Ja kävin poistamassa Galleria sivuni. Jos joku tästä lähin kirjoittaa kopulilla, niin se en ole minä. Todennäköisesti palaan vielä uuden nimimerkin kanssa
T:kopuli :-D
T:kopuli :-D
PIDÄN NETTIPAASTOA
KOPULI
14574
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
saa jo riittää täällä leikkiminen, kun ei jää aikaa muilta hommilta kiusata sinua ja muita ;-) Ja meni jo maku koko hommasta... ehkä tai sitten ei. palaan kyllä jo tänään kiusaamaan teitä muita uudella myrkyllisemmällä nimimerkillä :-)
Ps: nyt ne reppanat luulevat, että ollaan sama henkilö.
>> Ps: nyt ne reppanat luulevat, että ollaan sama henkilö.>>
Kiusa se on pieni kiusakin ! Pitikö vielä härnätä kopulia ? Taidat saada tyydytystä kieroutuneesi maailmaasi toisten härnäämisestä, vai mitä ;-)
>> Taidat saada tyydytystä kieroutuneesi maailmaasi toisten härnäämisestä, vai mitä ;-)>>
sitähän ei kaikille kerrota, vai mitä !
Oikein hyvää jatkoa Sinulle Kopuli. Kaikki asiat järjestyvät. Lepäile, pidä nettipaastoa ja odota Herraa.
Sinua siunaavin terveisin
Jukka Virtanen
! T: kopuli
Hei!
Lepää Isän kädellä. Ja tervetuloa takaisin sitten, kun siltä tuntuu!
Anne
että "hoh-hoi kun nasevasti haukottaa"! Taidankin mennä nukkumaan!... Toinen pätkä taisi laulussa kuulua, että "voi, kun sais jäädä nukkumaan"? Levolle laske Luojani. Armias ole suojani, jos tilaltain en nousisi. Auta Armias, myös jos vaikka nousen!
Olen pienestä pitäen saanut hyvin unenpäästä kiinni. Äitini kertoi mummin minua uneen keinuttaneen ja hyräilleen; "Nuku, nuku nurmilintu", johon minä itse olin yhtynyt sopertamaan; "...vasuu, vasuu vahtalakki..."
hyvä saamaan unenpäästä kiinni.
Ei kannata viedä arkipäivän murheita sänkyyn menessään,(ei tosin aina helppoa),sillä ei ne siellä parane murehtimalla.
Parasta on vaan "vetää" nollille,ja antaa "JohmBlundin" hoitaa sinisen limusiinin lipua menemään omaan tahtiin. Älä siis jännitä,jos jollakin on univaikauksia.
Sen oppii,että saa nukuttua.
Ja hyvä omatunto on kuuluisa pielus pään alle. kauniita unia ja Jeesus myötä.
"nettipaastosi" Herra.
Ehkä olisi meille itse kullekin hyväksi aika ajoin olla vähän aikaa pois. Keskittyä hoitamaan "terveempiä" ihmissuhteita ja keskusteluja ihmisten kans kasvokkain. Ennen kaikkea antaa aikaa siihen tärkeimpään eli seurusteluun Rakkaimpamme kanssa, siis Herran Jeesuksen. Vaikka ei nämä luetellut asiat tietysti keskenään ristiriidassa oo välttämättä...
Oot ollu kiva ja rakentava keskustelija. Varmaan tulevaisuudessakin. Jeesus kanssasi.
Ai niin. Jossain vaiheessa olit muutenkin kiinnostunut paastosta?
Oon eräänlainen bibliofiili eli kirjojen keräilijä ja omien, muutaman tuhannen kirjan lisäksi on vuosien aikana kertynyt ylimääräisiä, niiden joukossa vielä sellaisiakin jotka jäi käsiin kun lopetin antikvariaatin pidon noin neljä vuotta sitten. Silloin mulla oli noin 20 000 ylimääräistä kirjaa. Olen listannut näitä nurkkiin jääneitä ja kertyneitä kirjoja parin vuoden ajan, useita satoja teoksia, kaunokirjallisuutta, elämäkertoja jne. Myös hengellisistä kirjoista on oma listansa. Osa listoista on jo valmiina, loput saan valmiiksi toivottavasti pian.
Hengellisten kirjojen listassa on mm. pari hyvää paastokirjaa myynnissä. Että silleen.
Kaikki kirjat lähtee edulliseen hintaan.
Jos kiinnostaa, laita sähköpostiosoitteesi mulle niin lähetän listat, kun valmistuvat. Jos vaikka jotain kivaa löytyisi.
[email protected]
Täällä kirjoittelet kaikkea aikaasi
ja mulle sanot ettei ole aikaa........
läsyylässyn!
aikaa
kyllä on käytettäväksi
jos on tilaa
on tai ei
eikä välttämättä pysty
jos ei osaa olla
läsnä
kun tuntuu että jokin tässä kaikessa
kuitenkin puristaa kuin
ulkopuolelle
että se joka on läsnä
en ole minä
on pelkät karvat ilmavirrassa
niin niin
jos pystyy tai ei pysty
ja jää nähtäväksi
pystyykö
karvoista kiharrettu
koipeen ammuttu kollikissa
miu mau
tuulen suuntaan, nousevat karvasi pystyyn, puupäinen miukumauku!
Kiitoksia. Ensin ajattelin että sinulle on tullut kirjoitusvirhe, tarkoitit tietysti että jos menee vasten tuulta. Sitten hoksasin. Hyvin vitsin murjaisit, oikeastaan faktan. Just näin päin sen pitää mennä. Kiva Kuva. Täytyy siis kulkea vastatuuleen nimenomaan, jos kulkee toisten tunteiden ja mieltymysten mukaan myötätuulessa, siitä seurauksena lopulta että saa omat karvat silmilleen eikä näe minne menee puupääkatti, tikkukarvoja ja irtosäleitä naama piukassa. Muuten kyllä en ole sinun kanssa samaa mieltä kaikissa asioissa. Mutta mehän olemme jo sopineet että yritämme toisiamme kunnioittaen puhua asiaa myös silloin kun olemme eri mieltä. Asiaa tämäkin.
Olen yksin kotona ja sieluani särkee.
Kävelen huoneessa
paikasta toiseen, asettaudun milloin
minnekin, yritän löytää sopivaa
asentoa, saada ajatukset paikoilleen.
On niin kovin pimeää
täällä.
Tassuttelen piirongin päällä
ja puikkelehdin valokuvien välistä,
hyppään hyllylle katonrajaan.
Oksat raapivat ikkunaa syksyisessä pimeydessä
kuin koukistuneet sormet, etsien reittiä
vapisevaan huoneeseen.
Huoneessa sysimustat varjot heittäytyvät
seinille ja huohottavat
ajatusteni keskelle
kauheita sanontojaan,
lausumattomiksi kelpaavia herjoja ja hihityksiä:
tekevät minut niin pieneksi että välillä
pelkään kokonaan hukkuvani varjoihin, liukenevani
olemattomiin.
Pommikoneen jyrinää! Napalmia!
Vai onko se ainoastaan
vanhan talon natinaa tuulessa, en osaa
enää erottaa ääniä
toisistaan, levottomia
ajatuksia ja todellisuutta.
Kun todellisuus muovautuu
ajatuksistani tuhansien pelkojen muotoon.
Puikkelehdin sängyn alle.
Kunnes tulee niin pimeää että varjotkin
lakkaavat olemasta.
Enkä enää näe yhtään mitään.
Edes näillä kissansilmilläni, joista on sanottu
että ne näkevät pimeässäkin,
hah, ei sentään
täydellisessä pimeässä?
En edes yritä!
Asettaudun keskelle lattiaa, outoa
tässä pimeydessä on äkkiä
hyvä olla,
mittasuhteet asettuvat kohdalleen kun ei ole mitään
nähtävää, ei oikeastaan
mitään pelättävääkään, ja asiat
alkavat erottautua omanlaisinaan,
huokaan helpotuksesta.
Ei se ollutkaan kuolema, ei helvetti eikä kadotus
vain oma sydämeni
maalaili kauhukuviaan, kun kuuntelin
typerää ääntä.
Keskellä lattiaa
kehrään itsekseni, ihan vain
omaksi ilokseni.
Valo on sittenkin
olemassa, vaikka sitä ei aina huomaa,
pelkojensa keskellä, vasta
pudottuaan
sen kokee, puupääkissakin, on sydämessä
ja sielussa siellä
missä usko: hiljainen varmuus
yksi näkee ja olen Hänen sylissään yöni keskellä.
Pimeyden herjat ikkunaa vasten
ja valtavien koirien ulvonta ohimoilla
ovat enää pelkkiä
oksanraapaisuja ja huokauksia, kuin
tuulessa väsyneen puutalon
natinaa.