1.11.2001 IL: ”Keskustassa linjavalinta
Esko Ahon ilmeinen siirtyminen Suomen Pankkiin on avannut keskustassa niin suositun puheenjohtajapelin. Valinnan ovat aina tehneet tuhannet puoluekentän edustajat avoimessa prosessissa, jossa on koettu usein yllätyksiä. Niihin kannattaa nytkin varautua.
Pääehdokkaana on tällä hetkellä Anneli Jäätteenmäki, joka tosin panttaa vielä lopullista kantaansa. Hän on nyt muuttunut haastajasta haastetuksi. Äskeisellä sijaisjohtajakaudella vieraat ja monet omatkin kehuivat Jäätteenmäkeä myös kampittaakseen Ahoa ja lyödäkseen kiilaa puolueeseen. Nyt poliittisilla vastustajilla ei ole mitään syytä auttaa lapualaista.
Jäätteenmäki menestyi sijaisjohtajana toki myös omilla valteillaan. Hän on moderni, rohkea ja karismaattinen. Erityisen kovissa paikoissa pohjalaisjuristia ei ole kylläkään testattu, vaikka hän toimikin lyhyen ajan oikeusministerinä.
Matti Vanhanen on jo ilmoittautunut kilpaan, kun taas Olli Rehn tutkailee vielä kannatustaan. Seppo Kääriäisen ja Mauri Pekkarisen nimiä on myös väläytelty. Kokeneet kilpahevoset tuskin lähtevät ensi vaiheessa näihin raveihin, mutta saattavat nousta esiin, jos alkuerien juoksijat väsähtävät.
Jos Paavo Väyrynen tai Sirkka-Liisa Anttila sivuutetaan, niin muut aktiivit keskustapoliitikot ovat olleet varsin vaisuja ja valtakunnallisesti tuntemattomia. Niin oli tosin Ahokin Väyrysen kertoessa vetäytymisestään puheenjohtajuudesta 1990.
Suurissa kysymyksissä keskustan johtajaehdokkaiden linjoissa ei ole paljon eroja. Sitä suurempi ero on heidän imagoissaan. Vaikka Jäätteenmäki on maatalon tytär, hän vetoaa myös todellisiin kaupunkilaisiin. Vanhanen on taas professorin kaupunkilaispoika, mutta on leimautunut yksivakaaksi maalaisliittolaiseksi, kuten myös Pekkarinen ja etenkin Kääriäinen. Rehn olisi aidosti urbaani vaihtoehto, mutta lienee liian etäinen puoluekentälle ja suurille äänestäjäjoukoillekin.
Kysymys on siis linjavaalista siinä, pyrkiikö keskusta viimein tosissaan etelän suuriin kaupunkeihin vai juuttuuko se perinteisille vahvoille alueilleen. Edellinen vaihtoehto edellyttää sitä, että kenttäväki sietää Jäätteenmäen tuen niin homoliitoille kuin EU-jäsenyydelle. Maalaisliittolaisuus merkitsisi taas väistämättä supistuvaa kannatuspohjaa ja muutoinkin jäämistä sivuun yhteiskunnan valtavirrasta.”
Esko Ahon ilmeinen siirtyminen Suomen Pankkiin on avannut keskustassa niin suositun puheenjohtajapelin. Valinnan ovat aina tehneet tuhannet puoluekentän edustajat avoimessa prosessissa, jossa on koettu usein yllätyksiä. Niihin kannattaa nytkin varautua.
Pääehdokkaana on tällä hetkellä Anneli Jäätteenmäki, joka tosin panttaa vielä lopullista kantaansa. Hän on nyt muuttunut haastajasta haastetuksi. Äskeisellä sijaisjohtajakaudella vieraat ja monet omatkin kehuivat Jäätteenmäkeä myös kampittaakseen Ahoa ja lyödäkseen kiilaa puolueeseen. Nyt poliittisilla vastustajilla ei ole mitään syytä auttaa lapualaista.
Jäätteenmäki menestyi sijaisjohtajana toki myös omilla valteillaan. Hän on moderni, rohkea ja karismaattinen. Erityisen kovissa paikoissa pohjalaisjuristia ei ole kylläkään testattu, vaikka hän toimikin lyhyen ajan oikeusministerinä.
Matti Vanhanen on jo ilmoittautunut kilpaan, kun taas Olli Rehn tutkailee vielä kannatustaan. Seppo Kääriäisen ja Mauri Pekkarisen nimiä on myös väläytelty. Kokeneet kilpahevoset tuskin lähtevät ensi vaiheessa näihin raveihin, mutta saattavat nousta esiin, jos alkuerien juoksijat väsähtävät.
Jos Paavo Väyrynen tai Sirkka-Liisa Anttila sivuutetaan, niin muut aktiivit keskustapoliitikot ovat olleet varsin vaisuja ja valtakunnallisesti tuntemattomia. Niin oli tosin Ahokin Väyrysen kertoessa vetäytymisestään puheenjohtajuudesta 1990.
Suurissa kysymyksissä keskustan johtajaehdokkaiden linjoissa ei ole paljon eroja. Sitä suurempi ero on heidän imagoissaan. Vaikka Jäätteenmäki on maatalon tytär, hän vetoaa myös todellisiin kaupunkilaisiin. Vanhanen on taas professorin kaupunkilaispoika, mutta on leimautunut yksivakaaksi maalaisliittolaiseksi, kuten myös Pekkarinen ja etenkin Kääriäinen. Rehn olisi aidosti urbaani vaihtoehto, mutta lienee liian etäinen puoluekentälle ja suurille äänestäjäjoukoillekin.
Kysymys on siis linjavaalista siinä, pyrkiikö keskusta viimein tosissaan etelän suuriin kaupunkeihin vai juuttuuko se perinteisille vahvoille alueilleen. Edellinen vaihtoehto edellyttää sitä, että kenttäväki sietää Jäätteenmäen tuen niin homoliitoille kuin EU-jäsenyydelle. Maalaisliittolaisuus merkitsisi taas väistämättä supistuvaa kannatuspohjaa ja muutoinkin jäämistä sivuun yhteiskunnan valtavirrasta.”
Vastaukset 4
Vanhimmat
Seppo Kääriäinen
Katajamäen pitkä mies
Pääministeri Matti Vanhanen täyttää 4. päivänä marraskuuta 50 vuotta. Katajamäen pitkää miestä muistetaan ja juhlitaan monissa tilaisuuksissa. Onnea Matille ministerikollegalta, täältä Kirman perukoilta.
Katajamäen mies on pitkän linjan puoluemies. Hän on kolunnut politiikan portaita nuorisoliikkeen riveissä ja johdossa, perusosaston tehtävissä, kunnanvaltuustoissa, Keskustan puoluehallituksessa ja sen työvaliokunnassa ja sitten eduskunnassa. Politiikan perustyö on hänelle tuttu. Hän on ottanut lunta kenkään.
Vanhasen kiipeäminen politiikan huipulle on erikoinen. Hän on noussut tappioiden ja sattumienkin kautta. Tappioita koki aikanaan myös Paavo Lipponen, suorastaan rivissä. Vanhanen yritti monesti eduskuntaan, hävisi puoluesihteerikilpailun ja oli vasta viides puolueen puheenjohtajavaalissa. Mutta hän osasi ottaa tappiot oikein. Tappiossa voi olla voiton siemen. Jos oivaltaa oikein häviön sanoman, se kypsyttää miestä koviin tehtäviin.
Vanhanen teki oikein suostuessaan puolueen varapuheenjohtajaksi, vaikka hävisikin puheenjohtajakilpailun vuonna 2002 kaikille muille ehdokkaille. Voitosta voittoon kulkeva poliitikko saattaa tiukan paikan tullen olla heikko tapaus, ja toisaalta tappiosta änkyröityvä poliitikko vaipuu omaan katkeruuteensa. Matti on puoluemies, joka on nähnyt paljon vaivaa Keskustan kaupunkimenestyksen pohtimisessa ja käytännön töissä. Hän edustaa sellaista näkemystä, että Keskusta valloittaa vähitellen - vuosikymmenten saatossa - suuria kaupunkeja nimenomaan kunnallispolitiikan kautta, siis ruohonjuuritason työllä. Keskustan pitkä tie on kulkenut laajan maaseudun kannatuksesta maakuntien pienten kaupunkien johtoon, ja edelleen maakuntien kasvukeskusten johtopuolueeksi. Etelän metropolit kuten Helsinki, Turku ja Tampere odottavat Keskustaa. Kunnallisen vaikuttamisen kautta jää murtuu. Vanhanen teki tätä työtä itse Espoossa ja Nurmijärvellä, ja tulokset puhuvat puolestaan.
Muistan puoluesihteeriaikanani nimittäneeni Matti Vanhasen useammankin kerran sellaisen työryhmän vetäjäksi, jossa pohdittiin Keskustan kaupunkiolemusta ja ennen muuta käytännön keinoja saada kaupungeissa leveämpää jalansijaa. Hän oli innokas vetäjä, idearikas puheenjohtaja. Hän on alan pioneereja…
kokonaan:
http://www3.ilkka.fi/servlet/page?_pageid=5402&_dad=portal30&_schema=PORTAL30&depa=10&id=3473434
"Suurissa kaupungeissa
Kirjoittanut: Oiva Härkönen, 28.9.2004 klo 13.06
Jotensakin suuri kaupunki on Oulu, jossa Keskustalla on vankka kannatus. Se lisääntyy koko ajan myös etelän suurissa kaupungeissa.
Kunnallisvaalit ovat Kokoomukselle viimeinen niitti sen joutumisesta pienten puolueiden sarjaan. Soossujen ja kepun kannatuksen lisäys lyövät sen suurissa kaupungeissa. Lapsenkasvoinen puheenjohtaja ei vedä."
Helsinkiin Kepu yrittää kunnallispolitiikan kautta esim. värväämällä ehdokkaakseen Seppo Hietasen.
...