Ennen uskontoa suomessa ei tehty syntiä,
koska syntejä ei saanut anteeksi.
Uskonnon ja syntien anteeksianon myötä ihmiset alkoivat syntiä tekemään.
koska syntejä ei saanut anteeksi.
Uskonnon ja syntien anteeksianon myötä ihmiset alkoivat syntiä tekemään.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Vankilatkin tyhjenevät pitemmillä tuomioilla ex ni?
Ihmisiäkin poltettiin vähemmän rovioilla...
Lääketieteen kehittymisenkin myötä kukaan ei ole enää terve. Kaikesta saa säteilyä, syöpää ja kaikki on syntiä.
..asia onkin niin päin, että ihminen on aina tiennyt mikä on syntiä.
Entä jos ihminen TIETÄÄ myös Jumalan olevan olemassa?
Jos kaikki tiede -uskovaisuus ja muu länsimainen elämän filosofia onkin ihmisen itse tekemää helpottamaan hänen syyllisyyden tuntoaan. Ihminen ponnistelee kaikin voimin selittääkseen Jumalan olemattomaksi, että pääsisi syyllisyydestä ja saisi itse määritellä mikä on hyvää ja mikä ei.
Tämä vain tällainen ilmaan heitetty ajatus. Jospa kuitenkin ihminen vielä nykyäänkin tietää Jumalan olevan olemassa, kunhan vain vähän kyseenalaistaa omia Jumalan pois selittäviä ajatusrakennelmia ja teorioita.
” Jos kaikki tiede -uskovaisuus ja muu länsimainen elämän filosofia onkin ihmisen itse tekemää helpottamaan hänen syyllisyyden tuntoaan.”
Voisitko selittää aivan yksinkertaisesti, että mistä ihminen tuntee, ja on aina pitänyt tuntea syyllisyyttä?
Itse kuvittelen vakaasta, että filosofiat sekä tieteet ovat kehittyneet ihmisen ikuisesta tarpeesta selittää ympäröivää maailmaa, ja yleensä olemassaolon arvoitusta. Eiköhän tältä pohjalta myös uskonnot.
Ajatukseni lähtökohtana on, että ihmisellä on luonnostaan käsitys Jumalasta. Että on olemassa Jumala, joka on luonut kaiken olevan ja antanut elämän kaikelle elävälle. Tällainen käsitys ihmisillä on olemassa kaikissa kulttuureissa, jotka elävät läheisessä tekemisessä luonnon kanssa.
Kun ihminen tiedostaa Jumalan olemassa olon, hänelle tulee syyllisyys. Monissa, varsinkin itäisissä maissa tämä syyllisyys yritetään saada pois uhraamalla 'jumalille' ruokaa tai jotain muuta. Ihmisellä on käsitys siitä, että kaiken Luojan on oltava mahtava olento ja haluavat pysyä hyvissä väleissä tämän kanssa. Siksi on kehitetty oppeja siitä, kuinka uhraaminen on suoritettava ja miten 'jumalat' ovat sitten kiitollisuuden velassa ihmiselle ja suojelevat tätä.
Läntisessä kulttuurissa ihminen ei yritä sovittaa itseään Jumalan eikä 'jumalien' kanssa, vaan pyrkii pääsemään syyllisyydestä selittämällä Jumalan olemattomaksi ja syyllisyyden olevan turhaa."Sinulla on OIKEUS siihen ja tähän.." on läntisen maailman viimeisten vuosikymmenten yksi käytetyimpiä lauseita. Tällaisen madran hokemisella ihminen yrittää saada itsensä ja toiset uskomaan, että ihminen saa itse määrittää hyvän ja pahan rajan ja jos 51% lähipiiristä hyväksyy jonkin asian, on se hyväksyttävää.
Miksi sitten ihmisellä on tämä syyllisyys? Koska hän sydämessään tietää Jumalan olevan ja samoin hän tietää, ettei kunnioita Jumalaa niin kuin olisi oikein, Jumalana joka on antanut elämän jokaiselle elävälle luomakunnan jäsenelle. Koska Jumala on luonut jokaisen, jokainen kuuluisi Jumalalle, mutta silti monet kieltävät Jumalan Herruuden ja oikeuden luomakuntaan. Monien mielestä olisi pelottava ajatus olla jonkin omaisuutta, eikö se olisi lähes orjuutta.
Ihminen ei käsitä, että Jumala on hyvä ja on luonut kaiken alunperin hyväksi. Ihminen voi kokea täydellisen onnen vasta yhteyden kautta Jumalaan. Kun itse tulin uskoon, kaverit ihmettelivät miksi minulle ei viina enää oikein maita, onko minusta tullut jonkin lahkon orja? He eivät voi käsittää, että asia on aivan toisinpäin. Minä tulin vapaaksi, mutta he itse ovat vieläkin orjia. Jumala vapauttaa tämän maailman vaatimuksista ja malleista, hän opettaa mikä on oikeasti todellisuutta, mikä taas ei. Tässä maailmassa on paljon asioita, joiden orjana maailmallinen ihminen on, mutta hän ei sitä itse voi käsittää. Vain Jumalan kohtaaminen voi antaa kyvyn nähdä asiat niin kuin ne on.
Varmasti tiede on kehittänyt paljon hyviä menetelmiä meitä ympäröivän luomakunnan tutkimiseksi, mutta silloin kun tieteestä tehdään jumala, ei se ole enää lainkaan palvelija. Jos kehitetään teorioita, joita markkinoidaan tieteellisinä totuuksina ja kaikin voimin pyritään pönkittämään näitä teorioita, silloin tieteestä on tullut uskonto. Se on silloin samanlainen uskonto, kuin muutkin ihmisten tekemät uskonnot, jotka ovat syntyneet ihmisten kehittäminä palvelemaan tiettyjä ihmisten tarpeita. Silloin sen ensisijaisena tehtävänä ei enää olekaan totuuden löytäminen.
”Kun ihminen tiedostaa Jumalan olemassa olon, hänelle tulee syyllisyys. Monissa, varsinkin itäisissä maissa tämä syyllisyys yritetään saada pois uhraamalla 'jumalille' ruokaa tai jotain muuta. Ihmisellä on käsitys siitä, että kaiken Luojan on oltava mahtava olento ja haluavat pysyä hyvissä väleissä tämän kanssa. Siksi on kehitetty oppeja siitä, kuinka uhraaminen on suoritettava ja miten 'jumalat' ovat sitten kiitollisuuden velassa ihmiselle ja suojelevat tätä.”
Ei en vieläkään ymmärrä kuinka tiedostaessaan Jumalan olemassaolon tästä nousisi syyllisyyden tunnetta. Tarkoittanet esimerkissäsi primitiivissä pakanauskontoja. Tässä oli kysymys vastavuoroisuudesta. Jumalia koettiin välinpitämättöminä ja oikukkaina, joten heille annettiin lahjoja, ja odotettiin vastapalvelua. Tässä ei ollut kysymys moraalista, tai hyvästä ja pahasta.
”"Sinulla on OIKEUS siihen ja tähän.." on läntisen maailman viimeisten vuosikymmenten yksi käytetyimpiä lauseita. Tällaisen madran hokemisella ihminen yrittää saada itsensä ja toiset uskomaan, että ihminen saa itse määrittää hyvän ja pahan rajan ja jos 51% lähipiiristä hyväksyy jonkin asian, on se hyväksyttävää.”
En tiedä missä piireissä itse liikut, mutta tämänkaltainen hokema on itselleni tuntematon.
”Miksi sitten ihmisellä on tämä syyllisyys? Koska hän sydämessään tietää Jumalan olevan ja samoin hän tietää, ettei kunnioita Jumalaa niin kuin olisi oikein, Jumalana joka on antanut elämän jokaiselle elävälle luomakunnan jäsenelle. Koska Jumala on luonut jokaisen, jokainen kuuluisi Jumalalle, mutta silti monet kieltävät Jumalan Herruuden ja oikeuden luomakuntaan. Monien mielestä olisi pelottava ajatus olla jonkin omaisuutta, eikö se olisi lähes orjuutta.”
Vapaus on yleensäkin näennäistä. Mutta sinä esität Jumalasi tyrannina, joka vaatii jatkuvia muodollisuuksia ja palvontamenoja.
” Ihminen ei käsitä, että Jumala on hyvä ja on luonut kaiken alunperin hyväksi.”
Koko ”luomakunta” on olemassaolon taistelu, jossa toinen on toisen ruoka. Kuolemaa ja kamppailua käydään joka tasolla. No, tämä on ainoa ekosysteemi joka tunnemme, emmekä voisi kuvitellakaan toisenlaista. Mutta raadollinen se on.
”Se on silloin samanlainen uskonto, kuin muutkin ihmisten tekemät uskonnot, jotka ovat syntyneet ihmisten kehittäminä palvelemaan tiettyjä ihmisten tarpeita. Silloin sen ensisijaisena tehtävänä ei enää olekaan totuuden löytäminen.”
Tässä voisinkin jo olla samaa mieltä. Esimerkiksi uskontoja, jotka ovat luotu palvelemaan ihmisen tarvetta uskoa ikuiseen elämään. Niin, ja oikeudenmukaisuuteen, jos ei tässä elämässä, niin lohdutuksena sitten tuonpuoleisessa.
"Ei en vieläkään ymmärrä kuinka tiedostaessaan Jumalan olemassaolon tästä nousisi syyllisyyden tunnetta"
Kyllä niin käytännössä käy. Jumalan pyhyys ja hänen pyhyyden vaatimuksensa tuomitsevat ihmisen.
"En tiedä missä piireissä itse liikut, mutta tämänkaltainen hokema on itselleni tuntematon. "
Ei tarvitse kuin lukea jokin viikkolehti silloin tällöin tai katsoa televisiota, niin ei voi olla törmäämättä tähän mandraan.
"Koko ”luomakunta” on olemassaolon taistelu, jossa toinen on toisen ruoka. Kuolemaa ja kamppailua käydään joka tasolla"
Eihän Jumalan alunperin luomassa luomakunnassa ollut kuolemaa. Huomaa, että kirjoitin, miten kaikki on luotu alunperin hyväksi.
"... tarvetta uskoa ikuiseen elämään. Niin, ja oikeudenmukaisuuteen, jos ei tässä elämässä, niin ..."
Ehkä siihen on myös jotain tarvettakin, mutta kristinuskossa tämä usko ei lähde ihmisen tarpeesta, vaan on Jumalan lahja. Kristinusko ei ole ihmiselle sillä tavalla mieleen, että ihminen haluaisi selittää asiat niin kuin Jumala ne ilmaisee. Raamatun sana tuomitsee ihmisen ja herättää syyllisyyden tunnon, ei ihminen luonnostaan tätä halua, mutta kun Jumala kirkastaa ihmiselle totuuden näin käy. Ellei todella halua rakastaa totuutta, ei halua missään tapauksessa nöyrtyä pyytämään anteeksi syntejään, jotka Jumalan Henki totuuden etsijälle paljastaa.
tieteen tekijät eivät ole tiede-uskovaisia.
Tieteen 'totuuden' avulla 'tieteellisyyden' perusteleminen on absurdi jo ajatuksenakin, kehäpäätelmä.
Monilla ihmisillä ei ole käsitystä tieteen tekemisen pelisäännöistä. Markkinat ja raha eivät voi olla tieteen teon päämääriä. Tutkijat esim todella harvoin itse pyrkivät julkisuuteen esittelemään 'havaintojaan', mutta kun tulevat, niin heihin suhtaudutaan niin kuin heillä olisi totuus haluussaan. Näinhän ei ole.
Monet ihmiset väittävät, että 'tiede' yrittää tehdä Jumalan olemattomaksi julistamalla tieteellistä totuutta, mutta he ovat väärässä. Jumala-kysymys, ei vai juu, ei tietääkseni ole vakavan pohdinnan aiheena missään missä täysijärkiset tutkijat nykymaalmassa kokoontuvat. (Jokuhan voisi kertoa missä sellaista tutkimusta tehdään, jos tehdään.)
Tieteen tulokset ovat 'vapaata riistaa', monet tieteelliset käsitteet 'valuvat' ja 'liudentuvat' arkiseen käyttöön, niistä tulee ikään kuin 'osa luontoa'. Ne eivät enää varsinaisesti ole 'tiedettä' ja arkista puhetta. Tieteen varjolla kyllä esitetään 'totuuksia', mutta se on eri asia kuin tieteen harjoittaminen. Tieteen ympärillä on ikään kuin jokin 'sädekehä', mutta tieteen tekijt eivät sitä näe.
Myös uskontoja ja uskonnollisia käsitteitä käytetään taloudellisiin päämääriin. On ihmisiä, jotka ovat havainneet, että uskonnon avulla voi ajaa myös 'omaa asiaa' ja että se on kannattavaa toimintaa. Hekin etsivät vain 'omaa onneaan', mutta voi kysyä mikä on se moraali, joka hyödyntää ihmisten ahdistusta ja tietämättömyyttä ja herkkäuskoisuutta. Tosin jos joku sanoo tässä yhteydessä sanan 'moraali', häntä usein moititaan 'moralistiksi'. Seuraavaksi puhutaan 'vapaudesta' ja sananvapaudesta, mielipiteen vapaudesta jne. Onko tämä tieteen vai uskonnon 'syy'? Uskonnon vastustaja sanoo, että se on 'uskonnon'syy ja tieteen vastustaja että 'tieteen'.
Uskontojen tutkijat eivät ainakaan pyri tekemään tyhjäksi tutkimuksensa kohdetta vaan suhtautuvat siihen kunnioituksella. He näkevät valtavasti vaivaa kootakseen tietoa, jonka avulla ihmistä ja maailmaa voidaan ymmärtää paremmin, miten esimerkiksi eri uskonnot ja eriuskoiset ihmiset voisivat löytää uskonnoistaan yhteisiä perustaa ja periaatteita, joitten varassa voitaisiin elää paremmassa maailmassa, ainakin joskus, jossakin.
Tutkijat ovat hyvin harvoin sitä mieltä, että että elämä 'taistelua', jossa heikommat saavatkin sortua. Darwinismin vulgaarit virhearviot ovat sitä mitä ne ovat, roskiskamaa ja historiaa.
Raamatussa on 'tiedosta' ja sen hankkimisesta monia kohtia, jotka pinnallisesti ottaen näyttäisivät tekevät toinen toisensa tyhjäksi.
Niistä kuulee useimmin lauseen: Tieto lisää tuskaa ja on turhaa.
Asia on myös päinvastoin, tietämättömyys lisää tuskaa. Tottakai tieto voi lisätä 'tuskaa', silloin kun se vaatii ihmistä asennoitumaan toisella tavalla johonkin, mistä hänellä ennen oli vain ennakkoluulo.
Voi olla että joillekin ihmisille tieto on jopa vaarallista.. tiedä sitten. Riippuu ihan siitä mihin tietoaan käyttää, kenen eduksi, mitä hyödyntääkseen, mitä ajaakseen.
Uskonto/usko ja tieto eivät mitenkään välttämättä ole toisilleen vastakkasia, eivätkä alisteisia.. Niitä ei ehkä pitäisi sotkea toisiinsa ollenkaan.. Mutta ei niitä oikein erilleenkään saa. Miksi niitten pitäisi kilpaillakaan keskenään?
Niin, eihän mikään luotu voi millään keinolla kilpailla Jumalan kanssa. Kuitenkin monien ihmisten elämässä arvot ovat niin vääristyneet, että raha, valta, tiede tai jokin aate saa heidän elämässään ja ajatusmaailmassaan monessakin suhteessa sellaisen paikan, joka kuuluisi yksin Jumalalle.
Jotkut elävät niin syvästi jollekin aatteelle tai vaikka vain rahan hankkimiselle, että siitä on tullut heidän elämänsä merkittävin asia ja elämän tarkoitus. Tällainen ihminen on omaksunut jotain niistä arvoista, joita tässä maailmassa pidetään tavalla tai toisella ihailtavina ja hänen ajatusmaailmansa jää pyörimään jonkin tällaisen luodun asian ympärillä. Nyt kun tällaiselta ihmiseltä kysytään hänen suhdetta Jumalaan, hän selittää ettei Jumalaa ole. Hän on tavallaan oikeassakin, koska hänelle Jumalaa ei todellakaan ole, mutta sen lisäksi hän kieltäytyy myöntämästä myös Jumalan objektiivisen olemassa olemisen, koska hänen omat asenteensa kaikkeen ovat tämän maailman arvomallien mukaiset. Tieteestä kiinnostunut ei ole tiede –uskovainen, eikä varakas henkilö pidä välttämättä rahaa Jumalan sijalla, mutta myös rahaa jumaloivia on, samoin kuin tiede –uskovaisiakin ja sellainen ei ole poikkeuksellista, vaan se on juuri tämän ajan trendi.
Tiede itsessään ei ole jumala, eikä mitenkään voi korvata Jumalaa. Raha itsessään ei ole jumala, eikä mitenkään voi korvata Jumalaa. Jokin aate tai valta ei itsessään ole jumala, eikä voi korvata Jumalaa. Kuitenkin on yhä enenevässä määrin ihmisiä, jotka nostavat nämä asiat jumalaksi omassa elämässään ja samalla kieltävät todellisen elävän Jumalan olemassa olon ja näin tuomitsevat itse itsensä kadotukseen ja tämä on surullista mutta totta.
Minua vain vähän häiritsee tässä jokin. Sanon uudestaan. Tieteen tekijät tekevät tiedettä ihan niin kuin jotkut muut jotakin muuta työtä. Kuka nyt haluaisi jotakin epämielekästä tehdä? Minä en kyllä ollenkaan niin varmasti tiedä kuin sinä minne päin kukakin on menossa ja ainakaan en esittäisi heille 'omia arvioitani'.
Lopuksi: Tieteen tekijät eivät ole tiede-uskovaisia, eivät aina eivätkä edes usein, vaan harvoin, hyvin harvoin. (Sellaiset tekevät sitä paitsi kelvotonta tiedettä ja se ei ole tiedettä ollenkaan.) Jos sinä ajattelet, että 'usein', niin ehdotan: Älä tee yleistystä väärästä todistuksesta lähimmäisestäsi. Kristinuskon historialla on osuutensa tieteellisen ajattelun kehityksessä. Oli joukko hartaita kristittyjä, joille ei kelvannut pakanoitten, Aristotelen ja kumppaneitten 'taivaan pyörivät reikäkehät'. Olisiko pitänyt? Ei minun mielestäni. Ja heidän filosofiansa oli ja on yhä oma lukunsa eikä kuulu tähän. Mutta hekään eivät olleet tiedeuskovaisia. Silloinhan tieteen kehitys olisi jämähtänyt siihen paikkaan, vai mitä?
”Eihän Jumalan alunperin luomassa luomakunnassa ollut kuolemaa. Huomaa, että kirjoitin, miten kaikki on luotu alunperin hyväksi.”
Anteeksi että ohitan muuta aiheet, mutta minun näkökulmasta ne ovat samaa uskonnollista liturgiaa, jota olen lukenut niin paljon, ja joka ei sano minulle yhtään mitään.
Mutta kuolema. Voisiko olla elämää ilman sitä? Syksyllä puut tipauttavat lehtensä. Vähitellen puut, ja muukin kasvillisuus hajoaa. Syntyy multaa, joka kuhisee uutta elämää. Kasvaa ruohoa ja muuta kasvillisuutta, joka on elinehto monelle nisäkkäille. Ja näitä syöville eläimille. Hyönteiset, lintujen elinehto, pölyttävät ihailemiamme kedon kukkasia. Ja linnut, sekä muut hedelmiä syövät levittävät siemeniä uuteen kasvillisuuteen.
Ilman kuolemaa ei meitä nyt olisi täällä tietokoneitten vastakkaisilla puolella.
Niin, mitä halusin sanoa, on se, että luonto kiertokulkuna on suurenmoinen, sekä armoton että kaunis. Valitettavasti ihminen on tuhoamassa sitä kovaa vauhtia.
Joten haluaisin sinulta täsmällisen vastauksen. Miten Jumala sinun mielestäsi on alun perin sunnitullut maailmamme ilman kuolemaa? Ja millä synneillä ihminen on pilannut tämän suunnitelman?
Niin, en tiedä miten aina käännät tämän keskustelun tieteen tekijöihin. Heillä kai on paljon realistisempi käsitys tieteen rajallisuudesta kuin varsinaisilla tiede-uskovilla.
Mutta tiede-uskovaisuus on mielestäni kasvussa (eikä edes mielestäni, vaan olen nähnyt asiasta tutkimuksenkin). Tällä tarkoitan siis sitä ihmisryhmää, joka uskoo tieteellisen selityksen maailman synnystä, evoluutiosta, ihmisen synnystä ym. Tälle ryhmälle tieteen maailman kuva tai selitys korvaa Jumalan. Tieteellinen 'totuus' maailman olemassa olemisesta on heille se mihin he uskovat. Jatkuvasti yhä suurempi joukko on myös niitä tiede-uskovaisia, jotka uskoo myös entistä vankemmin siihen, että tieteellinen tutkimus johtaa meidät kaikkeen totuuteen ja antaa mahdollisuuden ihmiselle hallita ympäröivää maailmaa ja jopa luonnon voimia.
Tällä tavalla tiede voi jollekin korvata Jumalan niin Luojana, kuin myös Jumalan ainoana Totuutena. Lisäksi tieteen maailmankuva usein myös kieltää Jumalan olemisen ylipäätään minkäänlaisena olentona.
Kun tämä kaikki opetetaan koulussa, niin ei ole ihmeellistä että Jumalan olemassa olemisen kieltää yhä suurempi joukko kansalaisia myös Suomessa.
Se mikä todella on tiedettä ja mikä vain markkinoidaan tieteen nimellä olisi tietenkin käsitteenä ihan hyvä määritellä, mutta toistaiseksi käytän nimitystä tiede-uskovainen ihmisestä, joka uskoo tieteellisen maailmankuvan Raamatun sijasta.
"Miten Jumala sinun mielestäsi on alun perin sunnitullut maailmamme ilman kuolemaa?"
Tuskin osaan vastata kovin yksityiskohtaisesti, miten Jumalan luomakunta olisi toiminut ilman syntiinlankeemusta. Joistain asioista kuitenkin tiedämme, että ne tulivat vasta syntiinlankeemuksen myötä, kuten kuolema.
"millä synneillä ihminen on pilannut tämän suunnitelman? "
Tietenkin syömällä hyvän ja pahan tiedon puusta.
"sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman"
Silloin ihminen kuoli hengellisesti, Hengen yhteys Jumalaan katkesi ihmisen kapinoinnin vuoksi ja samalla ihminen tuli myös ruumiin kuoleman alaisuuteen, kuolemalla kuoleman.
Se, onko tämä synti konkreettisesti hedelmän syöminen? En tiedä. Joka tapauksessa se on tietoinen rikos Jumalaa vastaan olipa teko mikä tahansa. Jotkut sanovat (ei kristillisessä Raamatun selityksessä), että lankeemus oli lankeemus seksuaalisuuteen, mutta tämä ei oikein voi pitää paikkaansa, koska ihminen luotiin seksuaaliseksi olennoksi, ei se ole synnin seurausta. Koska ei ole muuta tietoa, voidaan toistaiseksi kai olettaa teon olleen aivan konreettisesti hedelmän syöminen, jolla ihminen ilmaisi tietoisesti uskovansa häntä houkuttelevaa käärmettä enemmän kuin Jumalaa.
vitsilta, mutta vastailempa silta varalta etta olitkin ihan tosissasi! :)
"Ennen uskontoa suomessa ei tehty syntiä,
koska syntejä ei saanut anteeksi."
-mista tiedat mita suomessa on ollut noin kauan aikaa sitten? tuskin olit taalla kirjoittamassa muistiinpanoja?
no niin, itse asiaan: uskontoa on aina ollut, koska jumala on laittanut ihmiseen jumala-kaipuun. ihminen sitten yrittaa tayttaa sita jumala-kaipuuttaan kaikilla keinoilla, myos uskonnoilla. ja syntia on aina ollut ihan aatamista ja eevasta lahtien, myos suomessa.
se, etta synteja ei saisi anteeksi, ei tarkoita, etteiko syntia olisi. mutta onneksi synnit saadaan anteeksi kun sita pyytaa jumalalta.
"Uskonnon ja syntien anteeksianon myötä ihmiset alkoivat syntiä tekemään."
-jo on todellista "syntyja syvia" ajattelua, joissa ei ole paata eika hantaa!