Palstaa seuranneena nousee kysymyksiä, jotka ovat vailla vastauksia.
Oletko valmis uhraamaan oman etusi seurakunnan rauhan säilyttämiseksi?
Miten pitkälle voit joustaa?
Oletko valmis uhraamaan oman etusi seurakunnan rauhan säilyttämiseksi?
Miten pitkälle voit joustaa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mutta onpa kiva nähdä keitä lammasmaisia tähän ilmaantuu. Minä olen niin "täynnä" ja vit---nut, että vielä tässä nyt jotain uhraamaan alkaisin.
Olen mukana kirjaimellisesti mutten muuten millään lailla. Ei kai erotetakaan kun ei mitään ns pahaa ole tehnyt. Jos nyt ei sitten sitä hyvääkään, kuulemma..
Se on MINUN rauha kun on jo aikaa sitten viety petoksella, valehtelulla ja sen sellaisella. Jo ajat sitten. Enkä voi ketään kehottaa tulemaan joukkoon tummaan jossa huonosti itsekään viihdyn.
Eroa hyvä veli!Kukaan ei pakota sinua olemaan mukana!
>>Eroa hyvä veli!Kukaan ei pakota sinua olemaan mukana!
Ethän nyt veli hyvä siellä Ruotsissa (?) jäljittele seuraavien VAROITTAVIEN esimerkkien käytöstä. Katso peiliin ja lue samalla tämä raamatun paikka:
*** 20 Sen tähden Suvereeni Herra Jehova on sanonut heille näin: ”Tässä olen, minä itse, ja olen tuomitseva lihavan lampaan ja laihan lampaan välillä, 21 koska te jatkuvasti tönitte kyljellä ja olalla ja puskitte sarvillanne kaikkia sairastavia, kunnes olitte hajottaneet ne ulkopuolelle. (Hesekiel 34:20,21)
Jos tunnistat itsesi peilistä, huomaa tämä:
*** 22 Ja minä pelastan lampaani, eivätkä ne enää joudu ryöstettäviksi, ja minä olen tuomitseva lampaan ja lampaan välillä. 23 Ja minä herätän heille yhden paimenen, ja hänen, palvelijani Daavidin, on ruokittava heitä. (Hesekiel 34:22,23)
Joten mietihän vielä.
Psalmi 15:4 sanoo: "..hän on vannonut vahingokseen eikä kuitenkaan muuta valaansa." Sen periaatteen mukaan tulee oma etu olla takasijalla veljen/sisaren edun suhteen. Samankaltainen ajatus löytyy filippiläiskirjeen toisen luvun kolmannesta jakeesta: "..katsotte nöyrämielisesti että toiset ovat teitä parempia." Tämä on ohjenuora. Toinen asia on miten sitä sovelletaan. Kokemukseni on että useimmat soveltavat sitä hyvinkin pitkälle. Esimerkiksi kärsivät suuriakin taloudellisia tappioita voidakseen säilyttää rauhan seurakunnassa.
Nurisijoitahan ei tarvitse etsiä tältä palstalta, niitä löytyy lukuisasti. Vähemmän niitä jotka ovat valmiita uhraamaan jotain toisten puolesta!
Voisitko antaa joitakin käytännön esimerkkejä joita tiedät todellisesta elämästä, tietenkään paikkakuntia tai nimiä sanomatta?
Vai onko tässä liikaa haastetta?
Mutta eikö tuo luo kasvupohjaa väärinteoille? "ruokahalu syödessä kasvaa" ; "jos pirulle antaa pikkusormensa, vie se koko käden". Tietäen, että ei ole riskiä jäädä kiinni, eikä jokaiselle Jumala ole välttämättä jokapäiväinen.