Synti ja anteeksi antaminen

Mitä Raamattu kertoo?
Tuliko Jeesus maan päälle ...

a) Pelastamaan syntisiä?

b) Pelastamaan paratiisimaan vt-seuralle?


Jos oikea vastaus on mielestänne vastaus a, niin miksi ette saarnaa tällaista evankeliumia?

Jos oikea vastaus on vastaus b (jota tietääkseni saarnaatte), niin mistä raamatunkohdista tällainen sanoma löytyy?

Kirjoitit:
"Jos tupakan polttajan pitää tunnustaa syntinsä seurakunnan vanhimmille, niin tarvitseeko kateuteen tai vihaan syyllistyvän "tehdä parannusta" teoistaan?
Jos ei niin miksei? Kumpi ihmistä vahingoittaa enemmän tupakka vaiko katkeruus ja kateus?"

Jaak.1:14,15 KR-38
"14. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee;
15. kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman."

Tupakanhimo on eri asia kuin tupakan polttaminen
Himo on henkinen tunne kun taas polttaminen on fyysinen teko. En kuitenkaan puolustele himoa, sillä se saattaa johtaa tekoihin vääränlaisen pohdiskelun kautta.

Kateus ja viha ovat kuvaanomaisessa sydämessä asuvia syntisiä taipumuksia, ja ne eivät ole hengen hedelmiä. Myös kateus ja viha vääränlaisella pohdinnalla saattavat johtaa ei-hyväksyttäviin, pahoihin, tekoihin.

"KUN Jeesuksen opetuslapsi kysyi, miten tulisi rukoilla, Jeesus ei kieltäytynyt opettamasta häntä. Hän vastasi Luukkaan 11:2–4:n mukaan: "Kun rukoilette, sanokaa: Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa; anna meille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme; ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta." (Vuoden 1938 kirkkoraamattu.)

Jeesus osoitti myös, että voimme sisällyttää rukouksiimme henkilökohtaisia huolenaiheitamme. Hän sanoi: "Anna meille joka päivä meidän jokapäiväinen leipämme; ja anna meille meidän syntimme anteeksi, sillä mekin annamme anteeksi jokaiselle velallisellemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta." (Luukas 11:3, 4, KR-38.) Jeesuksen sanat ilmaisevat, että voimme etsiä Jumalan tahtoa jokapäiväisissä asioissa, että voimme viedä Jehovan eteen minkä tahansa asian, joka ehkä painaa meitä tai häiritsee mielenrauhaamme. Kun esitämme Jumalalle tällaisia anomuksia säännöllisesti, ymmärrämme, miten riippuvaisia olemme hänestä. Opimme näkemään selvemmin, miten hän vaikuttaa elämäämme. On myös hyödyllistä pyytää Jumalalta joka päivä anteeksi rikkomuksiamme. Siten opimme huomaamaan paremmin omat heikkoutemme — ja meistä tulee kärsivällisempiä toisten puutteita kohtaan. Jeesuksen kehotus rukoilla vapautusta kiusauksesta on sekin sopiva, varsinkin kun ajatellaan tämän maailman rappeutuvaa moraalia. Tuon rukouksen mukaisesti varomme tarkoin sellaisia olosuhteita ja tilanteita, jotka voisivat johtaa meidät väärintekoon." (Vartiotorni 15.heinäkuuta 1996)

"15 Mutta jos veljesi tekee synnin, mene ja paljasta hänen virheensä kahden kesken. Jos hän kuuntelee sinua, olet voittanut veljesi. 16 Mutta jos hän ei kuuntele, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, jotta jokainen asia vahvistettaisiin kahden tai kolmen todistajan suulla. 17 Jos hän ei kuuntele heitä, puhu seurakunnalle. Jos hän ei kuuntele seurakuntaakaan, olkoon hän sinulle niin kuin kansakuntien ihminen ja kuin veronkantaja."(Matteus 18:15-17)

Miten tulee toimia tilanteessa, jossa seurakunta ei ota veljeä puhutteluun? Pitääkö tuolloin suhtautua veljeen jakeen 17 loppuosan mukaan, vai miten tulee tuolloin suhtautua?