Hengellinen kriisi

En uskalla sanoa mitään, vaikka olisi sanottavaa, koska täällä nykyään epämääräinen joukko leimaa totuuden puhujan itsensä syylliseksi.

Olen lähdössä äitini 80-vuotisjuhlille, mutta poikkesin vielä katsahtamaan keskusteluja tänne palstalle.

Minua kosketti kirjoituksesi ja kysymyksesi. En ehdi nyt mitään erityisempää vastaukseksi Sinulle kirjoittaa, mutta ehkä elät konkreettisesti todeksi Roomalaiskirjeen 7:ttä lukua. Tunnet todennäköisesti luvun sisällön, mutta kun Sinulla on aikaa hiljaiseen hetkeen niin luepa se uudelleen.

Kirjoitin tämän toivottaakseni Sinulle (ja kaikille) hyvää viikonloppua ja kertoakseni, että olet mielessäni ja rukouksissani viikonlopun aikana. Kaikessa Herra Jeesus auttaa Sinua, mutta ei sillä tavalla kuin nyt odotat. En tiedä miksi kirjoitin noin, mutta en poista sitä.

Jumalan armo kanssasi.

Vaikka olisi miten vahvassa uskossa, niin saatana voi tulla kiusaamaan, ja se mikä meitä voi kiusata, on omat himomme, joita meidän tulee karttaa ja kavahtaa, jotta me emme niihin taas mielistyisi.

Minullakin on melkeinpä joka päivä, epäuskon ja kiusauksen koettelemus, mutta kun ajatuksissani jo hylkään sen Herran Jeesuksen nimessä, niin kiusaus on pois.

Kannattaa myös rukoilla ja anoa, että Herra antaisi hyviä ja totisia ajatuksia, ettei pahoilla olisi edes sijaa, eikä tilaisuutta pyrkiä versomaan.

Eräänä päivänä kävelin katuja, ja mieleeni meinasi livahtaa joitakin petollisia ajatuksia, niin rukoilin että Herra antaisi minulle hyviä ajatuksia ajateltavaksi; niin ei mennyt kauaakaan, niin huomasin ajattelevani kaikkea Jumalan luomakunnan suuruuksia ja ihmeitä, ja niiden mahtavuutta, ja sitä Voimaa ja täydellisyyttä, jota Herran tutkimattomat tiet, ovat täynnänsä.

Taisi olla juuri tuolla matkalla, kun mieleeni tuli, tämä: Kun Israel ylitti punaisen meren, niin ikäänkuin merestä olisi noussut maata ja kasvustoa, koska meren alkuaineet ikäänkuin unohtivat olevansa nestemäistä, ja he kävelivät vetten päällä, kuten esikuvana sille, kun Herra käveli vetten päällä, silloin kun opetuslapset soutivat järvellä ja hän säikäytti heidät, koska he luulivat häntä aaveeksi.

Nämä ovat sellaisia ajatuksia ja pohtimisen arvoisia asioita, jotka eivät saastuta mieltä, eikä sydäntä tai sielua. Herra antaa meille, mitä me pyydämme; mutta jos me epäröimme, niin me emme saa.

kriisit kuuluvat uskovaisen elämään. Josko niitten tarkoituksena on uskovaisen hengellinen kasvu ?
Jokainen uskovainen on heikko. Mutta me saamme olla heikkoja Jeesuksessa. Ja se heikkous tekee meistä vahvoja.

Saatana kyllä yrittää tuhota Jumalan työn meissä. Eikä kukaan niiltä saatanan iskuilta välty.