"Oletko sitä, oletko tätä?"

Kun tätäkin palstaa lukee ja netmissionia ja ylipäätään kun on jotenkin tekemisissä HELLUNTAILAISTEN kanssa, niin joka paikka on täynnä kysymyksiä:

"oletko palava?, elätkö pyhityksessä?, luetko raamattua?, rukoiletko suurempaa intoa?, toimitko Herran työssä?, Onko ensirakkaus palava?, koska viimeksi evankelioit jotakuta?, oletko valona ja suolana omassa elämässäsi?, olemmeko seurakuntana kutsumassa epäuskoisia?, olemmeko rukoilleet herätystä?, olemmeko toimineet? janoatko herätystä?, janoatko suurempaa Herran "läsnäoloa"?, rukoiletko että saisit olla enemmän Herran käytössä?... -oletko?, -elätkö?, teetkö?, toimitko?, rukoiletko?, luetko?, juoksetko?, aneletko?, palatko?... jne. jne."


=> Koko helluntailaisuus tuntuu olevan täynnä JATKUVAA oman uskon palavuuden ja/tai oman toimimisen kyseenalaistamista ja omien uskonhedelmien laskemista ja tarkkailua! Tästä ei tarvitse paljon mennä alaspäin , kun joku kyselee ahdistuneena omien hedelmiensä "riittävyyttä" (ei niillä sanoin mutta asia on sama!).
Jatkuvasti kuulee helluntailaisuuden kanssa tekemisissä olleiden uskovien epäilyksiä oman uskon palavuuden riittävyydestä ja hedelmistä jauhamista. Hyvin usea tuntee itsensä ja uskonsa RIITTÄMÄTTÖMÄKSI Jumalan edessä koska on kuten kaikki muutkin: (rehellisesti penseä suurimman osan aikaa). Mikään ei tunnu riittävän kun jatkuvalla syötöllä opetetaan laskemaan ja tarkkailemaan hedelmiä, näkyvätkö ne tai onko niitä ylipäätään?

Ettekö muista Jeesuksen opetusta niistä perille päässeistä: "Herra, MILLOIN me näimme sinun nälkäisenä ja syötiomme sinua tai MILLOIN me näimme sinut vangittuna ja kävimme sinua katsomassa jne." Ettekö huomaa että nämä eivät OLE TIETOISIA siitä milloin he olisivat näitä tehneet! He ovat yhtä penseinä ja vajavaisina kuin mekin eläneet mutta uskoen evankeliumiin ja eläneet luottaen ARMOON!

Ettekö ole kuulleet: "joka Kristukseen kastettu on, se on pukenut Kristuksen päälleen!" => En puutu tässä kasteoppiin, mutta seuraava totuus sopii yhtähyvin niin helluntaioppiin kuin luterilaiseenkin:

Kristuksen päälleen pukeminen on Hänen viattomuutensa eli täytetyn työnsä "päälleen pukemista" eli käytännössä evankeliumiin uskomista, jonka uskomisen kautta on saatu LAHJAKSI Kristuksen viattomuus jonka Hän hankki synnittömällä elämällään. me emme kykene koskaan "miellyttämään Jumalaa" teoillamme! Emme koskaan koska parhainkin tekomme/toimemme näyttää lain vaatimuksiin verrattuna saastaiselta vaatteelta. Emme edes uskossa ollessamme kykene itsessämme eli teoillamme "miellyttämään Jumalaa"! Ei!

Vaan Jumala mieltyy meihin jos Hän näkee meidät "puettuina Kristukseen" eli Hänen viattomuuteensa jota emme itse hanki olemalla kuuliaisia vaan johon uskon kautta evankeliumiin pukeudumme! Se on ainoa puhtaus joka Jumalalle kelpaa-> Kristuksen puhtaus meidän päällemme puettuna! Se riittää! Jos ette tätä usko, ette usko evankeliumia ja ette ymmärrä mitä evankeliumi on!

Ei ole ihme että niin moni tuntee jatkuvaa alamittaisuutta kun suurin osa hengellisestä "opetuksesta" on puhetta siitä mitä MEIDÄN tulisi tehdä, olla, toimia, kiittää, ylistää, murehtia jne.


Kun ihminen ymmärtää mitä evankeliumi on, hän saa luvan vapautua omista ponnisteluista ja alituisesta itsensä tutkimisesta ja hedelmiensä mittaamisesta. Mutta jos evankeliumia ei uskota, silloin on tutkittava ja mitattava omaa pyhityksen tasoa ja moni tällöin "aanostelee" itselleen Jumalan armoa sen mukaan kuinka kulloinkin kokee onnistuneensa. Vai eikö kuulosta tutulta että on paljon helpompaa käydä rukoukseen jos kokee edes jotenkuten onnistuneensa uskonelämässä?

Tämäkin on sielunvihollisen ansa joka kyllä vaivaa meitä jokaista, vaikka kuinka pitkälle ehtinyttä. Se on koko elämän ajan mittainen läksy joka ei täällä tule vielä valmiiksi. Useimmat vanhat uskovaiset ihmiset todistavat vanhuuden päivillään että matkan varrella on tullut sitä syntisemmäksi ja mahdottomammaksi, mitä enemmän on luullut hyvin toimineensa. Loppujen lopuksi mitään omaa ei jää käteen, vaan on turvauduttava yksin armoon kaikessa; että Jumala Pojassaan armahtaa. Jos tämän saa ymmärtää, silloin on saanut ymmärtää paljon ja hyvin tärkeän asian!

Mutta vielä haluaisin sanoa lopuksi että meitä on monenlaista matkantekijää tässä taivastiellä ja joillakin on vähäisempi ymmärryksen lahja kuin toisilla. Siksi toisilla on vaikeampaa kun yritetään kamppailla omassa pyhityksessä ja "miellyttää Jumalaa". Siksi raamattu teroittaa niin paljon että olisi opittava tuntemaan Kristusta so. kuka Hän on ja mitä Hän on hyväksemme tehnyt! Tämä ei ole monille huippu-puhujillekaan alkuunkaan selvä asia vaikka he mainostavat päässeensä "alkeisopista" vahvempaan ruokaan.

Tärkeää olisi hakeutua sellaiseen opetukseen jossa puhutaan paljon ARMOSTA ja evankeliumista ja tutkia Raamattua yksityisesti jotta ymmärrys lisääntyisi. Mutta tämä EI ole mikään pakko! pelastus on valmis ja riittää heikoimmallekin ilman ainuttakaan raamatun lukukertaa tai muuta sinänsä hyödyllistä asiaa. Se on vain hyödyksi sentakia että uskomme ei olisi niin häilyvä emmekä riippuisi kiinni omassa yrittämisessä ja mittaisi itsellemme armoa onnistumistemme mukaan.


Soisin että jokainen löytäisi Raamatusta Kristuksen ja Hänen armotyönsä merkityksen!

Siunausta!