Pari kysymystä

Tuon minä kyllä tiesin ja tarkoitin tietenkin 300-400 jKr. Kirjoitus virhe eikä viestejä voi korjata jälkikäteen.

Galicula kirjoitti:

Tuon minä kyllä tiesin ja tarkoitin tietenkin 300-400 jKr. Kirjoitus virhe eikä viestejä voi korjata jälkikäteen.

Atlantilla roomalla ei ollut varisinaista laivastoa ollenkaan... ainakaan sotalaivastoa.

Varhainen merisoto taktiikka perustui joko törmäämiseen tai polttamiseen (kreikkalainen tuli eli ruuti me tunnemme roomalaisenkynttilän).
Törmäämisessä laivan köliin kiin. puskuri rikkoi vihollislaivan vesirajan alapuoleelta. Tämä vaati aikamoista merimiestaitoa, jota roomalaisilla ei ollut.
Puunilaissotien (muistaakseni ensimmäinen..) aikana rooma päätti rakentaa kunnon laivaston (joskus vuonna 260 ekr.). Laivoihinsa roomalaiset asensivat hyökkäys-sillat, jotka kaadettiin vihollislaivojen partaisiin kiinni, sitten jalkaväki hyökkäsi laivoihin. Eli rooma toi legioonat merelle. Tämä teki roomasta välimeren herran ja sen laivastoa kunnioitettiin suuresti.
He muuttivat myös törmäyspuskureita, mutta sen merkitys oli pienempi...

laivasto kirjoitti:

Atlantilla roomalla ei ollut varisinaista laivastoa ollenkaan... ainakaan sotalaivastoa.

Varhainen merisoto taktiikka perustui joko törmäämiseen tai polttamiseen (kreikkalainen tuli eli ruuti me tunnemme roomalaisenkynttilän).
Törmäämisessä laivan köliin kiin. puskuri rikkoi vihollislaivan vesirajan alapuoleelta. Tämä vaati aikamoista merimiestaitoa, jota roomalaisilla ei ollut.
Puunilaissotien (muistaakseni ensimmäinen..) aikana rooma päätti rakentaa kunnon laivaston (joskus vuonna 260 ekr.). Laivoihinsa roomalaiset asensivat hyökkäys-sillat, jotka kaadettiin vihollislaivojen partaisiin kiinni, sitten jalkaväki hyökkäsi laivoihin. Eli rooma toi legioonat merelle. Tämä teki roomasta välimeren herran ja sen laivastoa kunnioitettiin suuresti.
He muuttivat myös törmäyspuskureita, mutta sen merkitys oli pienempi...

Lue lisää

Antiikin aikainen merisodankäynti perustui tosiaan alun alkaen pitkälle puskuhyökkäyksiin. Kuten tuossa jo todettiin, pyrittiin puskemalla saamaan vihollisalukseen reikä vesirajan alapuolelle. Toinen tähän verrattava taktiikka oli katkoa omalla aluksella vihollisaluksen airot.
Varsinkin jälkimäinen tapa vaati korkeaa merimiestaitoa, ja sitä ei aluksi roomalaisilla juuri ollut.

Toinen merkittävä taktiikka oli entrata vastustajan laiva. Tähän roomalaiset kehittivät corvuksen, eli entraussillan joka pudotettiin vastustajan laivaan ja jossa oli nokka jolla se tarttui vihollisalukseen kiinni. Tätä pitkin roomalaistet merisotilaat sitten pääsivät vihollisaluksen kannelle ja sen jälkeenhän oltiin taas roomalaisille ominaisessa taistelutavassa.

Heittokoneitakin käytettiin, mutta niillä ei ollut niin suurta merkitystä, sillä kaukoaseiden teho ei riittännyt yleensä upottamaan tai tekemään vihollisaluksesta taistelukyvytöntä.

Corvus oli hyvin tehokas taistelutapa Karthagon laivastoa vastaan, eivätkä puunilaiset siihen oikein ratkaisua keksineetkään. Kuitenkin roomalaiset myöhemmin luopuivat sen käytöstä. Yksi syy josta olen lukennut on arvelu, että kyseinen rakennelma olisi tehnyt roomalaisaluksista vähemmän merikelpoisia koska painopiste siirtyi korkeammalle. Oli sen asian suhteen niin tai näin, niin corvuksen käyttöaikana roomalaiset ehtivät keräämään lisää kokemusta merisodankäynnistä, ja ehkä vastustajien laivastojenkin taso jo oli laskennut, ja niinpä corvuksen käytön loppuminen ei johtannut roomalaisten kannalta mihinkään otteen lipsumiseen merellä.

Mainitaan nyt vielä kuriositeettinä, että Polybioksen mukaan roomalaiset rakensivat sotalaivastonsa ensimäiset viisisoudut kopioimalla rantaan ajautuneen karthagolaisen sotalaivan rakenteet. Ihan fiksua, miksi pitäisi keksiä jotain uudestaan jos päävastustaja antaa ystävällisesti mallin käyttöön.