Heräsin päiväunilta,
jokos nyt on ilta?
oispa kovin mukavaa
talviuneen uinahtaa
karhuja käy kateeksi
mä isona sellaiseksi
alankin ihan varmasti
ja nukun kevääseen asti!
jokos nyt on ilta?
oispa kovin mukavaa
talviuneen uinahtaa
karhuja käy kateeksi
mä isona sellaiseksi
alankin ihan varmasti
ja nukun kevääseen asti!
Vastaukset 37
Vanhimmat
älä karhuksi ala
älä sydän pieni
karhu on kova pala
on sillä karhun mieli
karhu talvet siis nukkuu
niin nukkuu siilikin
pesä lumen alle hukkuu
lumeen pesän piilotin
ala siiliksi ennen
tee viereeni pesä
ja sitten talven mennen
meil on yhteinen kesä
Mä mokata taisin
kun karhuksi tahdoin
en tajunnut laisin
mut mitäpä mahdoin
se ensiksi mieleen
tuli vaan mulle
meni ajatus pieleen
myönnän mä sulle!
mennyt ollenkaan...vaan hiukan peloitti!!!
et mokannut sä laisinkaan
on pelollani osuus
sen poistettua saisin vaan
jos oisit ystävä uus
karhu suuri on ja tilaa vie
ei mahdu pieneen tilaan
se murisee ja kuinka lie
mun käy jos pesän pilaan
ei ajatus siis mennyt pieleen
on pelko syynä tähän
ja sanat vain ne tarttuu kieleen
ja rimmaa aika vähän
siis minun sanat,rimmaa ei
on miettiminen tuskaa
ne pelottavaks karhun vei
en keksinyt mitään hauskaa
olkoon karhu tai sitten siili
piittaa en mä enää
tehdään runoista sellainen diili
ettei näytetä pitkää nenää
Moi amis.. ei näytetä pitkää nenää edes Halloween'ina.
Ootkos saanut Halloween-korttia? Mä sain juuri yhden hienon lepakkokortin.. juuh, sinulta tuli!!
Siili mietti pesässään
pahaa ongelmaansa
haroi pikku piikkejään
ja nyki peittoansa
Koska oikein mahtaakaan
se talvi oikein tulla?
vielä ei näy luntakaan
ja väsy ois jo mulla..
saanut kortin....kiitos vaan...
suloinen runo, tosi kaunis...
missä viipyy talvi
tuo valkoinen kuuran tuoja
jo meni lintujen parvi
onko unohtanut talven, luoja
se saapuu kai jotenkin myöhässä
kuin aseman viimeinen juna
on kuin olisimme keväässä
on talvi pois suljettuna
talvi saapuu, malta vain odottaa
se siilillekkin tiedoksi
sen tuloa koitan jouduttaa
jää talvi vain hiukan leudoksi
aina täsmentää ja sovitella nuo runosi mukavalla tavalla. Mutta miten talvea joudutetaan..??
Kumpi on talvisempaa, pakkaskeli ilman lunta vaiko luminen maa ja nollakeli?
Lumi se talven tekee joten jos on lumetuslaitteet voi talvea jouduttaa. Mutta ei se lumi synny lämpöasteilla. Kyllä se vaan on sitten pakkanen joka talven tekee.
Kävi yöllä pakkanen
ja aamulla jäljet sen
näin kuistin ikkunassa
kuurankukat kukkimassa
aika mestari tuo Halla
kauan toiminut on alalla
niin hienostunutta työtä
se tekee keskellä yötä
voi jouduttaa mielikuvituksella...saduissa ja runoissa kaikki on mahdollista...
ikkunaan piirsi kauniin tähden
talvella pakkanen ja tuuli
ihastuin siihen mä silminnähden
se ihasteluni kuuli
olen tähti mä pakkasen, sulan pois
se yllättäin kertoi mulle
oisin ain tässä, jos olla vois
loistaisin kauniina sulle
se miettimään sai minut kovin
olet kaunis tähti siinä katsella
höh,olen kanssasi talven tovin
se sanoi,voit mua keväällä muistella
Kevään lämpö vie pakkastähdet höyrynä taivaan tuuliin. Onneksi runot jäävät niistä muistoiksi!
Nyt ei pakkanen pauku,
8 astetta lämmintä näyttää olevan ulkona.
Ei hassummin lokakuun viimeisenä päivänä..
On lokakuu pian muisto vaan
sen päivät loppu on
ja menneisyyteen heivataan
iänkaikeks unhohon
marraskuu on kohta täällä
kalenterin mukaan
ei leppoisalla syksysäällä
todeks uskois kukaan!
ihan hassulta tuntuu kun ei ole lunta yhtään...
marraskuussa toisinaan lumi peittää maan
marraskuussa joku leikkii lumilinnassaan
nyt ei lunta laisinkaan
kuinka sitä saisinkaan
marraskuu kun lumetonna on nyt kokonaan
joulukuussa sitten ehkä lumilinnan teen
lyhdyn,sekä lumiukon tuonne rinteeseen
jos ei lunta silloinkaan
tuleeko sitä milloinkaan
joulukuu jos tahtoo marraskuiseen maineeseen
vekkulia sananpyöritystä!.. Hieno runo! Naurattaa vaan tämä hauska runojen vaihto.. Mitäs mä nyt tuohon vastaan. hmm..
Lumipilvitehtaalla
alkanut on lakko
johan tässä silmiänsä
uskoa on pakko
kun ei pilven pilveä
taivahalla näy
eipä liioin Spörtiassa
suksikauppa käy
PS. Laitoin Spörtiassa ettei tule mainostusta...
ja kiva...meillä on menossa oikein runonvaihto viikot...mutta mukavaa tämä on....välillä vaan saa oikein pinnistää ,että jotain saa aikaan..
lakko seis ja koneet käyntiin
tämä on jo käsky
tehonne jo täällä nähtiin
siinä oli meille läksy
saataisiinko lunta tänne
kiiruusti ja pian
vesipilvet siirrä tuonne
siinä näätte vian
lakkoilu ei kannata
hei, pilvitehtaan lumi
ei lunta saa pantata
ilman sitä ei tuu uni
Koneet käyntiin ja heti!
Olisi mukavaa oikeasti päästä vääntelemään niitä säähanikoita Ilmojen Haltijan konttoriin.
I
Ilmojen Haltija
kuuleppas minua
tahtoisin vähän
jelpata Sinua
voisin mä vaikka
säädellä säitä
käännellä vipuja
noita ja näitä
II
Keltainen vipu
on poudalle
musta vipu kait
on roudalle
sadetta varten
nään vivun harmaan
väännetään siitä
lunta saan varmaan
III
No johan on kumma
vettä vaan sataa
taivas niin tumma
kuin muuripataa
unohdin käynnistää
pohjoistuulen
no siksi ei saatu
lunta, mä luulen..
hauska....tuota runoilua ei enään pysty ylittämään ,enkä yritäkkään...jotain kuitenkin on pakko saada aikaiseksi....
väätelit vipuja, aikaan sait säitä
mutta on ilmat nyt niitä näitä
pohjoistuuli pitää saada mukaan peliin
muuten saamme tyytyä suojakeliin
väänää siis vivusta, autanko minäkin
saamme kohta aikaan säätehtaan remontin
mikä nyt eteen,vipu meni poikki
apulainen tuokin jo karkuun loikki
pistetään tilalle rautainen kanki
en tahdo olla mä ilmojen vanki
ei ole totta, lunta ei vieläkään
mitä nyt tehdään? sitä en tiedäkkään
soitetaan paikalle ,pekka pouta
ennusta mies, ettei nyt ole routa
ennusta tilalle talvista säätä
pakkasta ,lunta ja toisaalle jäätä
ei
pilvikoneet puksuttamaan ja häivytään hyvän sään aikana, vai mitä!
Laitetaan takkaan tuli ja ollaan rennosti..
Takan edessä oleilen
tulenliekkejä katsoen
puut roihuten palavat
hiiliksi pian muuttuvat
suloista on tässä olla
relata oikein kunnolla
jaksaa sitten paremmin
väsätä pienen runonkin
se minulle....
minulla ei takkaa laisin
mistä sellaisen nyt saisin
ostan ehkä nunna-uunin
se varmaan kaikkein kuumin
siihen sitten tulen teen
uunin eteen maate meen
odottelen siirtoasi
koska runo seuraavasi
jostain eteen ilmaantuu
vastaan heti, eikös juu
tulee mieleen vaan että:
Laitoin tulen uuniin
pitäis mennä duuniin
eihän tästä joutaisi
löhöilisin mieluusti
lämmössä takan tässä
kuin olisin etelässä
tehköön toiset duunia
minä lämmitän uunia!
aina menee vaikeammaksi.....iuh!
minulla on hyvä tässä
nunna uunin kupeessa
olen lämmityksen ässä
taito kulkee suvussa
kiukkuisia kipinöitä
uunista ei sinkoile
aivan turhia höpinöitä
puheet jätän toisille
nautiskelen lämmön luona
pesä luukut suljen
lämmön parhaan hetkenä tuona
unimaahan kuljen
sinulla! Vai että unimaahan jo kuljet.. onpas sinulla hyvä takka sitten. Tiedätkös millainen on huono takka.. ? Se on taakka!
Savupiipun nokassa
näen jotain outoa
sitä pingviiniksi luulin
sitten äänen kuulin
ei siitä erehtymään
voi päästä yksikään
siellähän on harakka
on mulla hyvä takka
piipunkin lämmittää
enkä tiennyt mittää
ennenkuin vasta nyt
ei ennen sytyttänyt
tai haikara...nekös pesii piipun päälle???nyt vaihtuukin aihe jonkinverran kun haikara tuli mieleen...
haikara liihoitteli talon yllä
oli nokassaan sillä taakka
se kerrassaan kerta liitelyllä
nyytin laitoi portaille saakka
mikä ihmeen lähetys oli tuo
sitä kummissaan mietti väki
lapsi saapui taloon,perheen luo
sen naapurikin varmasti näki
haikara hengähti hetken nokassa piipun
ja mietti työnsä taakkaa
minä taivaan kannella lennän ja riipun
vastuu työstä on joskus rankkaa
lapsia kannan nokkassani
minä aina päivästä toiseen
no, olenhan toki onnessani
kun saan täyttää perheiden toiveen
siis, miksi nyt murehdin, pitää jatkaa
odottaa vauvoja kansa
on edessä monen monta matkaa
on mukava katsella heidän iloansa
veto, amis! Tosi yllättävä ja hieno oivallus..
Lämmin ja tunteellinen runo!
Mistäs haikara lapset saa?
mistä kaukaa ne kuljettaa?
jostain tuolta varmaankin
lomasta pilvien, luulisin
siellä on pesä untuvainen
lämmin, pehmeä satumainen
aurinko säteillään hellii
pilvellä pienet kun kellii
oli taas niin suloista että ihan liikuttuneena mietin mitä saan aikaan.....
haikaralla töitä riittää
toden totta paljon
haikaraa saamme kiittää
ja sen tehdä aioin
mutta pieni sydän, toden totta
missä niil on pesä
mistä etsin,? monta vuotta?
vai meneekö siihen kesä
neuvon mukaan,pilven joukkoon
suunnistan kai ensin
sinne valkopilven rakoon
jollain tapaa lensin
siellä kiitin haikaraa
suurta siivellistä
lapsen hyvää kantajaa
tuota ihmeellistä
mitä luulet satuako vain
on haikarasta on jutut
varman tiedon kyllä sain
sen kertoi lapset tutut
kauniissa runossasi! Lapsen syntymä on aina sadunomaista, tapahtui se sitten miten vaan.
Olivatkos ne vähän isompia lapsia jotka sinua valistivat?
Haikara toi minut,
mulle kerrottiin
samati kai sinut,
uskon että niin.
Totuus asiassa tässä
lienee kuitenkin:
isä ja äiti tekemässä
kävi kummankin...
uskoo haikaraan, minä en oikein vieläkään ole selvillä mikä on koko totuus...hih
ja tästä päästiinkin sitten sadun maailmaan...
saduissa paljon on kuninkaita
prinsessjä miekkoineen
kettuja,kissoja,ruhtinaita
prinsessoja kulta kruunuineen
sadusta kuitenkin vanhasta
pidän minä erityisesti
noidan pilvilinnasta
jossa tehtiin piian testi
oli tuhma ja kiltti tyttönen
jotka laitettiin maailmalle
ja siellä pikku piikanen
joutui kovan koitoksen alle
saduthan päättyvät aina hyvin
saa piikanen valtakunnan
prinssin ja tunne on kaikkein syvin
se päättää sadun kerronnan
huomenta sinulle! Tuosta runostasi tulee mieleen montakin satua. On tainnut vaan netti korvata sadut monessa huushollissa..
Satujen maailmassa
kaikki hyvä toteutuu
elämässä oikeassa
niin harvoin tapahtuu
oi kunpa viettää voisi
ajan tään sillä lailla
satumaista elää oisi
iloisena huolta vailla
joka sana.....huoleton elämä..siitäpä uusi aihe
kulkea kun voisi tiensä
huolia vailla
helppottaisi itsensä
se jo aika lailla
murheet nurkkaan nakattaisiin
ilman syylisyyttä
huoletonna kuljettaisiin
vailla synkkyyttä
.. et surra saa, ei mikään saa sua ahdistaa, amis ystäväin..!
Syvän kuopan kaivoin
tein sen suurin vaivoin
sinne huoleni hautasin
kaikki vaivani peittelin
vielä painoksi murheiden
kivenjärkäleen vierittelen
enää eivät huolet paina
iloinen voin mä olla aina!
koittaa siirtyä huolista iloon...juu sen teen..
iloisella mielellä
naurun kikatus kielellä
saadaan paljon aikaan
iloa joka paikkaan
turha siis murjottaa
jos kerran naurattaa
naura ja hohota
mielialaa kohota
ne vuoroin kylässä käy..
Elämä on iloja ja suruja
pettymyksiä, onnenmuruja
joskus olet huolten alla
pian lentelet taivahalla
ja pystyt aina uudestaan
ylös laaksosta nousemaan
kun muistat ohjeen tämän:
Pää pystyssä läpi elämän!
vaihdan aiheen ihan kiusallani...eikä kun siksi ettei nyt tule huolista eikä iloista mitään..
koiteetaas vaikka iltaa...
ilta hämärtyy nopeasti
tuntuu liian lyhyeltä päivä
vielä tehtävää ois kovasti
loppuu kuitenkin tuo valon häivä
ei auta muu kuin työt lopettaa
ilta puuhille taas ryhtyä
ilta päivän toimet rauhoittaa
päivän jälkeen saamme tyyntyä
ottavat mittaa toisistaan. Pimeys väsyttää valon aina illalla mutta kun Yö nukkuu Päivä repii sen mustan viitan riekaleiksi.
Pimeys verhoo maan
yönmustalla viitallaan
horisonttiin häätäen
valopilkun viimeisen
aamuun asti juhlii Yö
viitallansa valon syö
kun Yö käy nukkumaan
valo hiipii uudestaan
Yöltä viitan hiljalleen
riisuu pois ja hymyilee
sitten Päivä vallan saa
Yö jo pakoon kiiruhtaa
oli jo todellinen taideteos......
yön siipi pimeän tuo
se saapuu joka ilta luo
et voi sitä pois karkoittaa
et piilottaa et kadottaa
yötaivaan kauneus ja valo
on kun pienten tuikkujen palo
tehdä yllätys hyökkäyksen ja tunkea itseni runoilemaan sinulle heti aamusta...
aamulla kun heräsin
oli lattialla lehti
se siitä sitten keräsin
se kuinka siihen ehti
oli kello vasta kuusi
ja aamun nousuun aikaa
oli lehti siis uusi
posteljooni nähnyt vaivaa
lehden vuoteessani luin
ei ollut mitään uutta
vaatteet päälle sitten puin
vähän jälkeen kuutta
ei ollut tekemistä vielä
tietokoneen avasin
kahvi tippuu siellä
vessaan ravasin
runoilla aattelinkin
ihan sulle vain
tätä katselinkin
aika hyvän runon sain
koska olet kadonnut, niin teen runomuotoisen katoamisilmoituksen...
kadoksissa kokonaan
on ystäväni mun
mistä menen katsomaan
mä kohta hermostun
tiedä en ees paikkaa
mistä löydän sun
on jo mennyt aikaa
viime runoilmaisun
voisitko siis palata
pian tänneppäin
en mä kauaa odota
vaikka ootkin ystäväin
no odotan mä kuitenkin
en sanoa voi noin
tunnin ootan toisenkin
niin kauan kun vain voin
ketään eikä näy...vielä yritän...
saapui jo ilta
ei näy ketään
kuun keltainen siltä
laskee itään
ehkä huomenna varmaan
saan runon ystävän
sen ystävän armaan
jota hyvin ymmärrän
aamun koittoa ootan
siis runo kirjoita
mä siihen nyt luotan
etten turhaan odota
Voihan nenä.. Olin ihan muilla mailla vierahilla ja onneksi aavistin että olet täällä odottamassa!
Tämä on sinulle:
Kiitos sinulle
rakas ystävä
kun
olet minulle
niin lempeä
Annat aikaa
ja sydäntäsi
on
sadun taikaa
sun lähelläsi!
ilmaannuit takaisin...
odotin aika pitkään
mutta, tulithan sinä
ei estä matkat mitkään
kun ollaan ystävinä
palasit ja kirjoitit
heti kauniin riimin
tulit ja tervehdit
sä oothan osa tiimin
xxxxxxxxxxxxxxx
Odotin kauan
että saapuisit
tulisit
ja hoitaisit
sieluani
rikkinäistä
sydäntäni
lämmittäisit
Nyt olet siinä
Kaikki on hyvin taas