Tyttöystävän lähiomainen teki itsemurhan hiljattain.
Tämä masensi häntä tosipaljon ja on nyt muuttunut tosi etäiseksi,
selvästi välttelee mua ja sanoo, että haluaa olla vain omissa oloissaan jne.
Itse en tiedä mitä asiasta ajattelin, haluaisin olla tukena ja ymmärtää, mutta
kun siihen ei anneta edes mahdollisuutta. Tätä on jatkunut jo jonkun aikaa ja olenkin
kysynyt, että olenko hänelle nyt vain pelkkää ilmaa, mutta siihenkään en taasen ole saanut
yksiselitteistä vastausta. Siis en todellakaan haluaisi, että meidän juttu loppuu tämäntakia
koska tunnen häntä kohtaan tosi syvästi, välillä hätkähdän itsekin kuinka paljon. Emme siis ehtineet
seurustella kovin pitkään ennen kun tämä tapahtui ja siksi tunnenkin oloni tosi epävarmaksi.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa ja kuinka teille kävi? Itse todella toivon, että asiat menisivät
parempaan suuntaan, vaan tällä hetkellä vain näyttää että tilanne on juuri päinvastainen ja se todella ahdistaa=(
Tämä masensi häntä tosipaljon ja on nyt muuttunut tosi etäiseksi,
selvästi välttelee mua ja sanoo, että haluaa olla vain omissa oloissaan jne.
Itse en tiedä mitä asiasta ajattelin, haluaisin olla tukena ja ymmärtää, mutta
kun siihen ei anneta edes mahdollisuutta. Tätä on jatkunut jo jonkun aikaa ja olenkin
kysynyt, että olenko hänelle nyt vain pelkkää ilmaa, mutta siihenkään en taasen ole saanut
yksiselitteistä vastausta. Siis en todellakaan haluaisi, että meidän juttu loppuu tämäntakia
koska tunnen häntä kohtaan tosi syvästi, välillä hätkähdän itsekin kuinka paljon. Emme siis ehtineet
seurustella kovin pitkään ennen kun tämä tapahtui ja siksi tunnenkin oloni tosi epävarmaksi.
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa ja kuinka teille kävi? Itse todella toivon, että asiat menisivät
parempaan suuntaan, vaan tällä hetkellä vain näyttää että tilanne on juuri päinvastainen ja se todella ahdistaa=(
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tyttöystäväsi on varmaan erittäin järkyttynyt ja on varmasti vielä pitkään. Hänestä voi tuntua tällä hetkellä, ettei millään ole mitään väliä. Suruaika voi kestää vuoden tai vuosia. Hän voi alkaa ajattelemaan, että elämä jatkuu tai sitten jumittuu suruunsa. Onko hän saanut mitään kriisiapua?? Seurakunnalla on varmasti henkilöitä (diakoni/ diakonissa), joiden kanssa tyttöystäväsi voisi keskustella tapahtumasta. Hän tuskin ottaa yhteyttä seurakuntaan mutta sinähän voisit näin aluksi soittaa srk:aan tai käydä paikan päällä ja kertoa tilanne. He osaisivat ainakin auttaa tyttöystävääsi eteenpäin ja avun saanti on nopeampaa(psykiatrialle on jonot ja koulukuraattoreilla ei riitä resussit). Tällaisen ohjeen ja mietteen haluisin antaa sinulle. Voimia teille molemmille.:)