Miljonäärinä on tylsää!

Näinhän se aika pitkälle on.

On tässä kuitenkin hyvät puolensa, stockalta saa ostettua parempa ruokaa.

Eikä tarvitse huolehtia siitä että joku satunnainen tuttavuus tulee raskaaksi, kun elatusmaksut voi maksaa pikkurahakukkarosta.

niin hirveen tylsää ole, kun voi lennellä omalla yksityiskoneella. Ei tarvii mennä turistisillipurkilla klaustrofobian vallassa. eikä tarvii jonotella laukkujaan, kun voi aina ostaa uudet kamat uudessa paikassa.

Jos mulla olis miljoonia rahaa (niin kuin eräillä) niin pistäisin puolet johonkin rahastoihin ja puolet säilyttäisin ite ja siitä rahastosta pistäisin osakkeisiin puolet ja toisen poulen pistäisin korkoa tuottaviin obligaatioihin. siitä sitten tuottoa jaeltaisiin punaiselle ristille, kirkolle, tutuille jotka on köyhiä, kyllä sitä rahaa saa menemään uskokaa pois, jos 10 miljoonasta 9 pistää SPR:N katastrofirahastoon niin voi kuinka paljon sillä autettaisiin myrskyjen ja muiden luonnon onnettomuuksien uhreja joilta on mennyt kaikki, koko elämä pilalle. kokeilkaa voitte päästä kuolemattomuuden hyväntekijöiden kirjoihin! :)

Kehittäminen voisi tulla kysymykseen jos elämä on kerran niin tylsää. Jos on kunnianhimoinen ja utelias luonne niin ei kai ne ominaisuudet katoa minnekään vaikka rikastuukin? Itse ainakin kuvittelisin että jos minulla ei olisi taloudellisia ongelmia niin näin olis..
Mitään en oo koko elämäni aikana toivonu enempää kun että talous antais periksi sen verran että pystyisin opiskelemaan ja keskittymään mielenkiintoisiin asioihin. Mutta koska näin ei ole ollu, olen joutunut käyttämään kaiken "vapaaksi jäävän" ajan töiden tekemiseen. Eikä työnteossa mitään, mutta olishan se mukavempaa tehdä oman alan töitä ja kehittää itteensä sillä saralla...Ja että tekemästään työstä sais kunnon palkkaa...
Että kyllä mä luulen ettei mun hymy hyytyis jos ite olisin miljonääri
Ikävää se on nimittäin nimittäin huonoa lihaakin syödä.

ongelmiisi tulee tässä: ala kirjoittamaan, koska se tuntuu sinulta sujuvan. Ymmärrän tilasi, koska olin itse vielä 3 vuotta sitten markkamiljonääri ja tyhjältä tuntui. Sitten kaikki meni. Ja pää meinas seota, vaan ei sitten kuitenkaan. Nyt etsin pilkkahintaista paska-asuntoa ja työpaikkaa, joka ei kiinnosta, kun omalta alaltani en saa. Firma lepää, työkkäri ei anna penniäkään ja sossussakin epäilevät, että kusetan. Tänään 2 kananmunaa, tomaatti ja ruisleipäviipaletta. Tullut vähän uusia arvoja entisten tilalle. Se hyvä köyhyydessä, olet oikeassa:)

rahasi minulle. En käsitä niitä, jotka valittavat rahan paljoudesta. Niistä pääsee eroon helpommin kuin uskookaan. Ja en puhu kateellisena köyhänä, koska olen aina saanut elää hyvällä budjetilla jne. Ei raha tee minua yhtään surullisemmaksi, on paljon asiota, joita rahalle ei voi ostaa ja vaikka voikin materiallista ostaa, aina voi ostaa jotain uutta. En sano, että kaiken omistaminen olsi järkevää. Ja vaikka omistatkin kaiken tarpeellisen ei sinun tarvitse ostaa muuta. Voit lahjoittaa rahasi hyväntekeväisyyten ja säästää senverran, että voit elellä normaalisti.

Tässä muutama vinkki:
- jos käyt työssä lopeta se ja lähde opiskelemaan asioita, jotka sinua kiinnostavat
- vaikka sanot matkailleesi paljon, et ole kaikkia kolkkia nähnyt, maksa hyvin ja lähde matkalle ei-turistirysään palkaten oman kunnollisen matkaoppaan
- jos urheilu kiinnostaa, osta urheiluseura ja harrasta sen parissa

Sehän on oikein tutkittu juttu, ettei raha tee onnelliseksi. Siihen turtuu, tosin ei kokemusta : )

Se, että on paljoin rahaa, sehän luo kumminkin mahdollisuuksia. Jos ajattelet, että mahdollisuuksia SINULLE, et varmaan onnelliseksi voi tullakaan. Voisit ajatella, miten voisit onnellistuttaa muita, sellaisia ihmisiä jotka olisivat sen ansainneet. Ei ketään hyväksikäyttäjiä. Minulla ainakin on mielikuva siitä, että rikkaan "ystävistä" suurin osa jättäisi hänet kuin rotat uppoavan laivan, jos rahat loppuis.

Totta, hieman masentava mielikuva olisi ajatella itsensä jotenkin huippurikkaaksi. Sitähän olisi pakko alkaa kulkemaan jossain huippuvetimissä, kampaajalla joka viikko (päivä?), kosmetologilla jne....ei oikein hauskalta kuulostaisi.Pakko myöntää. Tykkään tästä toppatakkielämästäni.

Eikö huippurikkaatkin suomalaiset) kumminkin ratkaise tyhjyysongelmansa tekemällä työtä. Jos on rahaa ja lisäksi fiksu, silloinhan voi tarjota ja luoda sitä työtä muillekin.

terveisin köyhähkö, pulleahko, kahden poikalapsen yh.

Eli vuokrakämppä Mellunmäestä. Tavoitteena on tutustua kuukauden ajan vähävaraisten elämään. Saat joka päivälle kirjekuoren joka sisältää sen päivän toimeentulotuen vuokranmaksun jälkeen. Joudut luovuttamaan oikean talosi avaimen, puhelimen rahat ja luottokortit säilytyslokeroon. Tämän ehdottoman mielenkiintoisen loman hinta on vain 2500 euroa.

Jos raha tekee sut noin onnettomaks niin täällä on vapaaehtoinen, joka voisi ottaa ne rahat omakseen... =)

ikinä nähnyt rahaa. älä tuu meille tavallisille duunareille puhuu p..skaa. että on tylsää :(. pistää vihaks kattella tommosta ruipeloo joka ei tiedä elämästä mitää...

Ite olen köyhä. Ja tietään miten "hyvältä" tuntuu kuin painaa 10 tunnin työpäivää 6 päivää viikossa, että saa leipää kotiin ja maksettua lainaan! terveys on koetuksella! osaan arvostaa rahaa, koska tietään miten vaikea on sen tienaminen, ja osan myös käyttä sitä oikein! minulla on helvetisti haaveita ja odotuksia tulevaisuudesta, mutta parempi että niitä ei olisi, koska ne ei toteutu ikinä, tekee olon vain huonomaksi kuin rupee ajattelemaan, tai näkee rikkan mersussa! ja eniten ottaa päähän kuin, joku miljonääri valitta että sillä on tylsää! Et vain osaa arvosta raha ja käyttä sitää oikein! Venäläinen sanonta "raha ei tee onnelliseksi, vaan rahan määrä" ja olen täysiin samaa mieltä! (Pieni vinkki; köyhäl on hauska ja se on onnellinen, koska on oma köyhä piiri esim. kaverit, ystävät. sunun täytty löytä saman kaltaisija kavereita ja tuttuja) ja Miljonäärista voi helposti tulla köyhä, mutta toisin pääin ei valitettavasti voi!