Ison-Vihan aikainen siviilien kohtelu

Sekä että. Tarinoita vainoista siviilejä kohtaan on varsinkin Pohjanmaalta. Toisaalta Etelä-Suomen valtaus kävi niin nopeasti, että esimerkiksi Turun kaupunki tuli valloittajia vastaan ja tarjosi kaupungin avaimet antautuen ehdoitta. Turkulaisia vastaan ei siksi ollut sortotoimia.

Ruotsin armeijan hyväksi toimivat sissit, kuten Stefan Löfving, tekivät iskuja venäläiskohteita vastaan usean vuoden ajan yrittäen saada myös siviiliväestön osallistumaan niihin. Kostoiskut kohdistuivat siksi myös siviileihin.

Kuitenkin juuri isonviha muistetaan aikana jolloin siviilejä terrorisoitiin. Niinpä 1808-09 valloitus peräti yllätti suomalaiset, sillä silloin venäläiset sotajoukot olivat varsin kurinalaisia ja välttivät ylilyöntejä. Osasyynä varmaan sekin, että Venäjän armeijaa johti enimmäkseen ulkomaalaisia upseereita, joukossa jopa Sprengtportenin tavon suomalaisia, jotka kehottivat säästämään suomalaisväestöä.

Suuresta pohjan sodasta olisi hyvä kirja:
Kujala, Antti: Miekka ei laske leikkiä. Suomi suuressa pohjan sodassa 1700-1714, jossa käydään juuri tällaisia juttuja läpi. Sieltä varmaan selviää myös jotain vuosista 1715-21.

1700-luvun sodankäynnille oli tyypillistä, että armeijat elivät maasta jonka läpi kulkivat tai jota ne miehittivät. Tämä tarkoitti laajamittaista elintarvikkeiden ja muiden tarvikkeiden ryöstämistä. Talonpojat yrittivät tietysti piilottaa viljansa ja sotilaat kaivoivat piilot esiin keinoja kaihtamatta. Jo tällä varmistettiin Suomen kaltaisessa ilmastoltaan karussa maassa siviiliväestön suuret tappiot. Venäjän armeija ei tässä suhteessa ollut mitenkään poikkeuksellisen julma vaan myös muut armeijat toimivat samalla tavalla Kaarele XII:n joukot mukaan luettuina. Esimerkiksi Peter Englundin kirjassa Pultava kuvataan myös sodankäynnin tätä puolta.

Joukkojen keskitetty huolto alkoi toimia jollakin tavalla ensimmäisen kerran vasta Ranskan vallankumousta seuranneiden sotien aikana. Tämä näkyy jo siinä, että armeijoiden koko kasvoi 1700-luvun alkupuolen 10-20.000 miehen joukoista yli 100.000 miehen armeijoihin, joita saattoi lisäksi olla kentällä useampia. Napoleon esimerkiksi vei Venäjälle lähemmäs 600.000 miestä vaikka Moskovaan edenneessä pääarmeijassa olikin "vain" noin 150.000 miestä. Kuitenkin vasta 1. maailmansotaan organisoitiin todellisia miljoona-armeijoita, joiden huolto perustui teolliseen elintarvikkeiden tuottamiseen ja pakkaamiseen. USA:n sisällissodassa tosin oli jo vastaavia piirteitä.

taitaa liittyä 1809 tapahtumiin (porvariston tyynnyttämiseen). Ole kuullut kasakoista, jotka repivät ihmisiltä raajoja hevosillaan ja jotaikin elävältä polttamis juttuja.
oli muistaakseni kauhajoella tai joissain sielä..

Minun äitini suvussa elää tarina, jonka mukaan sukumme lähti Pohjanmaalta (epäloogista nykyään ajatellen) itään pakoon venäläisten ryöstöä Isovihan aikana.
Jonnekin Kuopion seutuville.
Tarina on elänyt, koska siihen liittyy myös tarina haudatusta hopea-aarteesta, jota muuten ei ole löytynyt.

Itä-Suomihan oli tuolloin erämaata, joten vaikka se olikin lähempänä vainolaisen emämaata, niin veäläisiä eikä myöskään sissejä siellä ollut.

Täytyypä lähteä joku päivä niitä sukuhopeoita etsimään...

Se oli sitä samanlaista kohtelua mitä armeijat Euroopassa yleisesti harjoittivat. Suomessa vaan ei ollut siitä aiemmin kokemuksia toisin kuin monissa muissa maissa.

Synkimmät Suomen kansan sotamuistot lienevät isonvihan ajoilta. Vanha vainooja, venäläinen sotakoneisto ryösti ja poltti kyliä ja orjuutti sekä tappoi turvatonta siviiliväestöä. Kenraali Tsekinin johdolla venäläiset kasakat järjestivät suoranaisia verilöylyjä Siikajoen pohjoispuolella, mm. Hailuodossa.

Ei ole mitään sattumaa, että viha venäläisiä kohtaan kärjistyy helposti juuri Pohjanmaalla.