminen ja uskominen ovat samaa ilmiötä, ollaan väistämättä johtopäätelmässä, että todellisuuksien totuustulkintoja on niin monta kuin on tulkitsijaakin. (Sinä suhteessa ilmiöihin on eri asia kuin minä suhteessä ilmiöihin.)
Kristityille monomaanikoille tuottaa suuria vaikeuksia hyväksyä sitä, että ihmiset todella ajattelevat eri tavoin. Minä ymmärrän, että sinulla on halu selittää maailmaa deterministisesti jumalälyllä, koska kaikki on monimutkaista tai yksinkertaista tai vain halusta löytää vastaus kysymykseen miksi. Ymmärrä sinäkin, että minä en tarkastele maailmaa ensisijaisesti halusta löytää kokonaisvaltaista miksi vastausta. Enemmän minua kiinnostavat kokonaisten systeemien mekanismit: miten se toimii?
Kristillisen maailmankuvan mukaisia tulkintoja voidaan tehdä ja on tehty ja on niiivvaikkeeta sitten vääntää siihen sekaan evoluutiota, entropiaa tai kvanttifysiikkaa. Immanensseista luonnonuskonnollisuudesta nyt puhumattkaan. Rivikrissellä on muutamia vaihtoehtoja: hän elää kahtaallista todellisuutta (myyttistä ja ns. realististieteellistä), hän kieltää havaintonsa, hän kieltää uskontonsa.
Luonnonuskovaisella on jopa oikeus vaappua ateismin ja jumalisuuden välimaastossa sen mukaan, miten kulloinkin oikeaksi kokee.
Persoonaani kuuluu: pidän vahvasti kiinni siitä mihin uskon. Olen fundamentalistiksi haukuttu pystykorvainen luterilainen. Tunnustan siis juuri ne Jumalan luomiset, syntiin lakeamiset, kasteen ja armon tai anteeksiantamuksen. Hylkään jopa sen, mitä oma järkeni luulee käsittäneensä, jos se on Sanan kanssa ristiriidassa. Rationalismi on todellisesti uskon vastainen ajattelutapa. Näen niin, ettei järkemme todellisesti pystykkään ymmärtämään koko todellisuutta. Miksi? Siksi että myös järkemme on turmeltunut ja se tahtoo harhailla missä sattuu.
Eihän minun kaltaiset fundametalistikristityt ja jyrkän tunnustukselliset ja vain Sanaan (siis Raamattuun) pitäytyvät yleensä keskustele muiden, kuin samoin ajattelevien kanssa. Teen sellaisen poikkeuksen, että käsittelen kaikkia ihmisiä ihmisenä ja itsekin pidän itseäni vain ihmisenä. En siis yliluonnollisena meediona tai persoonana, jonka kautta tieto välittyy.
Minulla on taas mieluummin kokemus niin päin, että minun ajatuksiani kartetaan, niille nauretaan ja minua pidetään tyhmänä sen perusteella, kun olen Raamattuun Jumalan Sanana uskovainen. Henkilökohtaisesta pilkasta minulla on ainakin sata todistetta jopa näillä keskustelupalstoilla, vaikka olen tuonut näkemykseni esille aivan kiihkottomasti ja vastakeskustelijaani henkilökohtaisesti loukkaamatta.
Omasta uskon perusteista käsin luonnollisesti torjutaan toisen uskon perusteet, mutta eihän se edellytä sodan julistusta. Toki otan toisen oppiperusteisiin kantaa ja niin ottaa vastakeskustelijanikin minun oppiperusteisiin. Sehän kuuluu asiaan, jos ylipäätään keskustellaan. Tässä on tietysti siitä kysymys, että onko ihmiset sivistyneitä. Sivistyneet ihmiset pystyvät keskustelemaan kiihkottomasti toistensa kanssa, vaikka ovat täysin eri mieltä asioista toistensa kanssa.
Nyt sitten ei tarvitse loukkaantua, kun sanon, ettei sinun tavallasi uskovat peri iankaikkista elämää Jumalan taivaassa, sillä se on sidettu lunastuksen vastaanottamiseen uskossa. Tähän liittyen nyt kysyn, että mitä minun pitää tehdä, että minä pääsisin sille valon nopeudella kiitävälle avaruuslennolle? Siis mitä pitää uskoa tai mitä pitää tehdä, että sen palkkion saa. Jos ei sitten ole oikeutettu tuolle huvimatkalle, niin jäänkö minä tähän kuin nalli kalliolle?
"Nyt sitten ei tarvitse loukkaantua, kun sanon, ettei sinun tavallasi uskovat peri iankaikkista elämää Jumalan taivaassa, sillä se on sidettu lunastuksen vastaanottamiseen uskossa."
Oih ei, en loukkaannukkaan ja tässä asiassa olemme samaa mieltä, että kuoleman jälkeen minä uskon kuolevani pois, en periväni mitään (tosin kokemuksesta pitäisi uskoa ns. henkimaailmaan jne.tms. mutta en paljoakaan askartele ajatuksen parissa).
"Tähän liittyen nyt kysyn, että mitä minun pitää tehdä, että minä pääsisin sille valon nopeudella kiitävälle avaruuslennolle?"
Ei mitään. Kaikki materia on valonnopeudella (toiseen potenssiin) liikkuvaa energiaa (vrt. valo). Anteeks, jos sitten selitän tätä matemaatikolle tai fyysikolle.
"Siis mitä pitää uskoa tai mitä pitää tehdä, että sen palkkion saa. Jos ei sitten ole oikeutettu tuolle huvimatkalle, niin jäänkö minä tähän kuin nalli kalliolle? "
Siis joka jumalan molekyylin massa on energian suhde valonnopeuden neliöön. Ei tarvitse tehdä mitään, koska niin vain on. Tästäkin syystä minusta kaikki on Jumalattaren massaa (TähtiJumalattaren tarkemmin).
Ehkä tärkein ero minun uskonnollisuudessani verrattuna peruskristinuskoon niin kuin siitä olen oppinut on se, etten minä ns. pyri pyhyyden yhteyteen. Se on jo (tosin myönnetään, ettei arkipäivänä AJATUS ja/tai keskittyminen pyhyyteen ole mitenkään automaattista. Keskittyviä tilanteita yritän silloin tällöin raivata itselleni.)
Hyvä jos en loukannut Sinua. Minua nyt kiinnostaa vielä yksi kysymys, joka osittan liittyy jo edellä käytyyn keskusteluun. Se on sellainen tilanne, että jos totaalisesti elää vastoin elämän lakeja kuten, elää itsekeskeisesti, varastaa, valehtelee, murhaa, sortaa, hyväksikäyttää, saastuttaa, rääkkää eläimiä, tuhoaa materiaa (erityisesti toisen omaa, vaikka Sinun), ei hyväsy luontoarvoja ja niin edelleen. Eikö sellaisella menolla ole sitten mitään vaikutusta mihinkään. Nyt olen selostuksestasi päässyt siihen käsitykseen, ettei ole vaikutusta. Kaikki on hyvä. Kaikki on jumala.
Pyydän täten vastausta vielä tähän. Voit ottaa vastauksessasi huomioon sen, etten sitten enää jatka keskustelua tästä edelleen. Joten omalta osaltani kiitään Sinua keskustelusta ja toivon sinulle hyvää jatkoa tahollasi kaikessa ja minä olen onnellinen siinä olotilassa, jossa olen nyt ja sitten uskon mukaisesti, niinkuin tiedät.
"Se on sellainen tilanne, että jos totaalisesti elää vastoin elämän lakeja kuten, elää itsekeskeisesti, varastaa, valehtelee, murhaa, sortaa, hyväksikäyttää, saastuttaa, rääkkää eläimiä, tuhoaa materiaa (erityisesti toisen omaa, vaikka Sinun), ei hyväsy luontoarvoja ja niin edelleen. Eikö sellaisella menolla ole sitten mitään vaikutusta mihinkään."
Ikivanha moraalikoodeksi kuuluu: tee mitä haluat, kunhan et vahingoita. Tämä lähtee käsityksestä, että haluaminen sinällään on osa pyhyyttä, mutta sen toteuttaminen on suhteutettava kaikkeen ympäröivään. Tämä on vastuunkantoa. Ihmisten on oikeasti tavattoman vaikea tietää, mitä he todella haluavat, eikä se lopultakaan sitten ole paljon: rakkautta, turvallisuutta, iloa, hieman nautintoa, hellyyttä, läheisyyttä, itsensä toteuttamista jne.tms.
Immanenessi käsitys pyhyydestä tarkoittaa, että se, mitä teen maailmassa, teen sitä pyhyydelle itselleen suoraan. Jos siis torppaan niskuroivan murrosikäisen niskavilloihin kiinni ja huudan naama punaisena jotakin, teen sen samalla suoraan päin pyhyyden kasvoja (esimerkki elävästä elämästä). Jos teen poliittisen valinnan luonnonsuojelun puolesta teen sen pyhyyden takia. Eettinen suhde rahaan on mielestäni vaikeaa. Yritän ajattella rahaa ikään kuin energiana: kuluttaa vain sen, mitä tienaan (tai oikeastaan vähän vähemmän). Yleisesti ottaen luonnonuskovaiset eivät ole mitään suurkuluttajia, eivätkä tylsät, typerät massatavarat kovastikaan kiinnosta.
Rehellisesti en ole todellakaan tavannut ensimmäistäkään luonnonuskovaista, noitaa tai maagia, joka eläisi elämänlakien vastaisesti. Rikkomalla muita, rikkoo myös itseään, rikkomalla itseään, rikkoo myös muita. Ja taikauskoisesti monet tapaavat ajatella, että asiat kertautuvat: "palaavat kolmasti". Varmaankin luonnonuskovainen voisi olla rikollinen, siinä, missä kristittykin, mutta päinvastoin kuin oletat, moraalikoodeksi on (jos sitä ollenkaan miettii se on hyvin tiukka) ja immanenssi käsitys Jumalattaresta vahvistaa vastuuntuntoa maailmasta. Esim. amerikkalainen Reclaiming -traditio keskittyy voimakkaasti sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja luonnonsuojeluun.
Kaikki ei suinkaan ole hyvää tai pahaa, sillä ne ovat kuvailevia sanoja. Ne kertovat kertojan suheesta johonkin asiaan: onko se hänelle rakentava ja rakastava vai tuhoava ja kivulias.
Kristityillä pyhyys ei ole elämässä, muissa ihmisissä, maailmassa sinällään. Siksi varmaan tarvitaan dogmaattisia sääntöjä siitä, miten elämää pitää elää. Immanenssius tuo moraalin ja vastuun suoraan iholle.
"Sinua keskustelusta ja toivon sinulle hyvää jatkoa tahollasi kaikessa ja minä olen onnellinen siinä olotilassa, jossa olen nyt ja sitten uskon mukaisesti, niinkuin tiedät."
Samoin. Kiitos asialliseksi muuttuneesta jutustelusta.