Tässä oli jo aikaisemmissa keskusteluissa tuotu esille kirja "sieluni kyyneleet".
Suurin osa kommentiojista kiisti kaiken yhtenäisyyden kirjassa esiintyneen naisen tarinan ja lestaadiolaisuuden välillä.
Lestaadiolaisten vanhempien lapsi käy vänhempiensa kanssa seuroissa heti syntymästään asti. Siellä hän kuulee alusta lähtien,että lestaadiolaisuus on se ainoa oikea usko.
Kun lapselta sitten kysytään myöhemmässä vaiheessa,mikä on oikea usko,sanoo hän,että tietenkin lestaadiolaisuus.
Ei tällä lapsella ole omakohtaista kokemusta uskonsa oikeellisuudesta. Ei hänellä ole vertailukohtaa,eikä tietoa muista uskonnoista.
Eli tämä on sitä ajatuksien manipulointia.
Samoin jos kysyt esim.pohjoiskorealaiselta lapselta,mikä on oikea tapa elää,niin hän sanoo että sosialismi. Sillä eihän tämä lapsi ole mistään muusta saannut kokemuksia.
Jossakin vaiheessa ihminen tuppaa kyseenalaistamaan elämäntapansa oikeellisuuden. Niin tekevät myös lestaadiolaisten kotien lapset. Moni lähteekin liikkeen vaikutuspiiristä kokeilemaan onneaan väljemmille vesille. Mutta moni palaa takaisin ensimmäisen vastoinkäymisen tapahduttua. Lestaadiolaisuus tarjoaa kuitenkin tutun ja "turvallisen" tavan elää.
Niinhän se on venäjälläkin: Moni kaipaa vanhaa kunnon sosialismia takaisin. Sosialismi ehkä rajoitti elämää,mutta silloin ainakin tiesi,mitä tuleman piti. Eli samat lainalaisuudet pätevät lestaadiolaisuuteen ja sosialismiin.
Mutta tätähän ei koskaan myönnetä...
Suurin osa kommentiojista kiisti kaiken yhtenäisyyden kirjassa esiintyneen naisen tarinan ja lestaadiolaisuuden välillä.
Lestaadiolaisten vanhempien lapsi käy vänhempiensa kanssa seuroissa heti syntymästään asti. Siellä hän kuulee alusta lähtien,että lestaadiolaisuus on se ainoa oikea usko.
Kun lapselta sitten kysytään myöhemmässä vaiheessa,mikä on oikea usko,sanoo hän,että tietenkin lestaadiolaisuus.
Ei tällä lapsella ole omakohtaista kokemusta uskonsa oikeellisuudesta. Ei hänellä ole vertailukohtaa,eikä tietoa muista uskonnoista.
Eli tämä on sitä ajatuksien manipulointia.
Samoin jos kysyt esim.pohjoiskorealaiselta lapselta,mikä on oikea tapa elää,niin hän sanoo että sosialismi. Sillä eihän tämä lapsi ole mistään muusta saannut kokemuksia.
Jossakin vaiheessa ihminen tuppaa kyseenalaistamaan elämäntapansa oikeellisuuden. Niin tekevät myös lestaadiolaisten kotien lapset. Moni lähteekin liikkeen vaikutuspiiristä kokeilemaan onneaan väljemmille vesille. Mutta moni palaa takaisin ensimmäisen vastoinkäymisen tapahduttua. Lestaadiolaisuus tarjoaa kuitenkin tutun ja "turvallisen" tavan elää.
Niinhän se on venäjälläkin: Moni kaipaa vanhaa kunnon sosialismia takaisin. Sosialismi ehkä rajoitti elämää,mutta silloin ainakin tiesi,mitä tuleman piti. Eli samat lainalaisuudet pätevät lestaadiolaisuuteen ja sosialismiin.
Mutta tätähän ei koskaan myönnetä...
Vastaukset 12
Vanhimmat
no entä sitten?
Sitä vaan sitten,että se onkin mielen manipuloinnin tulosta,jota lestaadiolaiset väittävät monessa asiassa omatuntonsa ääneksi. Että tämmönen selvennys
Miksi se sua vaivaa???
Tuota kommenttiasi voisi ihan yhtä hyvin käyttää muihinkin uskontoihin, normaaliin ev.lut. uskoon, helluntailaisuuteen, jehoviin ihan mihin vaan... ateismiin. Voisi ajatella että sinutkin on manipuloitu jättämään uskosi - kaikesta voi ajatella noin - jokaisen ajatuksista.
Tuo omatunto on vaan sellainen juttu, että se on kaikilla, se ei ole lestadiolaisten keksimää. Omatunto on raamatun mukainen "juttu". Oman tunnon saa kyllä paadutettua. Läheskään kaikki lestadiolaiset eivät ole olleet lapsesta asti uskovaisia. Moni kavereistani on tehnyt parannuksen vaikka heillä ei ole yhtään uskovaista sukulaista. Silti heiltä kummasti löytyy tuo omatunto, jonka olemassa oloa Veli ei hyväksy. Veli on rakentanut itselleen hienomman, voisinpa jopa sanoa "seksikkäämmän" uskon, itse muokannut taivaansa sellaiseksi ja jumalansa sellaiseksi kuin haluaa. Valitettavasti se Jumala on vaan sellainen ettei sitä itse voi muokata haluamakseen.
Voisitko vaihtaa ton viimeisen lauseen, tai vaihtaa se vaikka nimimerkiksesi ;) Siis ton eiväthän ne sitä myönnä. Olis paljo kivempi sulle kirjoittaa ku sä et olis heti sellaisella pilkkamielellä ;)
Yhdyn täysin väitteeseesi että kyseistä kommenttia voisi käytää lähes kaikkiin uskontoihin. Miksi muuten hindujen lapsista tulee yleensä hinduja ja muslimeista muslimeja. Kaikille näille on yhteistä myös se että heidän mielestään oma uskonto on se ainoa oikea.
Lähes jokainen uskonto on rakennettu niin että se pitää otteessaan, koska uskonnosta luopuminen tarkoittaa lähes poikkeuksetta tutun ympäristön katoamista. Läheiset ihmiset alkavat joko painostamaan sinua takaisin uskoon tai hylkäävät sinut. Jokainen terve ihminen tuntee huonoa omaatuntoa siitä että äiti ja isä eivät enää suostu puhumaan, sisaret puhuvat vain uskosta ja kuinka sinä olet epäonnistunut. Onhan se ilon hetki kun palaat uskoon ja äiti ja isä ottavat sinut jälleen tykönsä. Ongelma tässä on vain se, että onko tämä oikein ja miksi tämä sama kaava pätee myös muissa uskonnoissa. Miksi budhalainen, hindu, juutalainen ja kristitty tuntevat samat omantunnon tuskat ja ilot?
Omatunto on siinäkin mielessä jännä juttu että se näyttää riippuvan myös kulttuurista ja lähiympäristöstämme. Joistakin on täysin oikein(eli omatunto ei soimaa) naittaa 12-vuotas tytär 60-miehelle. Joistakin(omatunto kolkuttelee) se taas täyttää pedofilian merkit...
Vielä haluaisin tarkentaa sitä että kerroit monien kavereidesi tehneen parannuksen vaikkei heillä ollut yhtään uskovaista sukulaista. En tietenkään voi sanoa sinun valehtelevan, mutta kuinka hyvin sinä tunnet heidän taustansa? Kuinka moni näistä kavereista vietti normaalia onnellista elämää ennen kuin tulivat uskoon? Kuinka suuri oli sosiaalinen painostus eli paljonko sinulla osuutta heidän uskoon tulolleen? Mikäli he olisivat olleet Iranissa olisivatko he silloin valinnet omantunnon mukaan lestadiolaisuuden vai islamin?
Muista kun katselet maailmaa niin katsele ihmisiä ihmisinä äläkä jonkin uskonnon edustajana, tällöin tulet huomaamaan uskontojen samankaltaisuuden ja samalla niiden mahdottomuuden. Ruoho ei välttämättä ole vihreämpää aidan toisella puolella, mutta se on silti samaa ruohoa.
Ennen murrosikää koetut elämykset seuraa hautaan asti.
Piiskatusta tulee sadisti, sorretusta laupeuden puolesta puhuja, raamatulla päähän lyödystä saarnaaja jne.
Traumat voi tunnistaa ja hyväksyä eikä sulkeutua omiin ympyröihin niin elämä on kuin silkkiä vaikka olisi leimautunut sähkötolpan nussijaksi.
heips Prata ;)
sen verran vielä tähän kommentoin... Eli en ole ketään painostanut tekemään parannusta, vaan olen kertonut kysyttäessä uskostani. Nimenomaan olen PAINOTTANUT KAIKILLE kysyjille, ettei tekis parannusta sen takia että se vaikuttaa coolilta jutulta, tai sen takia että haluaa kokeilla. Vaan että jos teet parannuksen, tee se VAIN sen takia, että sydämmessäsi tunnet tekeväsi oikein. Tunnet että olet löytänyt Jumalanvaltakunnan.
Kyllähän näillä ihmisillä, jotka ovat saaneet parannuksen armon on varmasti kaikki näyttänyt ulkoisesti olevat kunnossa ennen tätäkin. Mutta he ovat tunteneet sydämessään että jotain puuttuu, jotain mistä haluan olla osallinen. Se mikä on puuttunut on elävä usko. Kyllä pahanolonsa pystyy peittämään ja esim. reipasta musiikkia kuuntelemalla saamaan itsensä sellaisiin tunnelmiin, että saa ilon tunteen.
Mutta hyvin monesti ihmisillä on vaikea kestää hiljaisuutta koska silloin joutuu kuuntelemaan VAIN itseänsä. Monella on vaikea olla yksin tekemättä mitään. Silloin kun minulla ei ollut Jumalan rauhaa sydämelläni, minun täytyi tehdä jotain jatkuvasti, ellei fyysisesti mitään ainakin radion täytyi olla päällä. Nimenomaan täytyi kuunnella reipasta musiikkia. Nykyisin pystyn olemaan ilman musiikkia - ihan omien ajatusteni kanssa pelkästään.
Meinaatko että katselisin maailmaa lestadiolaisuuden edustajana. Kuule voin kertoo että se juttu ei ole edes mielessä joka päivä. En ajattele koko aikaa että olen lestadiolainen. Enkä katsele maailmaa arskalasien läpi. Kun tutustuu lähemmin eri uskontoihin huomaa ne erot niissä. Esim. kun käy eri hrätysliikkeitten / kirkon tilaisuuksissa kyllä huomaa, että onko puhe väkinäistä ja teennäistä, vai onko puheen alkuperä Jumalasta.
Olen käynyt muutamissa herätysliikkeissä ja kirkon jutuissa, mutta enpä ole mitään niistä irti saanut ikinä. Voiko sellainen olla oikea usko missä höpötellään vain kauniista asioista - ei Jumalasta sanaakaan. Tota mä oon miettiny monesti. Päädyin siihen tulokseen ettei voi.
Näitä asioita ei voi käsittää ennen kun on saanut sen armon Jumalalta. Sen jälkeen ne ymmärtää. Ei näitä voi edes sanoin kuvailla. Edes uskovainen DI ei pysty tuntojaan selittämään, ei millään matemaattisella kaavalla tätä voi ratkaista. Helpompaa olisi ulkoisesti olla vaikka ateisti, pienemmät yht. kunnalliset paineet. Isommat paineet uskon jättämiseen on kun uskomiseen. Mutta sisäisesti tunnen olevani vapaa kuin taivaan lintu. Tuota rauhaa mikä minulla on ja millä asenteella elämään yleensä suhtaudun epäuskoinen työkaverini kummasteli juuri pari päivää sitten. Taisipa olla torstaipäivä, ja taisipa tuo nainen arvata mistä on kysymys vaikken osannut mitään hänelle vastatakaan, hymyilin vain kiusaantuneesti...
toukka
Oletko koskaan kokeillut olevasi jonkin muun herätysliikkeen jäsen kun olet esittäytynyt sinulle ennestään tuntemattomalle lestadiolaiselle? Oletan ettet, mutta suosittelisin että teet sen joskus. Silloin ehkä tulet aistimaan sen kylmyyden mikä lestadiolaisista henkii. Silloin ehkä myös ymmärrät sen miksi täälläkin moni saa näppylöitä teidän puheistanne.
Itse tunnen kymmeniä lestadiolaisia ja heidän joukossaan on ihmisiä, joita te olette ylentäneet saarnamiehiksenne. En voi kun ihmetellä kuinka ihminen, jolta puuttuu täysin inhimillisyys voi saarnata jumalan armosta. Kun katsoin televisiosta dokumentin(suosittelen sinullekin) psykopaateista, tunnistin psykopaatin kuvauksesta yhden ihmisen. Tämä henkilö saarnaa ehkä sinullekin rauhanyhdityksellä. Kun kuuntelet hänen saarnaansa mieti mihin se voi johtaa... Miettiä voi kymmeniä vuosia sitten saksanmaalla vaikuttanutta karismaattista henkilöä, jonka puheita ihmiset pitivät jumalan sanana. Eivät hänen ihailijansa silloinkaan epäilleet hänen sanomaansa.
Edellinen kappale saattaa kuullostaa pahalta, mutta haluan sillä vain herättää teitä havaitsemaan myös omat pahat tekonne. Kun huomaat joskus ihmisen joka kärsii lesdadiolaisuudesta, niin asetu hänen asemaansa ja kuvittele itsellesi tilanne joka satuttaa sinua yhtä paljon kuin hänen tilanteensa. Tuomitse hänet vasta sen jälkeen.
Kuten sanoin tunnen kymmeniä lestadiolaisia, tunnen myös kymmeniä körttejä, lisäksi olen viettänyt aikaani islamilaisessa maassa, jossa keskustelin monien muslimien ja hindujen kanssa. Siksi minua hiukan huvittaa kun puhut omastatunnosta ja parannuksen armosta ikään kuin lesdadiolaisten yksinoikeutena. Kun kysyn muslimilta tai hindulta mistä tiedän että hänen uskontonsa on se oikea, he vastaavat: kuuntele sydäntäsi ja omaatuntoasi niin tiedät että islam/hindu on se oikea uskonto. Tämän jälkeen he puhuvat kuinka saan kokea parannuksen armon kun otan vastaan heidän uskontonsa.
Yksi syy miksi lestadiolainen uskonto pysyy kasassa on television puute. Perusteluna käytän sitä, että jos sinä pystyt aina valitsemaan mitä informaatiota otat vastaan et tule koskaan näkemään koko totuutta. Siksi suosittelenkin sinulle että mikäli et tv:tä halua katsoa niin etsit käsiisi muiden lahkojen ja uskontojen hartaita edustajia ja pyydät heitä perustelemaan uskonsa ja mietit missä on se ero sinun ja heidän välillään? Puuttuuko heiltä sydämen rauha vai puuttuuko heiltä lestadiolainen kasvatus?
Kaikki terroristit ovat omasta mielestään oikeassa he ovat saaneet kokea parannuksen armon ja heillä on puhdas omatunto. Eivät he koe tekevänsä väärin niin kuin ei moni kristittykään lyödessään raamatulla ihmisyyttä kasvoihin....
Kun mietit miksi hyökkään teitä vastaan näin niin mieti tilannetta, jossa muslimi tulee kertomaan sinulle, että olet huono ihminen ja joudut helvettiin. Mieti miltä tuntuisi elää yhteisössä, jossa sinun tapasi elää ja kokea maailmaa tuomitaan. Mieti miltä tuntuisi menettää todellinen yhteys perheeseen, jonka osana olet lapsuutesi viettänyt vain sen takia että he eivät tunnusta sinun tunteidesi olevan aitoja.
Etsikäämme totuutta myös itsemme ulkopuolelta.
Heips Prata edelleen,
Olen kertonut aiemmin, että olen tutustunut muutamiin muihinkin herätysliikkeisiin (lähiaikoinakin) ja jopa lahkoihinkin. En näistä mitään saanut.
Olen erimieltä tuosta väitteestä, että lest. pysyy kasassa tv:n puutteen vuoksi. Voin olla tuosta erimieltä, koska itselläni on ollut tv, hävitin sen vasta muutamia kuukausia sitten, koska minä en saanut siitäkään mitään niin hyvää irti, että sitä olisi kannattanut katsoa. Katsoin uutisia, leffoja ihan mitä vaan. Mutta ei sieltä mitään niin dramaattista tietoa tullut, että jokin asia elämässäni olisi muuttunut.
lainaa
"Mieti miltä tuntuisi elää yhteisössä, jossa sinun tapasi elää ja kokea maailmaa tuomitaan"
Elän koko ajan elämässä, jossa arvojani ei hyväksytä. Maailman puolelta ei hyväksytä sitä että voin uskoa niinkuin uskon. Siksi jätän monesti kertomattakin mitään uskostani. Itse hyväksyn, että on ihmisiä jotka uskovat muulla tavalla. Annan heidän uskoa niinkuin uskovat, enhän minä ole vastuussa heidän autuudestaan. Omassa suvussani ei ole lestadiolaisia kuin perheeni, olen kokenut miltä tuntuu elää maailmassa, jossa arvojani ei hyväksytä. Halutaan väkisin muuttaa arvoni "tv tarjonnan" yms. asioitten mukaisiksi.
Sanoit että miltä tuntuisi jos muslimi sanoisi olevan minun huono ihminen. Tuohon täytyy vain mainita, ettei se että on uskovainen tee yhtään parempaa ihmistä kuin muut, enkä ole kenellekään mennyt sanomaan että olet huono ihminen ja joudut helvettiin. Koskapa tuo tuomitseminen ei ole meidän ihmisten tehtävä.
Halusitkin herättää meidät huomaamaan pahat tekomme. Minä olen huomannut omat pahat tekoni, en ole täydellinen. Niinkuin ei kukaan muukaan. Kuten et sinäkään?
Sen verran piti lisätä, tohon kun sanoin että suvussani ei ole perheeni lisäksi muita uskovaisia. Siihen haluan vain sanoa, että osa suvusta suhtautuu ok. uskooni, siis eivät tavallaan ajattele sitä. Vaan kykenevät pitämään minusta ihmisenä. Ihan muutamia sukulaisia on jotka eivät uskoni takia tule edes käymään kylässä, vaikka itse käynkin heillä silloin tällöin. Liian tiheästi ei uskalla edes käydä, koska en tiedä haluavatko he minua kylään.
Kaikista pahin haukkuja oli edesmennyt mummoni, yritin antaa aina kaikki haukut mummulle anteeksi. Kävin kylässä niin usein kun pääsin. Jotenkin aistin että hän haluaa että siellä käydään kylässä, mutta uskoamme hän vain aina moitti moittimasta päästyäänkin. Pilkkasi ja ivasi sen minkä kerkesi. Välillä meni henkilökohtaisuuksiinkin.
Mummuni kertoi minulle vielä ettei hänestä tule koskaan uskovaista, kertoi olevansa niin kova ihminen ettei tollaiseen hurahda ;)
Mutta mummuni elämän ehtoolla oli onnellinen loppu. Viimeisinä elinkuukausinaan mummuni sai parannuksen armon, hieman ennen täydellistä halvaantumistaan. Loppuun asti kävin hänen vierellään sairaalassa, vaikka se olikin tuskallista. Ei kyennyt mummu enää puhumaan, vain yhden käden sormet liikkuivat vähän.
Pienen hennon puristuksen pystyi antamaan kun kysyi haluaako mummo uskoa vielä synnit anteeksi. Vastauksia kysymyksiin saimme vain tuolla heikolla kädenpuristuksella. Itse pyrin viipymään pitkään mummuni vierellä, en osannut puhua mitään pidin vain kädestä kiinni ja istuin hiljaa. Välillä silittelin ja oioin hiuksia kohdalleen. Pumpulipuikolla varovasti pyyhin silmäkulmia. Kostutin märällä paperilla huulia, pieniä puristuksia nestettä välillä suuhun.
Oli mummuni silti niin kaunis vaikka olikin kuihtunut. Jotenkin mummusta henki hyvä olo. Tämän kaiken olisin tehnyt mummulleni, vaikka hän ei olisikaan saanut parannuksen armoa.
Vaikka tunsinkin suurimman osan ajasta mummuni pilkaajanani, en ollut hänelle koskaan katkera, rakastin häntä vilpittömästi. Kaipaan häntä edelleenkin vaikka mummuni poismenosta on jo kaksi vuotta.
toukka
Halusinkin kirjoituksellani herättää ajattelemaan omia tekojaan ja niiden seurauksia. Pyrin myös itse korjaamaan vääriä asenteitani ja muita vikojani, joita kyllä riittää.
Minusta usko on ihan ok, jos se pysyy henkilökohtaisena asiana etkä perustele valintojasi uskolla vaan punnitset valintojasi mahdollisimman laajasti. Oletko miettinyt lestadiolaisten globaalia vastuuta maailman väestönkasvuongelmasta? Oletko kuullut että suurin osa nykyisistä globaaleista ongelmista johtuu liian suuresta väkimäärästä(köyhyys, nälänhätä, eriarvoisuus,...). Emme me täällä pohjoisessa voi sanoa ettei se ole meidän ongelma.
Minusta uskonto tarjoaa helppoja vastauksia elämän moniin ongelmiin. Nämä vastaukset sopivat joillekin(ehkä sinulle) mutteivat kaikille. Uskonto tarjoaa ihmisille keinon olla miettimättä asioita laajemmalti. On helppo olla kun voi antaa isojen asioiden olla ja keskittyy vain omiin ongelmiinsa ehkä tässä on se sielun rauha, jonka uskovaiset saavuttavat. Kuinka monesti rauhanyhdistyksellä kerätty kolehti lähtee auttamaan maailman heikko-osaisimpia ja kuinka monesti se menee oman nuoriso/muun toiminnan tukemiseen?
Oletko koskaa miettinyt yhtä henkilökohtaista ongelmaa nimeltään alkoholismi. Alussa alkoholistit saarnaavat muille kuinka ilo ilman viinaa on teeskentelyä. Ystävät ja muutkin ihmiset alkavat kartella häntä vaikka hän käykin kylässä silloin tällöin ja käyttäytyy asiallisesti. Hän löytää turvallisen yhteisön kaltaisistaan, joiden kanssa on helppo puhua. Elämä ilman viinaa tuntuu rauhattomalta, kädet vapisevat ja maailman huolet painavat syvintä. Helpotuksen tähän tuo alkoholi. Samaan aikaan kun hänen läheisensä(etenkin lapset, jotka eivät voi valita vanhempiaan) kärsivät hän sanoo juomisen olevan henkilökohtainen asia eikä kuulu heille.
En usko että sinä olet sellainen, mutta mieti syvällä sisälläsi tätä asiaa kun kuulet uskovan perheen lapsen olevan hoidossa samalla psyykkisellä osastolla kuin alkoholistien lapset.
Kirjoitukseni ei ole hyökkäys sinua vastaan ja totuuden nimessä tunnen myös monia erittäin mukavia ja todella lämpimiä uskovaisia. Vaikka haluaisinkin tässä mainita että osa heistä on lestadiolaisia niin en vain vielä ole sellaista löytänyt, ehkä sinä olet sellainen:)
Kerroit, että suurin osa nykyisistä globaaleista ongelmista johtuu suuresta ihmismäärästä. Meillä täällä Suomessa ei ole onneksi tällaista "vaaraa". Suomen väkiluku on laskusuunnassa. Meitä suomalaisia syntyy vähemmän kuin kuolee. On jo ennakoitu tulevaa työvoimapulaa.
Viimeviikolla oli hesarissa juttua aiheesta. Hesarissa olikin mainintaa, että ehkä tulevaisuudessa tullaan arvostamaan enemmän suurperheitä. Sinällään en hae mitään arvostusta suurperheelle sen enempää kuin pienemmällekään. Pelkästään hyväksyntää. Olipa perheessä vaikka 10 lasta se on yhtä arvokas yhteisö kuin yhden lapsen perhe. Maallisella arvostuksella ei ole piirunkaan vertaa merkitystä.
Kerroit myös että uskonto tarjoaa ihmisille keinon olla miettimättä asioita laajemmalti. Itse ainakin mietin hyvin monesti maailman tapahtumia sekä uskovaisten että epäuskoisten ystävieni kanssa. Nälänhätää kärsivät ihmiset ovat lähellä sydäntäni. Itse haluaisin lähteä erään uskovaisen ystäväni tavoin kehitysyhteistyöhön afrikkaan. Mutta työni estää edes ajatuksen tuosta aiheesta. Sinänsä harmittaa.
Osa rauhanyhdistyksen kolehdeista käytetään lähetystyöhön, eli käydään pitämässä seuroja ulkomailla. Osa tietysti tarpeelliseen nuoriso/lapsiperhe/vanhus -toimintaan. Esim. rippikoulujen järjestäminen maksaa maltaita. Osa meistä käy normaalin ev.lut. rippikoulun, suurin osa tod. näk. jossakin leirikeskuksessamme järjestetyn rippikoulun. Nämä eivät ole ihan ilmaisia. Näistä kolehdeista ei suoraan tiettyyn paikkaan osoiteta avustuksia. Jo kolehtirahojen organisoiminen tiettyyn kohteeseen maksaisi sen verran, ettei se kannata niin paljon kuin muu hyväntekeväisyys.
Ja tätä muuta hyväntekeväisyyttä kannatetaan. Eli kun kirkko isompana organisaationa kerää kolehteja esim. afrikkaan, annan mielelläni liikenevän lantin kolehtiin. Sen myös tiedän, että hyvin moni haluaa laittaa rahaa mm. yhteisvastuukeräykseen. Itse laitan aina tuohon keräykseen. Se on todella tärkeä keräys. Näitä ko. tyyppisiä keräyksiä kannattamalla tiedän avun menevän varmasti perille sekä isojen organisaatioiden järjestäminä pienimmillä mahdollisilla kustannuksilla.
Kiitos tuosta loppukommentistasi, ettet hyökkää minua vastaan. Meitäkin on tietysti moneen junaan... kaikki uskovaiset eivät ole persoonaltaan samanlaisia. Kuten minäkin tunnen monia epäuskoisia suht. koht. kämäsiä ihmisiä, mutta suurin osa joita tunnen on erittäin mukavia ja ymmärtäväisiä. Näin on myös uskovaisten ystävieni kohdalla ;) Muutama meissäkin on varmasti perusluonteeltaan aika "hankala".
Kaikki me ollaan kuitenkin ihmisiä ja ansaitaan jonkin sorttinen ihmisarvo. Ei mitään kunniaa... sillä ei tee mitään... mutta sellainen hyväksyntä, että voisi elää ihmisenä muitten joukossa.
toukka