Minä tässä männä viikolla ajattelin itsekseni omia uskomuksiani ja mieleeni juolahti kysymys; Missä määrin on oikein toimia uskoaan vastaan? Olen suht varma, että monet ovat joutuneet toimimaan tai toimivat jossain määrin hyvinä pidettyjä arvojaan tai uskonnon tunneilla opetettuja oppeja vastaan. Siis missä tilanteissa on oikein toimia uskon opettamia oppeja vastaan? Ehkä en osaa nyt määrittää kysymystä aivan oikealla tavalla, mutta menköön tämän kerran...:)
"Omiaan vastaan?"
Zifqi
6324
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Riippuu mitä omat uskomuksesi ovat. Ja mikä on oma uskosi. Jos olet uskossa, omatuntosi kertoo sinulle ja Raamattu missä raja menee.
Jos taas et ole uskossa, on rajaa vaikea sanoa. Esim jokaisella ammattikunnalla on omat eettiset ohjeensa joiden puitteissa työtä tehdään.
Ihmisen oma moraali on taas venyvä. Se mikä ensin tuntui pahalta, ei ehkä myöhemmin tunnukkaan enään kun on kerran kokeillut tai nähnyt toisten tekevän jotain eettisesti väärää, uskonnon tunnilla opetettuja käskyjä vastaan.
Jos et ole uskossa, etkä siis lue Raamattua, suosittelen sen kahlaamista läpi evankeliumeista alkaen. Niihin ohjeisiinhan perustuu nykyinen länsimainen lainsäädäntökin ja normit joskin ne tänä päivänä tuppaavat joustamaan erilaisten tarpeiden mukaan. Raamatusta löydät ne perusasiat joiden mukaan voi toimia ja tehdä ratkaisuja. Vaikkakin me siitä huolimatta usein mokaamme ja valitsemme ja toimimme väärin.
Vastasinkohan yhtään sinnepäinkään mitä ajattelit.
Länsimainen lainsäädäntö perustuu osiltaan vanhaan Roomalaiseen lakikäytäntöön.
Kyllä 10 käskyä pätevät yhä. Niiden ohjeita kun pyrkii noudattamaan, voi elää hyvän elämän. Ei kai kuitenkaan ole maailmassa ihmistä, joka ei olisi joskus rikkonut näitä tai muita tärkeitä elämänohjeita joko huomaamattaan tai ehdoin tahdoin.
Siinä on mielestäni eroa. Jos harkitusti rikot tietämääsi ohjetta, tiedät toimivasi väärin. Asia saattaa painaa mieltäsi vuosia.
Moni tuskailee vahingossa tehtyjä "syntejään", ja se ei milestäni ole tarpeellista.
En osaa vastata ns. kristityn näkökulmasta, koska en sellaiseksi itseäni miellä. En oikeastaan miellä kuuluvani mihinkään varsinaiseen uskontokuntaan, joten minulla ei varsinaisesti ole "omia" jotka voisivat teoistani suuttua, ja joiden arvoja vastaan sotisin teoillani.
Itse yritän mennä asatrujen etiikan mukaan, "Aasainuskon mukainen tavoite elämässä on elää merkityksellinen ja hyödyllinen elämä. Arvot perustuvat henkilökohtaiselle vapaudelle, vastuullisuuden rajoissa. Tämä on ilmaistu Yhdeksässä Hyveessä: Rohkeus, Totuudenmukaisuus, Kunnia, Uskollisuus, Itsekuri, Vieraanvaraisuus, Yritteliäisyys ja Sisu. Perhe on aasainuskossa tärkeällä sijalla."
Itse pidän edellämainittuja hyveitä hyvin tärkeinä, pidin jo ennekuin kuulinkaan mistään aasainuskosta. Samalla koitan mennä myös Reden mukaan, sillä perusteella, että teen mitä tahdon, kunhan varon satuttamasta muita. Ainahan se ei tietenkään onnistu. Minä valehtelen toisinaan, yleensä tosin vain valkoisia valheita, ja jos joku loukkaa minua tahallaan, annan yleensä takaisin. Varsinkin läheisiäni kohtaan sattuvat vääryydet nostattavat kiukkuni. Mutta virheitä sattuu jokaiselle, ja turha on tuomita jonkun tekoja, jos ei itse ole ollut paikalla näkemässä teon syitä. Ei kukaan voi täysin sanoa, mitä itse olisi tehnyt siinä tilanteessa, jossa toinen toimi ehkä "väärin" opetuksia vastaan.
Omantuntoaan kannattaa kuunnella, sillä se kertoo milloin olet tehnyt oikein, ja milloin väärin. Joillakin ihmisillä omatunto ei kyllä helposti tule kolkuttelemaan, mutta tässäkin tilanteessa, jokaisen pitää osata kuunnella ensimmäisenä omaa itseään.
Tätä juuri hain, vaikkakin se nyt tuntuu niin selkeältä. Ihmisiä punnitsemassa valintojaan ja virheitään omien uskomuksiensa vinkkelistä, kuuluipa sitten mihin tahansa uskoon. Omatunto on hyvä vastaus, koska se löytyy kaikilta, kuuluipa sitä sitten vaikka mihin!!! Synnyimme tekemään syntiä, ei siltä voi välttyä? ;)Jep!
uskon että jokaisella on omatunto. se taas kyllä on eriaisa mikä kelläkin siell'ä vääränä tuntuu, mutta syntiä tulee kaikille, mutta niitä voi välttää...eli riippuu niin ihmisestä kuka "sortuu" enempi ja kuka vähempi syntiin, mutta JOKAINEN sortuu varmasti. mutta ne täytyy osata myös hoitaa pois.