Olen ns. porvarisperheen vesa. Eniten minua vituttaa se että vaikka elämäni onkin näennäisesti turvattu ( ei tarvitse maksaa vuokraa ), en silti tunne itseäni vapaaksi. Sukuni on rikas, mutta minä en niitä rahoja näe. Kuulen jatkuvasti siitä miten jollain on suvun puolesta kaikki mitä tahtoo, meillä se ei mene niin. Jos hätä on suurin, kyllä apua löytyy, mutta jos tahtoisin vapaaksi rahahuolista ( ja se olisi kyllä mahdollista ), niin siihen eurot loppuvatkin. Eli tässä se ongelma: Pitää elää ns. "kunnioitettavaa" elämää muiden ehdoilla jotta "tasapaino" ei järkkyisi. Ei riskejä, ei jännitystä, ei säpinää. Tylsää paskaa. Jos tekisin mitä oikeasti tahtoisin, niin saisin tod.näk. lähtöpassit kämpästäni ja joutuisin "ulos suvusta". -Tässä siis eletään toisten mieliksi perinteisissä töissä puurtaen jotta joskus se tulevaisuus olisi sitten omissa käsissä rahallisesti "kun on tehnyt kaiken oikein". Tee mitä tahdot, niin et saa penniäkään. Suoraan sitä ei sanota mutta siellä se taustalla kelluu. Arvatkaapa vaan vituttaako olla sukulaisten luona väkinäisesti kylässä, kun tekisi mieli haistaa pitkät koko porukalle ja muuttaa lämpimään? Rahaa olisi mutta sitä saa vain katsoa, ei koskea. Tottakai tiedän että monet eivät ole edes tässä tilanteessa, mutta eipä sitä osaa ajatella kun on aina tähän tottunut.Onko kellään sama fiilis, tahtoisi irti omaisuuden kahleista ja vapaaksi kaikesta? Itse olisin tyytyväisin kun olisi vaan rahaa tilillä ja passi takataskussa. Paskat minä mitään omaisuudella muuten tee.
Terveisin
Persaukinen porvari
Terveisin
Persaukinen porvari
Vastaukset 2
Vanhimmat
hyvin mitä tarkoitat. Minulla ei ole rikasta sukua takana, mutta isäni aikoinaan sitoi minut kiinni itseensä ja firmaansa, milläs muulla kuin rahalla. Silloin en sitä ymmärtänyt, mutta nyt tajuan, miten väärin se oli. Nuorena ajattelin vain, että rahaa tulee helposti, ei tarvinnut tehdä täyttä työaikaa jne. Mutta aina tulee maksun aika. Isältä loppui rahat, tuli vanhuus, sairautta yms. Nyt minun täytyy elää tosi pienellä rahalla, puhumattakaan eläkkeestä, sitä tulee aikanaan tosi vähän.
Kyllä jokaisen pitäisi elää ensin omillaan, hankkia koulutus ja työ, se on ainoa keino olla tyytyväinen itseensä.
Kaikilla meillä on rajat, mutta on totisesti eri asia, kuka ne rajat asettaa, rikas suku vai itse tienattu raha.
Mutta ymmärrän kyllä pelkosi, kun on aina tottunut siihen että suku määrää, ei oikein osaa repäistä itseään siitä irti.
Kaikkea hyvää elämääsi kuitenkin. Jonain päivänä ehkä huomaat, että oli tuossa tavassa hyviäkin puolia.
mutta anna mulle ne rahat mitä et tartte,niin tarjoon bisset :-)