Miksi UHRI syyllistyy?

Hyvä kysymys, johon tuskin on olemassa yksiselitteistä vastausta. Psykologi voisi asian ehkä selittää, mutta voinen esittää omia arvioitani.

Raiskaus ja sen törkein muoto insesti ovat niin vakavia ja henkilökohtaista koskemattomuutta loukkaavia rikoksia, että ihmiselle tulee pakostakin mieleen kysymys "Miksi juuri minä?". Vastauksen voi antaa vain rikollinen itse, mutta Suomen kaltaisessa suhteellisen turvallisessa sosiaalihelvettivaltiossa sormella osoitetaan herkästi. Uhri on syystäkin useimmiten todella järkyttynyt ja shokin jälkitilassa, joka helposti johtaa siihen että tuo sormi osoittaa omaa itseään.

Insestin uhrille päihteet puolestaan lienevät pakokeino. Todellisudessa heitä on kohdannut yksi hirvittävimmistä teoista mitä kuvitella saattaa, ja he menettävät uskonsa maailmaan, jota nuoren ihmisen vaisto käskee pakenemaan. Moni pakenee ääripisteeseen saakka ja päätyy itsemurhaan.

Uhri tuntee itsensä niin rikoksen tapahtumahetkellä kuin sen jälkeenkin avuttomaksi. Se puolestaan johtaa turhautuneeseen raivoon ja itsesääliin, ja juuri tuohon mainittuun "miksi juuri minä?"-kysymykseen.

Varkaudessa viedään vain korvattavissa olevaa tavaraa, eikä sitä katsota vakavaksi rikokseksi, tosin törkeällä tavalla toimiva varas tai varasjengi voi aiheuttaa uhrilleen elinikäisiä fobioita. Moni varkaus tehdään kuitenkin pakonomaisessa tilanteessa, kuten mm. laittomat siirtolaiset jotka tarvitsevat rahaa ruokaansa. Syy ei tietankään tee rikosta kauniimmaksi mutta voi kuitenkin olla ymmärrettävä. Raiskauksessa syyllistytään äärimmäisen itsekkääseen, saastaiseen ja julmaan tekoon, jossa motiivina ei voi olla mitään hyväksyttävää.

Syyllisyys ja syyllistäminen..
Kyllä siinä aina jotain kollektiivista löytyy.
Ymmärrän esimerkiksi aivan helvetin hyvin, miksi rikollisen lapsen lähiomaisia katsotaan usein vähän kieroon..
Vaikka samaan hengenvetoon pitää laittaa kädet kyynärpäitä myöten ristiin, siksi että omani ovat pysyneet suhteellisen kaidalla tiellä,
lucky me.

Silti.

Pääasiallinen vastuu rikoksesta pitää sälyttää tekijälle, olkoonkin sitten olosuhtet miten lieventävät tahansa.
Se, miten rikoksentekijään sitten suhtaudutaan onkin ihan eri tarina,
Amerikkalainen tapa heittää usein surkean sosioekonomisen taustan omaava kehitysvammainen keskenkasvuinen kuolemanselliin,
on kuvottava.

Raiskatun syyllistämisellä on historialliset juuret.
Uskonnot ja vaatimus naisen koskemattomuudesta ennen naimisiinmenoa ja hänen kuulumisestaan miehen yksityisomaisuuteen ilman omaa omaisuutta tai ihmisoikeuksia, tällaiset seikat ovat luoneet pohjan naisen syyllistämiseen raiskauksen yhteydessä.

Onhan helppoa ollut syyllistää henkilö, jolla ei ole ihmisoikeuksia eikä oikeusturvaa.
Ja raiskattu nainen on kivitetty sitten kuoliaaksi yhteisvoimin.
Ja vieläkin tällaista tapahtuu monissa maissa, ei hulluus ole maailmasta hävinnyt minnekään.

Kun naista on raiskauksesta tuhansia vuosia syyllistetty ja syyllistetään yhä, ei ole ollenkaan kumma jos raiskattu nainen syyttää itseään ja alkaa toistella shokissa kysymystä: Miksi juuri minut raiskattiin?
Mikä minussa on vikana?
J n e.

Myös poliisin epäilevä suhtautuminen raiskattuihin naisiin ja psyykkisesti raskaat ja usein hyödyttömät oikeudenkäynnit ovat olleet ja ovat varmaan vieläkin osasyynä siihen, että naisen syyllistämistä konservoidaan.