Emansipaatio, joka lienee feminisminkin tavoitteena erityisesti naisen (joka on strukturaalisen patriarkaalin tai ties minkä armoilla) aseman parantamiseksi, merkitsee yleensä vapautumista "jostakin" (esim. nyt tuosta miehen sortovallasta tai toisten naisten mallituksesta jne.).
Yksinkertainen kysymys - joka jakaantuu neljään osaan - kaikille naisille (ja miksei miehillekin):
1. Mistä nainen Suomessa pitää vapauttaa (kun puhutaan naisesta yleensä)?
2. Mihin nainen Suomessa pitää vapauttaa (yleensä) - ts. mitä vapautetusta naisesta tulee / pitäisi tulla?
3. Mistä sinä haluat henkilökohtaisesti naisena vapautua? (tähän voivat miehetkin vastata siltä osin, kuin kokevat naiseutta osana persoonaansa, kun se on kuulemma sosiaalisesti konstruoitu)
4. Mihin sinä haluat henkilökohtaisesti naisena vapauta?
Ja sitten kysymys viisi, reflektoinnin jälkeen:
5. Mikä sinua estää henkilökohtaisella tasolla toteuttamasta kohtia 3 ja 4 nykypäivän suomessa?
Yksinkertainen kysymys - joka jakaantuu neljään osaan - kaikille naisille (ja miksei miehillekin):
1. Mistä nainen Suomessa pitää vapauttaa (kun puhutaan naisesta yleensä)?
2. Mihin nainen Suomessa pitää vapauttaa (yleensä) - ts. mitä vapautetusta naisesta tulee / pitäisi tulla?
3. Mistä sinä haluat henkilökohtaisesti naisena vapautua? (tähän voivat miehetkin vastata siltä osin, kuin kokevat naiseutta osana persoonaansa, kun se on kuulemma sosiaalisesti konstruoitu)
4. Mihin sinä haluat henkilökohtaisesti naisena vapauta?
Ja sitten kysymys viisi, reflektoinnin jälkeen:
5. Mikä sinua estää henkilökohtaisella tasolla toteuttamasta kohtia 3 ja 4 nykypäivän suomessa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minun on vaikea löytää vastausta edes tuohon kysymyksesi osioon no 1.
Jos nyt puhutaan Suomesta, niin täällä vallitsee lailla säädetty (ja muutenkin) sp:n tasa-arvo. Ihan täysin tasa-arvoisia eivät sp:t ole joka asiassa, mutta keskiarvo voisi olla aika lähellä -0. Jotta tämä toimiva tilanne säilyisi, pitäisi sp:n tasa-arvoa ja sen kehitystä tutkia puolueettomasti. Moni on sitä mieltä, että ei se huonommassa asemassa oleva sp olekaan nainen vaan mies. Jos nykymallin mukaisen suuntauksen annetaan vapaasti jatkua, tilanne saattaa muodostua todella epätasa-arvoiseksi.
omat kokemukset tasa-arvosta käytännössä ovat.
olla sovakkopossu. naisena ei ole helppoa!
Teoriassa kyllä. Esimerkiksi naisten syrjintä työelämässä on ennemminkin vakiintunut hokema, kuin näytettävissä oleva tosiasia. Mikään ei puhu sen puolesta, että moista ongelmaa isommassa mitassa edes olisi. Usein yksilötason syrjintä mielletään sukupuolisyrjinnäksi.
Vastaillaan nyt näihin sitten vaikka ajan kuluksi. Ensinnä en ole ja toiseksi, miten niin naisena ei ole helppoa?
en huvita alkaa kertoa esimerkkejä. älytöntä vetää tähän yksilötason syrijintä mukaan. ongelman puolesta puhuu lukematon määrä faktoja. et ole sitten mitään oppinut edes palstaa lukiessasi.
...kukaan muukaan ei ole vielä osannut vastata - vain kritisoida sinun vastaustasi.
naulan kantaan
Samoilla linjoilla olet siis sinäkin kuin monet muutkin feministit. Syrjintää on, mutta jos nyt puhutaan faktoista, eikä mutusta, niin esimerkit vähenevät kummasti. Yksilötason kokemukset eivät ole faktoja. Niitä on sekä miehillä että naisilla. Kokonaispalkkojen ero on totta ja siihen johtaneita syitä kannattaisi mielestäni tutkia, eikä vaan hutkia.
Ja jotenkin minusta tuntuu, että nyt on muodissa anonyymien tekeytyminen anonyymeiksi. Niin tosiaan se boikotti. Niitä provojako täällä boikotoidaan vai mitä? Perimmäinen totuus on jäänyt hieman epäselväksi.