Julkiseuudessa on kovasti keskusteltu siitä, että
olisi säädettävä laki, jonka perusteella voitaisiin maksaa verovapaita päivärahoja n.kolmen vuoden työskentelypätkistä ja kun työskentelypaikka muuttuu aina sama uusiksi, mitään tositteita ei sinänsä vaadita, pelkkä ajatus, että elantokustannukset lisääntyvät riittää ja on riittänyt tähänkin asti kun aikaraja on ollut noin vuosi. Olkoon vaan näin, sopiihan se, mutta olsikohan nyt viimeistään samalla korjattava myös todellinen vääryys ja epäkohta myös siinä suhteesa, että myös todelliset kuluihin perustuvat menot voitaisiin vähentää verotuksessa. Kerron tarkemmin esimerkin valossa. Olen tavallinen työssäkäyvä, joka asuu kaupungissa x perheen kanssa ja maksaa asumisen kustannukset siellä. Sen lisäksi työskentelen viikot (jo vuosikaudet) yli 200 kilometrin päässä kaupungissa y ja maksan myös kaikki erilaiset asumisen ja elämisen kustannukset siellä yhteydenpidon, sähköt, vakuutukset, matkat jne... mutta miten on verovähennysten suhteen. En voi vähentää verotuksessani pennin hyrrää näistä kistatta todellisista kuluista. Perusteena on se, että työ
on vakituinen eikä tilapäinen. Verolainsäädäntö ei ymmärrä, että nämä ovat lisääntyneitä palkan
hankkimisesta aiheutuneita kuluja varsinaisten kulujen lisäksi, jotka lisäksi maksan. Eipä
ole ihme, että juuri ja juuri elämiseen se sitten vain riittääkin. Mutta onko tämä oikein verrattuna johonkin muuhun, joka käy kotoaan käsin rakennus- tai muilla työkeikoilla (työsuhde
silti vakituinen kohteet vain vaihtelevat). Häneltä ei edellytetä mitään todellisia kustannuksia, mutta silti yhteiskunta sallii verovapaitten tulojen maksun. Kaiken tasapuiolisuuden ja oikeudenmukaisuuden nimissä lakia olisikin muutettava tältä osin siten, että
verovähennykset todellisten kulujen mukaan olisivat mahdollisia kaltaisissani tapauksissa.
Nythän en saa vähentää muuta kuin kerran viikossa matkan kotiin ja senkin julkisella kulkuneuvolla, kaikki muut kulut jäävät vahingokseni. Työvoiman liikkuvuutta töiden perään pitäisi edistää, tämä olisi eräs tapa tukea asiaa oikeaan suuntaan! Toivottavasti ajatukseni saa tuulta purjeisiin ja lakia valmistelevat liikkeelle.
olisi säädettävä laki, jonka perusteella voitaisiin maksaa verovapaita päivärahoja n.kolmen vuoden työskentelypätkistä ja kun työskentelypaikka muuttuu aina sama uusiksi, mitään tositteita ei sinänsä vaadita, pelkkä ajatus, että elantokustannukset lisääntyvät riittää ja on riittänyt tähänkin asti kun aikaraja on ollut noin vuosi. Olkoon vaan näin, sopiihan se, mutta olsikohan nyt viimeistään samalla korjattava myös todellinen vääryys ja epäkohta myös siinä suhteesa, että myös todelliset kuluihin perustuvat menot voitaisiin vähentää verotuksessa. Kerron tarkemmin esimerkin valossa. Olen tavallinen työssäkäyvä, joka asuu kaupungissa x perheen kanssa ja maksaa asumisen kustannukset siellä. Sen lisäksi työskentelen viikot (jo vuosikaudet) yli 200 kilometrin päässä kaupungissa y ja maksan myös kaikki erilaiset asumisen ja elämisen kustannukset siellä yhteydenpidon, sähköt, vakuutukset, matkat jne... mutta miten on verovähennysten suhteen. En voi vähentää verotuksessani pennin hyrrää näistä kistatta todellisista kuluista. Perusteena on se, että työ
on vakituinen eikä tilapäinen. Verolainsäädäntö ei ymmärrä, että nämä ovat lisääntyneitä palkan
hankkimisesta aiheutuneita kuluja varsinaisten kulujen lisäksi, jotka lisäksi maksan. Eipä
ole ihme, että juuri ja juuri elämiseen se sitten vain riittääkin. Mutta onko tämä oikein verrattuna johonkin muuhun, joka käy kotoaan käsin rakennus- tai muilla työkeikoilla (työsuhde
silti vakituinen kohteet vain vaihtelevat). Häneltä ei edellytetä mitään todellisia kustannuksia, mutta silti yhteiskunta sallii verovapaitten tulojen maksun. Kaiken tasapuiolisuuden ja oikeudenmukaisuuden nimissä lakia olisikin muutettava tältä osin siten, että
verovähennykset todellisten kulujen mukaan olisivat mahdollisia kaltaisissani tapauksissa.
Nythän en saa vähentää muuta kuin kerran viikossa matkan kotiin ja senkin julkisella kulkuneuvolla, kaikki muut kulut jäävät vahingokseni. Työvoiman liikkuvuutta töiden perään pitäisi edistää, tämä olisi eräs tapa tukea asiaa oikeaan suuntaan! Toivottavasti ajatukseni saa tuulta purjeisiin ja lakia valmistelevat liikkeelle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Elä elä valita, maksele vaan veroja onnellisena.
Katsos on sitten mistä jakaa tukia työtävieroksuville,
ylivarojensa eläville asumistukia,
ja laiskoille jyväjemmareille pinta-alalisiä.
Niin, ja täytyyhän sitten niitten kakarat saada koulutettua, ettei niitten tarvitse ottaa vastaan muuta kun koulutusta vastaavaa työtä,
ja opiskeluaikana ne tarttee asumistukea ja muita tukia.
Ai niin ne työtä vieroksuvat oluttahan ne tarttee bubiloissa ja kapakkiloissa, ja taksimatkat sinne. Joten maksa vaan veroja, kun ne on tuhlanneet kaikki rahansa niin taas ne tarttee meidän rahoja, eli niitä veroja.
Kuinka kauan tätä pitää sietää ja luusereita elättää!!!!!
Jokaisen tulee tulla toimeen omillaan.!!!!
Sinä teet kaikkesi tullaksesi toimeen omillasi, mutta kuinkas ollakaan, eihän sinulle voi verovähennyksiä antaa, kun veromarkkoja tarvitaan siipiveikkojen elättämiseen.
Vanhukset ja sairaat (oikeasti sairaat) heistä meidän on huolehdittava, totta kait, ja yhteiskunnan turvallisuudesta. Eikä verojen maksulta tietenkään voi välttyä kokonaan. Mutta jokin kohtuus olla pitää.
Jokainen luuseri ja pimeäntyön tekijä, tuilla eläjä syö sinun ruokapöydässäsi. Kuinka kauan sinä siedät sitä, minun mittani alkaa olla täysi.
Huh huh! Kaikkea sitä kuulee, uskonpahan, että
asiaan tulee joku järki. Kuka sitten edes harkitsee lähteä pidemmälle työn perässä, jos ei
voi todellisia kuluja vähentää. Tarttis varmaan muuttaa sitä lakia, itse emme siihen pysty,
pystyisköhän siihen joku järkiministeri? Edes
ottamaan asian pohdittavaksi.