Suomalaiset ydinvoimalat tuottavat noin 70 tonnia korkea-aktiivista radioaktiivista ydinjätettä vuosittain. Ydinjäte sisältää vaarallisimpia aineita, joita ihminen on koskaan tuottanut, kuten plutoniumia, joka on ydinasemateriaalia. Mikrogramma plutoniumia riittää aiheuttamaan syövän ja tennispallon kokoisesta kappaleesta voi valmistaa ydinaseen. Ydinvoimala tuottaa vuodessa noin 300 kiloa plutoniumia, joka riittää 60 ydinpommin valmistamiseen.
Ydinjätteet pysyvät hengenvaarallisen radioaktiivisina satoja tuhansia vuosia, joten muutama sukupolvi jättää radioaktiivisen perinnön tuhansille tuleville sukupolville. Ydinjätteen käsittelemiseksi ei ole vielä onnistuttu kehittämään turvallista ja lopullista menetelmää, vaan ne pitää pystyä eristämään elollisesta luonnosta sadoiksi tuhansiksi vuoksiksi. Suomessa ja eräissä muissa maissa suunnitteilla olevaa ydinjätteen kalliohautausta ei ole hyväksytty vielä missään maailmassa.(Richardson 1999) Myös ydinjäteyhtiöt myöntävät, että ne eivät osaa tehdä tilastollisia ennusteita siitä, milloin ydinjäte vuotaa kallioperästä maan pinnalle (Posiva 1999). Näin ne eivät voi taata, että ydinjätteistä ei koidu ongelmaa tuleville sukupolville: ydinjätesäiliöt voivat rikkoutua esimerkiksi jääkausien aiheuttamien maanjäristysten tai kalliosiirtymien takia. Pohjavesi, joka täyttää koko sijoitustilan voi kalliohalkeamien kautta kuljettaa radioaktiivisia aineita maanpinnalle tai mereen. (Posiva 1999, Richardson 1999)
Suomessa eduskunta hyväksyi ydinvoimayhtiöiden omistaman ydinjäteyhtiö Posiva Oy:n periaatepäätöshakemuksen ydinjätteen hautaamiseksi Olkiluotoon. Suomalainen ydinjätetutkimus ei kuitenkaan ole muita maita edellä, vaikka ydinvoimateollisuus yrittääkin Suomessa saada asiasta poliittista ratkaisua. Suomi onkin ensimmäinen maa maailmassa, jossa päätettiin sijoituspaikka ydinjätteen hautaamiseen. Käytännössä periaatepäätös on tutkimuslupa, ja hankkeen toteuttaminen vaatii sen turvallisuuden osoittamista ja hallitukselta rakennus- ja käyttöönottolupia vuosien 2010 ja 2020 aikana.
Myös ydinjätekuljetuksiin liittyy riskejä. Kuljetussäiliöiden pinnalla on Keski-Euroopassa viime vuosina todettu jopa tuhatkertaisesti sallitun tason ylittävää radioaktiivista saastumista. (Wise 1998a) Lisäksi ydinjätteen neutronisäteily läpäisee säiliön hyvin. (Greenpeace 2001) Myös Ruotsissa ydinjätesäiliöissä on usein ollut sallitun tason moninkertaisesti ylittävää radioaktiivista saastumista. (SKB 1998)
Posivan suunnitelmiin kuuluu ydinjätteiden laivakuljetus Loviisasta Olkiluotoon Saaristomeren kautta. (Posiva 1999) Ydinjätteen laivakuljetuksiin liittyy uppoamis- ja tulipaloriski. Ydinjätteen kuljetussäiliö kestää kansainvälisen ydinenergiajärjestö IAEA:n vaatimusten mukaisesti 800 asteen lämpötilaa vain 30 minuuttia. Normaalit laivapalot kestävät keskimäärin 20 tuntia ja tuottavat yli tuhannen asteen lämpötiloja. Tulipalon kuumuus voi myös hajottaa ydinjätteen sisältämää plutoniumia niin, että se leviää helposti, jos säiliö menee rikki. Kuljetussäiliö kestää uppoamisen 15 metrin syvyyteen vain kahdeksaksi tunniksi ja 200 metrin syvyyteen yhdeksi tunniksi. (Greenpeace 1999b) On kuitenkin lähes varmaa, että laivan upotessa näihin syvyyksiin säiliöitä ei saada nostettua näiden aikojen sisällä.
Ydinjätettä myös jälleenkäsitellään, jolloin jätteen sisältämä plutonium erotellaan käytettäväksi niin sanotuissa hyötöreaktoreissa tai ydinaseissa. Jälleenkäsittely tuottaa sata kertaa lisää ydinjätettä ja radioaktiivisia päästöjä ilmaan ja mereen. Iso-Britannian Sellafieldin jälleenkäsittelylaitoksen radioaktiiviset päästöt leviävät Irlanninmereltä Norjan rannikolle saakka. (StrålevernRapport 2000) (Greenpeace 1997a) (Greenpeace 1997c)
Ydinjätteet pysyvät hengenvaarallisen radioaktiivisina satoja tuhansia vuosia, joten muutama sukupolvi jättää radioaktiivisen perinnön tuhansille tuleville sukupolville. Ydinjätteen käsittelemiseksi ei ole vielä onnistuttu kehittämään turvallista ja lopullista menetelmää, vaan ne pitää pystyä eristämään elollisesta luonnosta sadoiksi tuhansiksi vuoksiksi. Suomessa ja eräissä muissa maissa suunnitteilla olevaa ydinjätteen kalliohautausta ei ole hyväksytty vielä missään maailmassa.(Richardson 1999) Myös ydinjäteyhtiöt myöntävät, että ne eivät osaa tehdä tilastollisia ennusteita siitä, milloin ydinjäte vuotaa kallioperästä maan pinnalle (Posiva 1999). Näin ne eivät voi taata, että ydinjätteistä ei koidu ongelmaa tuleville sukupolville: ydinjätesäiliöt voivat rikkoutua esimerkiksi jääkausien aiheuttamien maanjäristysten tai kalliosiirtymien takia. Pohjavesi, joka täyttää koko sijoitustilan voi kalliohalkeamien kautta kuljettaa radioaktiivisia aineita maanpinnalle tai mereen. (Posiva 1999, Richardson 1999)
Suomessa eduskunta hyväksyi ydinvoimayhtiöiden omistaman ydinjäteyhtiö Posiva Oy:n periaatepäätöshakemuksen ydinjätteen hautaamiseksi Olkiluotoon. Suomalainen ydinjätetutkimus ei kuitenkaan ole muita maita edellä, vaikka ydinvoimateollisuus yrittääkin Suomessa saada asiasta poliittista ratkaisua. Suomi onkin ensimmäinen maa maailmassa, jossa päätettiin sijoituspaikka ydinjätteen hautaamiseen. Käytännössä periaatepäätös on tutkimuslupa, ja hankkeen toteuttaminen vaatii sen turvallisuuden osoittamista ja hallitukselta rakennus- ja käyttöönottolupia vuosien 2010 ja 2020 aikana.
Myös ydinjätekuljetuksiin liittyy riskejä. Kuljetussäiliöiden pinnalla on Keski-Euroopassa viime vuosina todettu jopa tuhatkertaisesti sallitun tason ylittävää radioaktiivista saastumista. (Wise 1998a) Lisäksi ydinjätteen neutronisäteily läpäisee säiliön hyvin. (Greenpeace 2001) Myös Ruotsissa ydinjätesäiliöissä on usein ollut sallitun tason moninkertaisesti ylittävää radioaktiivista saastumista. (SKB 1998)
Posivan suunnitelmiin kuuluu ydinjätteiden laivakuljetus Loviisasta Olkiluotoon Saaristomeren kautta. (Posiva 1999) Ydinjätteen laivakuljetuksiin liittyy uppoamis- ja tulipaloriski. Ydinjätteen kuljetussäiliö kestää kansainvälisen ydinenergiajärjestö IAEA:n vaatimusten mukaisesti 800 asteen lämpötilaa vain 30 minuuttia. Normaalit laivapalot kestävät keskimäärin 20 tuntia ja tuottavat yli tuhannen asteen lämpötiloja. Tulipalon kuumuus voi myös hajottaa ydinjätteen sisältämää plutoniumia niin, että se leviää helposti, jos säiliö menee rikki. Kuljetussäiliö kestää uppoamisen 15 metrin syvyyteen vain kahdeksaksi tunniksi ja 200 metrin syvyyteen yhdeksi tunniksi. (Greenpeace 1999b) On kuitenkin lähes varmaa, että laivan upotessa näihin syvyyksiin säiliöitä ei saada nostettua näiden aikojen sisällä.
Ydinjätettä myös jälleenkäsitellään, jolloin jätteen sisältämä plutonium erotellaan käytettäväksi niin sanotuissa hyötöreaktoreissa tai ydinaseissa. Jälleenkäsittely tuottaa sata kertaa lisää ydinjätettä ja radioaktiivisia päästöjä ilmaan ja mereen. Iso-Britannian Sellafieldin jälleenkäsittelylaitoksen radioaktiiviset päästöt leviävät Irlanninmereltä Norjan rannikolle saakka. (StrålevernRapport 2000) (Greenpeace 1997a) (Greenpeace 1997c)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kopioisitko juttusi suoraan valtavirtaverkoston sivuilta? Sellaiselta tekstisi näyttää...
> Ydinjäte sisältää vaarallisimpia aineita, joita
> ihminen on koskaan tuottanut, kuten
> plutoniumia, joka on ydinasemateriaalia.
HUAH! Joopaajoo. On niitä muitakin. Plutoniumista saa aseen mutta käytetystä polttoaineesta sitä on vaikeata erottaa ja helpommin aseen saisi valmistamalla raakauraanista tai thoriumista käsin.
> Ydinjätteet pysyvät hengenvaarallisen
> radioaktiivisina satoja tuhansia vuosia
ROSKAA! TÄYTTÄ HEVONPASKAA! 1000 vuoden kuluttua se säteilee vain vähäisiä määriä alfasäteilyä.
> Suomessa ja eräissä muissa maissa suunnitteilla
> olevaa ydinjätteen kalliohautausta ei ole
> hyväksytty vielä missään maailmassa.
Jonkun on oltava edelläkävijä.
> Myös ydinjäteyhtiöt myöntävät, että ne eivät
> osaa tehdä tilastollisia ennusteita siitä,
> milloin ydinjäte vuotaa kallioperästä maan
> pinnalle (Posiva 1999).
No eivät varmasti osaa tarkalleen sanoa tapahtuuko se miljoonan vaiko 8 miljoonan vaiko 80 miljoonan vuoden päästä. Samantekevää. Kunhan tuhatkunta vuotta pitää niin se riittää käytännössä. Suomen kallioperässä ne kestävät kyllä miljoonia vuosia koska kallioperä on ja pysyy vakaana.
> Pohjavesi, joka täyttää koko sijoitustilan voi
> kalliohalkeamien kautta kuljettaa
> radioaktiivisia aineita maanpinnalle tai
> mereen. (Posiva 1999, Richardson 1999)
Eivät ole kuulleet kuparikapselista ja bentoniittisavesta?
> Myös ydinjätekuljetuksiin liittyy riskejä.
Lähinnä terroristit kuten Greenpeace jotka koettavat häiritä niitä kuljetuksia.
> Kuljetussäiliöiden pinnalla on Keski-Euroopassa
> viime vuosina todettu jopa tuhatkertaisesti
> sallitun tason ylittävää radioaktiivista
> saastumista. (Wise 1998a) Lisäksi ydinjätteen
> neutronisäteily läpäisee säiliön hyvin.
Tuhatkertainen tarkoittaa käytännössä ehkä alfaa ja sellaisella annosnopeudella jonka saa keskivertosuomalaisessa omakotitalossa radonin vuoksi. Neutronisäteilyä ei käytetyssä polttoaineessa juurikaan enää ole.
> Iso-Britannian Sellafieldin
> jälleenkäsittelylaitoksen radioaktiiviset
> päästöt leviävät Irlanninmereltä Norjan
> rannikolle saakka. (StrålevernRapport 2000)
Joo onhan siellä jokunen atomi. Mitään terveysriskiä siitä ei, määrät ovat täysin mitättömän pieniä.
Eikö Suomen kannattaisi alkaa valmistamaan ydinaseita, niillä olisi varmaan kysyntää ja saisimme vientituloja?
Yhtä realistista kuin sun kalliolämpövarastosi.
Pitäisköhän vähän petrata hyvää kirjoitusta ...
"Ydinjätteet pysyvät hengenvaarallisen radioaktiivisina satoja tuhansia vuosia"
Tuo on ihan totta, mutta muutamien radioaktiivisten aineiden puoliintumisajat ovat niin pitkiä, että hyvin voi sanoa niiden vaikuttavan satojen miljoonien vuosien ajan.
Ja senhän jokainen fiksu ihminen sekä tietää että myöntää, että on ainakin miljoona kertaa järkevämpää varastoida aurinkoenergiaa kuin ydinkakkaa.
"Ja senhän jokainen fiksu ihminen sekä tietää että myöntää, että on ainakin miljoona kertaa järkevämpää varastoida aurinkoenergiaa kuin ydinkakkaa. "
Ei voi tietää. On mahdollista, että tyyliin 100 vuoden päästä ydinjäte ei olisikaan enää jätettä, vaan äärimmäisen arvokasta jossakin käytössä
Jokainen fiksu ihminen sekä tietää että myöntää, että on ainakin miljoona kertaa järkevämpää varastoida aurinkoenergiaa kuin ydinkakkaa. Jos ydinkakalle joskus löydetään muuta kuin sotilaallista käyttöä, siihenk käyttöön voidaan tehdä omia ydinreaktoreita, kuten nykyisin koe- tai tutkimusreaktoreita.
Eikös olisi kuitenkin vielä parempi, että sitä ydinjätettä olisi kunnon varasto valmiina?
Mieti asiaa niin: Jos pullonkorkeista tulisi uusi maksuväline. Väitätkö ettei sinua yhtään harmittaisi, jos naapurisi autotalli on täynnä pullonkorkkeja ja sinä olet rehvakkaasti kehuskellut naapurille, kuinka sinulla ei tule enää lainkaan pullonkorkkeja, kun sinulle tulee kaikki juomat pahvipurkeissa. Juoma pahvipurkissa ei olisi yhtä hyvää ja se olisi kallimpaa, mutta ei ainakaan kerry pullonkorkkeja.
Et voi olla tosissasi: maailman vaarallinta jätettä tuotettaisiin vain siltä varlata, että sitä joku joskus jossakin johonkin tarvitsee!
Niin, pelkkää jätettä ne laitokset tuottavatkin. Hönö :D
"Ei voi tietää. On mahdollista, että tyyliin 100 vuoden päästä ydinjäte ei olisikaan enää jätettä, vaan äärimmäisen arvokasta jossakin käytössä"
Tämä synkkä skenaario ei onneksi ilmeisesti koskaan toeudu. Mutta jos se toetuisi, niin tulevaisuus näyttäisi epävarmemmalta.
Itse olen sitä mieltä, että ydinjätteiden loppusijoituksella on jo kiire. Ei ihmiskunnan historiassa ole kovinkaan montaa näin pitkää rauhanaikaa, jossa ei satu edes merkittäviä luonnonmullistuksia, taloudellisia katastrofeja, kansainavelluksia jne.
Mahdollisimman syvälle vaan ja mahdollismman nopeasti ja sitten 100 000 vuotta toivotaan parasta. Jos joku valopää haluaa ne pashat sieltä ylöskaivaa, niin ammuttakoon välittömästi julkisella paikalla, muille opetukseksi.