Liian innokasko?

Et varmasti ole liian innokas. Liian moni orastava suhde loppuu jo ennen alkamistaan, koska ihmiset miettivät liikaa...

Moi,

Näinpä tämän threadin tässä "surffaillessani" ja ajattelin avata sanallisen arkkuni, koska itselläni on vastaavanlaisia kokemuksia. Ihan omakohtaisia.

Eli, itse olen nyt 29-v miehenalku. Kaikki muut "ulkonäköstandardit" täyttävä henkilö, mutta sattuneesta syystä kasvoni ovat "persoonallisen" (aargh, mikä poliittinen korrektius :D ) näköiset. Ja, tosiaan voin sanoa, että ei tässä elämän aikana olla "naisilla juhlittu", jos tällainen sanonta sallitaan. :) Joskus se ottaa päähän enemmän, joskus ei ollenkaan - en kuitenkaan luule, että olisin mikään älytön pleijeri vaikka olisinkin kaikkien standardien mukaan "normaalin" näköinen. Sekin on aika paljon luonnekysymys ja - kaikki miehet ei todellakaan ole "pleijereitä". (vaikka suurin osa naisista näin väittääkin)

No... muutamalle naiselle minäkin olen kelvannut, tosin 2/3 näistä naisista on ollut ulkomaalaisia (ja numeroista voi päätellä naisien huikaisevan määrän). En sitten tiedä, että arvostetaanko suomessa nykyään todellakin vain hetkellistä bling-blingiä vai onko mun naisvalinnat olleet sattuman satoa? Who knows...

Kyllähän sitä joskus tulee vähän urpo olo jossain trendipaikoissa ja sitä yrittää puolitahallaankin pysyä oman porukan keskuudessa... osittain siksi, että ei kehtaa mennä juttelemaan vastakkaisen sukupuolen edustajien kanssa ja osittain siksi, että... en edes tiedä miksi. Höhlää...

Kai se menee vaan silleen, että oon liian nöyrä. En ole rikas, komea, taitava oikeen millään osa-alueella ja erittäin huono smalltalkissa... sitten sitä varmaan miettii, että "minkä ihmeen takia joku nainen täällä ois musta kiinnostunu, kun on tarjolla ihan normaalinnäköisiäkin tapauksia". Ja niinhän se menee, että nimenomaan etenkin baarit ovat aika ulkonäkökeskeisiä paikkoja (eihän siellä ees kuule, mitä viisasta toisella on sanottavana).

No, nyt meni vähän lässytykseksi... Pointti on kuitenkin se, että minä en ole loppupeleissä kovin ujo ihminen. Kavereiden ja tuttujen kanssa tulee oltua liikaakin äänessä ja esiintymisviettikin on useasti aivan hirveä... Kai sitä joskus vaan puntaroi ja mittailee tuntemattomia ihmisiä enemmän. Onhan sitä aika monesti saanut "henkisesti turpaan" ja tullut vastaanotettua omituisia ja puolikauhistuneita tuijotuksia. Ehkä sitä senkin takia on ulkona vähän "tylyn" oloinen, kun on hirvee alitajuntainen puolustuskilpi päällä tyyliin: "mulla on heti vastaveto valmiina, saakeli sentään.". Mutta joo, on siinä huonojakin puolia... Mä oon loppupeleissä kaikkea muuta kuin tyly ihminen ja on sitä varmaan moni mahdollisuus lipunut sormien väli ja lipuu varmasti edelleenkin, kun ei vaan hemmetti uskalla lähestyä naista, josta on kiinnostunut.

Freudihan se aikoinaan jo toi esille, että ihmisellä on id, ego ja super-ego. Mulla se super-ego on varmaan liian voimakas = eli en voi sallia, että mut torjutaan tms.

Helppo se on näin kirjoittaa ja pähkäillä, että "oonpas mä hölmö", mutta itsensä muuttaminen on pitkä prosessi ja pienin askelin edetään. Pitää aina kuitenkin muistaa, että ei mullakaan oo todellakaan vataa valittaa. On terveys tallella, hyvä työ, hyviä kavereita jne... Mutta me ihmiset ollaan vähän tällaisia ja kai se parin etsiminen on sen verran voimakas vietti, että se puskee väkisinkin läpi.

(oliko tässä viestissä mitään päätä tahi häntää? No, mopo keulii, kun ajetaan kovaa...)