Lohtua kärsivälle

Elin vuosia huonossa suhteessa ja kun vihdoin sain voimia irrottautua siitä, ajauduin vielä ahdistavampaan suhteeseen. Kun elämä oli yhtä itkua ja hammasten kiristysta, tajusimme onneksi erota. Senkin jälkeen olen seurustellut lyhyitä jaksoja ja jokaisen suhteen päätyttyä olo on ollut vapauttava mutta yksinäinen. Ei yksinäisyydessä mitään pahaa ole, mutta silloin tunsin vahvasti sen, että Jumala ei ole luonut ihmistä elämään yksin. Elämä kyllä kulki normaalisti eteenpäin, kävin töissä ja näin ystäviä, mutta kun jouduin olemaan kotona yksin, saatoin vain itkeä ja maata vain sohvalla masentuneena. Rukoilin paljon. En muista enää pyysinkö mitään muuta kuin pelastusta. Mielen rauhaa. Oli niin turvaton ja tietämätön olo. Välillä olin todella epätoivoinen, kuvittelin ettei minulle koskaan löydy sopivaa miestä, kun kaikki suhteet kariutuu. Halusin jo asettua ja perustaa perheen. Sitten aloin hyväksymään tilanteeni ja aloin USKOMAAN siihen, että tuolla on joku minua varten ja hän tulee ajallaan eteeni. Hyvin pian se sitten löytyikin.. Nyt tuntuu siltä, ettei mikään kaada tätä suhdetta ja että rukouksiini on vastattu.. Meidät on luotu toisillemme..

Halusin lohduttaa odottavia, koska tiedän kuinka pitkältä odottavan aika tuntuu. Jumalalla on suunnitelmansa, ja kaikelle on aikansa. Jokaisen odotuksen jälkeen huomaa, kuinka paljon osaa arvostaa sitä mitä vihdoin sai! Eikä enää viitsi valittaa pienistä. Ja muistaa kiittää Jumalaa joka päivä siitä mitä sai.

Lukekaa myös Jer.30, siitä olen saanut suurta lohtua vaikeina aikoina.