Hengellisesti uudistuminen ???

Usko on kuin lietekaivo ja terve järki on kuin ilma keuhkoissasi jota estää sinua uppoamasta ulosteeseen.

http://www.theholdemans.com/Compare.htm

Siis, kun mies ei ole uskossa, niin se vaikeuttaa uskossa kasvamista. No, enhän minä ilmeisesti saisi kutsua miesystävääni miehekseni, koska emme ole naimisissa.
Voi kuinka toivon ja rukoilen, että hän tulisi uskoon ja ymmärtäisi, mitä on Jumalan tahdon mukainen perhe-elämä, ja että voisin hänen kanssaan rukoilla ja lukea Raamattua YHDESSÄ. Toisten mielestä minun pitäisi ilmeisesti erota, mutta minä luotan Jumalaan, siihen, että hän näyttää, mikä tässä tilanteessa on oikea ratkaisu.
Meni vähän asian vierestä tämä kirjoitus :)

Itsellenikin tuo on hyvin ajankohtainen ja tärkeä aihe. Välillä tuntuu että lipsuu kauemmas ja kauemmas Jumalasta... Vaikka tahto on kova, niin luonto on silti heikko. Olisi niin mahtavaa olla koko ajan tietoinen Jumalasta, ja siitä, että Hän on aina läsnä. Olisi mahtavaa kokea jatkuvaa Jumalan täyteyttä, sitä että Hän vaikuttaisi kauttani.

Tässä muutamia muilta oppimiani neuvoja:

Rukous on ehdottomasti tärkein keino päästä lähemmäksi Jumalaa. Eihän suhde rakennu, ellei kommunikaatio pelaa. Itselläni on usein ongelmia rukouksessa, varsinkin kun olen yksin. Ei vain tule rukoiltua tarpeeksi. Puuttuu kestävyyttä... Mutta sitäkin voi pyytää Jumalalta, kestävyyttä rukouksessa ja sammuttamatonta janoa Jumalan puoleen.

Ihan tuttuja neuvojahan nämä on, mutta kuitenkin; Täytyy lukea sanaa. Sanan kautta saamme tietää Jumalan tahdon elämässämme, ja sitä kautta rakennumme uskossa. Kun tiedämme Jumalan tahdon, voimme alkaa toteuttaa sitä omassa elämässämme, ja näin pääsemme eteenpäin. Sanan lukemisen yhteydessä on ehdottoman tärkeää usko, sillä ilman uskoa sana on hyödytön. Meidän tulisikin rukoilla uskoa, jotta sana pääsisi juurtumaan sisimpäämme niin, että ymmärtäisimme sen hengessä, ja se alkaisi elämään sisällämme.

Nämä johtavat pyhitykseen, ja silloin meidän "minuutemme" pienenee, ja Kristus meissä kasvaa. Kun pyhitymme, liha kuolettuu, ja ylösnousemusvoima alkaa vaikuttamaan kauttamme. Silloin Kristus kirkastuu meissä, ja Hän alkaa loistamaan kauttamme. Silloin täytymme Hengellä, ja Jumalan läsnäolo seuraa meitä mihin ikinä menemmekin. Silloin ihmiset jo aistivat sen, ja Jumala voi vakuttaa ihmeellisellä tavalla.

Onneksi Jumala käyttää meitäkin, jotka emme ole läheskään täydellisiä ja pyhityksessä vielä lapsen kengissä :) Jatketaan rukoilua, ja siunataan toisiamme, niin eiköhän se siitä :)

Siunausta sinulle Kopuli.

Ymmärtäisin asian niin,että miehesi on lapsena kastettu,ja siinähän ihminen oppisi mukaan uudestisyntyy,miten hän ei nyt sitten kuitenkaan ole uskossa,hän on lapsikasteessa uudestisyntynyt,mutta ei nyt sitten aikuisena enää olekkaan uudestisyntynyt?

Asia on varmana niin,että hän ei luonnollisesti muista mitään kaste kokemuksestaan,eikä edes tiedä,että hänen kuuluisi olla uudestisyntynyt?

Jos ei joku sano sitä hänelle,että hän on JO,uudestisyntynyt,niin todennäköisesti hän ei sitä itse voisi koskaan edes tietää.

Ja kyllä mielestäni uudestisyntyminen on niin isoasia,että luulisi sen huomaavan,tässä on vaan nyt toteen näytetty,että lapsikaste on täyttä satua,ja luulouskoa,kun eihän vauva voi mistään "uudestisyntyä",kun ihan vasta on ylipäätänsä syntynyt tähän maailmaan.

Ja jos nyt miehesi saattaisi kuolla tuossa tilassa kuin hän on,siis ei ole uskossa,omien sanojesi mukaan,niin onko hän taivaskelpoinen sen lapsikasteen perusteella,siinähän nujerretaan perisynti,siis varsinaisesti se Aadamilta peritty synnillisyys,onko hän siitä vapaa lapsikasteen perusteella,jos se kerran uudestisynnyttää ?

Mene vaikka jumppaan tai pyörälenkille miehen (?) kanssa, opettele tantraseksin alkeet, leivo huviksesi täytekakku.

Meikäläiselle noidalle myös se, mitä muuta tekee, on ns. teikäläiskielellä hengellistä ja merkityksellistä. Tuuleta itseäsi: joko keveämmillä, herkemmillä tuntemuksilla tai voimakkaammilla kokemuksilla (en tiedä, millaista uskonnollisuutesi on: rankkaa kokemusta vai höyhenenkevyttä huokailua): tee toisin.

Mielenkiintoinen aloitus.
Itse kun asun avoliitossa, mies uskomaton mutta lapsia kyllä.

Jumalan tahto ei ollut eroaminen. Sen Hän teki selväksi kun sitä yritin ja luulin tekeväni Hänen tahtonsa mukaan.

Mutta ei, Hän opettikin että mun tulee vaan siunata puolisoani.

Ja vaikka me ollaan eri maailmoista puolison kanssa, niin kyllä mulla on henkilökohtainen suhde Jeesukseen.

Paljon rukousta, ylistystä, Raamattua luen, mutta kyllä se kahdenkeskinen aika mitä viettää Jeesuksen kanssa, on hyvin tärkeää.

Ja aina kun koen että tarvin sitä aikaa vain Hänen kanssaan, niin sitä ihmeellisesti aina järjestyy.

Tuo sanoma minkä sain, niin olin saanut kolme yötä viettää kahdenkesken Jeesuksen kanssa ja kolmantena yönä sitten tuli tuo.

On mahdollista elää uskovan elämää vaikka toinen puoliso ei uskossa olisikaan.

Meillä oli vaikea aika, mutta Jeesus auttaa ja todella luotan Häneen että Hän vie eteenpäin.

Ja ihmeellistä on että vielä jokin aika sitten jatkuvasti rukoilin kun en tuntenut mitään rakkautta puolisoani kohtaan, olin melkein tunteeton ja sitä aina Herralle valitin.

Mutta nyt ihan viime aikoina olenkin huomannut että oikeasti tunnen rakkautta tuota miestä kohtaan, ja ainoa joka siihen on vaikuttanut, on Jeesus.

Jeesus vastaa rukouksiin kun rukoilemme Hänen mielensä mukaisia rukouksia. Luotetaan Häneen.