Nyt, kun Ruotsin FI-puolueen hörhöilyä seuraa ja täälläkin eräitä henkilöitä, jotka feminismin nimissä ilmaisevat hengentuotteitaan, ei todellakaan voi välttyä ajatukselta, että feministiseen liikkeeseen on pesiytynyt ns. kaksoisagentteja, jotka sisältä päin saattavat ko. liikettä huonoon valoon.
Kuitenkin suuri osa noista kaksoisagenteista (esim. gudrunit, rossenbergit, valeriesolanakset ja eräät nimeltämainitsemattomat tämän palstan kirjoittajat) ovat naisia!?
Toisaalta sitten esim. ns. maltillisemman feminismin "naiset hyviä/uhreja - miehet pahiksia" retoriikka on sitten peitellympää, esim. naisjäjrestöjen keskusliiton tekstejä on tutkittava hieman enemmän, koska se piiloutuu näennäisfiksujen sanamuotojen taakse.
Eli tästä voimme vetää kolmenlaista tulkintaa ns. radikaalifeminismin ja vaikkapa maltillisemman naisjärjestöfeminismin suhteesta:
a) radikaalifeminismi on taitamattomien hörhöjen hommaa, joka ikävä kyllä paljastaa myös "maltillisemman feminismin" latentin nainen hyvä/uhri, mies pahis -retoriikan... ja tekee sinänsä karhunpalveluksen maltilliselle feminismille.
b) radikaalifeminismi muodostaa niin karkean vastakohdan, että sitten keskivertofeministi voi paremmalla omatunnolla sanoutua "loivempaan" naisen uhri/hyvyys toitotteluun.
vai
c) radikaalifeminismi on sovinistinen salaliitto?
Itse näkisin, että ruotsalainen radikaalifeminismi on rehellisempää suoruudessaan, kuin esim. suomessa njkl:n koukeroisten sanakäänteiden taakse piiloutunut ns. "maltillinen" feminismi, joka retoriikassaan kuitenkin ruokkii paha mies, uhri nainen -asetelmaa. Paradoksaalisesti se sitten näin paljastaessaan feministisen perusasetelman yleisen "hörhöyden", sitten kuitenkin lopulta tekee karhunpalveluksen "maltillisille", koska ihmiset alkavat havaita nuo samat pohjavireet sieltäkin.
Ehkä radikaalifeministit ovat täten tavallaan käänteisesti tasa-arvoa edistävän kehityksen takana, kun ihmiset havaitsevat yleensä feministisen maailmankuvan destruktiivisuuden? Eli siinä mielessä kannattaisi ehkä pitää ko. ilmiö pienissä mitoissa kontrolloituna, jotta ihmiset tavallaan havaitsisivat myös ajan kuluessa tämän.
Eri asia on sitten, että paisuessaan tuommoinen ääriliike on aina vaarallinen toisinajattelijoille. Siksi olisi hyvä, mikäli ko. liike pysyisi siellä prosentin-parin kieppeillä, mieluiten, että yksi hörhö pysyisi eduskunnassa.
Kuitenkin suuri osa noista kaksoisagenteista (esim. gudrunit, rossenbergit, valeriesolanakset ja eräät nimeltämainitsemattomat tämän palstan kirjoittajat) ovat naisia!?
Toisaalta sitten esim. ns. maltillisemman feminismin "naiset hyviä/uhreja - miehet pahiksia" retoriikka on sitten peitellympää, esim. naisjäjrestöjen keskusliiton tekstejä on tutkittava hieman enemmän, koska se piiloutuu näennäisfiksujen sanamuotojen taakse.
Eli tästä voimme vetää kolmenlaista tulkintaa ns. radikaalifeminismin ja vaikkapa maltillisemman naisjärjestöfeminismin suhteesta:
a) radikaalifeminismi on taitamattomien hörhöjen hommaa, joka ikävä kyllä paljastaa myös "maltillisemman feminismin" latentin nainen hyvä/uhri, mies pahis -retoriikan... ja tekee sinänsä karhunpalveluksen maltilliselle feminismille.
b) radikaalifeminismi muodostaa niin karkean vastakohdan, että sitten keskivertofeministi voi paremmalla omatunnolla sanoutua "loivempaan" naisen uhri/hyvyys toitotteluun.
vai
c) radikaalifeminismi on sovinistinen salaliitto?
Itse näkisin, että ruotsalainen radikaalifeminismi on rehellisempää suoruudessaan, kuin esim. suomessa njkl:n koukeroisten sanakäänteiden taakse piiloutunut ns. "maltillinen" feminismi, joka retoriikassaan kuitenkin ruokkii paha mies, uhri nainen -asetelmaa. Paradoksaalisesti se sitten näin paljastaessaan feministisen perusasetelman yleisen "hörhöyden", sitten kuitenkin lopulta tekee karhunpalveluksen "maltillisille", koska ihmiset alkavat havaita nuo samat pohjavireet sieltäkin.
Ehkä radikaalifeministit ovat täten tavallaan käänteisesti tasa-arvoa edistävän kehityksen takana, kun ihmiset havaitsevat yleensä feministisen maailmankuvan destruktiivisuuden? Eli siinä mielessä kannattaisi ehkä pitää ko. ilmiö pienissä mitoissa kontrolloituna, jotta ihmiset tavallaan havaitsisivat myös ajan kuluessa tämän.
Eri asia on sitten, että paisuessaan tuommoinen ääriliike on aina vaarallinen toisinajattelijoille. Siksi olisi hyvä, mikäli ko. liike pysyisi siellä prosentin-parin kieppeillä, mieluiten, että yksi hörhö pysyisi eduskunnassa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.