Keskustan eroamaan joutunut puoluejohtaja Anneli Jäätteenmäki osoitti vakavaa harkintakyvyn puutetta lähtiessään vahingoittamaan Suomen ja USA:n suhteita Suomen eduskuntavaalikampanjan aikana. Jäätteenmäen mielestä oma henkilökohtainen etu meni Suomen edun edelle. Korneinta asiassa oli, että Jäätteenmäki antoi lisäksi julkisuuteen täysin valheellisen kuvan .
Rouva Jäätteenmäki ei näköjään tiennyt, että USA on Suomen merkittävimpiä kauppakumppaneita. Jäätteenmäen asiantuntemattomuus tuli kyllä myöhemmin karmealla tavalla esille hänen 69:n päivän pääministeriytensä aikana.
Kerrataan nyt vielä kerran, että missään vaiheessa kukaan ei ollut lähettämässä suomalaisia sotilaita Irakiin sotimaan. Pääministeri Lipposen ja USA:n presidentti Bushin välisissä keskusteluissa vain tuotiin esille, että Suomi on valmis osallistumaan jälleenrakennusurakoihin Irakin sodan jälkeen. Tuossa vaiheessahan oli jo täysin selvää, että USA hyökkää Irakiin.
Rouva Jäätteenmäen toheloinnin takia mm. Nokia menetti jättikaupat Irakin matkapuhelinverkon rakentamisesta. Useat muutkin suomalaiset yritykset kärsivät samoista ongelmista. Jälleenrakennusurakoista merkittävimmät ovat menneet sotakoalitiossa suoraan jäseninä olleille valtioille.
Suomen tasavallan ehdoton etu on, että Suomen talouden toimintamahdollisuudet ovat mahdollisimman hyvät. Emme ole enään Keskustan tavoitteena oleva maatalousvaltainen valtio. Suomen kansantalous elää teollisuudesta.
Tätä rouva Jäätteenmäki ei ymmärtänyt vähäisimmässäkään määrin.
Rouva Jäätteenmäki ei näköjään tiennyt, että USA on Suomen merkittävimpiä kauppakumppaneita. Jäätteenmäen asiantuntemattomuus tuli kyllä myöhemmin karmealla tavalla esille hänen 69:n päivän pääministeriytensä aikana.
Kerrataan nyt vielä kerran, että missään vaiheessa kukaan ei ollut lähettämässä suomalaisia sotilaita Irakiin sotimaan. Pääministeri Lipposen ja USA:n presidentti Bushin välisissä keskusteluissa vain tuotiin esille, että Suomi on valmis osallistumaan jälleenrakennusurakoihin Irakin sodan jälkeen. Tuossa vaiheessahan oli jo täysin selvää, että USA hyökkää Irakiin.
Rouva Jäätteenmäen toheloinnin takia mm. Nokia menetti jättikaupat Irakin matkapuhelinverkon rakentamisesta. Useat muutkin suomalaiset yritykset kärsivät samoista ongelmista. Jälleenrakennusurakoista merkittävimmät ovat menneet sotakoalitiossa suoraan jäseninä olleille valtioille.
Suomen tasavallan ehdoton etu on, että Suomen talouden toimintamahdollisuudet ovat mahdollisimman hyvät. Emme ole enään Keskustan tavoitteena oleva maatalousvaltainen valtio. Suomen kansantalous elää teollisuudesta.
Tätä rouva Jäätteenmäki ei ymmärtänyt vähäisimmässäkään määrin.
Vastaukset 19
Vanhimmat
...
Lipponen olisi erinomainen pääministeri edelleen. Jäätteenmäet ja vanhaset eivät ole mitenkään vakuuttaneet.
Lipposen kaataminen oli uroteko. Anneli Jäätteenmäki pelasti Suomen.
Kerrataan nyt vielä kerran, että Suomen Irak-politiikan linjan haussa olivat vastakkain toisella puolella Halonen ja Tuomioja, toisella puolella Lipponen. Jäätteenmäki ratkaisi sen että Lipponen hävisi.
Todetaan nyt vielä kerran, että omavaltainen hyökkäys Irakiin oli USA:lta - tai paremminkin hra Bushilta - mitä harkitsemattomin teko, jonka seuraukset ovat olleet amerikkalaisille pahat. Koska se että hyökkäys toteutettaisiin omavaltaisesti oman koalition voimin todellakin oli selvillä jo Lipposen vieraillessa Bushin luona, Lipposen ei olisi puheissaan pitänyt tyriä niin että Bush sai aiheen kiittää Suomen hallitusta liittymisestä koalitioon.
Se että Suomessakin on yrityksiä, jotka mielivät päästä Bushin helmoissa saaliinjaolle, ei saa merkitä sitä, että Suomi valtiona heittäytyisi mukaan kansainvälisen oikeuden vastaisiin USA:n sotaoperaatioihin.
Nimimerkki "True Informer" näyttää palaavan syksyn 2002 ja kevään 2003 tapahtumiin. Nimimerkkinsä vain sopisi paremminkin olemaan "False Informer", sillä niin paksua pajunköyttä yrittää nimimerkki edelleen lukijoille syöttää, vaikka esim. jo 24.3.2004 Hesaristakin ja Höblästä löytyi jopa kohtuullisen analyyttiset pääkirjoitukset liittyen silloiseen Irakin-tilanteeseen tai ainakin sivuten mm. Irakin tilannetta, "terrorismin vastaisen sodan" asetelmaa ja tulevaisuuden näkymiä, Ahtisaaren-Lehtisen -akselin Nato-orientaatiota ynnä muuta.
Kyseisen Hesarin (24.3.2004) sivulta C5 löytyy myös viiden palstan verran "Journalismikritiikin vuosikirjaa".
Heikki Hellmanin kirja-arviosta kannattaa poimia tähänkin pieni ekstrakti - kyse kun on siinäkin Irak-jupakkaan liittyvistä asioista.
Hellman kirjoittaa: "Virkkunen (siis kirjan ensiosan kirjoittanut Henna Virkkunen) antaa Ilta-Sanomille asiassa (s.o. Anneli Jäätteenmäen eroon johtaneet julkisuuden vaiheet) uutisvoittajan kunnian, eikä tietysti syyttä. Toisaalta tutkija katsoo lehden ottaneen jo kesäkuun alusta (siis 2003) alkaen `lähtökohdaksi sen, että Jäätteenmäen on erottava`. Niin Ilta-Sanomat kuin sen kanssa kilpaileva Iltalehtikin sai lähteittensä lausuntojen ja sitaattimerkkien avulla ilmaistua jo varhain selvän viestinsä: `Eroa, Anneli!
`Tiedotusvälineiden rooli kesäkuisessa tapahtumasarjassa oli Virkkusen mukaan merkittävä. Se on samaan aikaan sekä tunnustus hyvästä vahtikoiran työstä mutta myös kritiikki: SE KAIKKIEN KESKEISIN KYSYMYS, SUOMEN POLIITTISEN ELIITIN ERIMIELISYYDET IRAKIN POLITIIKASTA JA YLIPÄÄNSÄ KOALITIOSTA, JÄI MEDIALTA VUOTOJAHDIN TUOKSINASSA KÄSITTELEMÄTTÄ."
Nimimerkin suojasta eli häijymmin sanottuna väijystä tuohtumustaan purkavien trueinformereitten lohdutukseksi siis on todettava, ettei ainoastaan heiltä vaan myös viestimiltä eli niiltä kuuluisilta vallan vahtikoirilta jäi koko eduskuntavaalien aikaisen keskustelun ydinkysymys itse asiassa kokonaan "hyvän journalistisen tavan" periaatteiden edellyttämällä tavalla käsittelemättä.
Kirjoitin jo ennen kuin edes koko Irak-erimielisyys oli noussut julkiseksi - siis tuolloisten hallituspuolueitten kansanedustajien Mikko Elon (sd.), Anni Sinnemäen (vihr.) ja Jaakko Laakson (vas.) 19.12.2002 tekemän eduskuntakyselyn jälkeen - ensimmäisen kerran näkemykseni siitä, että Paavo Lipponen oli 9.12.2002 ollut Bushin & Cheneyn kanssa keskusteluissa vaarallisilla - ja Suomen edun kannalta - vesillä.
Kesäkuussa 2003 kirjoitin useammallakin verkkokeskustelusivulla valtamedian (siis etupäässä juuri journalistipalkintoja neljästi Irak-asiasta pokanneen Pekka Ervastin ja muun I-S-, HS- ja Alma-köörin optisista harhoista. "Lipposen linjauksissa paljon selvitettävää" -otsikon alla hain tuolloin media- ja muullekin julkisuuskritiikilleni "tukea" aina Raamatusta asti, mm. seuraavin sanoin:
Matteuksen evankeliumin jakeista 23:23-26 löytyy näet seuraavat viisaat sanat:
"Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te maksatte kymmenykset jopa mintusta, tillistä ja kuminasta, mutta laiminlyötte sen, mikä laissa on tärkeintä: oikeudenmukaisuuden, laupeuden ja uskollisuuden. Näitä teidän pitäisi noudattaa, noita muitakaan unohtamatta.
Te sokeat oppaat! Hyttysen te siivilöitte, mutta nielaisette kamelin!
Voi teitä, lainopettajat ja fariseukset! Te teeskentelijät! Te puhdistatte maljanne ja vatinne ulkopuolelta, mutta mitä niissä on sisällä: riistoa ja hillittömyyttä!
Sinä sokea fariseus, puhdista malja ensin sisältä, muuten sitä ei saada ulkopuoleltakaan puhtaaksi."
Nuo sanat olen uudistanut useampaankin kertaan useammassakin verkkokeskustelussa otsikolla "Kenet historia on vapauttava?" mm. 2.7.2003 lähtien.
Uudistan ne jälleen. Kohdistan ne alati - paitsi luonnollisesti itselleni - myös muille julkisuuteen näkemyksiään, syytöksiään tai vaikkapa vain utelujaan paiskoville.
Nyt siis erityisesti myös nimimerkille "True Informer".
Ennen muuta kohdistan sen sen tietysti Suomen valtamedialle ja sen palkitsemille "poliittisille toimitsijoille", jotka Hannu Lehtilän toimittaman Halos-vaalikirjan varjolla ovat katsoneet asialliseksi palata - "Tue Informerin" tavoin varsin heppoisin perustein - potkimaan ex-pääministeri Anneli Jäätteenmäkeä.
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
Repetitio mater studiorum est!
"True Informer" näkyy unohtaneen, että Lipposen Irak-puheista Washingtonissa 9.12.2002 tehtiin silloisten hallituspuolueitten edustajien Elo, Sinnemäki ja Laakso toimesta seuraavansisältöinen kirjallinen eduskuntakysymys jo 19.12.2002:
"KIRJALLINEN KYSYMYS
Pääministeri Lipposen Irak-lausunnot
Eduskunnan puhemiehelle
Yhdysvallat lähetti marraskuussa Suomen hallitukselle viestin, jossa
pyydettiin Suomea osallistumaan mahdollisen Irakin sodan jälkihoitoon.
Suomelta on tiettävästi pyydetty mm. sotilaspoliiseja,
lääkintähenkilökuntaa, sairaalatarvikkeita ja myös suoraa taloudellista
tukea sodan tuhojen korjaamiseen.
Vastauksen ehdotuksiinsa Yhdysvallat halusi mahdollisimman pian ja jo
ennen YK:n asetarkastajien työn päättymistä.
Vieraillessaan äskettäin Yhdysvalloissa pääministeri Paavo Lipponen
ilmoitti Suomen olevan valmis osallistumaan Irakin jälleenrakentamiseen
mahdollisen Yhdysvaltain hyökkäyksen jälkeen. Suomi on pääministeri
Lipposen mukaan valmis auttamaan sodan jälkiselvittelyissä, jos tilanne
johtaa sotaan.
Yhdysvaltain presidentti George Bush sanoi arvostavansa Lipposen esittämää
tarjousta ja Suomen panosta terrorismin vastaisessa sodassa.
Kaava on samanlainen kuin Naton pommittaessa muutama vuosi sitten
Jugoslaviaa. Yhdysvallat vastaa pääosin pommituksista ja sodan
kustannuksista. Yhdysvaltain liittolaiset, ennen kaikkea Naton jäsenmaat
ja myös Euroopan unioni taas maksavat sodan tuhojen korjaamisen. Myös
Suomi halutaan nyt maksumieheksi.
Pääministeri Lipposen ilmoitus valmiudesta osallistua Yhdysvaltain
hyökkäyksen tuhojen korjaamiseen tuntuu oudolta tilanteessa, jossa YK:n
asetarkastajat ovat vasta aloittaneet työnsä Irakissa. Asetarkastajien
työlle on annettava kaikki tuki. Lipposen ilmoitus voidaan tulkita myös
vihreän valon näyttämiseksi itse sotatoimille.
YK:n tavoitteena on joukkotuhoaseista vapaa Irak. Sitä varten YK:n
asetarkastajat ovat nyt maassa. Yhdysvaltain tavoite on toinen. Se pyrkii
Irakin hallituksen vaihtamiseen voidakseen saada alueen strategiseen
valvontaansa ja Irakin öljyvarat amerikkalaisten öljy-yhtiöiden
kontrolliin. Presidentti Bushin neuvonantajat ovat jo ennen
asetarkastajien työn aloittamista todenneet heidän toimintansa olevan vain
ajan haaskausta. Hallitus vaihdetaan heidän mukaansa asetarkastajien
johtopäätöksistä riippumatta, joka tapauksessa. Ja tarvittaessa ilman YK:n
turvallisuusneuvoston tukea sotatoimille.
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten
esitämme kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen
vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Aikooko Hallitus hyväksyä Yhdysvaltain ehdottaman linjauksen, jonka
mukaan Suomi osallistuisi Yhdysvaltain mahdollisten Irakiin kohdistamien
sotatoimien jälkeen sodan tuhojen korjaamiseen mm. lähettämällä alueelle
sotilaspoliiseja, lääkintähenkilökuntaa ja antamalla suoraa taloudellista
tukea;
Ja mihin toimenpiteisiin Hallitus aikoo ryhtyä, jotta pääministeri Paavo
Lipposen Washingtonissa antamista Irak-lausunnoista ei synny sellaista
kuvaa, että Suomi on näyttämässä vihreää valoa Yhdysvaltain Irakia vastaan
suunnittelemille sotatoimille?
Helsingissä 19 päivänä joulukuuta 2002
Jaakko Laakso /vas
Mikko Elo/sd
Anni Sinnemäki/vihr"
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
Hufvudstadsbladetissa puolestaan julkaistiin heti Bushin & Blairin koalition laittoman hyökkäyksen aletttua 21.3.2003 seuraavansisältöinen kansainvälisen oikeuden suomalaisten asiantuntijoiden kannanotto, joka "True Informerilta" lienee jäänyt joko lukematta tai ainakin ymmärtämättä:
"Kansainvälisoikeudellinen näkökulma Yhdysvaltain ja sen liittolaisten sotatoimiin
Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan 20.3.2003 antaman lausunnon mukaan 'Suomi pitää valitettavana, että Yhdysvallat ja sen liittolaiset ovat ryhtyneet sotilaallisiin toimiin Irakia vastaan. Voimankäyttö ilman turvallisuusneuvoston nimenomaista
valtuutusta ei ole hyväksyttävää'. Lausunto ei ota selkeää kantaa toimien laillisuuteen. Asia on nykyisten kansainvälisoikeudellisten normien puitteissa kuitenkin yksiselitteinen.
Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirja kieltää voimankäytön kahta poikkeusta lukuun ottamatta. Näistä ensimmäinen on turvallisuusneuvoston voimatoimet oikeuttava päätöslauselma, joka voidaan hyväksyä rauhan rikkomisen uhan, rauhan rikkomisen tai hyökkäysteon seurauksena. Mikään tähänastisista Irakia koskevista päätöslauselmista ei oikeuta tämänhetkisiä voimatoimia, mukaanlukien usein mainittu päätöslauselma 1441.
Toisen poikkeuksen muodostaa YK:n peruskirjan mukainen erillinen tai kollektiivinen itsepuolustus vastauksena aseelliseen hyökkäykseen.
Yhdysvallat on esittänyt syyskuun 11. 2001 terroristi-iskujen muodostaneen tällaisen hyökkäyksen. Argumentti ei oikeuta nykyisiä sotatoimia, sillä - vaikka iskut määritettäisiin aseelliseksi hyökkäykseksi, mikä on kiistanalaista - mikään ei ole osoittanut Irakin olleen tekojen takana.
Yhdysvallat käyttää sotatoimiensa oikeutuksena ennakoivaa itsepuolustusta: sotatoimet esitetään välttämättöminä, jotta vihollisen mahdollinen hyökkäys voidaan estää. Tällaiselle ennakoivan itsepuolustuksen käsitteelle ei kuitenkaan löydy tänä päivänä tukea kansainvälisestä oikeudesta.
Yhdysvaltain sotatoimet ovat vailla kansainvälisen oikeuden oikeutusta.
Sota on laiton ja uhkaa kansainvälistä oikeusjärjestystä.
Helsingin yliopisto / Erik Castrén -Instituutti
Jan Klabbers (kv-oikeuden vs. professori)
Martti Koskenniemi (kv-oikeuden professori, virkavapaalla)
Tuomas Kuokkanen (kv-oikeuden vs. professori)
Tutkijat
Martin Björklund
Miia Halme
Oliver Kessler
Kati Kulovesi
Jani Leino
Päivi Leino
Anja Lindroos
Jarna Petman
Tapio Puurunen
Samuli Seppänen
Taina Tuori
Lapin yliopisto
Kari Hakapää (kansainvälisen oikeuden professori)
Timo Koivurova (Pohjoisen ympäristö- ja vähemmistöoikeuden instituutin
johtaja)
Tutkijat
Lauri Hannikainen (erikoistutkija, Pohjoisen ympäristö- ja
vähemmistöoikeuden instituutti)
Turun yliopisto
Ari-Matti Nuutila (rikosoikeuden professori)
Tutkijat
Juha Lavapuro
Tuomas Mylly
Sanna Hyttinen
Åbo Akademi / Ihmisoikeusinstituutti
Kristian Myntti (tutkimusjohtaja)
Martin Scheinin (valtiosäännön ja kv-oikeuden professori)
Markku Suksi (julkisoikeuden professori)
Tutkijat
Viljam Engström
Ann-Mari Fröberg
Mikaela Heikkilä
Miko Lempinen
Mats Lindfelt
Katja Luopajärvi
Maija Mustaniemi
Tiina Saaresranta
Kristiina Saravirta
The Graduate Institute of International Studies, Geneve
Riikka Koskenmäki
Lähde: http://www.rauhanpuolustajat.fi/jutut/2003/13_kansainvalisoikeudellinen.html
§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§§
Mitä tulee sitten "True Informerin" otsikointiin "Jäätteenmäki, Irak ja Suomen etu", siitäkin voidaan siten olla perustellusti aivan toista mieltä kuin mitä kyseinen nimimerkki.
"Kerrataan nyt vielä kerran, että missään vaiheessa kukaan ei ollut lähettämässä suomalaisia sotilaita Irakiin sotimaan. Pääministeri Lipposen ja USA:n presidentti Bushin välisissä keskusteluissa vain tuotiin esille, että Suomi on valmis osallistumaan jälleenrakennusurakoihin Irakin sodan jälkeen. Tuossa vaiheessahan oli jo täysin selvää, että USA hyökkää Irakiin", kirjoittaa "True Informer" tohkeissaan.
Muistellaanpa siis tarkemmin sitäkin sessiota ja tapahtumien kulkua hieman tarkemmin:
***************************
"True Informer" voisi aluksi vastata muutamiin kysymyksiin, koska Paavo Lipponen tuskin sitä haluaa - vieläkään - tehdä.
Miksi pääministeri Paavo Lipponen sopi 9.12.2002 kahdenkeskisesti USA:n kanssa, että ja miten Suomi auttaa USA:ta sen maapallon toiselle puolelle valmisteleman hyökkäyksen jälkien korjaamisessa Irakissa?
Maailman maiden enemmistön kannalta Suomi ei tuolla tavoin ollut edistämässä diplomatiansa kansainvälistä uskottavuutta, kansainvälisen lain toteuttamista eikä Suomen virallisesti kannattamaa YK-johtoista Irakin kriisin ratkaisemista.
Miksei pääministeri Lipponen tuolloin 9.12.2002 Washingtonissa tuonut Suomen Irakin-kriisiin liittyviä valmiuksia ja lupauksia YK-johtoisista toimista sovittaviksi ensisijassa YK:ssa yhdessä niiden monien maailman maiden kanssa, joihin Irakin tilanne läheisesti vaikuttaa ja joilla olisi siten ollut hyvin legitiimi oikeus olla mukana tätä koskevissa ratkaisuissa?
Monia muita valtioita kipeästi koskevien asioiden avointa käsittelyä ei ole diplomaattista jättää huomiotta sillä perusteella, että niistä on jo satuttu käymään suljettuja keskusteluja jonkin hyökkäystä suunnittelevan osapuolen kanssa tehdyissä salaisissa muistioissa. Tällainen toimintatapa ei edistä Suomen diplomatian kansainvälistä uskottavuutta, vaikka Suomi salaisi asiakirjoja miten hyvin tahansa.
Ensi sijassa muita maita kuin Suomea koskevien ratkaisujen ja varsinkin YK-johtoisen toiminnan käsittelyyn ja suunnitteluun Suomen tulee osallistua eri osapuolia kohtaan tasapuolisen avoimilla ja luottamuksellisilla menettelyillä sen mukaisesti, miten asia eri osapuolia koskee. (mm. sen mukaan miten eri osapuolilla on asiaa koskevia intressejä kansainvälisen lain ja diplomatian puitteissa)
Jos pääministeri Lipponen olisi 9.12.2002 tehnyt USA:lle selväksi sen Suomen virallisen YK-johtoisen Irak-politiikan, että Suomi on valmis osallistumaan "YK-johtoiseen Irakin jälleenrakennukseen ja humanitaarisen avun antamiseen" (hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan eli utvan tiedote 4.12.2002), niin miksi tätä edellytettyä YK-johtoisuutta ei mainittu sittemmin julkisuuteen vuotaneessa asiakirjatekstissä?
Sen mukaanhan Lipponen ilmoitti USA:lle 9.12.2002, että Suomi suhtautui "myönteisesti Yhdysvaltain pyyntöön olla mukana mahdollisen konfliktin jälkeisen Irakin vakauttamisessa humanitaarisen avun ja rauhanturvatoiminnan kautta", USA:n kiittäessä Suomea Lipposelta kuulemistaan Irak-kannoista ja "liittymisestä koalitioon".
"True Informerinkin" kannattaisi kysyä ainakin itseltään ellei sitten aivan ex-pääministeri Lipposelta, miksi tai mitä Suomen valmiudesta olla mukana puhtaasti YK:ssa ratkaistavassa YK:n johtamassa humanitaarisessa ja rauhanturvatoiminnassa voitaisiin sopia Suomen ja USA:n kahdenkeskisessä suljetussa kokouksessa?
Miksi Lipposen lupauksia dokumentoitiin Suomen ja USA:n välillä sovittuina Irakin valtauksen jälkihoidon salaisina asioina yhä 28.2.2003, vaikka USA oli tuolloin jo tuonut selvästi julki kansainvälisen lain vastaiset, ei-YK-johtoisen Irakin valtaamisensa pyrkimykset?
Miksi Lipposen avunannon lupauksia USA:lle sovellettiin 28.2.2003 siten, että Suomi osallistui USA:n johtaman, ei-YK-johtoisen Irak-hankkeen koalition tilaisuuteen yhtenä 30 maasta, jotka USA kutsui koalition tilaisuuteen, koska ne olivat "luvanneet auttaa" USA:n pyrkimyksiä Irakissa (HS 18.6.)?
Mitä Irakin kriisin suhteen 28.2.2003 voimassa ollutta, ei-YK-johtoista USA:n Irak-politiikan koalitiota Suomi oli luvannut auttaa Irakin kriisissä ja millä tavoin?
Millaisin valtuuksin Suomi oli luvannut auttaa Irakin kriisissä 28.2.2003 kansainvälisen lain vastaiseen hyökkäykseen valmistautuvan USA:n koolle kutsuman koalition ei-YK-johtoista Irakin valtausta ja miehitystä tukevissa kriisinhallinnan pyrkimyksissä?
Valtioneuvoston päätöksissä ei ole tuotu julki tällaisia valtuuksia. Jos Lipposen USA:n vierailun lupaukset koskivat YK:n "yksimielisen päätöslauselman ympärille kansainvälisen terrorismin vastaiseen taisteluun" koottua koalitiota (Lipponen), niin USA:n Irakin kriisiä koskien koolle kutsuma koalitio ei suinkaan 28.2.2003 ollut enää tämä YK:n "yksimielisen päätöslauselman ympärille" muodostunut kansainvälinen koalitio!
Suomen diplomatian kansainvälinen uskottavuus ei koostu vain siitä, miten menettelymme tyydyttävät parhaiten laittoman hyökkäyksen tehnyttä USA:ta, vaan siitä, miten ne tyydyttävät parhaiten koko maailman luottamusta.
Diplomatiamme kansainvälistä uskottavuutta ovat yllä esitetyillä tavoin kyseenalaistaneet sekä Lipposen tiedotus USA:lle antamistaan lupauksista (ja Suomen yritykset täyttää niitä) että USA:n tähän liittyvä tiedotus. USA toi kutsullaan sekä muulla tiedotuksellaan selkeästi Suomen julki maana, joka (paitsi että tuki terrorismin vastaista sotaa) oli luvannut olla mukana USA:n koollekutsumassa ja johtamassa Irak-politiikan koalitiossa, jonka tilaisuuteen Suomi osallistui.
Anneli Jäätteenmäki kommentoi tuolloin MTV3:n vaalikeskustelussa 6.3.2003 vain tuota USA:n tuolloin jo julkivuotamaa Suomen ´valtiosalaisuutta´:
"Suomi on Yhdysvaltojen ja minunkin mukaan liittynyt sellaiseen, missä minun mielestäni ei tässä vaiheessa pitäisi olla".
Kun Suomen valmiudet YK-johtoiseen humanitaarisen avun antamiseen tai rauhanturvaamiseen kansainvälisen lain vastaisen hyökkäyksen kohteeksi joutuneessa maassa eivät voi olla Suomen ja laitonta miehitystä toteuttavan USA:n välisiä valtiosalaisuuksia, niin ei kai - eikä ainakaan Suomen edun nimissä - Suomen ei tule yhden maan luottamuksen lisäämiseksi murentaa koko muun maailman luottamusta. Kun maailman maiden valtaenemmistö tunsi jo tuolloin ja tuntee edelleen epäluottamusta USA:n Irakin valtauksen ja hallinnan politiikkaa kohtaan, niin pyrkiessään lisäämään USA:n luottamusta Suomea kohtaan, Suomi voi helposti murentaa maailman muiden maiden valtaenemmistön luottamusta Suomen puolueettomuutta kohtaan.
Luottamuksellisten diplomaattisten keskustelujen asiakirjasalaisuus on myöskin vain yksi niistä monista asioista, joiden välistä tasapainoa kansainvälisen diplomaattisen uskottavuuden säilyttäminen edellyttää. Suomen diplomatian kansainväliselle uskottavuudelle aiheutetun vahingon kannalta ovat yhtä ikäviä kaikki muutkin toimet siinä suhteessa kuin ne vahingoittavat Suomen uskottavuutta, vaikkei kaikkia toimia olekaan yhtä helppoa kieltää ennalta lailla.
Sietääkin siis vaikka ihan erikseen eli jälkikäteen selvittää, miten nämä Suomen kansainvälisen uskottavuuden ongelmat oli ja on huomioitu entisen pääministerin, Paavo Lipposen USA:han ja Irakiin liittyvässä politiikassa?
Nythän asevelikaarti muiden "True Informer"-veljien tukemana aikaansai tilanteen, että pääministeriksi eduskuntavaalien tuloksen perusteella noussut pääministeri Anneli Jäätteenmäki joutui pikaisesti eroamaan nimenomaan näihin kysymyksiin perimmältään pohjanneen Irakgaten tiimoilta.
"True Informer" tuntuu olevan vielä syksyllä 2005 enemmän George W. Bushin hallinnon uusimperialistisen sotapolitiikan kannattaja kuin koko Amerikan kansa, joka sekin alkaa lopullisesti kallistua tajuamaan, että hyökkäys Irakiin oli amerikkalaisten itsensäkin kannalta paitsi laitonta myös vastuutuonta ja järjetöntä politiikkaa.
***************************
Koska "True Informer" tuskin jaksaa paneutua koko Irakgate-oikeudenkäyntiaineistoon, tarjoiltakoon hänelle tässä pieni tiivistelmä siitä, mistä Irakgatessa mahtoikaan olla kysymys:
Seurassa 11/2004 julkaistiin toimittaja Mikko Niskasaaren artikkeli otsikolla "Kuka oli konna?".
"Seura luki Irak-oikeudenkäyntipaperit
Kuka oli konna?
Teksti Mikko Niskasaari
Kuvat Kari Santala
Jos Anneli Jäätteenmäki olisi puolustanut kantaansa - että Suomen kansalla oli hänen mielestään oikeus tietää - tiukasti läpi koko kohun, hän saattaisi olla edelleen pääministeri.
Irak-oikeudenkäynnin aineisto osoittaa, että viime kevään väittelyssä Anneli Jäätteenmäki oli paljon lähempänä totuutta kuin Paavo Lipponen.
Poliisitutkinta ja Hymy-lehden julkaisema salainen raportti antavat uutta tietoa siitä, mitä Suomen pääministeri puuhasi Irakin sodan alla ja miksi vuodoista syntyi niin kova meteli keväällä 2003.
Keskustan puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki viittasi MTV3:n vaalitentissä 6.3.2003 viikkoa aiemmin Washingtonissa pidettyyn tilaisuuteen, jossa Yhdysvaltojen apulaisulkoministeri Marc Grossman oli valistanut tilanteesta runsaan 30 maan edustajia.
Tapaamisesta laaditusta ulkoministeriön salaisesta raportista ilmenee, että Yhdysvallat laski osanottajat enemmän tai vähemmän liittolaisikseen, ”kumppaneiksi”. EU-maista edustettuina olivat ainakin Britannia, Tanska, Hollanti ja Suomi, Euroopasta lisäksi Norja ja Viro.
Useimmat osanottajista tukivat myöhemmin Yhdysvaltojen hyökkäystä Irakiin, olivat jopa mukana.
Jäätteenmäki tiesi tilaisuudesta sen, mitä presidentin neuvonantaja Martti Manninen oli raportista laatimassaan muistiossa hänelle kertonut. Neljä päivää myöhemmin salainen raportti – koodinimeltä WASB-011 – vuodettiin kokonaisuudessaan Ilta-Sanomille. Iltalehti sai samasta asiasta ilmeisesti lyhennelmän, ja molemmat julkaisivat asiakirjoista tietoja 11.3.
Tämän vuodon jälkeen virallinen Suomi ei voinut kiistää osanottoa, mutta se vähätteli tapausta hartiavoimin. Tilaisuutta kuvattiin rutiininomaiseksi tiedotustilaisuudeksi; se oli melkein kuin lehdistölle järjestetty. Selittämättä tosin jäi, millä perustein osanottajat oli valittu.
Poliisitutkinnassa Grossman-tilaisuutta ei vähätelty, päinvastoin. Ulkoministeriön edustaja, tietohallintojohtaja Martti Favorin kertoi poliisille:
”WASB-011, koko asiakirja ja jopa sen olemassaolo on salaista. Tältä osin ei haluta kertoa edes sitä, että Suomi on ollut mukana tällaisessa tapahtumassa. Esimerkiksi Ruotsin ei haluta tietävän tällaista, koska siitä saattaa olla haittaa Suomen ja Ruotsin välisille suhteille.”
Haitta saattoi syntyä vain siitä, että Ruotsi vastusti jyrkästi hyökkäystä Irakiin ja Suomi laskettiin ainakin Yhdysvalloissa kumppaniksi.
Jälkimmäinen asia oli myrkkyä myös Suomen sisäpolitiikassa – ja se näkyi ja kuului pääministeri Paavo Lipposen esiintymisessä.
Martti Favorin arvioi poliisille myös, ettei Jäätteenmäki olisi saanut nähdäkseen salaisia asiakirjoja, jos olisi niitä pyytänyt. Tässä hän tosin oli eri linjalla kuin ulkoministeri Erkki Tuomioja.
Favorinia kuultiin todistajana käräjäoikeudessakin, mutta tärkeimmästä lausumasta häneltä ei kysytty. Puolustus ei halunnut osoittaa vuotojen turmiollisuutta, mutta jostain syystä juuri tässä kohden sitä ei halunnut tehdä myöskään syyttäjä.
Tämä Favorinin lausunto on kuitenkin koko esitutkinta-aineiston ainoa kohta, jossa väitteitä vuotojen aiheuttamista vahingoista on edes yritetty perustella.
Brzezinski arvosti Suomen linjaa
Poliisi kuulusteli Jäätteenmäkeä ensin todistajana. Tuolloin, 11.6 2003 hän totesi: ”Grossman-tapaamiseen liittyvä asia on mielestäni sellainen, että Suomen kansalla on oikeus saada siitä tietoa. Tämä on ulkopoliittinen linjakysymys, jonka pitäisi olla julkista tietoa. Sen vuoksi otin sen esille, ja mielestäni se oli oppositiojohtajan velvollisuus.”
Jos Jäätteenmäki olisi puolustanut tätä kantaansa tiukasti läpi kohun, hän saattaisi olla edelleen pääministeri.
Grossman-asiakirjan kanssa samaan suuntaan todisti toinenkin Ilta-Sanomille vuodettu asiakirja, WASB-009, jonka mukaan ”Suomen yhteysupseerit pääsevät Yhdysvaltain esikunnan tilaisuuksiin kuulemaan katsauksia Irakin tilanteesta”.
”Ulkoministeriön salainen raportti myös kertoo muun muassa., että Naton ja EU:n nykytilaa moittinut Yhdysvaltain apulaispuolustusministerin sijainen Ian Brzezinki oli arvostanut Suomen valitsemaa linjaa”, lehti raportoi 12.3.2003.
Yhdysvaltojen ja Suomen ”kumppanuus” Irakin kysymyksessä ei tullut ensimmäisen kerran esille Grossman-raportissa.
Pääministeri Paavo Lipponen keskusteli 9.12.2002 Washingtonissa presidentti George W. Bushin ja varapresidentti Dick Cheneyn kanssa.
Lipponen ”kertoi presidentin ja hallituksen päätöksestä suhtautua myönteisesti Yhdysvaltain pyyntöön olla mukana mahdollisen konfliktin jälkeisen Irakin vakauttamisessa humanitaarisen avun ja rauhanturvatoiminnan kautta”.
Tuossa vaiheessa Irak-kysymystä yritettiin vielä hoitaa YK:ssa, eikä Yhdysvallat ainakaan virallisesti ollut vielä päättänyt hyökätä. Sotaan maa kuitenkin valmistautui.
Tosiasiassa Suomi ei ollut tuolloin päättänyt rauhanturvaamiseen osallistumisesta. Lipposen epäiltiin jo tuoreeltaan antaneen muutoinkin Yhdysvalloille liikoja lupauksia Suomen osallistumisesta Irakin vastaiseen koalitioon. Jäätteenmäki moitti häntä myös tästä vaalitentissä 6.3. Myös tässä hän nojasi Mannisen toimittamaan muistioon.
Lipponen vastasi seuraavana päivänä ja väitti puhuneensa vain terrorismin vastaisesta koalitiosta.
Ulkoministeriön salaisen raportin – WASB-050 – mukaan Lipponen ei puhunut totta. Myös tämä raportti vuodettiin 10.3. Ilta-Sanomille ja osia siitä Iltalehdelle, mutta lehdet julkaisivat 8-sivuisesta raportista tietoja kovin säästeliäästi. Raportti tuli kokonaisuudessaan julki vasta tammikuun Hymy-lehdessä.
Raportin Irak-osuus on omalla väliotsikolla ”Irak”, ja se alkaa:
”Bush ylisti Suomea hyväksi yhteistyökumppaniksi ja kiitti Suomen hallitusta Irakin tilannetta koskevista kannanotoista ja liittymisestä koalitioon.”
Tämän jälkeen Irak-kysymystä käsitellään pitkään.
Raportissa on oma väliotsikkonsa ”Terrorismin vastainen taistelu”, jonka alle on kirjattu lyhyesti:
”Lipponen kiitti Bushia globaalista johtajuudesta syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeen ja totesi Suomen olevan Yhdysvaltain liittolainen terrorismin vastaisessa taistelussa. Bush vahvisti asian olevan näin ja kiitti Suomea sen panoksesta.”
Irak- ja terrorismikoalitioita ei siis pyrkinyt sekoittamaan keskenään Jäätteenmäki vaan Lipponen. Pääministerillä oli siihen paremmat mahdollisuudetkin. Hän oli ollut paikalla ja hänellä oli koko raportti. Jäätteenmäellä oli Mannisen lähettämä muistio, jonka nojalla Jäätteenmäki ei voinut tai uskaltanut puolustaa kantaansa tehokkaasti.
Saman ulkoministeriön raportin mukaan Lipponen tarjosi Yhdysvalloille ostettavaksi suomalaista ”AMOS-kranaatinheitinjärjestelmää, joka on paras alallaan”.
Suomen aseviennin keskeinen opinkappale on, ettei aseita myydä kriisialueille eikä sotaa käyviin maihin.
Bushin kiitos Suomen liittymisestä Irakin vastaiseen koalitioon saattoi olla amerikkalaisten erehdys. Lipponen ei sitä kuitenkaan oikaissut, vaan otti kiitoksen vastaan.
Kun yhdistetään tämä, rauhanturvaajien lupaaminen, asekauppojen hieronta ja Martti Favorinin arvio Grossman-tilaisuuden äärimmäisestä arkaluontoisuudesta, käteen jää vahvasti perusteltu epäilys, että pääministeri Paavo Lipponen oli antanut Yhdysvalloille Suomen linjasta sellaisen kuvan, johon hänellä ei ollut valtuuksia.
Lue koko juttu Seurasta sivuilta 18-19.
Lähde: http://www.seura.fi/?id=4195
...
Lisäisin vielä, että Suomi ei ole menettänyt mitään Irakin jälleenrakentamisessa. Se ei näet ole päässyt edes alkuun, sillä sotahan jatkuu yhä. Pari suomalaista liikemiestä kävi joitakin kuukausia sitten tutustumassa mahdollisiin jälleenrakennuskohteisiin. Heidät tapettiin, kun luulivat heitä koalitiomaista tulleilta.
Jos joskus jälleenrakennus pääsee käyntiin,niin ainakin se tapahtuu YK:n johdolla ja osin sen rahoittamana. Myös EU osallistuu rahoittamiseen ja rakentamiseen. Ei siellä Suomea syrjitä siksi, ettei osallistunut tuhoamiseen.
Hyvä, että True Informer käyttää puheenvuoron, jossa asioista vihdoin keskustellaan oikeilla nimillä. Jäätteenmäen operaatio rikollisine tiedonkeruineen jää historiaan ehkä kaikkien aikojen vahingollisimpana vaalitemppuna.
Paavo Lipposen keskusteluissa Bushin kanssa ei ollut mitään väärää eikä tuomittavaa. Suomelle on elintärkeää pitää transatlanttiset suhteet mahdollisimman hyvinä. Nykyinen presidentti, pääministeri ja ulkoministeri eivät ole tätä ymmärtäneet. Tosin eilen ulkoministeri Tuomioja kyllä tapasi USA:n ulkoministeri Ricen. Se sentään on edistystä. Turha kuitenkaan odottaa, että Matti Vanhanen USA:n johtoa tapaisi. Hänellähän ei siihen riitä edes kielitaito ja eipä USA ole häntä edes halukas tapaamaan - kiitos Anneli Jäätteenmäen.
Lehtilän toimittamassa Halosen presidenttikirjassa käydään kuviot tarkasti läpi. Jää kuva, että Halonen suorastaan yllytti Jäätteenmäkeä käymään Lipposen kimppuun. Manninen oletti toimivansa Halosen toiveiden (lausumattomien) mukaisesti luovuttaessaan materiaalia Jäätteenmäelle.
Kun Anneli joutui vaikeuksiin, Halonen pesi kätensä. Anneli Jäätteenmäki oli suorittanut tehtävänsä - kaatanut Halosen pahimman vastustajan, Paavo Lipposen.
Hyvä että totuus tuodaan vihdoin julki.
Korjaan. Hyvä että edes osa totuudesta tulee nyt julki.
Korjaan. Hyvä että edes pintaraapaisu siitä mikä on ollut totuus nyt tulee ilmi.
Korjaan. Totuus siitä miten hakusessa Suomen Irak-politiikka Lipposen härkäpäisen USA-vedon vaikutuksesta oli, ei koskaan kuitenkaan tule ilmi Jaban, True Informerin tai Mielipidepankin kaltaisille lippospuolustelijoille. Totuus ei tee heihin pintanaarmuakaan.
Kun nyt sattumoisin kirjoitin suomi24.fi:n keskusteluun jo helmikuussa 2004 kirjoituksen niistä asioista, joihin nimi(merkki) "Matti Kumpula" kaiketi yrittää viittailla, palautettakoon hänenkin ja "True Informerinsa" muistiin myös seuraavat tosiseikat ja näkökohdat:
"Asiaa Annelista, AMOSista, Paavosta ja Matista
[Kirjoittanut: Timo Ristimäki 23.2.2004 klo 13.51 ]
Asiallista asiaa Annelista (= kansanedustaja Jäätteenmäki), AMOSista (= ex-pääministeri Lipposen kauppaama kranaatinheitinjärjestelmä) ja Paavosta (= mm. eduskunnan puhemies Lipponen) tuntuu ihmisten olevan todella vaikea kirjoittaa, ainakaan omalla nimellään.
Sen sijaan kaikenkarvaisten verkkolehtien sivuilla tunnutaan aika ajoin nimimerkkien suojissa eli väijystä harrastettavan "keskustelua" siitä, mitä tässä tasavallassa oikein tapahtui eduskuntavaalien ja juhannuksen alla vuonna 2003, mutta todella heikoin lähtökohtatiedoin.
Keskustelu onkin siksi kovin räiskyvää, hyvin tunteenomaista ja - ikävä kyllä - kovin vähän tosiasiallisista tapahtumienkulusta piittaavaa. Näin toki muuallakin kuin vain suomi24:n, netlrin tai esim. Länsiväylän keskustelusivuilla.
Esimerkiksi Etelä-Suomen Sanomien netlarissa nimimerkillä "Tutkijan planttu" hutkiva verkkokirjoittaja on oitis sydämistynyt siitä, että Anneli Jäätteenmäki on nyt ilmoittautunut EU-vaalikisaan ja uhkaa nimimerkin mielenrauhaa kaiketi menemällä vielä vaaleissa läpikin.
Olen jo välittänyt osanottoni Tutkijan plantulle, koska hänen pelkonsa todellakin mitä todennäköisimmin toteutuvat!
Olisi kuitenkin toivottavaa, että niin Jäätteenmäkeä ja Lipposta kuin muitakin poliitikkoja vaivauduttaisiin verkkokeskustelussa käsittelemään hivenen analyyttisemmin, pohtien heidän aikeitaan, linjojaan, pyrkimyksiään ja motiiveitaan.
Siinä katsannossa eduskuntavaalien alla nousseen Irak-keskustelun suhteen Anneli Jäätteenmäki teki kiistatta erittäin isänmaallisen teon: nosti julkisuuteen Suomen ulkopoliittisen johdon piirissä mitä todennäköisimmin vallinneet erilaiset näkemykset siitä, miten liittoutumattomuuttaan - ainakin toistaiseksi - julistaneen maan tulisi suhtautua valtion- ja kansansuvereniteettiin, pyrkimyksiin ratkoa aseellisesti kansainvälisiä ongelmia jne.
Ja ennen muuta Jäätteenmäen ansiosta eduskuntavaalien alla kansalaisten tietoon nousi se, että maassa oli pääministerinä henkilö, joka 9.12.2002 näytti näyttäneen etukäteen erinomaisen suopeaa suhtautumista USA:n presidentti George W. Bushin vimmalla ajamalle hyökkäyssodalle Irakiin.
Kuten tunnettua, Bushin ja Blairin sotaan "halukkaiden koalitio" aloitti hyökkäyksen Irakiin 20.3.2002 ilman YK:n turvaneuvoston suostumusta ja siunausta. Kyseessä oli näin ollen kansainvälisen oikeuden valossa laiton sota, jonkamoiseen halukkaaksi leimautumisen ongelmatiikasta Jäätteenmäki halusi nostaa keskustelun eduskuntavaalien alla. Missä ja mikä siinä asiassa oikein on "rikos"?
Mitä ihmeellistä "petosta" ja "kieroilua" siihen sisältyy, jos oppositiopuolueen puheenjohtaja haluaa vaalien yhteydessä keskusteltavan myös ulko- ja turvallisuuspolitiikasta?
Sitäpaitsi kansanedustajat Mikko Elo (sdp), Anni Sinnemäki (vihr) ja Jaakko Laakso (vas) olivat jo joulukuussa 2002 - itse kunkin ollessa vielä tuolloisessa hallituksessa mukana olleitten puolueitten edustajia! - tehneet eduskunnassa kirjallisen kysymyksen siitä, mitä Paavo Lipposen Valkoisen Talon vierailun yhteydessä mm. uutislähetysten pohjalta tulisi ajatella! Onko puuhamies Lipponen apureineen jo ehättänyt haastamaan käräjille moisen joukon?
Lipposen hysterisoitumisen niin ennen vaaleja kuin vaalien jälkeenkin voikin ymmärtää paremmin vasta Hymy -lehden helmikuun alun numerossa julkituomien tietojen valossa: eduskuntavaaleista nimenomaisesti pääministerivaalin tehnyt Lipponen halusi ja haluaa varmistaa, ettei Suomen kansa saisi ainakaan näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa tietää, mitä hän oli presidentti Bushin ja varapresidentti Cheneyn kanssa keskustellut, mitä Suomen perinteisestä virallisesta ulkopolitiikasta poikkeavaa hän tiesi itse siellä esittäneensä.
Ja kaiken kukkuraksi vielä se, että Lipponen - ja myöhemmin vielä hänen hallitukseensa arvalla noussut Jari Vilen (kok) - oli ollut aseiden ja aseisiin liittyvän informaatioteknologian myyntipuuhissa maalle, joka kävi jo sotaa Afganistanissa sekä maailmnalaajuiseksi julistamaansa "sotaa terrorismia vastaan" ja kaavaili parastaikaa vielä uutta hyökkäyssotaa Irakiin!
On huomattava, että Lipponen ilmaisi - tosin jälleenrakennukseentarjoutumisen valekaavussa - varsin avoimesti tukensa Irakin vastaisille sotatoimille suoraan USA:n presidentille eikä suinkaan YK:lle, joka ehkä olisi voinut joissakin olosuhteissa voinut olla oikea suunta. Olisikin syytä selvittää, millä valtuuksilla tuolloinen pääministeri Lipponen edellä kuvatut toimensa teki. Suomen liittämisestä sotaan mitä tahansa maata vastaan noudatetaan jotakin aivan muuta päättämisjärjestystä, kuin mitä Lipposella tuntuu olleen mielessään.
Kuten viime perjantai-illan (20.2.2004) TV1:n A-piste -ohjelman Juha Ristamäen toimittamasta osuudesta kävi ilmi, Lipponen tarjosi "sotaan halukkaitten koalitiolle" AMOS-kranaatinheittimiä Valkoisen Talon retkellään joulukuun alussa 2002, mutta valtioneuvostossa aseidenmyyntilupapäätös on kirjattu vasta 20.2.2003. Tasan kuukausi ennen YK:n turvaneuvoston siunauksetta aloitettua eli siis laitonta hyökkäystä Irakiin tehty päätös on sellaisenaan eli myös kokonaisuudessaan moraaliltaan sangen kyseenalainen; Bushin ja Blairin uutterasta taivuttelusta huolimatta mitään yhtenäistä rintamaa sen puolesta, että Irakiin tulisi hyökätä, ei ollut enää alkuunkaan. Pikemminkin aivan päinvastoin. Tässä olisi Suomen hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisella valiokunnalla eli hutvalla kokonaisuudessan tiukan itsetutkiskelun paikka, kuten monikymmenpäinen kansainvälisen oikeuden asiantuntijajoukko hyvin valtamediassa vaietussa kannanotossaan heti laittoman hyökkäyksen alettua esittikin.
Vaan paljonpa ei liene toiveita paremmasta näköpiirissä Vara-Mooses Vanhasenkaan pääministerikaudella: eilisellä (22.2.2004)pääministerin haastattelutunnilla tällä Lepsämän EU-liturgilla oli tosi työläs paikka vuoron perään tekeytyä tietämättömäksi ex-pääministeri Lipposen asekaupustelun tosiasiallisista tapahtumista (vv. 2002-2003) ja niiden moraalista kun piti kuitenkin vuoron perään ykskantaan olla ajamassa kyseistä herrahenkilöä muka Suomen edustajana EU-komission puheenjohtajaksi. Selittelyään ja nuoleskeluaan Vara-Mooses on tuleva vielä häpeämään niin, ettei kuvaruudussa vilahtele pitkiin aikoihin valkoinen hammasrivistö sen jälkeen, kun joku dokumentaristi yltyy taltioimaan Vanhasen metamorfoosin esim. tv-elokuvaksi asti.
Mitähän muuta Jäätteenmäen hankkiman vaalivoiton myötä eli "Annelin ansiosta" puheenjohtajaksi ja pääministerriksi noussut Vanhanen onkaan mahtanut niissä parin viikon välein Lipposen kanssa pitämissään palavereissa luvata?
Pääministeri Vanhasenkin olisi korkea aika tutustua siihen, mitä maamme keskeisimmät kansainvälisen oikeuden asiantuntijat yksiselitteisesti lausuivat Bushin & Blairin 20.3.2003 aloittamasta hyökkäyussodasta Irakiin.
Koska kyseinen asiantuntijakannanotto säilyy totuutena asiasta maailman tappiin, aivan riipumatta siitä, mitä Irakissa tai "terrorismin vastaisessa sodassa" tai missä tahansa kuten esimerkiksi pääministeri Vanhasen päässä, tapahtuu, linkki kyseiseen - maaliskuussa 2003 vain Hufvudstadsbladetissa palstatilaa saaneeseen - näkemykseen löytyy seuraavasta:
http://www.rauhanpuolustajat.fi/jutut/2003/13_kansainvalisoikeudellinen.html
Lisäksi on niin netlarin "Tutkijan plantun" kuin muidenkin eli myös Länsiväylän omaperäisten nimimerkeillään räkyttelevien verkkokirjoittelijoitten ja kenen tahansa hyvä lukea, mitä europarlamentaarikko Esko Seppänen kirjoittaa samaisesta asiasta Kansan Uutisten Viikkolehdessä 20.2.2004. Koska lehden kyseiseen juttuun ei liene linkkiä löydettävissä, kopioin sen tähän loppuun kokonaisuudessaan:
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Europarlamentaarikko Esko Seppänen: Älä usko mediaan
Kansan Uutiset 20.2.2004
On vaikea luottaa suomalaiseen mediaan. Valitettavasti.
Paitsi että mediassa pörrää poliittisia raatokärpäsiä, se myös tekee
raatoja. Niissä puuhissa se on kovin valikoiva: tehdään vain pieniä
raatoja.
Tiedotusvälineet ovat vapaita myös vaikenemaan, ja ne tekevät sen
laidasta laitaan.
Kirjoittamalla Paavo Lipposesta media vaikenee Paavo Lipposen.
Helmikuun Hymy-lehteen on vuodettu se alkuperäinen ulkoministeriön
asiakirja, jonka perusteella Anneli Jäätteenmäki joutui eroamaan
pääministerin tehtävistä. Sen mukaan Lipponen ei ollut vain makeillut
Washingtonissa Bushin edessä vaan oli myös markkinoinut
suomalais-ruotsalaisia AMOS-kranaatinheitinjärjestelmiä Irakin
öljysotaan valmistautuvan USA:n varapresidentille.
Arvonnassa ministerin paikan voittanut kokoomuslainen
ulkomaankauppaministeri Jari Vilén jatkoi kaupustelua Washingtonissa
ilmeisen hyvin tuloksin, sillä 21.2.2003 Lipposen hallitus oli antanut
Patria Hägglundsille luvan myydä AMOS-lisenssin yhdysvaltalaiselle
AAI-yhtymälle. USA:n aloittamissa laittomissa sodissa kuollaan näinä
aikoina suomalaisin asein!
Muu media on vapaasti vaiennut Lipposen osuuden kuoleman kaupusteluun.
Rivitoimittajat eivät ole sitä näkyvästi monistaneet. Kolumnistien
kirjoituksissa ei asiasta ole noussut älämölöä. Pääkirjoittajat eivät
ole viisastelleet muka taustatiedoillaan. Ulkoministeriö ei vaadi vuodon
alkuperän selvittämistä. Poliisi ei tutki. Puolueet vaikenevat yhdellä
ja Suomi kahdella kielellä.
Vaiettu asiakirja on tiettävästi ollut Helsingin Sanomien ja joidenkin
muiden lehtien hallussa vuoden ilman että ne ovat siitä kirjoittaneet.
Se on ollut muissakin luotettavissa käsissä, muun muassa Hesarin
natottamisvastaavalla Max Jakobsonilla.
Miksi vain Erkki Tuomioja on haastettu todistajaksi
Jäätteenmäki-oikeudenkäyntiin? Miksei ole haastettu todistajaksi
Lipposta, jonka omien kirjoitusten mukaan vuodetussa asiakirjassa ei ole
mitään salaista (niin että hänen asekaupusteluaan USA:ssa ei olisi saatu
paljastaa)? Miksei kuulla Max Jakobsonia siitä, mistä hän oli saanut
salaisen asiakirjan?
Vastaus lienee se, että palkkioksi pitkästä poliittisesta urasta ei
Lipposen mainetta enää tahrata. Hänet pitää saada kunnialla maasta pois.
Halosta pitää suojella Lipposelta.
En puolusta Jäätteenmäen myöhempiä toimia, mutta vaalien alla piti puhua
Suomesta ja Irakin sodasta. Nyt on syytä puhua Suomesta ja Irakin sodan
aseista.
Suomessa ei vaieta puhumalla vain Lipponen vaan myös koko EU, minkä
lisäksi käsitteet sulostutetaan.
Kun EU:n perustuslakiin on kirjattu yhteinen puolustus, sana "puolustus"
on vain hämäystä. Tarkoitetaan totta puhuen yhteistä hyökkäystä. EU:n
kriisinhallintaa tehdään EU:n omien rajojen ulkopuolella, ja sotatoimien
kyseessä ollen se on hyökkäystä.
Sitä tehdään palkkasotilailla, ja sitä varten Suomessa ollaan
aloittamassa palkkasotilaiden koulutus. Palkkasotureiden sijasta
puhutaan kuitenkin "sopimussotilaista", joista muodostettavia
erikoisjoukkoja aletaan kouluttaa EU:n yhteisiin iskujoukkoihin.
Kun eurojoukot toteuttavat "vaativampia operaatioita",
kriisinhallinnassa se tarkoittaa myös rauhaanpakottamista (joka EU:n
perustuslaissa on käännetty suomen kielelle - käsitteiden hämärtämiseksi
- rauhan
palauttamiseksi). Rauhaanpakottaminen on hyökkäystä ja sotaa.
Ei ole enää kylmää sotaa, jossa propaganda selvisi voittajaksi.
Kun alkamassa ovat uudet sodat hupenevista luonnonvaroista, Suomi
halutaan mukaan myös laittomiin sotiin. Niissä merkeissä
rauhanturvalakimme yhteensovitetaan EU:n perustuslain kanssa. Kääriäinen
ja Vanhanen haluavat poistaa suomalaisten osallistumiselta pakollisen
YK-mandaatin.
Kirjoitan näistä asioista uudessa kirjassani "Perustuslakikysymys".
Siinä kerron, miten EU:ssa puolustus on hyökkäystä, ja ihmettelen, miksi
Suomi haluaa mukaan vieraisiin sotiin. Kirjan liitteenä on se
perustuslain lisäpöytäkirja, jolla Suomi on sitoutettu sellaisiin
ulkomaisiin
sotaretkiin, joiden pelossa suomalaiset vastustavat Nato-jäsenyyttä.
Siitä itsestään on kysymys EU:n puolustus- eli hyökkäysytimessä ilman
Nato-jäsenyyttäkin.
Kirjan saa ilmaiseksi osoitteesta [email protected] tai Matti
Tohkalta (Mäkikatu 23, 33250 Tampere).
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Siltä pohjalta voi sitten itse kukin arvioida, kenen asialla Anneli Jäätteenmäki mahtoikaan olla ensin toimiessaan oppositiojohtajana ja pääministerinä ja sittemmin syrjäytettynä pääministerinä ja nyt siis mahtaakaan olla toimiessaan mahdollisena ehdokkaana ensi kesän EU-parlamentin vaalissa.
Jottei arvon nimimerkkien tarvitse erikseen arvuutella, mitä minä fyysisenä enkä ainoastaan virtuaalisena henkilönä asiasta ajattelen, kerron sen tässä: Anneli Jäätteenmäen uskon olevan mm. yleismaailmallisten perus- ja ihmisoikeuksien, aktiivisen liittoutumattoman rauhanpolitiikan ja maailmanpoliisiudesta vapaan kansainvälisen yhteistyön, sosiaalisen, sivistyksellisen ja taloudellisen tasa-arvon sekä avoimen yhteiskuntapolitiikan ja läpinäkyvän julkisen hallinnon asialla...
Siksi kaiketi kaikenlainen loanheitto Anneli Jäätteenmäen ympärillä jatkuu, käy sitten käräjäoikeudessa miten tahansa.
Lue enemmän Irak-asiasta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000002468877
PS. Kuten muutamien lehtien pääkirjoituksista (mm. Hämeen Sanomat 1.11.2005 ja Pohjalainen jo päivän pari aiemmin) voitanee päätellä, kaikenlainen loanheitto ex-pääministeri Anneli Jäätteenmäen ympärillä jatkuu, vaikka Helsingin käräjäoikeuden kokonaan vapauttavan päätöksen jälkeen korrektimpaa ja totta tosiaan kohtuullista olisi ollut odottaa meuhkaamisen edes hivenen vähentyvän...
Voi sinua Linkki-Timo. Onneksi kaikki suomalaiset eivät ole noin yksisilmäisiä.
Pääministeri Lipponen ajoi kansakunnan etua ja Anneli Jäätteenmäki taas etua vahingoitti. Jäätteenmäki oli valmis jopa rikollisten keinojen käyttöön.
Hyvä Minervainen!
Voit jatkaa muistin palauttamista - edes pätkittäin vaikkapa tuosta...
Irakin-kysymyksessä kyse oli ja on ulko- ja turvallisuuspolitiikan suunnasta!
[Kirjoittanut: Timo T A Ristimäki 28.9.2004 klo 11.18]
Hyvä "Näin on"! Pistäydyhän vaikka yliopiston kirjaston lukusalissa vilkaisemassa jokustakin lehtikirjoitusta alkuvuodesta 2003 ja erityisesti juhannuksen tienoilla ja sen jälkeen.
Sitten voinet, sinä "lopunajan (kappaleen) uskossasi" pnnisteleva hitaasti - sillä hitaastihan tuo ajatus tuntuu Sinulla käyvän - tutustua toistamiseen, mitä kirjoitin 5.8.2003 ESS:n netlariin ns. Irakgatesta.
Historia tuon hetken jälkeen jos mikään on osoittanut sen, että Anneli Jäätteenmäen "haparoivissa vihjailuissa" 6.3.2003 MTV3:n vaalikeskustelussa oli erittäin paljon perää - oikeastaan aivan kaikki.
Näin on voisi vähitellen lukea - ainakin välillä - jotakin muutakin kuin vain omaa liturgiaansa. Avitan siksi tehokkaalla toistolla alkuun!
Ja jotta sormi ei väsyisi suotta klikkailussa, ydinasiat ovat siis seuraavassa:
"Turun Sanomissa ilmestyi heinäkuun loppupuolella (HUOM! siis vuonna 2003!) kaksi mielenkiintoista
kolumnia. Ensin tyhjensi sydäntään heti kesälomalta palattuaan itse
demaripäätoimittaja Aimo Massinen jutullaan "Vanhanen on vain Lipposen
varjo" 19.7.2003, sitten suotiin palstatilaa oikeusministeri Johannes
Koskisen (sd.) kolumnille "Salaliittoteorioiden suosio" 22.7.2003.
Kummassakin kolumnissa - ikään kuin vienosti kiertäen - osoitettiin kaapin
paikkaa paitsi Anneli Jäätteenmäelle itselleen etenkin keskustan
kenttäväestä sille osalle, joka ei oikein - kyseisten kolumnistien
mielestä - ollut ottanut uskoakseen, että Anneli Jäätteenmäen hallituksen
kaatamisesta olisi julkisuuteen tullut vielä läheskään kaikki olennaiset
ja vaikuttavat seikat.
Sinällään ansiokkaassa ja ennen muuta pisteliään hauskassa kolumnissaan
19.7.2003 päätoimittaja Massinen - oltuaan siis kaiketi juhannuksentienoon
lomilla Säämingin suunnalla eli poissa jokapäiväisestä pahanteosta -
kirjoitti räväkästi: " - - Sitä paitsi eipähän voida panna Anneli
Jäätteenmäen
skandaalimaista eroa ainakaan meikäläisen syyksi. Pikku-Kalle ei
tunnetusti rikkonut Jerikon muureja enkä minä aiheuttanut hallituskriisiä.
- -"
Vaan saattoihan ja saattaahan se olla hivenen toisinkin. Kyllä vain tuntui
kevättalvella Turun Sanomissakin olleen kova hinku saada aikaan
tasavallassa tilanne, josta päätoimittaja Massinen saattoi sitten
19.7.2003 kirjoittaa: "Irakin sodan ensimmäinen suomalainen sankarivainaja
oli Anneli Jäätteenmäki, joka kaatui korkealta ja kovaa."
Vaikka koskispullon asiasta (eli Anneli Jäätteenmäen pääministeriyden
päättymisestä vielä ennen juhannusta!) vedonlyönnissä hävinneelle
Massiselle ei tottakaikaan voi kaikkea ansiota Jäätteenmäen (hallituksen)
kaatumisesta antaa, eivät Turun Sanomienkaan kontribuutiot asian eteen
aivan olemattomia olleet. Kyllä kannatti taatusti demaripäätoimittaja
Massisen hävitäkin koskispullo vedonlyönnissä asiasta Turun demarien
paikallispäällikkö Seppo Lehtiselle - selvinpäin tuskin Massinen
kehtaisikaan muistella Turun Sanomissa julkaistuja - siis jo - vaalien ja
hallitustunnustelujen aikaisia Irak-kirjoitelmiaan.
Muutama päivä Massisen sivaltelun jälkeen niin sanottuun Irak-vuotojupakkaan
liitettyihin salaliittoväitteisiin puuttui kolumnissaan
"Salaliittoteorioiden suosio" (22.7.2003) oikeusministeri Johannes
Koskinen (sdp).
Etelä-Suomen Sanomien ja Satakunnan Kansan pienimuotoisesta
otantakyselystä ainakin näennäisesti kirvoituksensa saaneessa
kirjoituksessa oikeusministeri Koskinen pyrki luomaan ja ylläpitämään
kuvaa, että kaikki -
ennen muuta keskustalaiset - ihmiset, jotka "yleisönosastoissa ja
tupailloissa", toreilla ja turuilla ja vaikka ties missä ovat ihmetelleet
Anneli Jäätteenmäen pääministeri- ja puoluejohtaja-asemien horjuttamiseksi
syntynyttä vimmaa, olisivat perustaneet ihmettelyänsä mihinkään
"salaliittoteorioihin".
Niin Massisille kuin Koskisillekin on tuntunut ja tuntuu olevan
ylivoimaista ymmärtää, että melkoista osaa kansalaisia on vain toden
teolla kummastuttanut ja yhäkin kummastuttaa se, mistä Suomessa on
Irak-jupakan yhteydessä keskitytty elämöimään ja se, mistä ei ole saanut
juuri hiiskuakaan. Kyse ihmettelyssä on ollut ja on mittasuhteista, niin
sanotusti siitä, mitä tarkoitetaan kun puhutaan "aidoista ja/tai
aidanseipäistä". Ja luonnollisesti siitä, minkämoisia seurausvaikutuksia
mistäkin asioista näyttää seuraavan.
"Mikään ei ole ratkaistu lopullisesti, ellei sitä ole ratkaistu oikein",
ajatteli Abraham Lincoln aikoinaan. Samalla tavalla tultaneen vielä
kohtalaisen pitkään kansan syvien rivien parissa ajattelemaan viestimiä ja
ihmisiä kiehtovan Irakin-kysymyksenkin suhteen - haluavat ministeri
Koskinen ja hengenheimolaisensa maassa ja maailmalla sitä tai eivät.
Siksi kai ministeri Koskinenkin kolumnissaan tyytyi tarjoilemaan tosiasioita
peräti säästeliäästi - muun muassa ulkoministeri Tuomiojan ja
ex-pääministeri Lipposen erilaisten Irak-näkemysten osalta ministeri
Koskinen vaikeni ja vaikenee kuin muuri, vaikka ottikin siinä omiin
niminsä hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa
7.3.2003 tehdyn "Suomen Irak-kannan pienimuotoisen sanallisen
selkeytyksen".
Vaikka esimerkiksi ministeri Koskinen yrittää toisin vakuuttaa, on
kiistatonta, että Irakin-kysymyksen suhteen Lipposen toisen
hallituksen - ja siihen kuuluvien puolueiden - sisälläkin oli
Irak-asiassa mitä ilmeisintä ristivetoa. Ja kaiken lisäksi todella paljon.
Yritettiin ja yritetään kolumneissa ja pääkirjoituksissa sitten väittää
mitä tahansa, keskeisimmin erilaisia katsantokantoja (väitetyn)
Irakin-uhan
ratkaisemiseksi oli pääministeri Lipposen ja ulkoministeri Tuomiojan
kesken. (On sinänsä ymmärrettävää, ettei ministeri Koskinen -
perushämäläisenä - ole ehkä vieläkään ennättänyt havaita tuota ilmiselvää
asiaa, vaikka valistuneemmat viestimetkin kiinnittivät tuolloin ja vielä
nykyäänkin siihen kohtalaisen paljon huomiota. Toivottavasti kuitenkin jo
ennen seuraavaan kurinpitoatakkiin suinpäin syöksymistä!)
Tunnettuahan on, että pääministeri Lipposen Valkoinen talossa joulukuun
alussa 2002 antamien lausuntojen johdosta tekivät silloisten
hallituspuolueiden kansanedustajat Jaakko Laakso (vas.), Mikko Elo (sd.)
ja Anni Sinnemäki (vihr.) jo 19.12.2002 asianomaisen valtioneuvoston
jäsenen vastattavaksi kirjallisen kysymyksen, missä ilmaisivat
huolestumisensa siitä, oliko pääministeri Lipponen mennyt antamaan
presidentti George W. Bushille Suomen virallisen ulkopolitiikan ohi ja yli
meneviä lupauksia ja käsityksiä siitä, miten Suomen ulkopoliittinen johto
suhtautuu USA:n johtaman koalition taatusti jo tuolloin päättämään
hyökkäykseen Irakiin.
Kuten toimittaja Tuomas Keskinen jokunen päivä Turun Sanomien parin
kolumnin jälkeen Iltalehdessä kirjoitti, oli kyseisen kirjallisen
kysymyksen teksti sinällään varsin paljon rankempaa pääministeri Lipposen
puheiden ja lausuntojen kritiikkiä kuin silloisen oppositiojohtaja
Jäätteenmäen varsin vähäeleiset ihmettelyt siitä, ollaanko ulkomailla
mahdollisesti saatu Suomen suhtautumisesta Irakin-kysymyksen
ratkaisutapoihin "virheellinen viesti".
Edelleen paljolti avoinna olevassa Irak-asiassa kysymys asettautuneekin
näin: Vaalitaistelun kestäessä kaiken muun varsin vähäisesti ulko- ja
turvallisuuspolitiikasta lausutun ohessa Jäätteenmäki
nosti esiin pääministeri Lipposen ja ulkoministeri Tuomiojan
suhtautumistapojen erot Irakin-ongelmaan. Kuka tahansa - ja uskoisin,
että oikeusministeri Koskinenkin - on voinut todeta niiden olemassaolon
niin ennen vaaleja kuin vaalien jälkeenkin. Eihän nykyisin eduskunnan
puhemiehenä toimiva Paavo Lipponen ole malttanut paljon omia näkemyksiään
puhemiehen roolissaankaan piilotella. (Nahkurin orsille ollaan oltu
toivottelemassa vähän väliä niin omia kuin vieraitakin. Välillä siis
ilmiselvästi Erkki Tuomiojaakin!)
On sinällään ymmärrettävää, että niin sdp:ssä kuin keskustan johdossakin
halutaan panna Irak-kysymyksen suhteen "kirjan kannet kiinni".
Kummaltakaan suunnalta löytyy tuskin intoa edes sellaiseen fundeeraavaan
pohdiskeluun, mitä presidentti Mauno Koivisto - hyvin etenkin
porvarillisissa viestimissä vaietussa puheenvuorossaan - sittemmin Ylen
ykkösaamussa itse Irakin-kysymyksen ja "valtiosalaisuuksien" suhteen
edusti. Eli paljastettiinko vaalitaistelun alla esimerkiksi Suomen ulko-
ja turvallisuuspolitiikan suhteen joitakin "valtiosalaisuuksia". Ja jos
paljastettiin, niin mitä ne mahtoivatkaan olla.
Salaliitoista ja salaliittoteorioista vielä pari sanaa. Kaikkein
kiivaimmin moiset ajatukset ja väitteet ovat olleet kiistämässä ja
torjumassa ne tahot ja piirit, jotka ovat eniten tosiasiallisilla
toimillaan olleet antamassa kansalaisille aihetta moisiin arvailuihin.
Vai mitenkähän muuten olisi selitettävissä se, että sdp:n tunnetun ja
tunnustetun "likaisten temppujen osaston" puuhamies, Metalliliiton
viestintäpäällikkö Matti Putkonen intoutui Iltalehdessä kerskailemaan
sillä, että hän oli lyönyt - ja se tiedetään nyttemmin, että varsin
voitokkaasti - seitsemän eri tahon kanssa viskipullon vetoa siitä, että
Anneli Jäätteenmäen pääministeriys katkeaa vielä ennen juhannusta?
Ja miksikohän sitten kolumnissaan 19.7.2003 myös Turun Sanomien
kakkospäätoimittaja Aimo Massinen, entinen Turun Päivälehden
emeritusdemari hänkin - palstallaan avoimesti tunnusti, että oli hävinnyt
vissin juomapullollisen (koskista!) Turun demaripäällikkö Seppo Lehtiselle
- samasta asiasta. (Minäkin yhdyn näkemykseen, että Anneli Jäätteenmäen
hallituksen kaataminen ja hänen suistamisensa myös pois keskustan
puheenjohtajuudesta ei ollut suinkaan mitään salaliittopuuhailua,
tarvittavat operaatiothan suoritettiin siististi sisätiloissa, ensin
puolueiden kabineteissa ja viimeistely eduskunnan suuressa salissa. Aivan
avoimesti.)
Vaan miksiköhän kaiketi tuomioitta tällä telluksella ainakin toistaiseksi
taapertaneet kunnian miehet (kuten esimerkiksi juuri Aimo Massinen) ja
naiset häviävät vetojaan moisille niin naisten- kuin oluenkaadoistaankin
käräjiä käymään joutuneille (kuten esim. juuri herrat Putkonen ja
Lehtinen)?
Luulisi moraalikysymyksillä niin kovasti briljeeraavaa oikeusministeriä
kiinnostavan tämmöistenkin "harmaitten alueitten asiat" - ainakin enemmän
kuin hellepäivien täysipäiväinen pohdiskelu bordellilaitoksen
mahdollisesta yhteiskunnallisesta olemuksesta ja oikeutuksesta?
Näissä merkeissä jään odottamaan, koska muutenkin niin paljon kesäkautena
uusintoja lähettävä Yle lähettää uusintana myös taannoisen pääministeri
Lipposen lausunnon Valkoisen talon pihamaalta joulukuussa 2002. Siinä
uutispätkässä tuli näet julki todella paljon sellaista, jonka jotkut myös
olisivat taatusti suoneet jäävän kokonaan "salaiseksi".
Niin ikään jään odottamaan, milloin ulkoministeri Tuomioja tulee
julkisuudessa myöntämään sen, että Lipposen "koalitio"-puheet joulukuussa
2002 liittyivät nimenomaan George W. Bushin jo 27.11.2002 Prahassa
pitämässään puheessa lanseeraamaan "halukkaiden koalitioon". Kyseinen
koalitio oli jo vallan muuta kuin syksyllä 2001 pystyyn nostettu
"terrorismin vastainen koalitio". Se oli nimenomaan siis jo se valtioiden
joukko, jonka Irakin-hyökkäystä valmistellut B-parivaljakko Bush ja Blair
oli onnistunut maanittamaan etukäteen myötämieliseksi Irakin-iskulleen,
tehtiin se sitten YK:n turvaneuvoston luvalla tai kuten sitten myöhemmin
maaliskussa 2003 tehtiin, YK:n turvaneuvoston luvatta.
Kun ulkoministeri Tuomiojakin on korostanut, että kaikki mainitut
ulkoministeriössä "salaisiksi" leimatut tiedot olisi tuolloinen
oppositiojohtaja Jäätteenmäki saanut käyttönsä häneltä pyytäessään,
voisiko olla mahdollista, että kyseisten muistioiden tiedot julkaistaisiin
kaiken kansan arvioitavaksi kokonaisuudessaan. Tai vaikkapa ainakin
kansanedustajille, jotka voivat sitten taas luovasti soveltaa
vuototaitojaan...
Irak-hyökkäyksen kansainvälisoikeudelliselle ja moraaliselle oikeutukselle
ei muuten enää tunnuta kotomaamme kuviossa pantavan paljonkaan painoa.
"Painavimman" - Irakin-iskulle perusteluita kokonaan kaipaamattoman -
puheenvuoron tuntuu käsikirjoituksen mukaisessa järjestyksessä jälleen
tehneen kritiikittömän länsisuuntauksen panssarinyrkiksi kelpuutettu
entinen presidentti Martti Ahtisaari. (Golf-kärryilläkin voitanee nykyään
ajaa työväenluokan tai ainakin -puolueen asiaa!?)
Perinteinen valtion suvereniteetti ei tunnu M.O.K. Ahtisaaren
aivoituksissa olevan enää minkään arvoinen lähtökohta, kun länsimaisittain
"hyvät" tekevät miekkalähetystään - pahojen akseli saakoon palkkansa,
tapahtuu kansakunnille, kansoille ja ihmisille mitä tahansa. Tarkoitus
pyhittää näitten katsantokantojen miehillä keinot. "Tie helvettiin on
kivetty hyvillä aikomuksilla" ei liene heille tuttu tai ainakaan heidän
tunnustamansa sanonta.
Mitä pitemmälle kesä etenee ja keskustan luvassa oleva ylimääräinen
puoluekokous lähestyy, sitä kiintoisammaksi käynee kysymys: oliko ja onko
Anneli Jäätteenmäen - naisen, joka katkaisi sinipunan voittoputken -
kaatamisen "välttämättömyydessä" kyse paljon enemmästä kuin vain yhdestä
naisesta ja parista "vuodosta" (ulkoministeriön salaisiksi leimatut tiedot
ja keskustan työvaliokunnan pöytäkirja). Vai kenties oliko ja onko kysymys
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan suunnasta ja myös yleisen
yhteiskuntapolitiikan reivaamisesta avoimesti uusliberalistisimmille
linjoille, kuin mitä Anneli Jäätteenmäen toimiessa pääministerinä tässä
maassa olisi ollut mahdollista?
Koska tulevatkaan Helsingin Sanomiin ja muutamaan muuhunkin lehteen
kokosivun ilmoitukset NATO-jäsenyyden tarpeellisuudesta ja jopa
välttämättömyydestä, jos vähemmällä tajunnantäytöllä (hienosti sanottuna
indoktrinaatiolla) ei voida varmistaa sitä, että Suomen jukuripäinen kansa
varmasti ymmärtää vallasväen ja valtamedioitten tahdon...
PS 28.9.2004 klo 10.37: Tänään virallisesti keskusteluun nousevan puolustuspoliittisen selonteon sisältö yhtyneenä Vanhasen hallituksen muutenkin toteuttaman sailaan sinipunaiseen yleiseen yhteiskunta- kuin myös muuhun opportunistiseen (nimitys-)politiikkaan on hyvää vauhtia tekemässä hyvin suuresta määrästä aktiivisia kansalaisia ns. demokratian ritareita..."
Luen enemmän Irakin-kysymyksestä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000004815348
Epäilemättä Lipponen perusteli tekemisiään sillä että hänen näkemyksensä on kansakunnan etu. Sellaiset käsitteet kuin kansakunnan etu sopivat hyvin niiden käyttöön, jotka eivät halua puhua analyyttisesti vaan viitata epämääräisyyksiin. Valtapoliitikot harvoin haluavat täsmentää tarkoituksiaan. Tämä todistelutyyli eli terävimmillään stallareiden tyypillisessä argumentoinnissa, joka perustui siihen että tiedostava kommunisti pystyy määrittelemään mikä on muiden ihmisten "todellinen etu".
Valitettavasti vain suomalaiset olivat Lipposen kanssa eri mieltä. Samaan aikaan kun Lipponen hörähteli Bushin korvaan "Suomen kansa tukee politiikkaanne" mielipidemittaus kertoi, että kahdeksan kymmenestä suomalaisesta vastusti Bushin sotasuunnitelmaa. Samoin kahdeksan kymmenestä suomalaisesta oli sitä mieltä, että Jäätteenmäen tekemisten lisäksi olisi pitänyt tutkia Lipposen sanomiset Bushille.
Linkki-Timo on tässä asiassa ihan oikeassa. Mitä enemmän aikaa on kulunut, sitä selvemmin Lipposen töppäysten tökeryys on tulleet esille. Kohun kestäessä ne saatiin hautautumaan jäätteenmäki-ryöpytyksen alle, mutta ne eivät ole unohtuneet vaan tulevat käsille päivä päivältä. Ei olisi ihme, että eräänä päivänä Lipposta ryvettaisiin vaatimaan oikeudelliseen vastuuseen tekemisistään. Joka tapauksessa historia tulee tekemään Jäätteenmäelle oikeutta, ja jää ainoastaan nähtäväksi, miten mustaksi muuttuu Lipposen maine.
Siitä, kenet sekä oikeus että historia on tähän mennessä jo vapauttanut, "True Informer" ja "Matti Kumpula" voivat itse tykönänsä - vaikka sylikkäin - lukea kirjoitukstani, joka alun alkaen ilmestyi Espoossa ilmestyvän Länsiväylän verkkokeskustelussa 2.7.2003, siis Länsiväylässä jo 2. heinäkuuta 2003:
"Kenet historia on vapauttava?
Monet lehdet kautta maan ovat pääkirjoituspalstojaan myöten kommentoineet
HS:n viimeisimmän puoluekannatusgallupin tietoja, joiden mukaan
sosiaalidemokraatit olisivat nousussa ja keskusta selvähkössä laskussa
juhannuksenalusviikon poliittisten myllerrysten seurauksena.
Irak -"jupakka" näyttääkin vaikuttaneen ja vaikuttavan puolueiden
kannatukseen - ja
kutakuinkin jupakan eli asian vierestä masinoidun mediamyllytyksen
aikaansaaneen tiedotusmafian toivomalla tavalla! Kyseisen mafian
keskeisinä toimijoinahan olivat saavutuksillaan aiemminkin (myös
naistenkaatoasioissa) kunnostautunut
- ja nyt Jäätteenmäen hallituksen kaatumisen myötä peräti seitsemän
viskipulloa vedonlyönnissä voittanut ja viimeisimmällä kaadollaan
avoimesti kerskaileva -
Metalliliiton viestintäpäällikkö Matti Putkonen primus motorina sekä
Sanoman ja Alman politiikan "toimittajat" hanslankareina, eivät siis
suinkaan minään eivätkä millään muotoa äänettöminä yhtiömiehinä.
Mutta nyt ollaankin vasta välitilinpäätöstilanteessa, sopivat "kahden
kauppa on kolmannen korvapuusti" -periaatteellaan Eerot Lankia ja
Heinäluoma pääministeri Matti Vanhasella vahvistettuna mitä tahansa.
Äänestävä kansa ei tulle tyytymään siihen, että sitä jatkossa(kin)
pyritään pitämään pimeässä kuin herkkusieniä. Ylätason ultimaatumit ja
ukaasit - kuin taannoin toveri Jeltsiniltä omittuina - siitä, että
"vaalitaistelu on nyt lopetettava" (mm. Vanhanen) ja että "kirjan kannet
on nyt pantava kiinni" (mm. Heinäluoma) antavat viitteitä siitä, ettei
läheskään kaikki keskeinen ja pienen, vielä sentään suhtkoht itsenäisen ja
suvereenin Suomen valtion nykyjohtoa (ml. myös tasavallan presidentti
Tarja Halonen) hermostuttava ydinaines Irak-asiasta ole tullut julki ja
äänestäjien tietoon. Ja että sen ei kaiketi halutakaan tulevan?
Vaikka presidentti Halosen "kannatus" alkaakin hipoa jo Saddamin
parhaimpia saavutuksia, ei se muuksi muuta sitä tosiasiaa, että Suomen
virallisessakin ulko- ja turvallisuuspoliittisessa suhtautumisessa Bushin
ja Blairin ynnä kumppaneidensa pitkään valmistelemiin sotatoimiin
itsenäistä Irakia ja sen saddaminaikaisia vallanpitäjiä vastaan saattoi
olla kansainvälisen oikeuden normien kannalta mitä melkoisinta
sinisilmäisyyttä, ettenkö sanoisi optista harhaa. Kun on vaivautunut
läpikäymään muutaman verkossa luettavissa olevan hallituksen ulko- ja
turvallisuuspoliittisen valiokunnan (hutvan) "ei-salaiseksi leimatun"
kannanmäärittelyn Suomen suhtautumisesta Irakin kysymykseen, ei voi
välttyä ajatukselta, että Suomen valtiojohto kokonaisuudessaan oli
varomattomasti liputtamassa avoimen väkivallankäytön puolesta -
perusteluinaan kaiketi kaikki se nyttemmin vääristellyksi, valheelliseksi
eli tekaistuksi osoittautunut "todistusaineisto" Irakin joukkotuhoaseista,
aina muka ydinaseohjelmaa myöten! Peräti omituisilta tosiasioiden - vai
onko väitettyjä "savuavia aseita" jo löytynyt tai löytymässä - valossa
vaikuttavat edellä mainitun hutvan kannanotot niin 14.2.2003 kuin 7.3.2003
eli ennen Anneli Jäätteenmäen kohtaloksi koitumaan saatua MTV3:n
eduskuntavaalitenttiä 6.3.2003 kuin myös sen jälkeen.
Joka tapauksessa: ex-pääministeri Anneli Jäätteenmäki toi kyseisessä
vaalikeskustelussa julkisuuteen ainoastaan sen, minkä itse asiassa USA oli
jo aiemmin ilmaissut. ("Suomi on Yhdysvaltojen ja minunkin mukaan
liittynyt sellaiseen, missä minun mielestäni ei tässä vaiheessa pitäisi
olla.")
Jäätteenmäen hallituksen kaatamiseen ja keskustan puheenjohtajan paikalta
suistamiseen johtaneessa mediamyllytyksessä on sivuutettu muutamia,
itsenäisen pienen kansakunnan kannalta tärkeitä kysymyksiä.
Miten Suomi - erityisesti Bushin luona joulukuun alussa 2002 vierailleen
silloisen pääministerin eli Paavo Lipposen suulla - olikaan voinut luvata
auttaa USA:n helmikuussa 2003 koolle kutsuman "koalition"
Irak-politiikkaa? Jos Lipposen lupaukset ja ilmaukset mahtuivat Suomen
virallisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan raameihin, miksi ihmeessä
moiset ilmaukset ja niistä kertovat asiakirjat ylipäänsä oli merkittävä ja
merkittiin salaisiksi?
USA:han kutsui Suomen Yhdysvalloissa 28.2.2003 pidetyn "coalition
briefing" -kokoukseen, mihin mm. Helsingin Sanomien (18.6.2003) mukaan oli
kutsuttu ainoastaan maat, jotka "olivat luvanneet auttaa Irak-kriisissä".
Suomihan tunnetusti osallistui tapaamiseen, toisin kuin esimerkiksi
Ruotsi.
Kuten muistettaneen, helmikuun lopulla 2003 Yhdysvallat ei enää
kunnioittanut eikä pitänyt arvossa YK:n päätöslauselmien - ja nekin
kenties nykytietämyksen valossa aikaansaatuja ainoastaan viekkaudella ja
vääristelyllä? - mukaista politiikkaa, vaan suuntautui avoimesti
vähintäänkin pari piirua aggressiivisempaan hyökkäys(uhka)politiikkaan.
Kutsumalla Suomen kyseiseen 28.2.2003 pidettyyn "samanhenkisten"
kokoontumiseen Yhdysvallat toi julki sen, että se - syystä tai toisesta -
uskoi Suomen nimenomaisesti olevan mukana kyseisessä koalitiossa, jonka
nyt ja oikeastaan jo tuolloin tiedettiin syyllä millä hyvänsä hyökkäävän
Irakiin, vaikkei YK:n turvaneuvoston hyväksyntää voimatoimiin ryhtymiselle
olisikaan saatavissa.
Lipposen myöhemmät selitykset siitä, että hänen joulukuisen
Yhdysvaltojen-vierailunsa aikaiset yhteistyölupaukset ja ylistykset George
W. Bushille koskivatkin vain YK:n yksimielisen päätöslauselman ympärillä
kansainvälisen terrorismin varjolla koottua koalitiota, tuntuvat
hätäpäissä keksityiltä. World Trade Centerin tapahtumiin oli jo tuolloin
kyllä kulunut niin paljon aikaa, että puoluetoveri Tuomiojankin
puoluetoveriaan avittavat selitykset tuntuvat varsin epäuskottavilta. Jos
Lipposen esiintyessä joulukuun alkupuolella 2002 Valkoisen Talon
pihamaalla ja sisätiloissa tilanne vielä olisi voinut - mikäli haluaa olla
"hyvässä uskossa" - ollakin tuon tapainen, helmikuun lopulla 2003 ei
suinkaan enää ollut YK:n ympärillä eikä sisällä minkäänmoista yksimielistä
koalitiota Irakin-kysymyksessä - ei edes näköpiirissä. Kuuluisa Sokea
Reettakin saattoi olla asiasta aivan varma.
Herääkin kysymys, antoiko Lipponen joulukuisen vierailunsa aikana - Suomen
virallisesti ajaman YK-vetoisen Irak-politiikan lisäksi tai sivuitse -
USA:n johdolle joko eksplisiittisesti tai ainakin implisiittisesti
muunkinlaisen lupauksen: eli lupauksen osallistua Bushin ja Blairin
vauhdikkaasti kokoamaan Irak-(sota)koalitioon ja siten siunauksen sille,
että USA saattoi niinkin letkeästi irtautua YK-johtoisesta ratkaisunhausta
Irakin-kysymykseen.
Iltapäivälehdissä jopa originaaleina julkistetussa Suomen Washingtonin
suurlähetystön "salaisessa muistiossa" kirjoitetaan ykskantaan:
"Presidentti Bush ylisti Suomea hyväksi yhteistyökumppaniksi ja kiitti
Suomen hallitusta Irakin tilannetta koskevista kannanotoista ja
liittymisestä koalitioon. Lipponen kertoi tasavallan presidentin ja
hallituksen päätöksestä suhtautua myönteisesti Yhdysvaltain pyyntöön olla
mukana mahdollisen konfliktin jälkeisen Irakin vakauttamisessa
humanitaarisen avun ja rauhanturvatoiminnan kautta."
Ei tarvitse olla kummoinenkaan ruudinkeksijä, ellei edellä mainituista
Lippos-muistion sitaateista tajua, että niissä ei suinkaan puhuta YK:n
johtamista humanitaarisista ja rauhaa turvaavista ratkaisuista
kaavaillussa sodanjälkeisessä tilanteessa! Siksiköhän Lipponen niin perin
juurin eduskuntavaalikeskustelujen kuluessa asiasta hermostuikin:
jälleenrakentamista ei voi olla eikä tarvita ennen hyökkäystä, ja lupaus
jälleenrakentamis- ja rauhaturvatoimiin osallistumisesta "mahdollisen
konfliktin jälkeisen Irakin vakauttamisessa" on tässä katsannossa
ilmiselvä etukäteishyväksyntä kyseisenlaisen
jälleenrakentamistarvetilanteen tietoiselle synnyttämiselle.
Mitenkähän se uuden perustuslain kirjaimen ja hengen mukaan meneekään
protokolla siitä, miten ja missä järjestyksessä pieni Suomi mahdollisesti
päättää ryhtyä sotaan jotakin toista maata vastaan? Ei siihen ainakaan
pääministerin ties mistä syystä tehdyllä vierailulla antamat lupaukset ja
ilmoitukset riitä! Mitä Valkoisessa Talossa joulukuussa 2002 ja sitten
muutamassa "coalition briefing" -happeningissä ennen Suomen
eduskuntavaaleja oikein onkaan mahtanut tapahtua? Kentieskö jotakin
sellaista, että asiat kaiken kansan tietoon eduskuntavaalikeskusteluissa
nostaneen Jäätteenmäen leimattiin syyllistyneen miltei
majesteettirikokseen ja hänestä oli siksi mitä pikimmin päästävä eroon?
Siksikö nyt veljeskunnan edustajat (?) haluavat, että "vaalitaistelu on
nyt lopetettava" ja/tai "kirjan kannet on pantava kiinni"?
Sillä jos Suomi - ja sen kulloinenkin virallinen edustaja - julkisesti
ilmoittaa Suomen julkilausutun liittoutumattoman ulko- ja
turvallisuuspoliittisen linjan mukaisesti, että Suomi on valmis olemaan
mukana YK:n toiminnassa, asiaa ei taatusti tarvitsisi eikä tarvitse
leimata "salaiseksi". Eikä siitä kyllä tarvitsisi käydä salassa
pidetyiksi aiottuja kahdenkeskisiä neuvotteluja sen enempää USA:n kuin
minkään muunkaan valtion edustajien kanssa.
Summa summarum. Tässä vaiheessa Irakin-kysymyksen heijastusvaikutukset
ovat odotusten mukaiset. Heijastusvaikutukset ovat kutakuinkin suora
seuraus siitä, käsittelytavasta, jolla etupäässä jokuset Sanoman ja Alman
mediat ja "meediot" ovat muka tutkivan journalismin nimissä häivyttäneet
kirjoittelussaan itse pääasian, eli sen miten pienen kansakunnan olisi
viisasta suhtautua siihen, annetaanko yksinapaisen ylivaltapolitiikan
oloissa pienintäkään siunausta kansainvälisen oikeuden mitä keskeisimpien
normien kuten juuri valtiollisen suvereniteetin loukkauksille - siis ilman
YK:n turvaneuvoston etukäteistä siunausta. Kiistatonta näet on se, että
Bushin ja Blairin koalition hyökkäys Irakiin oli kansainvälisen oikeuden
kannalta lainvastainen teko niin tekohetkellään kuin maailmanhistorian
loppuunkin asti oleva. Kun kansan tietoon tulee nyt esillä olleiden
mahdollisten osatotuuksien ja sirpaletiedon lisäksi Irak-kysymyksen
keskeiset eli itsenäisen pienen liittoutumattoman maan kannalta
merkitykselliset tosiseikat tapahtumien kulusta, kannatuksen heijastukset
tullevat olemaan kokonaan toisenmoiset. Aika on näyttävä, kenet - Fidel
Castron taannoista puolustuspuheenvuoroa mukaellen - historia on
vapauttava..."
Lue enemmän tuosta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000004815502
WTC:n iskujen jälkeen Tuomioja antoi lausuntoja, joissa hän katsoi USA:n saaneen aikaan terrorismi-iskut omalla toiminnallaan.
On todella ihme, ettei tuomioja silloin saanut monoa perseeseensä, vaikka eihän demarikorppi toisen demarin silmää noki, sillä, jos Tuomiojasta olisi tuolloin tehty marttyyri, niin hä voisi pahassa lykyssä olla nyt Heinäluoman tilalla demareiden puheenjohtajana.
Tämä viimeisin Tuomiojan uroteko, jolla hän olisi ilman Stubbin väliintuloa pilannut Suomen EU-puheenjohtajakauden, on taas painettu demareiden toimesta villaisella, ettei se häiritsisi Halosen vaalikampanjaa.
Mutta mitäs noista. Kun Niinistö voittaa vaalit ja kokoomuksesta tulee päähallituspuolue 2007, niin Stubb nousee ylivoimaisesti ulkoministeriksi, koska hän on siihen hommaan pätevin ehdokas.
... tuota todellisuudentajua riittävän.
Todellisuudentaju syntyy kyvystä tehdä monipuolisia havaintoja ja asennevapaasta loogisesta mielestä päätellä, mitä havainnot merkitsevät.
Todellisuudentaju ei ole kielletty sinultakaan.
Juu, palaan asiaan heti kun Niinistö voittaa vaalit ja kokoomuksesta tulee päähallituspuolue 2007, ja Stubb nousee ylivoimaisesti ulkoministeriksi, koska hän on siihen hommaan pätevin ehdokas.