kikpirauhasen vajaatoiminta

johtuiko koirasi poismeno sitten juuri jostain tulehduksesta tai muusta tähän vajaatoiminnan mukanaantuomaan tautiin?

meillä on kontrolli kk kuluttua, eikä tällä hullulla ainakaan vielä ole ollut tosiaan mitään oireita, mitä mä olisin ainakaan huomannut, en olisi edes tuosta ihon tummuudesta tajunnut huolestua. sanoinkin sen vain ohimennen lääkärille joka sitten asiaa tutki. ja ne tulehdukset, joiden vuoksi lääkärissä käytiin, johtuivat juuri ylenpalttisesta läträämisesta, ensin vedessä ja toisella kertaa puhtaassa paskaojassa, jossa sitten piti oikein sukellella ennenkuin suostui tulemaan ylös sieltä. voin kertoa että pesusessio oli mielenkiintoinen,,,=)

mutta et pelästyttänyt, kiitos kun kerroit omasta kokemuksestasi. Olen pahoillani koirasi puolesta, en voisi edes kuvitella mitä tekisin ilman tuota mustakuonoa,,

minä&rekku kirjoitti:

johtuiko koirasi poismeno sitten juuri jostain tulehduksesta tai muusta tähän vajaatoiminnan mukanaantuomaan tautiin?

meillä on kontrolli kk kuluttua, eikä tällä hullulla ainakaan vielä ole ollut tosiaan mitään oireita, mitä mä olisin ainakaan huomannut, en olisi edes tuosta ihon tummuudesta tajunnut huolestua. sanoinkin sen vain ohimennen lääkärille joka sitten asiaa tutki. ja ne tulehdukset, joiden vuoksi lääkärissä käytiin, johtuivat juuri ylenpalttisesta läträämisesta, ensin vedessä ja toisella kertaa puhtaassa paskaojassa, jossa sitten piti oikein sukellella ennenkuin suostui tulemaan ylös sieltä. voin kertoa että pesusessio oli mielenkiintoinen,,,=)

mutta et pelästyttänyt, kiitos kun kerroit omasta kokemuksestasi. Olen pahoillani koirasi puolesta, en voisi edes kuvitella mitä tekisin ilman tuota mustakuonoa,,

Lue lisää

mutta mitään yksiselitteistä syytä ei ole.
"Lähtölaskenta" alkoi toissa kesänä...
Koirani alkoi yskimään erään näyttelyreissun jälkeen ja erään tuttuni koirat saivat ko. näyttelystä kennelyskän ja ajattelin että koirallanikin se olisi vaan kennelyskää. Tuttavani koirat olivat kuitenkin jo kuntoutuneet kun taas koirani yskä vaan paheni. Kävimme eläinlääkärissä, joka totesi koirallani olevan nielutulehdus. Antibioottikuurin jälkeen koira oli parempi jonkin aikaa kunnes tulehdus uusiutui, tällä kertaa keuhkoputkessa. Taas lääkekuurin jälkeen oli hetken aikaa hyvä mutta pian oltiin jälleen lähtöruudussa, yskä paheni uudelleen tällä kertaa nuhan kera.

Lääkärissä ravattiin melkein parin viikon välein. Koiralta otettiin kaikenlaisia kokeita ja hengitystiet tähystettiin mutta mitään ei löytynyt ja lääkärit oli ihmeissään mistä moinen johtuu. Joku lääkäreistä sitten keksi, että kilpirauhashormonin taso pitäisi tarkistaa. Verikokeiden tulosten perusteella kilpirauhaslääkitystä suurennettiin mutta oireet silti jatkuivat. Nenä tähystettiin uudelleen(tällä kertaa nukutuksessa) siltä varalta että siellä olisi "jotain ylimääräista"(esim. kasvain) vaan mitään ei löytynyt, taaskaan...
Lääkärit olivat kuitenkin toiveikkaita(koirahan oli vasta reilu 4-v.) joten jatkettiin yrittämistä tuon kummallisen pöpön nujertamiseksi.

Koirani oli muutoin hyvässä kunnossa. Söi ja joi normaalisti, leikki ja riehui toisen koirani kanssa(väsyi tietysti nopeammin) ja harrasteli koiruuksien tekemistä.
Keväällä koitti kuitenkin päivä, jolloin koirani tila huononi äkisti. Tuolloin lääkäri epäili että ongelman aiheuttaja saattaisi löytyä joko sydämestä tai keuhkoista. Koirani sinnikkyyden ja hyvän hoidon ansiosta saimme "jatkoaikaa" ja odottelimme pääsyä sydäntutkimuksiin. Epätoivo alkoi kuitenkin valtaamaan mieltäni eikä lääkärikään vaikuttanut enää niin optimistiselta.

Mietittyäni asiaa parin yön yli tein raskaan päätöksen. Ihmeen odottaminen koiran terveyden ja oman mielenterveyden kustannuksella sai riittää!
Niinpä koirani nukutettiin ikiuneen ollessaan vain 4,5-v.
Epätietoisuus "aiheuttajasta" vaivasi niin lääkäriä kuin kasvattajaakin. Koiralleni tehtiin ruumiinavaus, sillä asia vaivasi myös itseäni, mietin oliko ratkaisuni oikea tai oikeutettu, teinkö ratkaisun liian pikaisesti ja olisiko sittenkin ollut toivoa paremmasta...???
Ei ollut... Koirani kilpirauhaset olivat surkastuneet täysin, kova/jatkuva lääkitys oli aiheuttanut maksakirroosin lisäksi sekä keuhkoissa että sydämessä oli tapahtunut muutoksia. Mysteeriksi jäi edelleenkin, mikä tämän kaiken aiheutti, sillä niin koiraani hoitaneen lääkärin että ruuminavauksen tehneen lääkärin mielestä kilpirauhasen vajaatoiminta ei aiheuta yksinään tälläistä.

Vaikka sairautta voidaan lääkitä se ei kuitenkaan paranna siitä vaan ainoastaan hidastaa taudin etenemistä. Koska tauti yleensä "puhkeaa" vanhemmilla koirilla ei lääkäri kuin kukaan muukaan osannut varoittaa tälläisestä lopusta... :´(

Huh huh, tulipahan kirjoitettua!

Mappe kirjoitti:

mutta mitään yksiselitteistä syytä ei ole.
"Lähtölaskenta" alkoi toissa kesänä...
Koirani alkoi yskimään erään näyttelyreissun jälkeen ja erään tuttuni koirat saivat ko. näyttelystä kennelyskän ja ajattelin että koirallanikin se olisi vaan kennelyskää. Tuttavani koirat olivat kuitenkin jo kuntoutuneet kun taas koirani yskä vaan paheni. Kävimme eläinlääkärissä, joka totesi koirallani olevan nielutulehdus. Antibioottikuurin jälkeen koira oli parempi jonkin aikaa kunnes tulehdus uusiutui, tällä kertaa keuhkoputkessa. Taas lääkekuurin jälkeen oli hetken aikaa hyvä mutta pian oltiin jälleen lähtöruudussa, yskä paheni uudelleen tällä kertaa nuhan kera.

Lääkärissä ravattiin melkein parin viikon välein. Koiralta otettiin kaikenlaisia kokeita ja hengitystiet tähystettiin mutta mitään ei löytynyt ja lääkärit oli ihmeissään mistä moinen johtuu. Joku lääkäreistä sitten keksi, että kilpirauhashormonin taso pitäisi tarkistaa. Verikokeiden tulosten perusteella kilpirauhaslääkitystä suurennettiin mutta oireet silti jatkuivat. Nenä tähystettiin uudelleen(tällä kertaa nukutuksessa) siltä varalta että siellä olisi "jotain ylimääräista"(esim. kasvain) vaan mitään ei löytynyt, taaskaan...
Lääkärit olivat kuitenkin toiveikkaita(koirahan oli vasta reilu 4-v.) joten jatkettiin yrittämistä tuon kummallisen pöpön nujertamiseksi.

Koirani oli muutoin hyvässä kunnossa. Söi ja joi normaalisti, leikki ja riehui toisen koirani kanssa(väsyi tietysti nopeammin) ja harrasteli koiruuksien tekemistä.
Keväällä koitti kuitenkin päivä, jolloin koirani tila huononi äkisti. Tuolloin lääkäri epäili että ongelman aiheuttaja saattaisi löytyä joko sydämestä tai keuhkoista. Koirani sinnikkyyden ja hyvän hoidon ansiosta saimme "jatkoaikaa" ja odottelimme pääsyä sydäntutkimuksiin. Epätoivo alkoi kuitenkin valtaamaan mieltäni eikä lääkärikään vaikuttanut enää niin optimistiselta.

Mietittyäni asiaa parin yön yli tein raskaan päätöksen. Ihmeen odottaminen koiran terveyden ja oman mielenterveyden kustannuksella sai riittää!
Niinpä koirani nukutettiin ikiuneen ollessaan vain 4,5-v.
Epätietoisuus "aiheuttajasta" vaivasi niin lääkäriä kuin kasvattajaakin. Koiralleni tehtiin ruumiinavaus, sillä asia vaivasi myös itseäni, mietin oliko ratkaisuni oikea tai oikeutettu, teinkö ratkaisun liian pikaisesti ja olisiko sittenkin ollut toivoa paremmasta...???
Ei ollut... Koirani kilpirauhaset olivat surkastuneet täysin, kova/jatkuva lääkitys oli aiheuttanut maksakirroosin lisäksi sekä keuhkoissa että sydämessä oli tapahtunut muutoksia. Mysteeriksi jäi edelleenkin, mikä tämän kaiken aiheutti, sillä niin koiraani hoitaneen lääkärin että ruuminavauksen tehneen lääkärin mielestä kilpirauhasen vajaatoiminta ei aiheuta yksinään tälläistä.

Vaikka sairautta voidaan lääkitä se ei kuitenkaan paranna siitä vaan ainoastaan hidastaa taudin etenemistä. Koska tauti yleensä "puhkeaa" vanhemmilla koirilla ei lääkäri kuin kukaan muukaan osannut varoittaa tälläisestä lopusta... :´(

Huh huh, tulipahan kirjoitettua!

Lue lisää

Tervehdys! Tulipas tässä mieleeni kysyä että mitä sinun koirastasi tutkittiin kilpirauhasen osalta hänen vielä eläessään? Nimittäin olen huomannut etteivät kaikki eläinlääärit ole perillä asioista joita tulisi tutkia kilpirauhasesta. Kaavakkeeseen,mikä on labralähete, tulisi myös ja ehdottomasti merkata nk.TGAA-arvon mittaus (tyroglobuliinivasta-aine). Vastauksen ollessa negatiivinen on kaikki kutakuinkin ok mutta jos vastaus on positiivinen niin kyseessä on autoimmuuni tyroidiitti mikä surkastuttaa vuosien kuluessa koko kilpirauhasen ja koira sairastuu kilpparin vajaatoimintaan. Omalla koirallani todettiin tällainen tapaus eli positiivinen tulos mutta ei vajaatoimintaa eikä liikatoimintaa. Asiasta löytyy hurjasti tietoa englanniksi kun googletat sanan hypothyreoidism tai autoimmune thyreoiditis. Ruumiinavauksessa todettu surkastuminen viittaisi tuohon että TGAA on ollut positiivinen (on muuten sitten perinnöllinen juttu eli lähisukulaisetkin tulisi testata!).

Elukkakoplakko kirjoitti:

Tervehdys! Tulipas tässä mieleeni kysyä että mitä sinun koirastasi tutkittiin kilpirauhasen osalta hänen vielä eläessään? Nimittäin olen huomannut etteivät kaikki eläinlääärit ole perillä asioista joita tulisi tutkia kilpirauhasesta. Kaavakkeeseen,mikä on labralähete, tulisi myös ja ehdottomasti merkata nk.TGAA-arvon mittaus (tyroglobuliinivasta-aine). Vastauksen ollessa negatiivinen on kaikki kutakuinkin ok mutta jos vastaus on positiivinen niin kyseessä on autoimmuuni tyroidiitti mikä surkastuttaa vuosien kuluessa koko kilpirauhasen ja koira sairastuu kilpparin vajaatoimintaan. Omalla koirallani todettiin tällainen tapaus eli positiivinen tulos mutta ei vajaatoimintaa eikä liikatoimintaa. Asiasta löytyy hurjasti tietoa englanniksi kun googletat sanan hypothyreoidism tai autoimmune thyreoiditis. Ruumiinavauksessa todettu surkastuminen viittaisi tuohon että TGAA on ollut positiivinen (on muuten sitten perinnöllinen juttu eli lähisukulaisetkin tulisi testata!).

Lue lisää

pitkittyneen yskä/nuhataudin aikana otettiin kaikki mahdolliset kokeet myös tuo TGAA-arvo(joka tutkittiin muistaakseni Saksassa), ja tulos osoittautui positiiviseksi. Se siis vahvisti jo tiedossa olleen diagnoosin, tauti oli vaan ilmeisesti edennyt jo pidemmälle kuin mitä lääkärit olettivat.
Taudin perinnöllisyys aiheuttaakin sitten omat ongelmansa... Kun koirani oli jo todettu sairaaksi kävi ilmi että koirani emä on taudin kantaja(emänisä sairastui myöskin tautiin). Nyt suurin osa koirani sisaruksista on myös tutkittu ja ovat TGAA-negatiivisia.