Oletko ekofeministi?

Ekofeministinen tutkimus ei ole Suomessa vieläkään kovin tunnettua. Professori Kaarina Kailo kertoo, miten viisi vuotta sitten hänen Suomeen muuttaessaan ekofeminismistä ei täällä juurikaan puhuttu, vaikka sille oli Kanadassa muodostunut jo vankka asema naistutkimuksen parissa. Termiä ensi kertaa käyttäneen Francoise dŽEaubonnen teoksen Le feminisme ou la mort ilmestymisestä on jo 30 vuotta. Siitä lähtien ekofeminismi on liitetty naisen ja luonnonvarojen riistoa vastustavaan taisteluun ja se kritisoi ihmisen suhdetta luontoon sekä patriarkaalisen yhteiskunnan suhtautumista naiseen.

Suutala kertoo, ettei ekofeministisen tutkimuksen julkaiseminen ole Suomessa helppoa; henkisen uskalluksen rajat tulevat pienessä maassa äkkiä vastaan. Naisliikkeen sisälläkään kaikki eivät pidä ekofeminismistä.

Kaarina Kailon mukaan Suomessa vallitsee valtio- tai tasa-arvofeminismi, ja suomalainen feminismi on jo pitkään keskittynyt naisten tasa-arvoon suhteessa miehiin. Ekofeminismiä puolestaan voisi hänen mukaansa luonnehtia positiivisen eron feminismiksi, joka huomioi naisen erityisyyden. Kailo itse edustaa globalisaatiokriittistä ekologista feminismiä, kun taas Suutalan painopiste on luonnossa. Lähtökohta eri tavoin painottuvissa ekofeminismeissä on kuitenkin sama, nimittäin ajatus siitä, että herruusjärjestelmiin perustumattomassa maailmankuvassa kaikki ovat osa luontoa, eikä dualistista jakoa luontoon ja kulttuuriin ole.

Kailon mukaan suomalaisen feminismin parissa outoja juonteita aiheuttaa vallalla oleva harhakäsitys ekofeminismistä essentialistisena, naiset luonnollisesti luontoa lähempänä näkevänä ajatteluna.

– Suomalaiset naiset ehkä pelkäävät, että heidät yhdistetään äitikulttiin tai luontoon kritiikittömästi, vaikka tästä ei ole kyse, Kailo miettii ja korostaa, että todellisuudessa kyse on naisten ruumiin uudelleen arvostamisesta kirkottamis- ja likaisuusmyyttien tilalle.

Suutalan mielestä naisliikkeeseen suhtaudutaan kriittisesti tai ainakin varovaisesti siksi, että ekofeminismi esittää vaatimuksen. Ekofeminismi, kuten Suutalakaan, ei ole kiinnostunut pelkästään vapauttamaan naista, vaan peräänkuuluttaa vapautumisen lisäksi myös muutosta.

– Sanoisin, että perinteinen feminismi käsittelee asioita tasa-arvon kategorioilla, mutta ekofeminismi menee kauemmaksi. Tasa-arvoajattelu johtaa siihen, että nainen ja mies jatkavat elämäänsä tässä elämää tuhoavassa yhteiskunnassa joskin tasa-arvoisesti, mutta molemmat edelleen luontoa tuhoavasti. Ekofeminismi haluaa korvata nykyisen patriarkaalisen ja luontoa tuhoavan yhteiskunnan kokonaan uusilla arvoilla, Suutala kertoo.
http://www.kaltio.fi/index.php?404