Mikä on ihmisen poika? oliko hän yksi meistä, oliko hän ihminen? Mitä tarkoittaa seurata Jeesusta? Hänhän sanoi monille, "tule ja seuraa minua" joillekkin taas "sinne minne minä menen et voi tulla" tai "ketuilla on kolonsa... Ihmisen pojalla ei ole paikkaa mihin päänsä kallistaisi". Onko Jeesuksen jutuissa aina logiikkaa? Jos joku osaa vastata näihin, olisin kiitollinen.
ihmisen poika
ihmisen poika
13693
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Taitavat kaikki palstan raamatuntuntijat olla sunnuntailevolla, kun et ole saanut vastauksia. Yritän sanoa jotakin, mitä onnistuin löytämään nimityksestä Ihmisen poika.
Tätä ilmausta eivät evankelistat käyttäneet Jeesuksesta kertoessaan hänen teoistaan. Hän käytti nimitystä itse itsestään, ja teki niin monessa yhteydessä.
Löysin sellaisen tiedon, että nimityksen voi tulkita viittaukseksi Messiaaseen, löytyy Dan.7:13-14, mutta että tätä ilmausta Messiaasta ei yleisesti tunnettu Jeesuksen aikana. Jesuiitta Joseph Knabenbauer (1839-1911) on tästä asiasta kirjoittanut ja esittänyt, että ilmaus oli Jeesuksen käyttöön sopiva, koska se ymmärrettiin nöyräksi nimitykseksi, joka ei (tuntemattomana) loukannut vastustajia, mutta jonka kuitenkin saattoi ajan mittaan osoittaa kuuluvan Messiaalle, toiselle Adamille, ja liittää siihen kaikki, mitä Messiaasta oli kirjoitettu.
Varhaiset kirkkoisät ovat katsoneet, että Jeesus kutsumalla itseään Ihmisen pojaksi korosti ihmillistä luontoaan. Tällä asialla oli merkitystä doketismi-nimisen varhaisen harhaopin kumoamisessa. Doketistit väittivät, ettei Jeesus ollut syntynyt ihmisestä eikä ollut todellinen ruumiillinen, lihallinen ihminen vaan ainoastaan näytti siltä.
Vastaus ensimmäiseen kysymykseesi on, että Jeesus eli ja kuoli todellisena ihmisenä, hän on lihaksi tullut Sana.
Jotakin sitten Jeesuksen seuraamisesta.
Se, mitä Jeesus opettaa hyvästä elämästä, sisältyy keskeisiltä kohdiltaan Vuorisaarnaan (Matt.5-7). Sen vaatimukset ovat valtavat: "Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen !" (5:48). Tällaista kehotusta ei kukaan meistä voi täyttää, mutta Jeesus ei anna lupaa heittää yrittämistä sikseen.
Kun Jeesus lähetti opetuslapsensa työhön, hän sanoi heille: "Älkää varatko vyöhönne kultaa, hopeaa ja kuparia, älkääkä ottako mukaanne laukkua, älkää ylimääräistä paitaa, älkää jalkineita tai sauvaa." (Matt.10:9-10). Jotkut Kristuksen seuraajat ovat ottaneet tämän kirjaimelliseksi ohjeekseen. Näin teki pyhä Franciscus.
Ihan ilman omaisuuden turvaa harva uskaltaa Jeesusta seurata. Jotain erityistä on kuitenkin köyhyydessä: Vuorisaarnan autuaaksijulistuksista ensimmäinen kuuluu: "Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta".
Ennen edellä lainattuja sanoja kullasta ja hopeasta Jeesus sanoi: "Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa." Kun hän ennen kuolemaansa puhui opetuslapsilleen viimeisestä tuomiosta, hän kutsui siunatuiksi ja lupasi valtakunnan niille, jotka ovat ruokkineet nälkäisiä, antaneet kodin kodittomille ja vaatteet alastomille ja käyneet katsomassa sairaita ja vankilassa olevia.
Minä ymmärrän Jeesuksen seuraamisessa olevan paljolti kyse siitä, miten itsekkäästi tai epäitsekkäästi elämme.
Kysyisin yhtä asiaa liittyen Jeesukseen uskomiseen ja Jeesuksen seuraamiseen: Mitä tarkoittaa, että vain Jeesukseen uskomalla ja Jeesusta seuraamalla voi pelastua? Mitä tarkoittaa Jeesukseen uskominen? Onko tämä poissulkevaa ja absoluuttista uskoa siihen mitä sinulle kerrotaan? Tarkoittaako tämä sitä, että kaikkien muiden uskontojen sanomaa on pidettävä vääränä? Kuka määrittelee mitä on usko? Kuka määrittelee mitä on Jumalan seuraaminen tai Jumalan tahdon täyttäminen? Onko määrääjä auktoriteetti, kirkko? Eikö henkilökohtaisella hengellisellä kokemuksella ole merkitystä? Miksi kristityt eivät mietiskele? Kysyn näitä asioita koska en ole edelleenkään ymmärtänyt kristinuskon ydintä.
Ensin helpoin eli viimeinen kysymyksesi: mietiskely. Kyllä kristityt mietiskelevät, ovat mietiskelleet alusta asti. Kristillinen mietiskely on sisäistä rukousta. Siitä käytetään myös nimitystä kontemplaatio. Sinä voisit etsiä käsiisi karmeliitta Wilfrid Stinissenin kirjan "Kristillinen syvämietiskely", joka perehdyttää kristinuskoon pohjautuvaan mietiskelyyn.
Kristuksen kautta on luotu koko maailmankaikkeus. Hänen elämänsä virtaa kaikkien ihmisten läpi, hän panee leimansa jokaiseen ihmiseen. Ei kristityillä siis ole yksinoikeutta häneen eikä myöskään hänen seuraamiseensa ja Jumalan tahdon täyttämiseen. Kysyt, kuka määrittelee, mitä on Jumalan tahdon täyttäminen. Kaikki se Jumalan ilmoitus, joka tarvitaan pelastukseen, on Raamatussa ja siinä kirjoittamattomassa perinnössä, jonka Jeesus henkilökohtaisesti jätti apostoleilleen. Jeesus lupasi apostoleilleen, että hän on heidän (ja heidän seuraajiensa, s.o. kirkon) kanssa "kaikki päivät maailman loppuun saakka". Pyhä Henki ohjaa yhä Jeesuksen lupauksen mukaan apostolien perintöä vaalivaa katolista kirkkoa, jossa siis on pelastuksen täyteys. Samaa perintöä vaalii ortodoksinen kirkko, jonka kanssa lännen katolinen kirkko valitettavasti ajautui aikanaan välirikkoon sellaisista kysymyksistä, jotka eivät yksityisen kristityn elämän kannalta ole kovin merkittäviä. Muissa kristillisissä kirkoissa ja yhteisöissä on paljon samaa yhteistä perintöä.
Kysyt, onko Jeesukseen uskominen ja hänen seuraamisensa välttämätöntä pelastukseen. Muissakin uskonnoissa on paljon hyvää, erityisesti sellaista eettistä opetusta, jota kristityt voivat arvostaa. Yksijumalaiset juutalaisuus ja islam ovat monissa uskonkäsityksissäkin lähellä kristinuskoa, rakentuvathan sekä kristillisyys että islam juutalaisuuden pohjalle.
Katolinen kirkko uskoo ja opettaa, että ne ihmiset, jotka ilman omaa syytään eivät tunne Kristusta tai eivät voi oman kulttuurisen ja uskonnollisen taustansa takia uskoa häneen, voivat kuitenkin pelastua, jos he elävät hyvän elämän omantuntonsa mukaan, lähimmäisiään rakastaen. Heissä on Jumalan kuva ja Kristus valaisee heidän sydämensä, jos he vilpittömästi etsivät sitä, mikä on hyvää ja oikein.
>"Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta".
Tuossa on kylläkin käännösvirhe. Tarkka käännös alkukielestä ei ole "hengellisesti köyhät" vaan "hengen kerjäläiset".
Edellisen voisi kuvitella tarkoittavan hengellisistä asioista piittaamttomia, jälkimmäisen tasmälleen päinvastaista.
Jeesukseen uskominen ja hänen seuraamisensa ovat termejä, jotka eivät oikeastaan aukene muulla tavoin kuin kokeilemalla. Jeesuksen oma neuvo on: "Jos joku tahtoo noudattaa hänen (=lähettäjäni) tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani." (Joh. 7: 17) Paavali puolestaan sanoo (Room. 10: 17): "Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana." Ihan ensimmäinen asia on silloin, että tullaan kuulomatkan päähän. Eikä pahitteeksi ole tarttua saarnamiestä hihasta ja tivata lähempiä tietoja. Jos niitä rupeaa tällaisella palstalla jakelemaan, niin sitähän ei moni jaksa lukea, ja siinä käy helposti niinkin, että vastataan kysymyksiin, joita kukaan ei ole tehnyt...
Pelkistetty ja kaikkea muuta kuin tyhjentävä vastaus kysymykseen kristinuskon ja (muiden) uskontojen suhteesta on, että uskonnot kysyvät ja kristinusko vastaa (tai että vastaus on Kristus).
Ja mitähän se nyt sitten tarkoitti? - Kuten sanottu: kokeile ja mene nykäisemään pappia (vaikka katolistakin tai ortodoksia tai muuta, vaikka tässä nyt luterilainen puhuukin!) hihasta ja pyydä suomentamaan.
Enpä ole koskaan tulkinnut "hengellisesti köyhiä" niin kuin tässä esität. Jos ei suomennoksen sanoista niin asiayhteydestä ainakin käy järkevälle lukijalle selväksi, ettei Jeesus lupaa taivasten valtakuntaa niille, jotka ovat hengellisesti piittaamattomia.
"Hengellisesti köyhät" voi tietenkin tulkita (piittaamattomien lisäksi) myös lasten kaltaisiksi, mutta tässä yhteydessä ei ihan sitäkään ole minua viisaampien mielestä tarkoitettu, vaan nimenomaan hengellisiä asioita janoavia.
niin, että hengellisesti köyhä on henkilö joka ei haluakkaan olla rikas. Köyhä voi haluta olla rikas ja näin ollen hän voi olla kiinnittänyt sydämensä rikkauteen ihan niin kuin rikaskin on voinut tehdä. Eli siis tärkeää on siis se, että ei halua rikkauksia ollakseen rikas.
Tietyllä tapaa tämä on melkein sama mitä sinä sanoit, mutta ei kuitenkaan.
Beati pauperes spiritu quoniam ipsorum est regnum caelorum. (Versio Vulgata)
Olen ymmärtänyt "hengellisesti köyhät" suunnilleen samalla tavalla, kuin sinä "hengen kerjäläiset". "Köyhät" on joka tapauksessa sanatarkempi käännös.
Miellän hengellisen köyhyyden tarkoittavan sitä, ettei ole itseriittoinen vaan tiedostaa olevansa puutteessa, tarvitsevansa jumalallisen armon lahjoja voidakseen todella elää.
Aivan. Nöyrää halukkuutta ja tarvetta minäkin ajoin takaa.
Käännökset ovat aina hankalia, koska täsmällisyys kärsii. Edelleen olen sitä mieltä, että "hengellisesti köyhät" ei ilmaise asiaa täsmällisesti.
Niistäkin löytyy aika hyvää opetusta Kristuksen seuraamisesta. Elävän Kristuksen kohtaaminen ja vastaanottaminen on avaintotuus. Kun kokee ristinkuoleman ja ylösnousemuksen voiman, tarkoituksen ja seurauksen Jumalan silmissä, ihmisen täyttää Kristuksen rakkaus ja armo. Se tulee todeksi.
Minkään opin seuraaminen tai Jeesuksesta tietäminen ei saa aikaan samaa. Ihmisen todella pitää olla Kristuksessa, muuten on kyse uskonnon ulkokohtaisesta harjoittamisesta, tradition toistamisesta.
"Olenko antanut elämäni Jeesukselle? Jumalan tahdon alle?" Siinä on myös yksi hyvä kysymys.
"Pelkistetty ja kaikkea muuta kuin tyhjentävä vastaus kysymykseen kristinuskon ja (muiden) uskontojen suhteesta on, että uskonnot kysyvät ja kristinusko vastaa (tai että vastaus on Kristus)."
Olen aivan samaa mieltä! Jäljelle jääkin juuri kysymys, että miksi Kristus on vastaus? :)
"Elävän Kristuksen kohtaaminen ja vastaanottaminen on avaintotuus. Kun kokee ristinkuoleman ja ylösnousemuksen voiman, tarkoituksen ja seurauksen Jumalan silmissä, ihmisen täyttää Kristuksen rakkaus ja armo. Se tulee todeksi. Minkään opin seuraaminen tai Jeesuksesta tietäminen ei saa aikaan samaa. Ihmisen todella pitää olla Kristuksessa, muuten on kyse uskonnon ulkokohtaisesta harjoittamisesta, tradition toistamisesta. "
Niin, otaksuinkin että kristinuskossa ja pelastumisessa on kristityn näkökulmasta kysymys tästä. Toisin sanoen, jos ihminen ei saa tällaista "kokemusta" ristinkuolemasta tai sen merkityksestä, on hän pelastuksen saavuttamattomissa? Aika julmaa minun mielestäni. Jumalaan uskominen ja Jumalan rakastaminen ei siis riitä. En ole siis koskaan kelvannut Jeesukselle, koska ristinkuolema ei sytytä minussa mitään vastakaikua. En siis näin ollen voi olla kristitty vaikka rakastan Jumalaa?