hukassa ohjeiden kanssa

Monet säännöt kuten Suuri paasto ovat sallivia.
Pääsiäisyön palveluksessa kutsutaan kaikkia
ehtoolliselle, niitä jotka ovat paastonneet sekä
myös niitä jotka eivät ole paastonneet.
Olen ollut ortodoksisessa kirkokunnassa muutaman
vuoden enkä milloinkaan ole kokenut ahdistuneeni.
Voit myös ottaa yhteyttä lähimpää seurakuntaan
ja keskustella papin kanssa. Ei hän sinua syö.

Ortodoksinen usko perustuu rakkaus suhteeseen ylösnousseen, elävän Kristuksen kanssa. "Rakastatko sinä minua" - kysyi Jeesus Pietarilta. Kyseessä ei siis ole "uskonto" - kuten tieteellisesti kristinusko usein määritellään. Kirkko on syntyajoistaan saakka uskonut ja ymmärtänyt, että kyseessä on ELÄVÄ SUHDE elävään Kristukseen. Uskonnosta kyllä voidaan silloin puhua, jos suhde Kristukseen puuttuu, mutta ihminen on kiinnittänyt itsensä pelkästään kirkon rituaaleihin. Suhteesta Jeesuksen omat sanat edelleen kertovat: "jos te rakastatte minua, te pidätte minun käskyni."

Jos ortodoksisen kirkon elämässä ilmenevät erilaiset uskonelämää tukevat ja kannustavat käytännöt ymmärretään "kahleina" - niin mielestäni ei koko kristillisyyden ydintä ole ymmärretty oikein. "Vapauteen Kristus vapautti meidät" - huudahtaa apostoli Paavali. Vapaus Kristuksen ja apostolien - ja heitä seuraavien isien opetuksessa ei ole vapautta kristittynä tehdä "mitä vaan." Ihmisen VAPAUTEEN valita ja tehdä päätöksiä, kuuluu ortodoksisen uskon näkemyksen mukaan mukaan kaksi erottamatonta sisarusta: vastuu ja rajat. Hieman naivisti sanottuna: autolla huristellessaan, yhteiskunta on säätänyt eri tieosuuksille nopeusrajoitukset - ei kiusatakseen autoilijoita (vaikka joskus siltä tuntuukin) vaan edesauttaakseen turvallista perillepääsyä. Näin on Kristuksen Kirkossakin. Luojamme viisaudessaan on antanut meille kristityn "liikenneohjeet" - jotta reittimme Kristuksen tykö, Taivaaseen olisi selkeä ja turvallinen, emmekä eksyisi matkalla.

Ystäväni, kukaan rehellinen kristitty ei voi luvata sinulle taivastietä, joka "ei rajoittaisi elämääsi." Kristuksen viitoittama tie on erilainen kuin tämän maailman yleinen meininki. "Minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta." Myöskään ns."yksityisen uskon tietä" ei voi luvata. Kristuksen omien sanojen mukaan, "te tulette olemaan minun todistajiani" - koko elämällänne - ei vain pelkästään kirkossa käymällä. Kirkkomme tuntee myös marttyyrejä, jotka henkensä menettämiseen saakka seurasivat Herraa.

Jos lähtökohtana on rakkaus Kristukseen - "vastuu ja rajat" tiukkapipoisuudessaankin viestittää Jumalan rakkautta meitä vajavaisia ja heikkoja tallaajia kohtaan "joita kohtaan Jumalalla on hyvä tahto."

Tervetuloa Kristuksen Kirkkoon - ei omilla, vaan Kirkon ehdoilla ; )

Jukka Mäntymäki, ort.teol.yo
Joensuun yliopisto

Kirkolla on thteinen usko, joten ei ns. yksityistä uskoa tule ollakaan. Ihminen joko uskoo, mitä Jeesus kirkkonsa kautta opettaa, tai sitten ei.

Olen itse painiskellut juuri samojen kysymysten parissa. Kristittynä ja ortodoksina eläminen on pääasiallisesti aivan muuta kuin ulkokohtaista sääntöjen noudattamisen tarkkailua. Siihen ei pidä keskittyä. Näin minua on ortodoksisuuden alkutaipaleellani neuvottu. Ohjeistukset elämään ovat kuitenkin tarpeen, sillä kristillisen elämän tavoitteena on hyvän tekeminen ja kasvaminen kohti Jumalaa. Ilman Kirkon hyväksi katsomiaan näkemyksiä ja ohjeistuksia siitä, miten hyvää elämää eletään, tuskin itse voisimme itseämme suojella tuhoisilta ratkaisuilta. On edes jossain määrin luotettava siihen, että Kirkko tietää, mistä puhuu, ja hyväksyttävä se.

Kuitenkaan ei ehkä pidä kasvuntiensä alussa lähteä kerralla tavoittelemaan kuuta taivaalta. Ei kukaan yhdessä yössä, ja useimmat meistä eivät koskaan, pysty seuraamaan kaikkia ohjeistuksia tai olemaan synnitön. Ei pyhäksi voi yhdessä yössä tulla, jos nyt sellainen mahdollista useimmille meistä olisikaan. Ja pyhätkin ovat tarvinneet paljon Jumalan armoa tullakseen pyhiksi. Tämä on lohduttanut minua ja muitakin, jotka ovat asian kanssa kamppailleet. On olemassa nimittäin myös armo, mikä ei kuitenkaan liene mikään automaatti. Siitä saa joku oppineempi enemmän kertoa.

Olin joitakin aikoja sitten samassa tilanteessa kun punnitsin tiettyjä ortodoksisen kirkon tapoja ja sääntöjä.

Ryhdy kulkemaan palveluksissa!

Ja kun ryhdyt, tee ristinmerkkiä ja kumarrusta silloin kuin muutkin.

Ortodoksisuuteen kasvaa ihan itsestään sisälle kun vain ymmärtää että palvelukset ovat kaiken a ja o. Asiaa ei kannata miettiä liikaa etukäteen, sillä tavalla et niitä selvitä koskaan.

Mutta älä mene ehtoolliselle, kaikkeen muuhun voit osallistua.

Huomaat jonkin ajan kuluttua, että asita alkavat loksahdella paikoilleen.

yst.utelias999

Olen ollut ortodoksi nyt kuusi vuotta enkä ole valintaani katunut (vaikka muuten katumassa käynkin..). Minut on otettu kaikenkaikkiaan erittäin hyvin vastaan seurakunnan juttuihin. Olen erityisen kiitollinen rippi-isälleni joka on monessa asiassa osannut rohkaista ja neuvoa minua. Joten todellakin suosittelen että otat yhteyttä lähimpään ortodoksiseurakuntaan ja käyt juttelemassa papille, ovat tosi mukavia!
Olen ex.luterilainen, körttiläiseen ahdistukseen lapsuudessani tutustunut, erosin kirkosta heti kun voin. Ehdin olla n.10 vuotta "pakanana" ennen kuin rohkaisin mieleni ja aloin tutustua ortodoksisuuteen. Hyvin pian huomasin saman kuin sinä; sääntöjä riittää. On kaikkea outoa, ikonin ja ristin suutelua, paastoja ja katumusta. Mutta kuten rippi-isäni sanoo, kirkkoon ei tulla suorittamaan vaan elämään!! Käy palveluksissa, lue aiheesta kirjoitettua kirjallisuutta ja ota yhteys pappiin. Kyllä se siitä.

tulet varmaan löytämään oikean tapakirkon jonka ovenavauksetkin suoritetaan määrätyllä tavalla.
Kaikkea olemistasi kirkossa sääntelevät säännöt sääntöjen perään. Kun aikanaan kaikki nuo säännöt opit ja osaat soveltaa jumalaasi palvoessasi tunnet varmaankin suurta pyhää tunnetta kun olet noin esimerkillisen uskon löytänyt. Aikaa rituaalien oppimiseen kuluu vuosia ja aina kuitenkin joudut kirjoista varmistamaan ettet sitten kirkossa ollessasi lausu väärää sanaa tai liikahda väärällä jalalla kun katselet pappien suorittamaa rituaalia kirkon edessä ja kaikkein pyhimmässä.
Onnea valitsemallasi tiellä, ehkä.