Kolme kysymystä

1) Rakkaudellisesti on helpompi toimia, kun itsellä on hyvä ja tasapainoinen mieli, eikä ahdista eikä purista. Hyvä olo voi olla uskoen tai uskomatta. Itse olen parempi ihminen ateistina kuin olin uskovana.

Moraali on ihmisen esihistoriassa vanhempaa perua kuin uskonnot - on selvää että niitä ei moraaliseen käytökseen tarvita.

2) liian laaja kyssäri tälle päivälle - pass.

3) En tiedä. Onko sillä väliä?
Intuitiivinen "tietoni" (se mihin uskovat niin luottavat) sanoo, että ei ole totta.

t. Paula

1:Lisääkö usko rakkautta?
Lisää, ainakin näennäisesti.

2:Auttaako usko meitä parempaan maailmaan?
Tietyssä määrin, sikäli kun se luo rauhaa, rakkautta ja järjestystä. Uskon ja sen sivutuotteiden ei pidä kuitenkaan jarruttaa tiedettä ja sen mukanaan tuomaa kehitystä mikä on nk. paremman maailman ehdoton edellytys.

3:Onko se totta?
Ei aavistustakaan. Tärkeintä on miten jokainen asian itse kokee.

En viitsi noita kysymyksiä miettiä, tuo "kolme" vaan pani vähän ajattelemaan. Onhan olemassa tuo "pyhä kolminaisuus" jonka nimeen kristityt vannovat, vaikka kaikki eivät tiedäkään, että "kolme" on saanut erikoisia merkityksiä jo ennen kristinuskoa.
Pythagoraan aikana luvut on jaettu mies- ja naispuolisiin, parittomiin ja parillisiin. Kolme on ensimmäinen miespuolinen luku.
Myöhemminkin tuo "kolme" on hallinnut ajatuksia. Esimerkkinä tulee mieleen Hegelin filosofia. Hän kun "tosi olevaista" miettiessään päätteli sen olevan häviävän kolmion huippu. Tuosta voidaan sitten johtaa kolme osaa: teesi, antiteesi ja vastaväitteen todistaminen vääräksi.

1:Lisääkö usko rakkautta?
Ei.

2:Auttaako usko meitä parempaan maailmaan?
Ei.

3:Onko se totta?
Ei ole.

1:Ei. Ihminen toimii suunnilleen yhtä moraalisesti. Kenties uskovainen parantaa tapojaan joissain suhteissa, kenties lisää painostusta jotain "syntiporukkaa" kohtaan(vihaa syntiä,väittää rakastavansa syntistä. Rakkaus ilmenee vasta,jos kohde kääntyy pois "synnistä". Eli rakkaus syntistä kohtaan ei ilmene.) Uskovaiset ovat yhtä hyviä ihmisiä kuin me normaalitkin.(Kevennys,ottakaa se ihmeessä sellaisena!) Painotus vaan on eri.

2:Auttaako usko meitä parempaan maailmaan?
Usko ehkä itsessään,mutta monet uskovaiset tekevät siitä kyllä kovin vaikeaa. Potentiaalia suuntaan tai toiseen,varsinaista demonisointia tai jalustalle nostamista ei ole syytä tehdä.

3:Onko se totta?
Pelkkä tunne riittää,joten muun olettaminen olisi ylimääräistä. Mutta mikä minä olen siitä sanomaan? Mitä kukaan on siitä sanomaan?
Parhaat valheet ovat niitä joita ei erota todesta.

idiootti..

1:Lisääkö usko rakkautta?

Kristinuskossa uskotaan ikuiseen rakkauteen (eli Jumalaan). Ikuiseen rakkauteen ei ihminen itse pysty, joten ihmisen omaa rakkautta usko ei varsinaisesti lisää, vaan ainoastaan antaa ihmiselle levollisen mielen.

"Rakasta lähimmäistä,kuten itseäsi"-mutta tarvitaanko tähän uskontoa ja sen normistoja?
Ei tietenkään tarvita.



2:Auttaako usko meitä parempaan maailmaan?

Riippuu uskonnosta. Jos maailma olisi täynnä luterilaisia, niin VARMASTI menisi paremmin...



3:Onko se totta? (Onko uskovan vakaumuksen takana mitään muuta,kuin tunne siitä että sen takana on jotain?)
Uskovainen ainakin uskoo että takana olisi jotakin muuta kuin pelkkä tunne (sitähän se uskominen on!). Esität kysymyksen, johon kukaan meistä ei voi vastata -en minä, etkä sinä. Joten tavallaan aika turha kysymys......

mihin uskoo, usko ei ole absoluutti, se on vain asenne ja suhtautumistapa johonkin, joku on kuvannut uskoa tyhjäksi kädeksi, joka ojentautuu johonkin suuntaan, uskon vastakohta ei ole tieto vaan epäusko ja tiedon vastakohta ei ole usko, vaan tietämättömyys, tuntuu vähän, että tällä palstalla sana "usko" pyritään lähes "kriminalisoimaan", jokainen ihminen tarvitsee elämässään uskoa, koulutuksessa, työelämässä, asioiden omaksumisessa, otan esimerkin: olet oudolla paikkakunnalla ja kysyt, millä bussilla pääsee "sinne ja sinne", joku paikkakuntalainen neuvoo sinua,ja sen jälkeen astuu kuvaan sinun uskosi tai epäuskosi tuota neuvojaa kohtaan, jos uskot häntä menet neuvottuun bussiin, jos et, silloin ratkaisusi on toinen, usko hengellisessä mielessä ei todellakaan ole yhtään sen "ylimaallisempaa"

1. usko Jeesukseen antaa ja lisää rakkautta (varmaan joillekin on tuttu jengijohtaja nicky cruzin elämäntarina :"juokse poika, juokse", jossa nickyn elämä muuttuu hänen vastaaotettuaan evankeliumin,kotoisiakin esimerkkejä riittää kasapäin)
2. usko evankeliumiin auttaa meitä parempaan (uskoontulleet eivät enää varasta ja rötöstele, vaan rakastavat Jeesusta ja lähimmäisiään, on esimerkkejä siitä,että kun ihminen on tullut uskoon, hän on tunnustanut ja korvannut entisiä rötöksiään jopa viranomaisillekin)
3.sen, että onko se totta, voi jotakin päätellä, siitä, mitä se saa aikaan ja vaikuttaa evankeliumin vastaanottaneiden elämässä, jos evankeliumin sanoma ei olisi totta, tuskin sillä olisi sitten mitään vaikutusta, tosin kenenkään ei tarvitse yrittää todistaa omaa vakaumustaan tieteellisesti, olipa vakaumus sitten ateistinen tai kristillinen, usko on uskoa seuraukset kertovat sen todellisuuden