Olen surullinen ,koska poikani juo rajusti ja on meinannut menettää henkensä sen takia.
Ollaan tehty paljon mutta ei auta mitään asioiden hoitoon saamiseksi.Ei itse oivalla että on oma elämä kyseessä ja henki.Ei ole päässyt kouluun nyt.Ikää 0n vasta 19v ja tuli armeijasta kesken poissa.Mitä tehdä kun omat voimat loppuu.Tuntuu ettei jaksa enää.Poikani eros tyttökaveristaan ja tilanne meni hankalaks sen jälkeen.Selvin päin on mitä mukavin kaveri ja iloinen sekä auttavainen.
Välit isäänsä on aika huonot ja tapaa aika harvoin.On yrittänyt korjata itse välejä mutta aika huonoin tuloksin.Onneksi ei käytä huumeita ainakaan vielä.
Ollaan tehty paljon mutta ei auta mitään asioiden hoitoon saamiseksi.Ei itse oivalla että on oma elämä kyseessä ja henki.Ei ole päässyt kouluun nyt.Ikää 0n vasta 19v ja tuli armeijasta kesken poissa.Mitä tehdä kun omat voimat loppuu.Tuntuu ettei jaksa enää.Poikani eros tyttökaveristaan ja tilanne meni hankalaks sen jälkeen.Selvin päin on mitä mukavin kaveri ja iloinen sekä auttavainen.
Välit isäänsä on aika huonot ja tapaa aika harvoin.On yrittänyt korjata itse välejä mutta aika huonoin tuloksin.Onneksi ei käytä huumeita ainakaan vielä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tosi ikävä juttu. Kerroit että poikasi on ihan ok selvinpäin. joten etkö voisi kauttarantain jotenkin selvittää mikä muu poikaasi mättää kuin tyttökaverin menetys....... Tuohon ikäänhän kuuluu elämän kumppanin hakuvaihe jne. Kyllä se siittä. Olisiko teillä mahdollisuus mennä vaikka pienelle lomalle jonnekin kylpylään tai laivareissuun tms. Poika sais ajatukset muualle.
Kiitos vastauksesta.Ollaan sitäkin tehty ja yhteistä aikaa otettu,mutta jokin rankka lukko on pojallani koska ei minulle kaikkea halua kertoa.On mennyt luottamus ihmisiin aika lailla.
Ainakin se lohtu on että meillä on hyvät välit keskenään.
Olen pahoillani tilanteestasi. Tiedän miltä se tuntuu kun rakas ihminen tuhoaa itsensä.
Lopulta minä lopetin kaiken paapomisen, annoin vaihtoehdon. Joko rellestäminen loppuu, tai autan löytämään vieroitushoitoon soveltuvan paikan. Kumpikaan vaihtoehto ei kelvannut.
Ilmoitin, että en ole enää täysi-ikäisen holhooja ja elättäjä, joten nyt olet omillasi sitten. Tuhoa itsesi jos haluat.
Monta kertaa hän palasi selvänä, entisenä itsenään, kertoi olevansa jaloillaan, kesti viikon, sitten taas se alkoi.
Lopulta en jaksanut. Suljin kotioven hänen edestään. Sieluun koskee, mutta en tahdo katsoa retkua joka syö kaappini tyhjäksi, hoitaa itsensä kuntoon täysihoidossa ja lähtee taas voimissaan palatakseen jälleen...kierre jatkuisi loputtomiin.
Alkoholisti itse on ainoa joka voi itseään auttaa. Ei kukaan muu.
Tuntuu rajulta varmasti, mutta kehoitan että lopeta hyysääminen. Se pahentaa. Pojan on itse tultava toimeen, sinä et voi hänen päätään kääntää ja mieltänsä muuttaa.
Joka kerran sinä avaat oven hänelle ja autat, se on se mitä äidit tekevät, mutta se antaa hänelle taas "oikeuden" juoda ja olla ihan pihalla koska rakastat ja hyysäät häntä kuitenkin.
Poika omilleen, ja sinä alkoholistien omaiset -ryhmään kiireesti.
Voimia toivotan sinulle ja perheellesi!
Sorry, piti osoittaa alkup. kirjoittajalle tämä kommentti.
Kiitos sinulle.Olen nyt asiaa joka taholta tutkinut ja samaan päätynyt.