Kuolinoikeuksiamme poljetaan

Sairaalapastori Simo Ylikarjula avautui tänään Helsingin Sanomien mielipidepalstalla. Hän käsitteli muun muassa kuolemaa, sen aiheuttamaa eksistentiaalista kärsimystä, ahdistusta, yksinäisyyttä, saattohoitoa ja armokuolemaa. Kieltämättä vaikeita asioita ansiokkaahkosti käsittelevä teksti päättyi mielestäni monella tavalla tulkittavasti.

"...toimenpiteistä, jotka tarpeettomasti pidentävät ihmisen kuolinprosessia sen sijaan että sallisivat kuolemisen, on luovuttava."
-sairaalapastori Simo Ylikarjula

Mistä voimme katsoa kuolinprosessin alkavan? Emmekö me periaatteessa läpikäy kuolinprosessia siitä hetkestä lähtien, kun siittiö penetroituu munasoluun ja alamme alkioina? Viimeistään syntymästä lähtien voimme jo katsoa kuolevamme sinä fyysisenä kokonaisuutena, jonka ruumiimme muodostaa!

Jos kuolinprosessi katsotaan alkavaksi vaikkapa lapsen syntymästä, vastuullisten vanhempien tulisi luopua toimenpiteistä, jotka tarpeettomasti pidentävät ihmisen kuolinprosessia sen sijaan, että sallisivat kuolemisen. Lapsia ei saa juottaa, syöttää, pestä eikä vaatettaa. Myöskään tuulen tuiverrukselta suojaavaa "kattoa pään päälle" ei saa tarjota. Hidastakoot itse kuolinprosessiaan, jos ovat sitä vastaan niskuroidakseen!

Ja otetaanpa esimerkki aikuiskuolinprosessistakin:

Tilanteessa, jossa matalapalkkainen, joten kuten kitkutteleva työläinen loukkaantuu ja kätensä vaurioituu tolaan, jossa tarvitaan leikkausta työkuntoon toipumiseksi, tulisi luopua leikkauksesta, koska työkuntoon toipuminen tarpeettomasti pidentäisi työläisen itsenäistä toimeentulokykyä ja tätäkin kautta kuolinprosessi voisi hidastua. Kuolinprosessi vauhdittuisi, kun pistettäisiin rassukka luukulle anelemaan ja katkeroitumaan ja ajautumaan korvikealkoholiporukoihin. Edelleen kuolinprosessi nopeutuisi, kun lopetettaisiin koko tarpeeton sosiaaliturvajärjestelmä luukkuineen ja sallittaisiin kaikille varattomille seuraava jokotahi: joko tarpeellinen kuoleminen tahi laiton - siis tarpeeton - kuolinprosessia vastaan niskuroiminen kerjäyksin, varkauksin ja murhin.

Halleluja! Nyt keksittiin vastaus moneenkin yhteiskunnallisen elämän ongelmaan, vaikka alun perin käsiteltiinkin lähinnä kuolemaa ja siihen liittyviä ongelmia. Ei pidä keskittyä jokaisen oikeuteen elää, vaan jokaisen oikeuteen kuolla. Valitettavasti kuolinoikeuksiamme poljetaan.

Ja he sanoivat toistamiseen: "Halleluja!" Ja hänen savunsa nousee aina ja iankaikkisesti.