i.v. sedaation hinta?

että paikalle on kutsuttava anestesialääkäri ja elintoimintoja (verenpaine, syke, hengitys) mittaavia laitteita. Tuo on anestesialääkärin palkkio, josta Kela korvaa vähäsen. Hammaslääkärin palkkio taas tulee varsinaisesta hammashoidosta.
Suun kautta otettavan rauhoittavan esilääkkeen voi antaa myös hammaslääkäri. Se auttaa useimmilla varsin hyvin. Suonensisäinen lääkitys on kuitenkin huomattavasti tehokkaampi ja vaikutus on paremmin säädeltävissä, joten voimakkaissa pelkotiloissa se on järkevä vaihtoehto. Eikä olotila paljon poikkea täysnukutuksesta.

tulee siitä kirjoitti:

että paikalle on kutsuttava anestesialääkäri ja elintoimintoja (verenpaine, syke, hengitys) mittaavia laitteita. Tuo on anestesialääkärin palkkio, josta Kela korvaa vähäsen. Hammaslääkärin palkkio taas tulee varsinaisesta hammashoidosta.
Suun kautta otettavan rauhoittavan esilääkkeen voi antaa myös hammaslääkäri. Se auttaa useimmilla varsin hyvin. Suonensisäinen lääkitys on kuitenkin huomattavasti tehokkaampi ja vaikutus on paremmin säädeltävissä, joten voimakkaissa pelkotiloissa se on järkevä vaihtoehto. Eikä olotila paljon poikkea täysnukutuksesta.

Lue lisää

minull

hoitoa kirjoitti:

minull

...jollei sulla päällepäin näy, niin sun pitää sanoa! Jollet sanotuksi saa, kirjoita lappu jonka näytät lääkärille.

Ja jos nyt oikeen kunnon mittari voimakkaaseen hoitopelkoon pitää keksiä, niin sanotaan niin, et sitten kun et enää mene lääkäriin lainkaan, etkä saa hoidettua hampaitasi.

Kärsitkö sinä vain hiljaa voimakkaan pelkosi?
Jollei tämä ole trolli, niin aika ikävä tilanne sulla.

Sitäpaitsi ei sedaatiota, ja tai nukutusta milloinkaan tyrkytetä, kyllä nämä vaihtoehdot on itse etsittävä, ja löydettävä.
Vuosia lääkärilleni juttelin mm. nukutuksesta, ja ei hän koskaan kertonut, että ns. kevytnukutuskin on olemassa, ja vois sopia mulle.
Muutenkin, peruslääkärit eivät paljoa edes tiedä näistä vaihtoehdoista.

Katarina-- kirjoitti:

...jollei sulla päällepäin näy, niin sun pitää sanoa! Jollet sanotuksi saa, kirjoita lappu jonka näytät lääkärille.

Ja jos nyt oikeen kunnon mittari voimakkaaseen hoitopelkoon pitää keksiä, niin sanotaan niin, et sitten kun et enää mene lääkäriin lainkaan, etkä saa hoidettua hampaitasi.

Kärsitkö sinä vain hiljaa voimakkaan pelkosi?
Jollei tämä ole trolli, niin aika ikävä tilanne sulla.

Sitäpaitsi ei sedaatiota, ja tai nukutusta milloinkaan tyrkytetä, kyllä nämä vaihtoehdot on itse etsittävä, ja löydettävä.
Vuosia lääkärilleni juttelin mm. nukutuksesta, ja ei hän koskaan kertonut, että ns. kevytnukutuskin on olemassa, ja vois sopia mulle.
Muutenkin, peruslääkärit eivät paljoa edes tiedä näistä vaihtoehdoista.

Lue lisää

Kiitos katarina! Tämä ei todellakaan ole mikään trolli, tosi tarina valitettavasti.

Lääkärissä käynnit siis hammaslääkärissä ovat olleet sitä ja tätä ja milloin sattuu. Aina mulle on vain hoettu: kaikki jännittää, hengitä nenän kautta ja sitä rataa.
Mä olen niin täynnä niiden selityksiä, että voi jee. Juurenpääresektioleikkaus oli niitä kamalimpia ja kivuliaimpia. Puudutettiin muttei puutunut tarpeeksi.
Mites sä juttelit siitä nukutuksesta lääkärisi kanssa, kerrot että useamman vuoden?Mites se opasti sua siihen vai pitikö ihan pellenä tyyliin, ei tuo nukutusta tarvitsè?
Itse olen tasan kahdesti yrittänyt pelostani kertoa, eka kerran sen kerrottua kivuliaan toimenpiteen jälkeen, sain niin karmivaa palautetta, etten edes tässä viitsi sitä mainita. toisella kerralla rohkaistuin kertomaan ja hammaslääkärini nauroi vain ja sanoi tuossa on uusi aika! Ýksityisellä oli tuo toinen naurupellekäynti eli tosi ahtaalla olen tässä asiassa.

hoitoa kirjoitti:

Kiitos katarina! Tämä ei todellakaan ole mikään trolli, tosi tarina valitettavasti.

Lääkärissä käynnit siis hammaslääkärissä ovat olleet sitä ja tätä ja milloin sattuu. Aina mulle on vain hoettu: kaikki jännittää, hengitä nenän kautta ja sitä rataa.
Mä olen niin täynnä niiden selityksiä, että voi jee. Juurenpääresektioleikkaus oli niitä kamalimpia ja kivuliaimpia. Puudutettiin muttei puutunut tarpeeksi.
Mites sä juttelit siitä nukutuksesta lääkärisi kanssa, kerrot että useamman vuoden?Mites se opasti sua siihen vai pitikö ihan pellenä tyyliin, ei tuo nukutusta tarvitsè?
Itse olen tasan kahdesti yrittänyt pelostani kertoa, eka kerran sen kerrottua kivuliaan toimenpiteen jälkeen, sain niin karmivaa palautetta, etten edes tässä viitsi sitä mainita. toisella kerralla rohkaistuin kertomaan ja hammaslääkärini nauroi vain ja sanoi tuossa on uusi aika! Ýksityisellä oli tuo toinen naurupellekäynti eli tosi ahtaalla olen tässä asiassa.

Lue lisää

...mun tilanne on yksinkertaisesti se, että ei pystytty tekemään mitään hoitoa!
Eli, penkissä panikoin, ja hyperventiloin, ja pahoinvoin, ja kaikkea siltä väliltä! :)

Että ei ollut paljoa vaihtoehtoja mulla nyt enää, koska esilääktys ei enää toiminut (diapam), musiikki ei vienyt ajatuksia muualle.
Jo hoitopäivän aamuna olin huonovointinen valmiiksi.

Sitten vain, kun hoitoa on pakko joskus tehdä, soitin itse lääkärille, joka tekee juttuja erilaisilla sedaatioilla. Omalle lääkärilleni vain ilmoitin, et menen nyt muualle tekemään nää isommat jutut, ja tulen tarkastukseen hänelle taas. Mulla ihan kiva oma lääkärikin siis.

Mä en tajua, mistä noita pelkoa vähätteleviä lääkäreitä oikeen sikiää. Itse en juuri ole kyllä törmännyt. VAikka, olen aina saanut suuni auki, ja näkyyhän se jo, viimestään vaiheessa, jossa lääkäri yrittää jotain tehdä, eikä onnistu!
Joku juurenpääsysteemi kuulostaa jo siltä, että sitä ei tosiaan mulle tehtäis!! Ilman tajua kankaalla siis!

Sun pitää soitella eri asemille, ja kysyä, mikä hoitomuoto sulle sopisi. JA että lääkäri varmasti tajuaa, että pelkäät kovasti! Toista sitä sille lääkärille niin usein, ettei voi unohtaa!! Eihän nuo lääkäritkään voi tietää ihmisen olotilaa, jollei siitä saa konkreettisesti kuulla, tai että sen näkee, ja kokee.

Lykkyä, etsihän itelles lääkäri, joka kuuntelee, ja ymmärtää.

Alempana pitkin foorumia on mun tilanteesta juttuja, jos kiinnostaa.
On aika hmmm... :)

katarina-- kirjoitti:

...mun tilanne on yksinkertaisesti se, että ei pystytty tekemään mitään hoitoa!
Eli, penkissä panikoin, ja hyperventiloin, ja pahoinvoin, ja kaikkea siltä väliltä! :)

Että ei ollut paljoa vaihtoehtoja mulla nyt enää, koska esilääktys ei enää toiminut (diapam), musiikki ei vienyt ajatuksia muualle.
Jo hoitopäivän aamuna olin huonovointinen valmiiksi.

Sitten vain, kun hoitoa on pakko joskus tehdä, soitin itse lääkärille, joka tekee juttuja erilaisilla sedaatioilla. Omalle lääkärilleni vain ilmoitin, et menen nyt muualle tekemään nää isommat jutut, ja tulen tarkastukseen hänelle taas. Mulla ihan kiva oma lääkärikin siis.

Mä en tajua, mistä noita pelkoa vähätteleviä lääkäreitä oikeen sikiää. Itse en juuri ole kyllä törmännyt. VAikka, olen aina saanut suuni auki, ja näkyyhän se jo, viimestään vaiheessa, jossa lääkäri yrittää jotain tehdä, eikä onnistu!
Joku juurenpääsysteemi kuulostaa jo siltä, että sitä ei tosiaan mulle tehtäis!! Ilman tajua kankaalla siis!

Sun pitää soitella eri asemille, ja kysyä, mikä hoitomuoto sulle sopisi. JA että lääkäri varmasti tajuaa, että pelkäät kovasti! Toista sitä sille lääkärille niin usein, ettei voi unohtaa!! Eihän nuo lääkäritkään voi tietää ihmisen olotilaa, jollei siitä saa konkreettisesti kuulla, tai että sen näkee, ja kokee.

Lykkyä, etsihän itelles lääkäri, joka kuuntelee, ja ymmärtää.

Alempana pitkin foorumia on mun tilanteesta juttuja, jos kiinnostaa.
On aika hmmm... :)

Lue lisää

kiitos tarinastasi.Mullakin tuo pahoinvointi saa otteen jo saman päivän aamuna kun on meno eli heti herättyä alkaa tikittään. Kuitenkaan en ole koskaan yrjönnyt sinne.
Kyllähän siitä pelosta on tosiaan kerrottu, mutta kun ei ole mennyt vain perille asti.....jännittämisen, puutteellisen hengittämisen piikkiin on vain laitettu ja annnettu ohjeet miten toimia...grrgghhh, että mä ihan raivostun kun ajattelen edes niitä tilanteita! Positiivista sinänsä että raivostun, ennnen tuli itku. Jotain kehitystä siis, ehkä ???

Joo, täytyy ottaa ihan luettelo käteen ja alkaa järjestelmällisesti yrittää löytää sellainen paikka missä pelko otetaan todesta. On vaan niin tuhottoman vaikeaa, kun se pelkoni ei näy päällepäin ja siten sitä ei uskota....Vaikka kotona aivan älyttömät oireet ennen menoa......

Tarviiko sitä sen kummemmin perustella lekurille, kun sinne sedaatioon menee tai vastaavasti jos jotain rauhoittavaa tabuna ensin kokeilisi?
Joutuuko selostaan historiansa läpi, vai tuleeko automaattisesti kunhan pyydät vain?

hoitoa kirjoitti:

kiitos tarinastasi.Mullakin tuo pahoinvointi saa otteen jo saman päivän aamuna kun on meno eli heti herättyä alkaa tikittään. Kuitenkaan en ole koskaan yrjönnyt sinne.
Kyllähän siitä pelosta on tosiaan kerrottu, mutta kun ei ole mennyt vain perille asti.....jännittämisen, puutteellisen hengittämisen piikkiin on vain laitettu ja annnettu ohjeet miten toimia...grrgghhh, että mä ihan raivostun kun ajattelen edes niitä tilanteita! Positiivista sinänsä että raivostun, ennnen tuli itku. Jotain kehitystä siis, ehkä ???

Joo, täytyy ottaa ihan luettelo käteen ja alkaa järjestelmällisesti yrittää löytää sellainen paikka missä pelko otetaan todesta. On vaan niin tuhottoman vaikeaa, kun se pelkoni ei näy päällepäin ja siten sitä ei uskota....Vaikka kotona aivan älyttömät oireet ennen menoa......

Tarviiko sitä sen kummemmin perustella lekurille, kun sinne sedaatioon menee tai vastaavasti jos jotain rauhoittavaa tabuna ensin kokeilisi?
Joutuuko selostaan historiansa läpi, vai tuleeko automaattisesti kunhan pyydät vain?

Lue lisää

Samoin keltaset sivut on hyvät, niissä onkin usein maininta, jos lääkäri kokee olevansa pelkopotilaita hoitava :).

siellä käydään ensin varmaan juttelemassa, ja sä kerrot kokemukses, ja toiveesi.
Kyllä sitä lääkitystä sitten saa tarpeen mukaan.

Ihan hyvä vaihtoehto on tosiaan esilääkitys, jollei ihan kauheesti ole hommaa. Mä en nyt viitsinyt alkaa ramppamaan pilleripöhnässä näin montaa kertaa, vaan päädyin tohon 2 tunnin i.v.sedaatioon, jossa siis suurinpiirtein nukuin.
Kyllä toi diapam teki mulle sellasen hälläväliä olon, ja toimi sinällään ok. Montakertaa peräkkäin otettuna se vaan tahtoo alkaa menettään tehonsa.
Ja muutenkin, mä en tykkään pöllyolosta niin paljoa, et kovin usein pitäis olla :).

ps. ja mäkään en ole yrjönnyt hammaslääkärin lattialle, mutta voit kuvitella, kuinka niitä on kauhistuttanut, kun siinä penkissä yökin! :)

katarina-- kirjoitti:

...mun tilanne on yksinkertaisesti se, että ei pystytty tekemään mitään hoitoa!
Eli, penkissä panikoin, ja hyperventiloin, ja pahoinvoin, ja kaikkea siltä väliltä! :)

Että ei ollut paljoa vaihtoehtoja mulla nyt enää, koska esilääktys ei enää toiminut (diapam), musiikki ei vienyt ajatuksia muualle.
Jo hoitopäivän aamuna olin huonovointinen valmiiksi.

Sitten vain, kun hoitoa on pakko joskus tehdä, soitin itse lääkärille, joka tekee juttuja erilaisilla sedaatioilla. Omalle lääkärilleni vain ilmoitin, et menen nyt muualle tekemään nää isommat jutut, ja tulen tarkastukseen hänelle taas. Mulla ihan kiva oma lääkärikin siis.

Mä en tajua, mistä noita pelkoa vähätteleviä lääkäreitä oikeen sikiää. Itse en juuri ole kyllä törmännyt. VAikka, olen aina saanut suuni auki, ja näkyyhän se jo, viimestään vaiheessa, jossa lääkäri yrittää jotain tehdä, eikä onnistu!
Joku juurenpääsysteemi kuulostaa jo siltä, että sitä ei tosiaan mulle tehtäis!! Ilman tajua kankaalla siis!

Sun pitää soitella eri asemille, ja kysyä, mikä hoitomuoto sulle sopisi. JA että lääkäri varmasti tajuaa, että pelkäät kovasti! Toista sitä sille lääkärille niin usein, ettei voi unohtaa!! Eihän nuo lääkäritkään voi tietää ihmisen olotilaa, jollei siitä saa konkreettisesti kuulla, tai että sen näkee, ja kokee.

Lykkyä, etsihän itelles lääkäri, joka kuuntelee, ja ymmärtää.

Alempana pitkin foorumia on mun tilanteesta juttuja, jos kiinnostaa.
On aika hmmm... :)

Lue lisää

Mielestäni se on asennevika tietyillä hammaslääkäreillä, että pelkopotilasta ei ymmärretä eikä viitsitä kuunnella. Eivät ole vaivautuneet kulkemaan kehityksen mukana ja seuraamaan nykyajan trendejä.
Kyllä nykyisin on niin, että potilasta on kuunneltava ja potilaan tarpeita ymmärrettävä. Jos potilas sanoo olevansa pelkopotilas, niin kyllä hän varmasti on.
Ei pelko se siitä muuksi muutu naureskelulla ja potilaan nollaamisella. Pelko on erittäin henkilökohtainen ja omaehtoinen kokemus, jossa kaiken lisäksi useimmiten on syynä kehno kohtelu hammaslääkärikäynneillä, esimerkiksi lapsuudessa.

Pelkopotilaita suosittelen etsimään sellaisen hammaslääkärin,joka on perehtynyt pelkäävien hoitamiseen (usein mainitsevatkin tästä ilmoittelussaan)tai, mikäli sellaista ei ole saatavilla - riittävän voimakkain äänenpainoin sanomaan jo aikaa varatessa olevansa hammashoitoa pelkäävä potilas ja vaatimaan sen ominaisuuden huomioimista kaikissa hoidon vaiheissa.

ritsi kirjoitti:

Mielestäni se on asennevika tietyillä hammaslääkäreillä, että pelkopotilasta ei ymmärretä eikä viitsitä kuunnella. Eivät ole vaivautuneet kulkemaan kehityksen mukana ja seuraamaan nykyajan trendejä.
Kyllä nykyisin on niin, että potilasta on kuunneltava ja potilaan tarpeita ymmärrettävä. Jos potilas sanoo olevansa pelkopotilas, niin kyllä hän varmasti on.
Ei pelko se siitä muuksi muutu naureskelulla ja potilaan nollaamisella. Pelko on erittäin henkilökohtainen ja omaehtoinen kokemus, jossa kaiken lisäksi useimmiten on syynä kehno kohtelu hammaslääkärikäynneillä, esimerkiksi lapsuudessa.

Pelkopotilaita suosittelen etsimään sellaisen hammaslääkärin,joka on perehtynyt pelkäävien hoitamiseen (usein mainitsevatkin tästä ilmoittelussaan)tai, mikäli sellaista ei ole saatavilla - riittävän voimakkain äänenpainoin sanomaan jo aikaa varatessa olevansa hammashoitoa pelkäävä potilas ja vaatimaan sen ominaisuuden huomioimista kaikissa hoidon vaiheissa.

Lue lisää

Pelkopotilas = heikko = hänet alistetaan, kuten ihmiskunnalla on tapana tehdä heikompia kohtaan.
Viidakon laki on voimassa edelleeen ja ulottuu myös hammashoitoon. En tiedä, mitkä ihmeen kiksit nämä pelkoa vähättelevät hammaslääkärit saavat itselleen. Onhan se tietenkin hauskaa alistaa pelkopotilas vaikka maan alle.